Kirjoittaja: IggyEatsCupcake
Ikäraja: S
Paritus: Ei ole, pieni maininta seurustelukumppaneista tosin.
Genre:angst
Yhteenveto: Mä olen aina Arpityttö teidän silmissänne
Varoitukset: eipä ole, pieni viiltelyn miniminimaininta?
A/N: Mä puran itteeni tekstiin, anteeksi, tää on aika fail, just äsken kirjotin, tää tökkii ja muuta muttajoo, se on jotain sellasta että ei osaa selittää. Anteeksi.
Ilmassa leijuu sakea parfyymien sekoitus, se ei ole hyvä tuoksu, se on ällöttävän makea ja inhottava ja mä olen vihainen sulle. Sä keskustelet siinä ihan niin kuin mua ei olisi, ihan niin kuin mä olisin pelkkä arvoton kappale joka puhuu kun puhutellaan, mutta en mä ole sellainen, mä olen vahva, mä nauran paljon ja mun ääneni kuuluu kaikkein koviten. Silti mä olen se vetäytyväisin. Koska sä olet sellainen ihminen joka lämpenee, hitaasti mutta varmasti ja jo puolen tunnin päästä sä saatat olla ihan yhtä äänekäs kuin mäkin.
Mä vihaan teitä molempia aika-ajoin, te olette jotain sellaista mitä mä en ole. Te olette hillittyjä, kauniita, ystävällisiä, osaatte esittää asianne oikein, mä en ole sitä. Mä sanon mitä mä ajattelen, mä olen ilkeä, mä en ajattele muita. Mä vain toimin.
Ja teillä molemmilla on juttua, molemmat seurustelee onnellisesti ja mä vaan hymyilen ja yritän auttaa teitä. Se satuttaa kun mä näen että te olette onnellisia silloin kun se ainoa soittaa tai tekstaa teille. Mulla ei ole ketään. Mulla oli, mutta mä menetin sen. Omaa tyhmyyttäni, päästin irti liian helposti.
Mä en ole teidän arvoinen, mä en ole fiksu, mä en osaa olla hiljaa, mä olen kamala ihminen, sen takia kukaan ei musta varmaan pidäkään. En mäkään pidä itsestäni. Mä vihaan itseäni. Ja siitä on muistuttamassa niin paljon arpia ja viiltoja, jotka tuskin tulee koskaan katoamaan koska niitä tulee aina lisää ja lisää. Ne ei tule koskaan katoamaan. Te nimesitte mut joskus Arpitytöksi niiden takia. Mä vihaan sitä nimitystä, se saa mut tuntemaan itseni huonoksi, heikoksi ihmiseksi. Mutta mä alistun siihen.
Joten en mä muuta osaa enää ollakaan. En ikinä enää.
Mä olen aina Arpityttö teidän silmissänne.
Ja mua tulee aina oksettamaan se parfyymien sekoitus, joka leijuu sun huoneessasi.
Sen takia, mä en haluaisi ikinä enää tulla siihen huoneeseen, mutta mun on pakko.
Koska mä tarvitsen sua, en teitä, vaan sua. Sä olet ainoa asia mikä saa mut jaksamaan eteenpäin.
Ja salaa mä toivon että mä joskus, ihan pienen hetken vain, voisin olla sun oma Arpityttösi.
A/N2: Naurakaa, itkekää, kommentoikaa.