Title: Muuttunut Sydän
Author: gaisma
Beta: Ombra
Fandom: Nälkäpeli
Genre: Romance/Drama
Rating: K - 11
Pairing: Gale/Katniss
Warnings: Spoilaa Nälkäpli kirjoja
A/N Noniin, eli tässä tämä nyt olisi, ensimmäinen ficcini olisi kiva jos tulisi edes muutama lukija tälle. Niin ja suuren suuri kiitos betalleni avusta : )
______________
Juoksen niin nopeasti kuin vain pystyn pitkin vyöhykkeen 13 maanalaisia käytäviä. Kyyneleet valuvat poskiani pitkin. Tönäisen juostessani vahingossa jotakuta asukasta. Hän jää huutamaan perääni, mutta en välitä, millään ei enää ikinä voi olla väliä.
Tuntuu kuin kaikki olisi menetetty. Se vain ei voi olla mahdollista. Peeta ei voi olla kuollut! Sitä on mahdotonta uskoa. En pystynyt katsomaan Snow’n tiedotusta televisiosta enempää. Aivan aluksi hän oli kertonut Capitolin ja vyöhykkeiden kansalle, että kaikki kapinalliset tuomitaan heti kuolemaan, jos he alkavat vastustaa Capitolia, kuten Peeta Mellark oli tehnyt. Sen jälkeen, kun presidentti Snow oli ilmoittanut Peetan kuolleeksi ja hänen tulevan haudatuksi Capitolin maahan, en pystynyt enää kuuntelemaan, saati olemaan muiden luona samassa huoneessa, he eivät saaneet nähdä kyyneliäni, sillä mielestäni itkeminen oli vain heikkoutta. Ja se, että Peeta haudattaisiin Capitoliin! Sitä en voinut sietää. Kuinka Peetan ruumis ja sielu täytyi jättää Capitolin saastaiseen maahan.
Vihasin Capitolia koko sydämeni pohjasta. Capitol, tai oikeastaan hän, presidentti Snow, oli tappanut Peetan. En edes halunnut tietää, kuinka hän oli kuollut. Varmasti häntä oli kidutettu sähköllä, myrkyillä, nälällä, tai jollakin muulla kamalalla keinolla. Presidentti Snow'n miehet olivat yrittäneet saada hänet puhumaan kapinasta, josta hän ei tiennyt mitään, sitten he olivat kokeilleet lisätä Peetan tuskaa, mutta he eivät tienneet, ettei Peeta kestäisi enempää, hän oli varmasti jo ollut heikko kuukausien kidutuksen jälkeen. Mutta hän oli aina ollut urhoollisempi ja vahvempi kuin yksikään Capitolin itsekäs asukas.
Tulen mustan oven luokse, avaan sen – se ei ole lukossa, vaikka lähes kaikki vyöhykkeen 13 ovet ovat lukossa nykyään, kun vyöhykkeelle on saapunut ulkopuolisia – ja pujahdan komeroon sisälle. Siellä on pimeää niin kuin aina. Komero on täynnä jotakin turhia ylimääräisiä vaatteita, joita kukaan ei ole koskaan tarvinnut. Istun yleiselle paikalleni, erään pahvilaatikon päälle aivan komeron kauimmaiseen nurkkaan. Painan pääni käsiini ja muistelen kaikkia hyviä hetkiä Peetan kanssa.
Kun hän antoi minulle leivän, kun olin vielä lapsi. Niin, Peeta, joka oli pelastanut minun ja perheeni hengen, oli nyt kuollut. Muistelin, kuinka olin areenalla suudellut häntä monia kertoja, vain sen vuoksi että saisin pidettyä meidät molemmat hengissä areenalla. Nyt, nämä suudelmat merkitsivät paljon enemmän, ne merkitsivät samaa kuin oikeat suudelmat. En voisi koskaan saada tuota aikaa takaisin, Peeta ei varmastikaan koskaan voinut olla varma tunteistani, hän ei tiennyt että rakastin häntä. Niin, jos voisin sanoa Peetalle vain yhden lauseen, minun ei tarvitsisi miettiä pitkään, mikä se olisi. ”Minä rakastan sinua”. Nuo kauneimmat sanat, joita en koskaan sanonut Peetalle todella niitä tarkoittaen.
Kuulen koputuksen komeron ovelta, ja tiedän tarkalleen, kuka se on, Gale. Hän avaa oven ja kysyy hiljaa:
"Katniss, saanko tulla?"
