Ficin nimi: Yllättäjän mukavuuksia
Kirjoittaja: annie92
Tyylilaji: Romance
Ikäraja: S
Paritus: Remus/ Tonks
Yhteenveto: ”Kuutamo! Minä olen sitä mieltä, että sinun pitää antaa mahdollisuus sinulle ja Tonksille! Nyt lähdet etsimään häntä!” Sirius komensi.
Yllättäjän mukavuuksia
Oli tuiki tavallinen kylmä ja talvinen ilta Kalmahanaukiolla. Sirius ja Remus istuivat keittiössä jutellen Killan asioista. ”Uskomatonta, että taikaministeri ei vieläkään usko Voldemortin palanneen.” Sirius sanoi.
”Niin. Joskus hän vielä tulee järkiinsä.” Remus totesi.
”Ei oikein vaikuta siltä.” Sirius naurahti. ”Käyn nopeasti ruokkimassa Hiinokan, nähdään kohta.” hän lisäsi poistuessaan keittiöstä. Remus huokaisi ja jatkoi päivän profeetan lukemista.
”Morjens Remus.” Tonks sanoi iloisesti saavuttuaan keittiöön.
”Hei Tonks.” Remus vastasi nostaessaan katseensa lehdestä. Tonks istui häntä vastapäätä ja tuijotti päivän profeetan kantta. ”Taikaministeri voisi jo uskoa pikkuhiljaa totuuden.”
Remus sanoi ja työnsi päivän profeetan syrjään.
”Niinpä. Haluan nähdä sen päivän.” Tonks sanoi huokaisten ja haroi pinkkejä hiuksiaan. ”Näenköhän edes sitä päivää?” hän lisäsi. ”Aivan varmasti näet. Olen varma, että siihen ei mene enään kauan, kun totuus paljastuu.” Remus sanoi ystävällisesti saaden Tonksin hymyilemään.
”Ja muutenkin Tonks. Olet varmasti hyvä aurori, joten sinun ei tarvitse huolehtia siitä ettet muka näkisi sitä päivää.” Remus huomautti.
”Kiitos. Olen minä ihan hyvä aurori, kai…” Tonks sanoi epäröiden saaden Remuksen nauramaan.
”Älä epäröi sitä.” Remus sanoi.
”Juu en.” Tonks vastasi ja nousi ylös tuolistaan siirtyen pöydän toiselle puolelle.
”Miksi olet näin kiltti minulle?” Tonks kysyi hymyillen.
”En tiedä. Se vain tulee automaattisesti.” Remus sanoi katsoen Tonksia silmiin.
”Minun pitää mennä.” Tonks sanoi äkkiä ja antoi suukon Remuksen poskelle.
”Hei Tonks! Miten niin sinun pitää mennä?” Remus kysyi ihmetellen.
”En tiedä.” Tonks sanoi hymyillen ja asteli keittiön ovelle.
”Tonks, haluan kysyä sinulta yhtä juttua.” Remus sanoi nopeasti ja nousi ylös.
”Mitä?” Tonks kysyi iloisesti.
”Mitä tuo äskeinen oli?” Remus kysyi ja käveli lähemmäs Tonksia.
”Minä… ööh, mikä äskeinen?” Tonks kysyi hieman epäröiden. Remus käveli Tonksin ohi ja laittoi keittiön oven kiinni. Sen jälkeen hän siirtyi Tonksin vierelle.
”Tämä äskeinen.” Remus sanoi ja antoi suukon Tonksin poskelle. Tonksin poskia rupesi punoittamaan ja outo kihelmöinti tuntui hänen kasvoissaan Remuksen lopetettua. Tonks ei halunnut hukata hetkeäkään joten hän kääntyi ja tavoitti Remuksen huulet. Suudelma alkoi varoen, mutta se tuntui oikealta. Kumpikaan ei tahtonut lopettaa, joten se tuntui ikuisuudelta. He olivat niin vajonneita suudelmaansa, että eivät edes kuullet askelia jotka kaikuivat keittiön oven takaa. Remus ja Tonks kuitenkin havahtuivat siihen, kun joku kokeili keittiön oven kahvaa. He irrottautuivat toisistaan mahdollisimman nopeasti juuri ennen kuin keittiön ovi aukeni.
”Mitä täällä tapahtuu?” Sirius kysyi ilkikurisesti astuessaan keittiöön. Hänen katseensa kulkeutui Remuksesta Tonksiin ja samalla huomasi Tonksin levinneet huulipunat.
