Tittle: Älä tee
Author: Daniel
Beta: -
Rating: K-11 korkeintaan.
Genre: Slash, romance? pieni angst
Pairing(s): Harry/Draco
Song: Zen Café - Älä tee
Disclaimer: Rowling omistaa Potterjutut, Zen Café omistaa kappaleen.
Summary: Draco on käyttänyt Harrya hyväkseen ajatellen, ettei saa minkäänlaista omatunnonpistosta tästäkään, mutta viimehetkillä häntä alkaa kaduttaa.
A/N: Kopioin serkulleni Zen Cafén levyä ja annoin samalla taustalla soida kappaleiden, koska itsekin bändiä joskus kuuntelen, ja sitten tuli tällainen kappale siihen soimaan ja aluksi tuli vain sellainen, että "tämä on ihan kuin Dracon laulama Harrylle" -tunne, ja sitten siihen kasaantui kaikkea muutakin. Aikani kuluksi kirjoittelin, ja suoraan koneelle (o.o suuri saavutus minulta. En ikinä osaa kirjoittaa suoraan koneelle) joten laatu on sen mukaista. Mutta kun kerrankin joku päätyi pidemmälle kuin ainoastaan laatikon paperimellakkaan hukkumaan, niin ajattelin että laitan tämän.
-----
Älä tee
Minä olen kova ylipuhumaan
Tiedän miten ihmisille sanotaan
Asioita joita ne tahtovat kuulla
Draco Malfoy huokaisi syvään ja silitteli hajamielisesti sylissään istuvan Harryn hiuksia, hymyn kare koristaen toista suupieltä. Puoli vuotta sitten hän oli aloittanut pitkän prosessin saadakseen merkata Harry Potterin omakseen. Hän oli olettanut, että juttu veisi noin kaksi kuukautta ja homma olisi pois päiväjärjestyksestä, mutta Harry ei ollut lämmennyt kovin helposti. Nyt Draco tiesi, että oli oikea aika. Sen näki Harryn kirkkaan vihreistä silmistä, ne lupasivat jotain ja pyysivät jotain, kysyivät jotain ja vastasivat jotain. Draco tiesi, että tänä iltana hän saisi viimein sen, mitä oli alunperin tullut hakemaan. Hän ei tiennyt, mikä ihmeellinen ajatus alunperinkään oli yrittää iskeä itse Harry Potter, kai Draco sitten vain kaipasi haastetta. Ihmiset joita hän tunsi olivat vain niin taivuteltavissa, kaikki kävi helposti, eikä Dracon juurikaan tarvinnut edes työskennellä saadakseen jotain tehtyä. Hän tiesi miten oppia tuntemaan ihmiset, hän tiesi mitä kohtaa silittää. Hän tiesi mitä ihmiset halusivat kuulla, ja hänellä ei ollut mitään ongelmia sen sanomisessa.
"Minä rakastan sinua, Draco", Harryn pehmeä ääni kuului ja Draco hymyili. Hän tiesi mitä Harry toivoi kuulevansa.
"Minäkin rakastan sinua, Harry."
Tähän meni multa vuosia tottua
Mutta nyttemmin kun olen niin taitava
En ajattele sitä juurikaan
Kun Draco oli opetettu imartelemaan ihmisiä, ihan kuin isänsäkin, hän oli aluksi tuntenut todella huonoa omatuntoa siitä, että valehteli, se tuntui helvetiltä. Hän sai ihmiset uskomaan kaikkeen sanomaansa, ja kun hän oli saanut sen mitä tahtoi, mistä hyötyi, hän sai särkeä unelmat. Oli kamalaa katsottavaa, kuinka rakkaus, ystävyys tai toivo rapisi pieninä palasina pois, kuin lasin sirpaleet hajotetusta peilistä. Sitä Draco teki, hajotti peilejä, hajotti sieluja. Sen kuvittelisi raastavan syvää, mutta ei Dracoa. Draco oli kehittynyt lajissaan varsin taitavaksi, ja kun hän ensin oli oppinut uskottelemaan toisille ettei hän välittänyt, hän oli vähitellen oppinut teeskentelemään saman myös itselleen.
"Tahtoisitko, että tehdään jotain?" Harry kysyi ja suukotti Dracoa poskelle, samalla kun räpläsi paitansa hihaa. "Vuokrattaisiin joku jästifilmi tai jotain?"
Draco hymähti huvittuneena ja kohotti hieman toista kulmaansa.
"Jästifilmi? Missä sinä ajattelit katsoa sen?" hän kysyi mutristaen huuliaan ja katsoi hetken Harryn ankaraa miettimistä, kunnes poika luovutti.
"Äh, en minä keksi mitään. Ei me voida tässä istua koko iltaa, sinun pitää keksiä jotain tekemistä", Harry hymisi Dracon korvaan ja he painautuivat lähemmäs toisiaan.
