Ja sitten se ensimmäinen varsinainen luku... 
1.luku
Hei James! Onneksi koulu alkaa taas, en kestä enää äitiäni, kesäni menee koko ajan huonompaan suuntaan. Kirjalista tuli vihdoinkin! Ja siitä tulikin mieleeni että haluaisitko olla minun kanssani Viistokujalla kaksi yötä? Jos Remus ja Peterkin tulisivat? Nähdään varmaan kuitenkin huomenna kun tulet ostamaan tarvikkeita.. Minä menen varmaan joskus yhdentoista aikaan sinne niin nähdäänkö vaikka Vahvahqon jäätelöbaarin edessä? Et varmaan kerkeä enää kirjoittaa takaisin niin odotan sinua siellä..
Öitä!
Sirius
James heitti kirjeen sängylleen ja juoksi olohuoneeseen missä hänen äitinsä istui teekuppi kädessään ja hänen isänsä luki sanomalehteä.
”Äiti, Sirius kirjoitti menevänsä Viistokujalle yhdeltätoista huomenna. Minä en tarvitse sinua avuksi ostamaan kirjoja koska Siriuskin hoitaa ne yksin.”
”Vai niin, ja koska Siriuksen äiti päästää poikansa yksin Viistokujalle niin minunkin täytyy päästää?”
”Äiti! En minä ole mikään pikku lapsi, Viistokujakaan ei ole pahimmasta päästä.”
”Mutta minun pikku James-poikani taitaa olla liian innokas menemään sivuteille, esimerkiksi Iskunkiertokujalle.”
”Äiti, se oli viime vuonna kun minä olin vasta yksitoista. En minä sinne enää halua yksin, kun viime vuonnakin kävin.”
”No hyvä on, olet sinä sentään vähän kasvanut.”
”Kiitos äiti, ja sitten kun Sirius on varmaan Vuotavassa Noidankattilassa pari yötä ja toivoo että minä olisin hänen seuranaan.”
”Minusta tuntuu että se ei ole hyvä idea.”
”No miksi ei?”
”Siksi että sinä olet vasta kaksitoista ja sinulla on koti minne olet aina tervetullut.”
”Mutta Sirius—”
”Sirius saa meiltä luvan tulla tänne yöksi, James äitisi on oikeassa sinä olet liian nuori ja tälläisina aikoina on parempi että olet täällä.” Jamesin isä sanoi diplomaattiseen sävyyn.
”Okei sitten. Minä menen kirjoittamaan Siriukselle. Saako Remus ja Peterkin tulla meille?” James sanoi innoissaan kun hänen vanhempansa vilkaisivat toisiaan. ”Olisi epäreilua heitä kohtaan jos vain Sirius pääsee..”
”Remus ja Peter saavat tulla jos se on heidän vanhemmilleen ihan okei.”
”Kiitos äiti – ja isä!” James huusi ja juoksi omaan huoneeseensa.
Hei!
Äiti ja isä sanoivat että voitte tulla kaikki meille, nähdään huomenna Viistokujalla yhdeltätoista Vahvahqon edessä.
James
**
”Voi ei..” poika mutisi juuri heränneenä. Hän oli saanut kirjeen kaveriltaan Jamesilta mutta ei vaikuttanut tyytyväisltä tilanteeseen.
”Äiti! Minä menen tänään yhdeltätoista Viistokujalle..” Pojan äiti tuli huoneen oven suuhun huoleestuneena.
”Minä kyllä voin tulla mukaasi—”
”Ei tarvitse, sain juuri kirjeen ystävältäni ja näemme Viistokujalla yhdeltätoista. Hän pyysi minua myös yöksi vanhempiensa luokse mutta minä en voi mennä.. Tiedät varmaan..” Poika sanoi masentuneena, johon hänen äitinsä hymyili kannustavasti.
”Remus-kulta kyllä ystäväsi ymmärtävät—”
”Niin varmasti, minun tarvitsee vain sanoa että olen ihmissusi ja ensiyönä sattuu olemaan täysikuu niin heitä tuskin häiritsee hirveästi että en tule.”
”Voi kultaseni, tule aamupalalle niin pääset äreydestäsi. Tein sinulle pannukakkuja.”
**
Sirius istui Vahvahqon jäätelöpaarin edessä odottaen kavereitaan. Hänellä oli mukana kaikki tavarat mitkä ottaisi Tylypahkaan, joko hän menisi Jamesin luokse yöksi tai sitten jäisi Viistokujalle kahdeksi yöksi. Kello oli tasan yksitoista kun James käveli paikalle.
’Terve! Sinähän oletkin ajoissa...’
’Itse asiassa tulin jo puoli tuntia sitten.. Äitini olisi halunnut että olisin vielä edes yhden yön kotona mutta en oikein suostunut.’
’Sait varmaan pöllöni..? Että voit tulla meille yöksi?’
’Joo, kiva homma. Tuleeko Peter ja Remuskin?’
