// Alaotsikko: Ron/Hermione
Name: Yksin ja Yhdessä
Author: minä, eli Feliicia
Beta: -
Genre: drama, romance, angst
Pairing: Hermione/Ron
Rating: K-11
Words: 1 849
Summary: Ronista tuntui ettei hän koskaan voisi rakastaa Hermionea.
Warnigs: Väkivaltaa
A/N: Kaikki tunnistettava kuulu Rowling-tädille, en saa tästä mitään korvausta.Tämä on jokseenkin vanha ficci, ehkä huhtikuussa kirjoitettu. Toivottavasti pidätte, ainakin yksi pitää, tästä tiedän sen Kalju. Tämä on omistettu Kaljulle, joka on paras ystäväni ja on auttanut minua.
1. luku
Harry,
Minulla on taas ongelmia. Ron on hyvin outo. On ollut jo pari kuukautta. Puhun hänelle koko ajan sinusta ja Ginnystä, mutta hän vain hokee. ”Se oli temppu, se oli temppu, ei hän oikeasti rakasta häntä, harhakuva” jne. Mitä minun pitäisi tehdä? Ron on niin etäinen, että minua alkaa jo pelottaa. Auta minua, Harry!
Hermione
P.S. Joskus hän myös hokee” Medaljonki, medaljonki, medaljonki…” Mitä se tarkoittaa?
Hermione,
Puhuiko hän toisiaan medaljongista? Voi ei, hän on taas mennyt sekaisin. Haluatko, että kerron sinulle?
Harry
Harry,
Tietysti haluan. Kerro minulle kaikki mitä et kertonut medaljongista!
Hermione
Hermione,
Silloin kun löysimme rohkelikon miekan ja Ron tuhosi medaljongin, emme kertoneet kaikkea. Ron siis tuhosi medaljongin. Mutta ennen sitä, kun avasin medaljongin (Onpa muuten vaikea sana) sen sisältä tuli meidän muunnoksemme. Siis Voldemort muunnokset. Ne puhuivat Ronille siitä miten emme olleet kaivanneet häntä ja miten sinä et rakastanut häntä vaan minua. Ronia se otti koville, ihan tosi. Sitten ne suutelivat, suoraan hänen silmiensä edessä. Ron tuhosi medaljongin. Sitten hän kyykistyi maahan ja tärisi. Se ei ollut kylmyydestä vaan itkusta, hän itki. Se, että me olisimme yhdessä saa hänet itkemään. Hän varmasti alkoi epäröidä kun puhuit koko ajan minusta. Älä jatka sitä, ole kiltti!
Harry
Harry,
Miten minä saatoin olla noin tietämätön! Mikset kertonut aiemmin? Ron itki? Voi miten minä saatoin, saatoin lyödä, tökkiä ja olla hänelle vihainen! Minä puhun hänen kanssaan.
Hermione
Hermione asteli alas Ronin luo. Ron istui pöydän ääressä ja luki Päivän Profeettaa.
”Ron?” Hermione kysyi varovasti.
”Niin?” Ron kysyi nostamatta katsettaan.
”Miten sinä oikein tuhositkaan sen medaljongin? Minä en enää muista miten tarkalleen se meni”
”Mehän kerroimme jo Harryn kanssa. Harry avasi sen ja minä tuhosin sen. Yksinkertaista” Ron sanoi. Hänen äänensä kuulosti ärsyyntyneeltä.
”Mutta kun se ei oikein – ” Hermione sanoi, mutta Ron keskeytti hänet.
”Mitä sinulle kuuluu miten me tuhottiin se helvetin medaljonki! Miksi vainoat minua? Mitä se sinua kiinnostaa!” Hermione kavahti taaksepäin. Ron näytti hirveän vihaiselta ja vaaralliselta. Ihan kuin hän olisi voinut purra Hermionea jos hän sanoisi vielä yhdenkin sanan.
Sitten tapahtui jotakin. Jotakin jota ei ollut koskaan ennen tapahtunut. Ron kohotti kätensä ja löi Hermionea kasvoille. Hermione kavahti ja juoksi talosta ulos. Ron tajusi viisi sekuntia liian myöhään mitä oli tehnyt. Hän oli lyönyt Hermionea.
2. luku
Hermione juoksi. Hän halusi juosta niin kauas kuin voi; pois Ronin luota. Hermione juoksi henkensä edestä. Ihmiset tuijottivat häntä. Hän juoksi silmät kyynelissä puistoon. Hän istahti penkille ja painoi pään käsiinsä. Miten Ron pystyi? Miten hän pystyi lyömään Hermionea kolmen vuoden seurustelun jälkeen. Se oli ohi nyt. He eivät enää seurustele. Ron teki sen selväksi. Mitä Harry sanoo kun kuulee? Hän tietysti pitää Ronin puolia. Hehän ovat parhaita ystäviä. Hänellä ei ikinä ole ollut parasta ystävää!
