Kirjoittaja Aihe: Turhuuden kuningatar (K11, Cho/Hermione)  (Luettu 4423 kertaa)

Siiseli

  • vurrain
  • ***
  • Viestejä: 623
  • sunshine mixed with a little hurricane
Turhuuden kuningatar (K11, Cho/Hermione)
« : 22.06.2011 11:16:33 »
Title: Turhuuden kuningatar
Author: Siiseli
Paring: Cho/Hermione
Genre: angst, fluff, drama
Rating: K11
Disclaimer: hahmot kuuluvat Rowlingille – minä vain leikin niillä.
Summary: Nauru kupli naisten sisältä ryöpsähdellen, värittäen auringon entistä kirkkaammaksi.

Turhuuden kuningatar

Oli syksy. Aika, jolloin puiden lehdet putosivat sateenkaaren väreissä maahan. Aika, jolloin sade piiskasi maata, vaikka se ei ollut tehnyt mitään väärää. Oli aika, jolloin masennus hiipi hiljaa mieleen, mutta jonka pystyi ahdistamaan nurkkaan helposti sytyttämällä pari kynttilää ilokseen. Valo toi turvaa, auttoi luomaan uutta. Kestämään hetkittäisen synkkyyden. Antoi vieressä olevalle ihmiselle merkityksen. Opetti turvautumaan ja antoi luvan kaivautua kainaloon.

Turhuuden kuningatar kulkee omia polkujaan – hänellä on mustat hiukset.
Hän on paha.

Sänkyä verhosivat punaiset satiinilakanat. Kevyesti ne pystyivät sulkemaan syleilyynsä kaksi alastonta vartaloa. Peittämään ne toistensa katseilta, suojaamaan viimalta, tuomaan lämpöä suhteeseen, jonka ei olisi kuulunut olla totta. Pitää salaisuudet sisällään.

Hän tahtoo kaiken, enemmän mitä voi saada - sen hän vie muilta.
Hän on paha.

Joskus oli aika, jolloin mustat ja ruskeat hiukset sekoittuivat toisiinsa. Silloin, kun molemmat vielä halusivat. Kesällä kaikki oli hyvin. Nauru kupli naisten sisältä ryöpsähdellen, värittäen auringon entistä kirkkaammaksi. Supateltiin salaisuuksia, lausuttiin lempeyksiä. Rakasteltiin, liimauduttiin toisiin kiinni. Ei välitetty muista. He olivat turhia.

Hän kyllästyy helposti, unohtaa hauskuudet – hylkää.
Hän on paha.

Nyt enää kaksi tyhjää kuorta makaa vierekäin. Välissään rako, eivät toisiinsa tahdo koskea. Lakanoiden vaihtuessa, katosivat lupaukset ikuisesta yhteiselosta. Ei enää arvostettu, ei muistettu, ei haluttu jakaa. Kumpikin miettii omassa päässään miten tähän päädyttiin ja toisaalta, miten kaiken pystyisi pysäyttämään ja aloittamaan alusta. Mutta se on mahdotonta;

”Tämä ei toimi.”
”Minä tiedän sen.”
”Minä... Hyvästi”

Valkoinen aamu. Lumi peittää kaiken pahan alleen. Antaa ymmärtää, että oikeasti kaikki on hyvin. Ei näytä jälkiä menneeseen, kehottaa katsomaan eteenpäin. Auttaa unohtamaan, että joskus oli rakkaus.
« Viimeksi muokattu: 23.05.2015 22:36:26 kirjoittanut Beyond »

kiitos täti Gin
ava by lady dynamite<3


kurkista lippaaseen

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 848
  • "Dream life over real life, that's my motto."
Vs: Turhuuden kuningatar (K7, Cho/Hermione)
« Vastaus #1 : 02.02.2012 12:08:41 »
Löysin tämän, kun etsiskelin ficcejä nollaterttuuni ja ihmettelin samantien, kuinka tätä ei olla kommentoitu? Hienoa tekstiä, lyhyttä, mutta silti kokonaisen suhteen kuvaus voimakkaasti hyvistä hetkistä huonoihin ja siihen, kuinka kaikki päättyi. Parituskin on kiva, tykkään lukea (ja kirjoittaa) Hermionesta ja Chosta femmeä, mutta näiden kahden yhdistämisestä en ainakaan muista lukeneeni. Kivaa siis löytää jotain uudenlaista femmeä.♥

Kuten jo tuossa alussa sanoin, tekstissä oli pitkä tarina kerrottu lyhyesti ja tunnelmallisesti. Tykkäsin siitä erityisen paljon, vaikka joissain kohdissa ehkä tekstin rakenne muuttui ehkä liiankin hienoksi, vaikka kokonaisuudessaan tällä tapaa kertoen ja kuvaillen tämä oli todella kaunis. Erikoista ehkä tässä oli myös se, että erityisesti Hermione jätettiin yllättävän sivurooliin kuvatessa Choon pahuutta, kuinka tyttö oli Turhuuden kuningatar - se kuitenkin sopi hyvin, sillä jo otsikko kertoi turhuuden kuningattaresta ja se sitoi koko tekstiä. Otsikko olikin yksi syy, miksi tämän monista nollapostauksista valitsin parituksen lisäksi.

Lopetuksesta sanoisin, että se oli ehkä tekstin parhaimpia kohtia.
Lainaus
Auttaa unohtamaan, että joskus oli rakkaus.
Se, että tunnelma oli angstinen, toisinaan fluffinen tämä teki siitä jotenkin realistisen, samaan aikaan haikean, mutta onnellisen lopetuksen. Hermione saattoi unohtaa, vaikka rakkaus olikin niin suuri asia kummankin elämää. Tarinankerronnassa myös onnen ja epäonnen rinnastaminen hyvinkin korostetusti lisäsi sitä angstia, kun väliin oli myös kerrottu niitä onnellisia hetkiä ja kuinka kaikki oli alkanut. Voimakkaiden rinnastusten toteuttaminen voi olla haastavaa, mutta sinä onnistuit siinä mielestäni hyvin.

Myös keskitetyt kohdat, joita kaikkia en rupea lainaamaan olivat hienoja. Myös tuon "Hän on paha."-lauseen lisääminen sen päätteeksi toivat ehkä sellaista runollista tuntua, vaikkei runo tekstistä ollutkaan. Toisto sopi tähän, enkä nyt tiedä onko se runollista tai ei, mutta sellaista... en osaa selittää, mutta ehkä ymmärsit, mitä yritän ajaa takaa?

Kiitokset siis tästä! Toivottavasti tulisi enemmänkin kommentoijia, sillä tämä teksti todellakin ansaitsee enemmän kuin jäädä yhden vastauksen saaneeksi, saati nollapostaukseksi, jollaisena sen löysin.♥
Life is strange sometimes, wouldn't you say?
I know it isn't easy, but nothing worthwhile ever is...



It was a dream, a perfect image of a life that turned out to be.
Just a moment, lost with me