Entisen luihuisten prinssin muistelmat (K11, Draco/Hermione)

[Mya Musta]

Otsikko: Entisen luihuisten prinssin muistelmat
Kirjoittaja:  Mya Musta
Beta: ei ole
Genre: vähän kaikkea mitä kuvitella saattaa
Ikäraja: Äh, en ikinä osaa määritellä tätä, mutta sanotaan varmuuden vuoksi se K-11 niiden vikojen takia.. //zougati muokkasi vastaamaan uusia ikärajoja
Paritus: Draco/Hermione
Vastuunvapaus: En harmikseni enää omista Pottereita, vaan rahapulassani myin ne JKR:lle Jooja.. Eli en siis saa näistäkään rahaa, harmi.
Summary: Spin off ficistäni Mione – rakkaus (: tapahtumia lukujen tapahtumien välillä, alkuperäisen tekstin lukeminen ei ole pakollista, mutta se saattaa valottaa joitakin asioita vähän? Ja tota nää tulee nyt tälleen, että eka tulee vaan muutama eka ja loput sitten joskus, koska muuten nää spoilaisi ihan liikaa Mionen tulevia tapahtumia, eli ne loput tulee sitten kun se on Mionen kannalta järkevää. Olisin toki voinut odottaa sen muutaman lukua Mionessa, mutta olen kärsimätön ja haluan kommentteja
+ FF100 --> 011.-020. eli kaikki värit (punainen, oranssi, keltainen, vihreä, sininen, violetti, ruskea, musta, valkoinen ja väritön) Ja nämä on nyt kaikki tässä samassa, koska en halua spämmätä mitään aluetta täyteen.
DARN, se osaston löytäminen on aina niin vaikeeta

Punainen

”Draco, minä olen aivan varma, että talo näyttäisi paljon paremmalta punaisena”, Hermione huomautti katsellessaan heidän valkoista taloaan portin ulkopuolelta.
”Valkoinen sulautuu paremmin joukkoon, en halua meidän kiinnittävän liikaa huomiota”, Draco jupisi kun Hermione toi jälleen esille asian, joka oli juolahtanut tytön mieleen jo toisella kerralla kun he olivat päässeet käymään talolla.
”Ei se nyt niin erottuva olisi, voin vaikka lyödä vetoa, ettei kukaan erityisemmin kiinnittäisi siihen huomiota.”
”Yritä nyt vain unohtaa tuo, punainen on liian… arkinen väri minun makuuni.”
”Punaisessa ei ole mitään arkista!” Hermione huudahti ja punehtui suuttumuksesta.
”Onhan, tämänkin näen joka päivä”, Draco sanoi hellästi ja sipaisi Hermionen poskea hymynkare huulillaan.
”Punaisessa ei ole mitään arkista”, Hermione jatkoi kiukustunutta puhinaansa ja käänsi kasvonsa pois, ettei Draco näkisi entisestään syventynyttä väriä tytön poskilla.

Oranssi

”Meidän pitäisi tehdä tätä useammin”, Hermione kuiskasi Dracolle, joka makasi hänen vieressään pienellä viltillä sen tietyn tammen alla.
”Mielestäni tämä on melko tylsää”, Draco valitti ja näpräsi Hermionen hiusten latvoja.
”Odota hetki, niin varsinainen näytös alkaa.”
”Mikä näytös? Alatko sinä tanssia?” Draco kysyi epäluuloisena. Hermione ei ollut kertonut syytä raahatessaan hänet ulos vähän ennen kahdeksaa illalla.
”Vain sinun unelmissasi, katso tuonne”, Hermione pyysi ja osoitti sormellaan jonnekin kauas järven suuntaan.
”Mitä minun pitäisi nähdä?” Draco kysyi ihmeissään ja siristeli silmiään nähdäkseen paremmin, sillä auringon viime säteet häikäisivät ikävästi.
”Auringonlasku, se värjää kaiken oranssiksi, mukaan lukien sinun hiuksesi”, Hermione sanoi vilkaistuaan poikaa.
”Minun hiukseni?” Draco inahti.
”Oranssi ei aivan imartele sinua, kasvosi näyttävät kovin kelmeiltä”, Hermione sanoi ja naurahti.
”Ei”, Draco henkäisi ja nykäisi kaapunsa hupun päähänsä.
”Huppuhiippari”, Hermione kuiskasi hellästi ja painoi huulensa pojan huulille samalla kun aurinko painui piiloon.

