Title: Haaleaa kahvia
Author: Penber
Raiting: S
Genre: Femme, Drama
Fandom: CSI: Crime Scene Investigation
Pairing: Catherine Willows/Sara Sidle
Disclaimer: En omista ko. sarjaa taikka sen hahmoja.
Summary: Catherine nosti sormensa Saran huulille, saaden tämän vaikenemaan sekä hämmentymään.A/N: Okei. Katselin tässä vähä aika sitten CSI:n kolmannelta kaudelta sellaisen jakson ku
Lady heathers box. Siinä Catherinen ex-mies kuoli eräässä hämärässä tapahtumassa, eikä syyllistä oikeastaan saatu kiinni. Sara hoiti tapausta ja jakso tulvi Cath/Sara kohtauksia.
En yleensä kirjoita femmeä. Se on vaikeaa :'D. Joten tämä on varmaa tyylii ensimmäisiäni. Siksi tämä on. Tällainen. Haparoiva. No kuiteskin. (Osallistuu fandom kymppiin & Genrehaaste kakkoseen :3.)
~
“Yritin parhaani.”Saran oma lause kajahti hänen korvissaan ikävästi niin että se sattui. Hän seisoi jäykkänä autonsa edessä, katse tiiviisti kohdistettuna taloon, jonka kupeeseen hän oli ajokkinsa pysäyttänyt. Sade oli lakannut jo monta tuntia sitten, mutta kosteus tuntui yhä naisen iholla. Vetäessään tuota kosteaa ilmaa keuhkoihinsa Sara päätti ryhdistäytyä. Hän asteli varmoin askelin ulko-ovelle ja soitti kelloa kahdesti.
Kylmä hiljaisuus oli saada Saran hulluksi. Hän vapisi kauttaaltaan, vaikkei ulkona ollut edes kylmä. Pian ovi aukesi ja sen toisella puolen seisoi vaalea, hieman Saraa vanhempi nainen.
“Sara?”
“Anteeksi”, Sara sopersi, irvistäen sitten niin että hammaskolo vilkkui pimeydestä. “Et kai ollut jo nukkumassa?”
“En”, Catherine totesi totuudenmukaisesti. “Tule sisälle.”
Naiset kävelivät vaitonaisina keittiöön, jossa vanhempi oli vielä hetki sitten häärinyt ennen kuin hänet oltiin keskeytetty.
“Kahvia?” Catherine kysyi viitaten pannuun. Sara pudisti heikosti päätään ja istui sitten tiskipöydän ääressä olevalle jakkaralle. Nuorempi hypisteli arasti paitaansa osaamatta sanoa asiaansa. Vaikka hän olikin suunnitellut puheenvuoronsa jo etukäteen, sanat vain tarttuivat jonnekin, eivätkä koskaan saavuttaneet kohteensa korvia.
“Minä vain…”, he molemmat sitten aloittivat. Huomattuaan, että he sanoivat täysin samat sanat, samaan aikaan, naiset katsoivat toisiaan ja punastuivat hivenen.
“Sano vain”, Catherine rohkaisi ja kaatoi itselleen höyryävää, mustaa juomaa.
“Halusin vain pyytää anteeksi. Tiedän, että Eddie oli sinulle tärkeä. Sinulle sekä Lindseylle… Ja minä tosiaan yritin…”
Catherine nosti sormensa Saran huulille, saaden tämän vaikenemaan sekä hämmentymään.
“Tiedän”, vanhempi nainen sanoi. “Minun tässä pitäisi anteeksi pyytää. Taisin olla kohtuuton sinulle. Yritit vain auttaa.”
Sara hymyili pienesti. Hän sipaisi Catherinen kasvoja. Naisen poski oli pehmeä ja karhea suolaisten kyyneleiden jäljiltä. Nuorempi nousi tuolilta ja painautui sitten tiiviisti toiseen kiinni. Sara painoi ensin aran, hieman kyselevän suudelman Catherinen huulille, mutta huomatessaan ettei tämä vastustellut, tuli suudelmasta kiihkeämpi.
Haaleaksi mennyt kahvi seisoi yhä pöydällä. Kaksi naista halasi toisiaan, vanhemman silittäessä nuoremman hiuksia. Sade, joka oli jälleen alkanut soittonsa, rummutti tasaisesti ikkunalasia.
A/N2: Heittäkää... vaikka pikkukivillä!