Name: Päiväkirja
Author: Feliicia
Beta: ei ole
Genre: romance, angst
Pairing: Ron/Hermione, pienimuotoinen Ron/Harry
Raiting: S
Words: 387
Symmary: Minä oikeasti rakastan heitä.Disclaimer: En omista henkilöitä enkä paikkoja. Kaikki henkilöt kuuluvat Rowlingille, paitsi tietysti itsekeksimäni, enkä saa tästä minkäänlaista rahallista korvausta
A/N: Tämä kertoo siis Ronin ja Hermionen päiväkirjaa. Sain idean jostakin tyhjästä. Nauttikaa, jos osaatte!
Ronin päiväkirja
Päiväkirja,
Tuntuu naurettavalta kun 17-vuotias poika (tai mies) kirjoittaa sateessa.. niinpä tämä on vain muistio. Minun oli pakko saada kirjoittaa ajatukseni ylös.
Eli minä riitelin Harryn ja Hermionen kanssa. Se johtui medaljongista. Se ei ole enää kaulassani, mutta sen takia riitelimme. Sillä on vaikutus minuun. Minä siis suutuin ja revin medaljongin kaulastani, marssin teltasta ulos ja kaikkoonnuin.
Törmäsin heti kaapparijengiin. He luulivat minua karanneeksi jästisyntyiseksi. Pääsin kuitenkin pakoon ja sain itselleni, jopa kaksi sauvaa. Kaikkoonnuin taas, mutta halkeennuin. Minulta lähti kaksi kynttä.
Nyt istun sateessa puunjuurella. En tiedä mitä tehdä. Minun pitäisi varmasti etsiä Harry ja Hermione, mutta en millään jaksa. Ajattelin yrittää huomenna. He ovat kylläkin saattaneet vaihtaa paikkaa.
Minä kadun, että lähdin. Nytkin haluaisin olla heidän kanssaan lämpimässä teltassa. He ovat minun perheeni. En ole koskaan tunnustanut tätä, mutta minä rakastan heitä.
Rakastan Hermionen tuoksua ja hänen ruskeita silmiään. Rakastan sitä, kun hän viittaa tunnilla ja hymyilee. Rakastan häntä. En niin kuin siskoa vaan kuin tyttöystävää tai vaimoa, vaikka emme seurustele. Rakastan Harryn mustaa, sekaista hiuspehkoa. Minun tekisi joka hetki pörröttää sitä, mutta se ei käy laatuun tai en vain uskalla. Rakastan hänen teipattuja silmälasejaan. Rakastan hänen vihreitä silmiään ja tuiketta niissä kun hän keksii jotakin. Rakastan häntä kuin veljeä. Hän on minulle veli.
Ron
Hermionen päiväkirja
Päiväkirja,
Tänään oli varmasti elämäni kauhein päivä. Ron lähti pois. Hän ei siis mennyt keräämään ruokaa vaan hän oikeasti lähti. Tuntuu pahalta. Tiedän, että se ei ole minun vikani vaan Ronin ihan oma vika. Silti tuntuu kuin sydämessä olisi reikä. Harry ei voi korvata Ronia. Kukaan ei voi. Nytkin Harry luulee, että nukun, mutta oikeasti itken. En halua, että Harry kuulee itkuni, sillä hän varmasti luulisi, että olen joku pillittävä pikkutyttö. Vaikka hän tuntee minut niin hyvin ettei yllättyisi kauheasti. En ole kylläkään itkenyt paljon, ainakaan hänen nähtensä.
Sydämessäni on valtava aukko. Se aukko on syvä, pohjaton. Vain Ron on tarpeeksi rohkea yltämään niin syvälle kun voi. Ennen se oli täynnä tunteita; vihaa, suuttumusta, iloa ja rakkautta. Nyt se on vain tyhjä kuori, jonka sisus on otettu armottomasti pois. Siltä minusta tuntuu, sydämeni on jaettu. Suurin osa (luonnollisesti) on Ron. Tai siinä on Ron. Siinä(hiukan pienemmässä) osassa ovat: äiti, isä, Harry, Tylypahka, kaikki sen oppilaat ja opettajat. Suurin osa sydämestäni on tyhjä, eivätkä muut pärjää ilman sitä. En minä, ei Harry. Minä todella rakastan Ronia!
Hermione<3