Keltainen

Hermionella oli ollut keltainen paita kun Draco oli vähän yli viisi vuotta sitten antanut tytölle kaulakorun, jonka hän oli ostanut hetken mielijohteesta, koska se oli muistuttanut häntä Hermionesta. Vielä silloin hän ei ollut tiennyt, ettei tyttö ollutkaan puhdasverinen, vaan jästisyntyinen. Ennen Draco olisi sanonut kuraverinen, mutta nykyään hän oli viisaampi. Hän ymmärsi, ettei veri merkinnyt kaikkea, ainakaan kaikille. Hänen sukunsa ei hyväksyisi Hermionea joukkoonsa, mutta Draco ei välittänyt. Loppujenlopuksihan pääasia oli, että hän rakasti tyttöä ja halusi viettää loppuelämänsä tämän kanssa. Eipä siinä paljoa painanut hänen isänsä, äitinsä tai Bellatrix- tädin sanat. Tietenkin kaikki olisi helpompaa jos hän voisi edelleen olla väleissä perheensä kanssa, mutta pakon edestä hän myös hylkäisi nämä. Pakostahan nyt oli kyse, vaikka joukkoon sekoittui myös halua, sillä Hermione oli raskaana ja vaikka ajatus pelottikin Dracoa, hän oli siihen myös valmis.
”Mitä sinä ajattelet?” Hermione kysyi ja katsoi Dracoa pää kallellaan, vanha tuttu hymy huulillaan.
”En mitään”, Draco sanoi ja huokaisi kevyesti, Hermionella oli saman sävyinen keltainen paita päällään kuin silloin kauan sitten, kun kaikki oli vielä ollut helppoa.


Vihreä

Dracon lempiväri oli vihreä, tietysti. Sehän oli luihuisten väri, mutta se myös kuvasi parhaiten Dracon lempivuodenaikaa, kevättä. Draco mietti ensi kevättä, siihen oli vielä pitkä aika, mutta silloin hän olisi jo naimisissa rakastamansa naisen kanssa. Ajatus nosti hymyn hänen huulilleen, tietenkin keväästä ja vielä kesästäkin tulisi rankka, mutta hän kestäisi sen, Hermionen vuoksi. Asian negatiivisena puolena oli, että hänen täytyisi elää mahdollisimman piilossa, suojaisassa paikassa, etteivät kuolonsyöjät löytäisi häntä ja tappaisi petturuuden tähden. Niin, hän oli aikeissa hylätä sen luonnollisen polkunsa ja hypätä tuntemattomaan ja viimeistään keväällä se selviäisi myös Pimeän Lordille. Mutta kevät on syntymisen ja kasvamisen aikaa, siksi siitä oli tullut Dracon uusi lempivuodenaika syksyn sijasta, sillä hänen piti syntyä uudelleen, siirtyä Killan puolelle ja taistella pimeyttä vastaan, kuten kevät teki tullessaan pitkän, synkän ja kylmän talven tilalle. Hänen olisi oltava vahva.
_______________________________________________________________________________________________________________
Näitä saa toki siis kommentoida (:

[Mya Musta]