"Oletko varma, että haluat antaa minun päättää mitä teemme täällä, illalla, kun täällä olemme vain me kaksi?" Draco kysyi vuorostaan ja Harry nyökkäsi. Dracon sisälle kasvoille levisi virne, kun hän kaatoi Harryn makaamaan sohvalle. Ja vaikka hän tiesi mitä Harry vastaisi, hän kysyi:
"Oletko varma tästä? Oletko varma, että minä olen se jolle haluat antaa" -hänen kätensä vaelsi Harryn ylävartalolta alaspäin- "tämän?"
Älä tee minun kanssani mitään sellaista
Jonka voisit säästää siihen kun sinulla on mies jonka todella tahdot
Älä tee minun kanssani mitään sellaista
Jonka voisit säästää siihen kun sinulla on mies jota todella etsit
"Kyllä", Harryn ääni oli varma kun hän nyökkäsi, ja Draco ei päättänyt turhia haikailla. Hän antoi vaatteiden lennellä lattialle ja antoi käsiensä liukua paljastuvalla iholla. Hän piti siitä kuinka Harry katseli häntä, ja hän tiesi, että Harrykin piti tilanteesta. Hänellä oli täysi valta Harryyn, hän saisi viimein riisua poikuuden pojalta, pojalta-joka-elää.
Todellakin elää, Draco hymähti antaessaan katseensa lipua Harryn jalkoväliin. Toinen näytti vaivaantuvan tilanteesta, joten Draco nosti katseensa takaisin Harryn silmiin ja hymyili, tartuttaen hymynsä toiseenkin.
"Ei ole mitään syytä hermoilla, minä käsittelen sinua hellästi", Draco vakuutti.
"Minä tiedän. Minä rakastan sinua", Harryn ääni laski loppua kohti ja Draco hymyili, tuntien itsensä yllättäen kovin haluttomaksi koskettamaan Harrya. Hetkittäinen hämmennys saattoi käväistä hänen kasvoillaan, ennen kuin hän kykeni peittämään sen ja laski käteensä vaalealle iholle. Hän halusi koskettaa, hän tiesi että hän halusi. Mutta hän ei vain halunnut... halunnut... satuttaa? Hän halusi olla hellä, ei lihallisesti. Hän halusi, että Harry pysyisi tuollaisena, luottavaisena. Rakastavana.
Sinä olet sillä tavalla niin viaton
Että uskot aivan kaiken mitä minä sanon
Sinä uskot jos kerron että oot kaunis
"Harry", Draco sanoi, mutta hänen sanansa hukkuivat Harryn antamaan suudelmaan. Mutta hän halusi sanoa ne sanat, hänen tarvitsi sanoa ne sanat. Mutta suudelma oli niin hyvä, siinä oli tunnetta, jotain jota Draco ei oikeasti ollut vielä kokenut. Hän ei pitänyt Harrysta, Harry oli hyvännäköinen ja heillä riitti puhuttavaa, mutta hän ei silti pitänyt Harrysta. Draco ei pitänyt tavasta jolla Harry halusi suojella maailmaa ja luottaa ihmisiin. Typerä poika, Draco voisi sanoa, mutta hän tiesi ettei Harry halunnut kuulla sitä. Siksi sitä ei sanottu.
Hän työntyi kauemmas Harryn huulista ja antoi kevyen hymyn taas levitä kasvoilleen.
"Sinä olet kaunis", Draco sanoi ja Harryn huulet kaartuivat. Draco antoi Harryn vetää itsensä lähelle, ja hän antoi toisen nauttia itsestään ja läsnäolostaan.
Ja se on totta, enhän minä valehtele
Mutta paljon on kiinnostavampaa se,
Miksi minä sen sinulle kerron
Draco ei enää hymyillyt. Hänen kasvoillaan oli neutraali ilme, kun hän hengitti vasten Harryn kaulaa. Harry oli kaunis, on. Draco ei ollut varma halusiko nähdä sen särkyvän, halusiko hän nähdä jonkun niin kauniin särkyvän. Maailmassa oli jo valmiiksi liian vähän kauneutta, liikaa särjettyä, liikaa särkyneitä. Draco halusi kertoa Harrylle tuhat kertaa, kuinka kaunis tuo oli, ja että kun hän lähtisi, niin elämä jatkui. Draco halusi, että Harry olisi vahva ja pysyisi vahvana. Mutta Dracosta tuntui, että hän ei voisi yhtä aikaa lähteä, ja pitää Harrya vahvana.
Älä tee minun kanssani mitään sellaista
Jonka voisit säästää siihen kun sinulla on mies jonka todella tahdot
Älä tee minun kanssani mitään sellaista
Jonka voisit säästää siihen kun sinulla on mies jota todella etsit
"Draco?" Harryn ääni kuului yhtäkkiä keskelle Dracon ajatuksia, ja hän havahtui hieman. "Onko kaikki hyvin?"