’Minä ainakin saan tulla!’ Peter sanoi ilmestyttyään jäätelöbaarin eteen.
’Okei no hyvä.. Missähän Remus on?’
’Varmaan tulee kohta.. Syödäänkö jäätelöt odotellessa?’
’Joo, minun tekee mieli minttusuklaata oikealla vohvelilla..’ James sanoi hieroen vatsaansa.
’Minä voisin ottaa jotain erikoista.. Vaikka talon erikoisyllätys.’ Peter katsoi listaa mietteliäänä.
’En suosittele mutta omapa on valintasi. Minä voin käydä tilaamassa..’ Sirius sanoi noustessaa seisomaan. Siriuksen lähdettyä Remus ilmestyi paikalle.
’Hei!’
’Hei!’
’Remus, egyptin hallitsija saapui seuraamme.’ James sanoi ilahtuneena
’Muuten hyvä mutta Remus oli Rooman perustaja..’
’Ai, no.. Mitä kuuluu?’
’Eipä kummempia, mutta en voi tulla teille tänään yöksi.. Äitini on sairas ja isä poissa kotoa ainakin huomiseen niin joudun auttamaan kotitöissä ja hoitamaan äitiä.. Mutta ehkä huomenna, niin lähtisin teiltä suoraan Tylypahkaan..’
’Jahas, minttusuklaa oikealla vohvelilla tälle nuorelle herralle, talon erikoisyllätys eli sammakon kutujäätelö sinulle’ Peterin säikähtänyt katse ’ei oikeasti, se on mantelimassanougat.. ja minulle kolmen pallon suklaanougat oikealla vohvelilla..’Sirius katsoi haltioituneena omaa jäätelöään mutta siirsi katseensa sitten Remukseen’ Ja sinä.. Sinä et tilannut mitään? Mutta olkaa tervehditty oi Egyptin valtias.’
’Minä voin käydä itse tilaamassa ja se on edelleen Rooman perustaja.’ Remus sanoi ja vinkkasi silmää poistuessaan.
’Eikö Remus teistäkin näytä hiukan kalpealta?’ Sirius kysyi hiljaisella äänellä katsellessaan Remusta joka odotti jäätelö annostaan.
’Näh, Remus saattaa olla sairas, hänen äitinsäkin on..’
’Remus ei sitten varmaan tule teille?’
’Joo ei.. Mutta Peter, et ole antanut kuulua itsestäsi?’
’Mitä kuulua??’
’No kyllä sinä tiedät.. et ole pitänyt yhteyttä..’
’En ole voinut.. Kun ei ole pöllöä.’
’Missä Vaaksiainen on?’
’Se ei anna enää kiinni, en tiedä saanko sitä edes Tylypahkaan mukaan kun se lojuu katolla päivät pitkät..’
’No helketti, mikset lähetä vastausta Herkulesilla?’
’Sinun pöllösi on julma! Se puree minua aina kun yritän sitoa vastauksen sen jalkaan…’
’Herkules on vain herkkä luonne, se tarvitsee paljon hellyyttä.’
’Onko Herkules tyttö?’
’Ei, mutta pojatkin voivat olla herkkiä.. Niin kuin tämä meidän Romulus tässä!’ James huudahti ja läpsäytti juuri tullutta Remusta selkään. Jonka seurauksena jäätelötötterö pläsähti hänen naamaansa. Siitä alkoi tappelu ja lopulta kaikki pojat olivat toistensa jäätelöissä. Sodan loputtua pojat kiertelivät Viistokujalla tehden ostoksia.
’Isä tulee tunnin päästä hakemaan meitä. Mitä tehdään sillä välin?’ James kysyi kun ostokset oli tehty ja pojat istuivat jälleen Vahvahqon edessä.
’Mitä pitäisitte pienestä saitsinki kierroksesta Iskunkiertokujalla?’ Siris kysyi puolitosissaan.
’Isä sanoi että tulee hakemaan minua näihin aikoihin niin minä taidan mennä jo Vuotavaan Noidankattilaan.. Nähdään ehkä huomenna..’
’Joo nähdään, ja toivota äidillesi pikaisia paranemisia.’ James sanoi hiukan myötätuntoa äänessään, Remus nyökkäsi ja käveli pois.
’No? Mitä sanotte?’
’Hmm.. sanoin kyllä äidilleni että en mene sinne.. Mutta taisin sanoa että en halua sinne yksin joten.. Mennään vaan..’ James sanoi virnuillen.
’Aika ovelaa..Luuletko että äitisi ei huomannut mitään`
’Äiti tietää että pärjään ja äiti tietää myös että ”kokeilen rajojani”. Joten uskon että hän huomasi sen..’
’No, Peter? Mennäänkö?’ Sirius kääntyi Peterin puoleen joka kyllä näytti hiukan epävarmalta.