Sininen

”Laita se sininen, se korostaa nätisti noita sanoinkuvaamattoman oudon värisiä silmiäsi”, Blaise kehotti hymyillen vinosti.
”Tiedätkö, Blaise, välillä sinä pelotat minua”, Draco sanoi kuulostaen väsyneeltä, hän oli kyllästynyt miettimään laittaisiko Kuhnusarvion joulujuhliin kaavun alle perinteisen valkoisen paidan, vaiko sinisen, joka todella taisi korostaa hänen silmiään.
”Hyvä tietää, ehkä siitä on joskus vielä apua”, Blaise sanoi ja virnisti.
”Sinä olet oikeassa, laitan tämän sinisen ja toivon, että Hermione leppyy tarpeeksi kuunnellakseen minua.”
”Et ole vieläkään päässyt puheille hänen kanssaan?” Blaise kysyi huolestuneena.
”En, minusta tuntuu, että hän välttelee minua”, Draco sanoi ja riiputti päätään surullisena. Hermione oli päässyt Sairaalasiivestä jo kolmen päivän kuluttua tapaturmasta, eikä Draco ollut silloin ollut paikalla. Kun hän sitten tunnin Hermionen lähdön jälkeen oli mennyt katsomaan tyttöä, Pomfrey kertoi päästäneensä Hermionen pois, eikä Draco ollut päässyt tytön puheille sen jälkeen, kun he vähän olivat jutelleet Hermionen ollessa vielä Sairaalasiivessä.
”Sinun pitää ymmärtää, että tuollaisen on kova isku kenelle tahansa tytölle tai naiselle, oli kyse minkä ikäisestä tahansa”, Blaise selitti, mutta Draco ei kuunnellut.
”No niin, poju! Mistäs minä painan sen hurmausvaihteen päälle?” Blaisen kysyi reippaasti tutkiskellen Dracoa turvallisen välimatkan päästä, poika oli viime päivinä ollut tavallista räjähdysherkempi.
”Hermione vei sen sydämeni mukana”, Draco sanoi murtuneena ja istui sängylleen ja painoi päänsä käsiinsä.
”Heei, rauhoituhan hieman”, Blaisen huudahti ja syöksyi halaamaan poikaa.
”Mitä minä teen väärin, eikö hän ymmärrä, että minäkin kärsin?” Draco kysyi tukahduttaen kyyneleet joita hän ei halunnut näyttää Blaiselle, mutta joiden hän tiesi olevan tulossa.
”Malfoyt eivät itke, niin minä olen kuullut, joten kokoa itsesi hyvä ihminen ja mene etsimään Hermione, teidän on pakko puhua, koska minä en kestä katsella sinua tuollaisena! Jos sinä et saa puhuttua hänelle, niin minun pitää metsästää se piru käsiini ja-”
”Blaise, jätä minut hetkeksi yksin, uhoamisesi ei todellakaan auta asiaa”, Draco pyysi ja hymyili heikosti silmiin ulottumatonta hymyä.
”Älä kuitenkaan yritä hukuttautua suihkuun, koska minä olen yrittänyt sitä, eikä siitä tule kuin päänsärkyä”, Blaise vielä varoitti ja sai Dracolta osittain järkyttyneen vilkaisun. ”Vitsi, vitsi”, Blaise mutisi ja poistui kiireesti paikalta.
”Ääliö”, Draco kuiskasi, mutta hymähti kuitenkin hieman, ilman Blaisea hän ei olisi edes päässyt ylös sängystä, missä hän oli maannut viimeiset viisi päivää yritettyään ensin tavoittaa Hermionea yhden päivän. Tietenkin Draco kävi tunneilla siinä toivossa, että Hermione haluaisi tulla puhumaan hänelle, mutta Hermione ei tullut. Tyttö oli aina ensimmäinen joka juoksi ulos luokasta hiukset sekaisella ponnarilla ja kasvot kalpeina, heti perässä seurasi Potter, joka ilmeisesti yritti piristää tyttöä, mutta laihoin tuloksin. Hermionella sentään oli Ginny apunaan, Ginnylle voisi puhua, sillä tyttö oli hyvä kuuntelija. Niin, Ginny saattaisi kuunnella myös häntä itseään jos hän pyytäisi tarpeeksi kauniisti, luokittelihan hän Ginnyn yhdeksi ystäväkseen. Jos tämä ei onnistuisi, hän etsisi Ginnyn käsiinsä jo juhlassa, hän oli saanut sellaisen käsityksen, että hänetkin oli kutsuttu. Kyllä, se oli hyvä suunnitelma, Ginny saattaisi jopa puhua Hermionelle järkeä, jos Draco esittäisi asiansa hyvin.
Draco nousi sängyltä ja katsoi itseään peilistä, hiukset olivat hieman sekaisin ja poika suki niitä parempaan järjestykseen, vaikka ne eivät vieläkään olleet niin kuin hän olisi halunnut. Ehkä sen ei olisi tänä iltana väliä, ehkä Hermionekaan ei ollut jaksanut panostaa ulkonäköönsä niin paljoa. Draco luotti tähän ja suoristi vielä solmiotaan ennen kuin lähti pois makuusalista.
”Onnea!” Blaise sanoi kun Draco asteli pojan luo oleskeluhuoneen syrjäisimpään nurkkaan.
”Kiitos”, Draco kuiskasi ja puristi nopeasti toisen pojan kättä ennen kun lähti kohti kylmiä käytäviä.