"On! On, kaikki on hyvin", Draco sanoi, mutta tunsi yhtäkkiä olevansa väärässä enemmän kuin koskaan. Hänen ei tarvitse tehdä tätä. Jos hän ei vie Harrylta viattomuutta, hän pystyy vielä pitämään tuon jotenkin kasassa. Tai ei hän pystyisi, mutta joku muu pystyisi. Jos hän ei veisi suunnitelmaansa loppuun, hän ei hajottaisi Harrya... Tai hajoittaisi, mutta ei niin pahasti. Harry ei jäisi kaipaamaan sitä yhteisymmärryksen tunnetta, joka syntyi silloin kun kaksi ihmistä jakoi kehonsa ja mielensä, jos hän ei kokisi sitä. Kokisi sitä Dracon kanssa.
Jos sinulla on mies jonka todella tahdot
Ja sinulla on mies jota todella etsit,
Sinulla on mies joka nimesi muistaa aamulla
Jos sinulla on mies jonka todella tahdot
Ja sinulla on mies jota todella etsit,
Sinulla on mies joka tekisi aamuista lauhkeita
"Tämä ei toimi, Harry", Draco yhtäkkiä sanoi, ja nousi ylös Harryn päältä, alkaen vetää vaatteita päälleen.
"Draco?" Harryn ääni oli hätääntynyt kun hän nousi istumaan sohvalle ja katsoi Dracon pukeutumista. "Minne sinä-?"
"Pois", Draco vastasi ennen kuin Harry kerkesi kysymyksensä loppuun. Vilkaistessaan Harryn silmiin, Draco tiesi, että se ei ollut jotain, mitä Harry halusi kuulla. Mutta tämä ei enää toiminut niillä säännöillä kuin normaalisti. Jos Draco rikkoisi Harryn, hän särkisi myös jonku olennaisen osan itsessään. Sama asia kun painaisi nappia "itsetuho".
"Onko tämä vitsi?" Harry kysyi ja Draco naurahti. Naurahti katkerasti ja tunsi olevansa sisältä kylmä, hän ei tuntenut mitään.
"Tämä on yhtä totta kuin se, että sinä rakastat minua", Draco sanoi ja tiesi, että hänen äänensä oli kolea.
"Draco?"
Älä tee minun kanssani mitään sellaista
Jonka voisit säästää siihen kun sinulla on mies jonka todella tahdot
Älä tee minun kanssani mitään sellaista
Jonka voisit säästää siihen kun sinulla on mies jota todella etsit
Harryn ääni ei ollut kolea, se oli tunnetta täynnä; rakkautta, kipua, odotusta, jännitystä, kauhua, yllättyneisyyttä, epätoivoa... Draco ei halunnut kuulla sitä. Hän vihasi sitä.
"Draco?" Harry toisti kysymyksensä ja nousi sohvalta, vetäen vain housut jalkaansa ja lähti sitten seuraamaan Dracoa, joka kulki ovelle päin.
"Draco! Et sinä voi tehdä näin, selitä minulle!" Harryn ääni oli yhtäkkiä myös hysteerinen, ja Draco pysähtyi hetkeksi.
"Minä en ole sinulle se oikea", Draco sanoi ja oli Harryn vuoro naurahtaa katkerasti.
"Se oikea? Älä väitä, että sinä uskot siihen, että kaikille on vain yksi ainoa ja oikea?" Harry katsoi Dracoa, joka pudisti päätään.
"En minä usko. Mutta sinä et ansaitse minua", Draco sanoi.
"Minä en ansaiste sinua?! Minä olen kohdellut sinua niin hyvin kuin olen osannut ja voinut!" Harryn huuto kaikui pienessä eteisessä, mutta Draco ei kohottanut ääntään.
"Aivan. Sinä et ansaitse minua. Sinä ansaitset jonkun, jonka todella tahdot, jota todella etsit. Jonka rakkaus on puhdasta", Dracon ääni oli väritön.
"Rakkaus ei ikinä ole puhdasta", Harry ei itkenyt, mutta hänen silmänsä kimaltelivat.
"Ehkä ei, mutta se voi olla aitoa."
Älä tee minun kanssani mitään sellaista
"Mutta minä haluan sinut. Minä rakastan sinua", Harryn joka solu vaati vastauksia. Miksi kävi näin? Mitä on tapahtunut? Draco tiesi miksi.
"Minä en halua sinua. Minä en rakasta sinua", Dracon vastaus oli kuin amorin nuoli, jota revittiin rinnasta ulos, väkivaltaisesti.
Älä tee minun kanssani mitään sellaista
"Sinä teet tämän kaiken jonkun toisen kanssa. Sinä et tee tätä minun kanssani, koska sinun on tarkoitus tehdä se jonkun muun kanssa"
Älä tee minun kanssani mitään sellaista
Kun ulko-ovi oli sulkeutunut, Harry viimein räpäytti silmiään ja antoi silmissä loistaneille kyyneleille luvan tulvia kasvoille.
"Mutta minä halusin sinut"
Hän sanoo ei kellekään, ja ei kukaan vastaa.