”Tonks, sinun kannattaisi käydä pesemässä kasvosi.” Sirius huomautti ja Tonks karkasi keittiöstä punastuen.
Tämän jälkeen Sirius loi läpitunkevan katseen Remukseen.
”Mitä?” Remus kysyi yrittäen näyttää mahdollisimman syyttömältä.
”Remus, sinä olet niin läpinäkyvä!” Sirius huudahti purskahtaessaan nauruun.
”Miten niin läpinäkyvä?” Remus kysyi vältellen Siriuksen katsetta.
”Kuutamo, olet niin huono valehtelemaan.” Sirius sanoi päätään pudistellen.
”Kerro nyt. Olen kuitenkin paras ystäväsi.” Sirius lisäsi hymyillen ja laittoi kätensä Remuksen olkapäälle.
”Lupaatko ettet suutu minulle?” Remus kysyi varoen.
”Miksi suuttuisin?” Sirius kysyi ihmetellen.
”En suoraan sanottuna tiedä mitä äsken tapahtui. En ole tuntenut ketään kohtaan sellaista pitkään aikaan. Minulle vain heräsi halu suudella Tonksia…” Remus kertoi.
”Mitä pahaa siinä on?” Sirius kysyi ja virnisti.
”Sirius… olen ihmissusi… en voi. Olen liian vanha ja köyhä Tonksille…” Remus luetteli Siriuksen pyöritellessä silmiään.
”Remus, älä jaksa! Kerrankin saisit naisen. Sinun ei tarvitsisi elää enää puutteessa.” Sirius huomautti.
”Sirius! Rajoita vähän.” Remus huudahti ja loi Siriukseen murhaavan katseen.
”REMUS!! SINÄ RAKASTAT HÄNTÄ!!” Sirius karjui nauraen.
”Sinä puolustat häntä ja ajattelet heti häntä. Etkö huomaa?” hän lisäsi.
”Sirius kiltti… pidä pienempää ääntä.” Remus aneli.
”Kuutamo! Minä olen sitä mieltä, että sinun pitää antaa mahdollisuus sinulle ja Tonksille! Nyt lähdet etsimään häntä!” Sirius komensi. ”Mutta-” Remus aloitti.
”Ei mitään muttia!” Sirius huudahti ja rupesi häätämään Remusta keittiöstä.
”Joo joo Sirius… Mennään.” Remus sanoi huokaisten ja lähti pois keittiöstä. Äkkiä hänen sisällään heräsi ihmeellinen halu löytää Tonks. Remus ihmetteli sitä, koska hän ei ollut tuntenut vetoa naiseen melkein 20 vuoteen.
Remus juoksi portaat ylös ja koputti huoneen oveen, jossa Tonks oli nukkunut pari yötä.
”Sisään.” Kuului Tonksin huuto. Remus painoi kahvan alas ja astui huoneeseen.
”Remus, voitko sulkea oven?” Tonks kysyi nopeasti. Remus teki työtä käskettyä. Sen jälkeen he vain tuijottivat toisiaan. Tonks makasi sängyllä kirja kädessään ja hymyili. Remus istui Tonksin viereen ja silitti hänen hiuksiaan.
”Tonks. Anna kirja minulle.” Remus pyysi ja Tonks ojensi sen hänelle. Remus heitti kirjan lattialle ja lähestyi Tonksia varoen.
”Remus, minun on pakko kertoa sinulle yksi juttu.” Tonks sanoi.
”Voit kertoa sen myöhemmin.” Remus sanoi ja suuteli Tonksia. Tonks unohti kaiken mitä hän oli ajatellut äsken ja toivoi sen hetken kestävän ikuisesti…
Remus oli päätynyt Tonksin viereen nukkumaan, mutta ei kuitenkaan saanut unta. Hän mietti Tonksin ja hänen tulevaisuutta. Mitä siitäkin muka voisi tulla? Remus kuitenkin katsoi nukkuvaa Tonksia ja hän häkeltyi näkemästään. Hän näytti niin hauraalta, mutta kauniilta. Remukselle heräsi suojeleva tunne ja lupasi salaa itselleen, että ei antaisi kenenkään satuttaa Tonksia.
”Rakastan sinua.” Remus kuiskasi ja luuli että Tonks nukkui. Tonksilla oli kuitenkin vielä silmät auki ja Remuksen sanat saivat hänet hymyilemään. Tonks oli viimein saavuttanut sen jota halusi.