Hänen mieleensä muistuivat hetket, kaikki ne ihanat päivät, jotka he olivat viettäneet yhdessä: Ensimmäinen päivä Tylypahkassa, Kurpitsajuhla, kun Ron ja Harry pelastivat Hermionen vuorenpeikolta, Ron uhrautui pelastaakseen viisasten kiven shakkipelissä, hän juoksemassa salin läpi ja halaamassa Harrya, sitten Lupin muuttui ihmissudeksi, Harry suojasi häntä ja Siriusta ankeuttajilta, hän tanssimassa Viktor Krumin kanssa joulutanssiaisissa, Harry makaamassa maassa Cedric Diggoryn ruumiin kanssa, he johtamassa Albuksen kaartia, Ron pussailemassa Lavender Brownin kanssa, sitten hän itkemässä Ronin olkaa vasten hautajaisissa, hän tökkimässä Ronia ja lopuksi hän suutelemassa Ronia. Muistot vilisivät hänen ylitseen kuin pilvet tuulisena päivänä. Hän ei haluaisi mennä kotiin. Alkoi sataa.
3. luku
Ron oli jo nukkumassa kun Hermione palasi kotiin. Hän ei mennyt Ronin viereen nukkumaan kuin tavallisesti vaan nukkui sohvalla. Hermione ei saanut koko yönä unta, tai sai hän, mutta näki painajaista.
”Hän näki tarinan, joka kuvasi hänen ja Ronin huonoja hetkiä. Hän käveli kadulla, jonka ympärillä oli hirveästi mainoskylttejä. Ihmiset katsoivat kummissaan ”mainosta”. Paitsi, että se ei ollut mainos. Siinä esiintyi Ron ja Hermione. He riitelivät. Siinä oli kaikki päivät jolloin he riitelivät. Kuvat liikkuivat. Ne toistivat ja toistivat samoja asioita uudestaan ja uudestaan, uudestaan ja uudestaan, uudestaan ja uudestaan…”
Hermione hätkähti hereille. Hän makasi yhä olohuoneen sohvalla. Ron oli kai vielä nukkumassa. Hermione nousi ääneti ja teki itselleen aamupalaa. Sitä mutustellessa hän kirjoitti Harrylle kirjeen:
Hei Harry,
Miten menee? Puhuin Ronin kanssa siitä medaljongista. Et ikinä usko miten se vaikutti häneen! Onko ystäväsi aivan sekaisin? Vihaan häntä!
Hermione,
Joka on vihainen Ronille
Juuri kun pöllö oli suhahtanut ikkunasta Ron tuli keittiöön.
”Olin kuulevinani pöllön. Lähetitkö kirjeen?” Ron kysyi unisena, mutta silti äkäisenä.
”Mitä se sinulle kuuluu?” Hermione tiuskahti.
”Ei mitenkään. Ajattelin vaan, että olisi kiva tietää mitä puuhaat”
”Siinä tapauksessa voit häipyä” Hermione sanoi.
”Ehkä teenkin sen!” Ron huusi ja lähti vuorostaan ulos talosta. Hän paiskasi oven vihaisena kiinni ja Hermione jäi taas yksin. He olivat tehneet sen taas; riidelleet. Hermione istui yksin tyhjässä talossa. Olo oli hirveän yksinäinen. Ilman Ronia talolla ei ollut henkeä. Harryn vastaus tuli iltapäivällä:
Hermione,
Mistä sinä puhut? Mitä Ron on taas mennyt tekemään? Hän on aivan mahdoton tyttöjen kanssa! Miksi olet vihainen hänelle? Tekikö hän jotain anteeksiantamatonta?
Harry
Kai hänelle olisi pakko kertoa. Hermione etsi käsiinsä sulkakynän ja pergamenttia ja kirjoitti:
Harry,
Minä ja Ron riideltiin siitä medaljonki jutusta. En tiennyt, että Ron on niin herkkä asialle. Kun yritin udella hän löi minua. Nyt hän lähti kun en kertonut hänelle kenelle lähetin kirjeen. Hän olisi kai suuttunut vielä enemmän.
Hermione,
Joka on vieläkin vihainen Ronille.