En vastaa, sillä en oikein tiedä, haluanko Galen seuraani, toisaalta haluan olla yksin, ja toisaalta juuri nyt tarvitsen jonkun läheisen henkilön vierelleni. Gale arvelee hiljaisuuden olevan myöntävä vastaus, joten hän astuu komeroon ja tulee viereeni istumaan. Hän kietoo kätensä lohduttavasti ympärilleni ja kuiskii rauhoittavia sanoja korvaani.
Hänen halauksensa tuntuu pahalta sydämessä, ajattelen että Peetan kuuluisi olla se mies, joka lohduttaa minua, kun olen surullinen. Tiedän kyllä, että Gale oli aina kateellinen Peetalle, jota rakastin. Gale on aina ollut minulle pelkkä ystävä, En koskaan halunnut pilata sitä ystävyyttä rakkaudella, ei sillä rakkaudella, jota tunnetaan ystäviä kohtaan, vaan samalla rakkaudella, jota tunsin Peetaa kohtaan. Miten tässäkin oli nyt käynyt? Snow oli ensin kaapannut Peetan Capitoliin, kun vyöhyke 13 ei ollut pelastanut häntä areenalta. He olivat pelastaneet minut. Sitten Snow oli Capitolissa kiduttanut Peetaa, ja lopulta tappanut tämän, vain koska hän tiesi rakkaudestani Peetaa kohtaan. En halunnut hänen tietävän Galesta, parhaasta ystävästäni.
Olisin halunnut vetää itseni irti Galen vahvoista käsistä, mutta en pystynyt. Hänen lämmin vartalonsa saa minut hetkeksi unohtamaan suruni, hänen sanansa rauhoittivat minut, painoin pääni Galen vartaloa vasten ja suljin silmäni.
Näen sekavia unia, ensi unen jossa juoksen ympäriinsä jossain metsässä, metsä vaikuttaa tutulta, sitten muistan missä olen nähnyt sen ennen, ensimmäisessä Nälkäpelissäni. Sitten kuulen oikealta huutoa, se on Peeta, lähden juoksemaan sinne. Tulen juuri paikalle kun nuoli lävistää Peetan ruumiin, huudan unessani niin kovaa kuin pystyn, mutta ilmalaiva tulee hakemaan Peetan ruumiin ja kuulen laukauksen sen merkiksi että Peeta on kuollut. Sitten uni vaihtuu.
Näen itseni edelleen samalla areenalla etsimässä Peetaa, juuri kun olen kuullut pelin sääntömuutoksesta, eli että saman vyöhykkeen kilpailijat saavat liittoutua ja jos molemmat ovat lopussa hengissä, niin molemmat voittavat. Kiipeän mäkeä ylös. Sitten näen jotakin pilkottavan kivien välissä. Juoksen sen luo, näen Peetan ruumiin, hän on kuollut. Uni vaihtuu taas.
Näen itseni ja Peetan valmiina syömään sysimarjoja, marjoja, joita syödessään kuolee heti siihen paikkaan. Olemme valmiina ottamaan marjoja. "N...Y...T.. NYT" molemmat ottavat marjat suuhunsa, ja hetkessä näen Peetan kuolleena. Omissa marjoissani on ollut jotakin vikaa, en olekaan kuollut, ainoastaan Peeta on kuollut. Nyt koko kansa luulee minun pettäneen Peetan. Alan etsiä jotakin, jolla voisin tappaa itseni nopeasti. Syön loput marjat, ei vaikutusta, otan nuolen ja olen juuri ampumassa sitä rintaani, kun kuulen äänen jostakin kaukaa.
"Katniss, Katniss, mikä hätänä?"
Ääni kuulostaa tutulta, kuka helvetti tuo on, Jumalako?? Ajattelen hiljaa mielessäni.
Sitten herään, ja tajuan kaiken olleen unta. "Jumala" oli Prim, joka oli herännyt kun olin huutanut Peetan nimeä nukkuessani. Gale oli kantanut minut sänkyyni, kun olin nukahtanut hänen syliinsä komeroon.
"Katniss, onko jokin hätänä? Olet aivan hikinen", Prim kysyy uudestaan.
"Ei, ei, olen okei, vain pahaa unta, alahan nyt vain nukkua" Sanon siskolleni ja yritän hymyillä.
"Saanko nukkua vieressäsi?" Prim pyytää.
"Oletko aivan varma? Huidon aika paljon nukkuessani", sanon naurahtaen.
"Ei se haittaa, ei se haittaa, haluan vain nukkua vieressäsi", Prim sanoo ja katsoo minua anellen.
"No okei sitten, mutta en vastaa seurauksista", sanon ja Prim naurahtaa.
Loppuyön nukun rennosti, näkemättä unia. Tunnen kokoajan Primin ruumiin vierelläni ja saan siitä voimaa itseeni.
_________
A/N Niin siis että haluaisitteko jatkoa?