4. luku
Ron kävelee sateessa. Taas sataa. Eilenkin satoi, mutta silloin Ron ei kävellyt sateessa vaan Hermione. He olivat riidelleet, taas. Mikä heihin on mennyt? Ennen he riitelivät hiukan pikkuasioista, mutta nyt Hermione tuntuu vihaavan Ronia. Mutta niinhän Ron vihaa Hermionea! Hän ei kestä kun näkee Hermionen juttelevan Harrylle. Hän ei kestä kun kuulee Hermionen puhuvan Harrystä.
Ron istahti puiston penkille. Mitä Harry sanoisi? Hän varmasti pitää Hermionen puolia. Ronista tuntui ettei hän koskaan voisi rakastaa Hermionea. Hän hakisi eroa. Niinhän Hermione haluaa. Eroon hänestä. Miksi Hermionen piti kysyä siitä medaljongista?
Ron istui siinä koko päivän. Hänellä ei ollut sateenvarjoa tai edes takkia. Siinä hän istui farkut ja huppari likomärkinä.
Ohikulkevat ihmiset tuijottivat häntä. Ei Ron heistä välittänyt. Häntä ei haitannut, vaikka ihmiset osoittelivat häntä. Hän vain tuijotti maahan. Oliko Hermionella ollut eilen samanlaista? Ron taisi kylläkin herättää enemmän huomiota, sillä hänellä sentään oli punaiset hiukset. Niitä ei joka perheessä näe. Joku istahti hänen viereensä. Ron hivuttautui kauemmas, antamaan tulijalle tilaa, kun hän huomasi kuka siinä istui.
5. luku
” Harry!” Ron huusi yllättyneenä ja nousi penkiltä. ”Mitä sinä täällä?”
”Hei Ron” Harry tervehti. ”Kuulin Hermionesta”
Tietysti Harry oli tullut tänne saarnaamaan hänelle riidasta Hermionen kanssa.
”Ai joo” Ron mutisi.
”Löitkö häntä oikeasti?”
”Mmmm…” Ron sanoi ja tuijotti maahan.
”Ron?”
”Löin minä, Harry. En tajua, en halua satuttaa häntä”
”Miksi sinä sitten löit? Yritä miettiä”
”Minä… minä suutuin kun hän kyseli medaljongista” Ron vastasi. ”Suutuin tosi nopeasti…, koska hän puhui koko ajan sinusta. Sitten löin häntä ja hän lähti” Ron painoi päänsä käsiinsä. Pari kyyneltä tipahti hänen märille farkuilleen. Hän todella katui sitä, että oli lyönyt Hermionea. ”Minä… minä en kestä tätä Harry! Minä rakastan häntä!” Ron ulvaisi. Harry laski kätensä Ronin olalle.
”Ei hätää” Harry sanoi ja halasi Ronia. ”Minä puhun hänelle. Sinun ei ole pakko puhua”
”Kiitos” Ron kuiskasi ja halasi parasta ystäväänsä tiukemmin.
Kun he tulivat asunnolle, Ron vitkasteli ovela, mutta astui kuitenkin sisään. Ron meni heti makuuhuoneeseen, sillä Harry arvasi, että hän itki taas. Hermione istui edelleen keittiön pöydän ääressä eikä katsonut Harrya. Harry istui varovaisesti hänen viereensä.
”Harry, miksi sinä tulit?” Hermione kysyi.
”Luuletko, että annan parhaiden ystävieni olla riidoissa? En todellakaan.” Harry sanoi. ”Ron on syystä sinulle vihainen. Sinä puhut koko ajan minusta ja se saa Ronin surulliseksi kun hän ajattelee meitä yhdessä. Saat Ronin itkemään, Hermione!”
”En minä oikeasti vihaa häntä!” nyyhkytti Hermione Harryn ihmetykseksi. Hän vaihtoi nopeasti mielialaa. ”Rakastan häntä!”
”Minä tiedän sen”
”Ja et käytä okklumeusta?” Hermione kysyi.
”En. Olen surkea siinä”
”Minä… olen pahoillani, että suutuin Ronille” hermione kuiskasi.
”Saat kertoa sen Ronille” Harry sanoi ja viittasi makuuhuoneeseen. Hermione vilkaisi Harry epäröivänä ja Harry nyökkäsi hänelle.
Hermione nousi pöydästä ja käveli kohti makuuhuoneen ovea. Ovella hän kuunteli. Hän painoi korvansa oveen ja kuunteli. Sisältä kuului nyyhkytystä ja itkua. Hermione avaa varovasti oven.
6. luku
Ron istui sängyllä selkä Hermioneen päin. Hänellä oli silmät auki, mutta hän räpytteli silmiään sillä kyyneleet sumensivat näön. Hermione sulki varovaisesti oven. Hän istui Ronin viereen. Ron ei kiinnittänyt mitään huomiota Hermioneen. Hän uskoi, että Hermione oli tullut kertomaan, että hän on Harryn kanssa ja haluaa eron. Mutta Ron oli väärässä. Kyyneleet kastelivat sängyn. Ron ei niistä välittänyt. Hän itki, koska luuli, että Hermione istui hänen vierellään viimeistä kertaa.
Sillä aikaa Harry oli tehnyt itselleen pedin sohvalle. Hän kuunteli makuuhuoneesta kuuluvia ääniä, mutta ei kuullut muuta kuin Ronin itkua.
Hermione istui tunnin Ronin vieressä tekemättä ja sanomatta mitään. Hän halusi nähdä miten Ron suhtautuisi siihen. Ron itki edelleen. Hän laski päänsä Hermionen polvelle, mutta Hermione ei reagoinut. Se oli kuin kidutusta hänelle, mutta hänen piti kerätä voimia ja tehdä välttämätön. Ron kasteli Hermionen housut. Se ei haitannut Hermionea. Ron halasi Hermionen jalkaa. Se ei haitannut Hermionea. Nyt hänen olisi pakko tehdä se.
Hermione laittoi kätensä Ronin pään päälle ja silitti hänen punaista, pörröistä tukkaansa. Ron sulki silmänsä kuin koira, joka saa rapsutuksia. Hermione otti Ronin kasvot käsiinsä ja käänsi ne niin, että Ronin oli pakko katsoa häneen. Ron sulki silmänsä.
”Tätä mieltä minä olen sinusta” Hermione kuiskasi ja suuteli Ronia suoraan suulle. Harry hymyili itsekseen katsoessaan heitä oven raosta. Hermione kietoi kätensä Ronin ympärille ja nosti tämän istuma asentoon. Ronin kädet olivat Hermionen selässä ja puristivat tiukasti häntä. Hän oli selvästi onnellinen, mutta itki yhä, vaikka suuteli Hermionea.
”Mikä sinun on?” hermione kysyi huolestuneella äänellä ja lopetti suudelman.
”Sinä… sinä rakastat minua?” Ron nyyhkytti Hermionen olkaa vasten. Tämä ei ollut yhtään Ronin tapaista. Hermione nosti Roni pystyyn.
”Tietysti minä rakastan sinua”, hän sanoi. ”Luulitko, että rakastan Harrya?” Hermione kysyi. Ron nyökkäsi. ”Voi Ron, minä rakastan häntä kuin veljeä. Hän itse asiassa on minulle veli. Hän on tärkein sinun jälkeesi. Sinä olet minulle tärkein. Sinua minä rakastan niin kuin sinua. Et ole minulle mikään veli vaan se, jonka kanssa asun, elän ja olen. Eikö se ole selvää? Miten sinä pystyit joskus luulemaan, että rakastan Viktor Krumia? Viktor oli vain ystävä. Mutta enää hän ei ole sama henkilö, josta pidin. Kuuluisuus on noussut hänen päähänsä. Kävin hänen luonaan viime kesänä. Hän on aivan eri mies. Sitä paitsi hän on naimisissa ja hänellä on poika ja tytär” Hermione halasi Ronia. ”Nyt nukkumaan. Olet kamalan näköinen” Ron tosiaan oli kamalan näköinen. Hänen silmänsä olivat punaiset ja hiukset pörröiset. Hän oli litimärkä lukuun ottamatta hiuksia, sillä Hermione oli pörröttänyt niitä. Posket olivat yhä märät kyynelten jäljiltä. Hermione auttoi Ronia pyjaman pukemisessa sillä Ron nukahti melkein pystyyn. Kun Hermione oli peitellyt Ronin(mikä tuntui aika lapselliselta), hän sulki oven varovasti perässään ja meni olohuoneeseen.
Harry makasi sohvalla silmät auki ja tuijotti Hermionea. Hermione käveli hänen luokseen.
”No?” Harry kysyi.
”Mitä tuijotat?” Hermione kysyi ja naurahti. ”Tiedän mitä tarkoitat. Ron ymmärtää. En usko, että hän enää uskoo minun rakastavan sinua enemmän kuin häntä. Voit varmaan lähteä huomenna. Ginny varmasti odottaa sinua”
”Niin varmaan” Harry sanoi. ”Itse asiassa minä menen mielelläni takaisin kotiin” Harry sanoi” Anteeksi, en tarkoittanut että en viihtyisi täällä, mutta minulla on ikävä Ginnyä”
Seuraavana aamuna Harry lähti kotiin hyvin mielin, sillä hän tiesi, ettei hänen apuaan tarvittaisi enää täällä.
Loppu!