’Se ei ole kovin kiinnostava paikka minusta…’
’Miten niin ei ole? Sehän on täynnä kaikkea jännää, uskon että voimme tehdä paljon löytöjä.’ James sanoi vuorostaan, hän oli viime vuonna käynyt siellä ja vaikka Iskunkiertokuja olikin täynnä pimeyden voimiin liittyviä kauppoja niin se oli samalla myös hirveän kiinnostava.
’Peter et nyt jänistä! Meillä on elämä elettävänä ja en usko että kukaan on varsinaisesti kuollut sinne..’ Sirius sanoi yllyttäen.
’Te menisitte sinne vaikka sanoisin mitä joten minä lähden siis mukaan. En minä sinne kuole-’ Peter mutisi epäonnistuen täydellisesti esittämällä itsevarmaa ja rohkeaa. Pojat kävelivät Iskunkiertokujalla katsellen näyteikkunoita ja vanhoja naisia jotka istuivat huovillaan myyden epäilyttävän näköisiä luita ja koruja. Sirius pysähtyi Borgin & Burkesin eteen ja sanoi.
’Tuolla on kuulkaas pakko käydä, minä jos kuka tiedän tämän kaupan maineen. Äitini on maininnut sen useammin kuin kerran ja hän käy täällä usein…’
’Borgin & Burkes? Täynnä pimeää tavaraa, myyjät ovat kieroja; ostavat halvalla ja myyvät kalliilla. Isä kertoi minulle kun viimeksi kävin täällä ja hän tavoitti minut ennen äitiä..’
’Jep, mutta siellä on oikeasti ihan jänniä esineitä, kävin kolme vuotta sitten äitini kanssa..’
’No turhaan me täällä ulkopuolella seisomme, mennään sisään?’ James oli jo innoissaan kävelemässä ovelle kun Peter avasi suunsa.
’Tu-tuota minusta se ei ole hyvä idea.. Tai siis, isä tappaa minut jos saa tietää.’ Peter sanoi.
’No sitten on hyvä että hän ei saa tietää..’, James sanoi hymyillen, ’Vedä tämä yllesi ja pysy hiljaa.’ James sanoi vetaistessaan näkymättömyysviitan taskustaan.
’Hyvä on, minä tulen kauppaan…’
’Viimeinkin.’ Sirius huokaisi ja astui ovesta sisään Peterin piilouduttua näkymättömyys viitan alle.
Sisällä oli lämmin tunkkainen ilma, heti oven vieressä oikealla oli ruskea pöytä täynnä luita joiden vieressä oli numero lappu ja selitys minkälaisia taika voimia luu sisälsi. Vasemmalla puolella oli hylly jolla oli esillä pieniä kauniitä hopeisia tai kultaisia esineitä. Hyllyllä pisti silmään kultainen hiuskoriste vihreällä smaragdi koristeella. Vieressä oli lappu joka kertoi hiuskoristeen olevan kirottu. James katseli korua lumoutuneena kun Sirius oli jo siirtynyt lähemmäs tiskiä ison kaapin viereen. Peter katseli luita oven vieressä epäilevänä. Sitten myyjä tuli paikalle ja katsoi nuoria poikia alta kulmien epämiellyttävästi.
’Jahas, se taitaa olla Musta.. Mikäs se oli..?? Regulus Musta?’
’Ei kun minä olen Sirius, Reguluksen isoveli.’
’Vai niin, äitisi onkin kertonut sinusta. Kävi täällä toissapäivänä ja totta puhuen en olisi uskonut tapaavani sinua täällä.’ Muujä oli töykeä ja katseli nyt Jamesia pilkkaavasti.
’Sinä olet Potter, ja sinua minä odotin vielä vähemmän saapuvaksi.’
’Ja varmasti sinusta olisi vielä enemmän hämmästyttävää jos meillä olisi Piskuilanin ja Lupininkin pojat mukana.’ James sanoi ovelasti. Nyt myyjä katsoi ovelle hieroen leukaansa.
’Minun tuskin kuitenkaan tarvitsee hämmästellä ajankohtaa jona tulitte?’
’Siinä ei tosiaankaan pitäisi olla mitään hämmästeltävää..’ Sirius tokaisi jo hiukan ahdistuneena keskustelusta.
’Eli sinä Sirius tiedät että äitisi ilmestyy tänne noin minuutin kuluessa? Ja äitisi tietää kenen kanssa sinä liikut?’ Myyjä kysyi nyt ilkeästi virnuillen.
’Mit—!’
’Toki Sirius tiesi äitinsä ilmestyvän tänne näihin aikoihin ja siksi ajattelimmekin että varmimmin tapaisimme hänet täällä. Mutta hän sanoi tulevansa puoli tuntia sitten ja minusta tuntuu että hän on kahvilla Vuotavassa Noidankattilassa.. Joten minä haluaisin nyt maksaa nämä’, James nosti kättään missä oli kaksi puista esinettä ’ja mennä tervehtimään kaverini äitiä.’
’Se tekee 20 kaljuunaa ja yhdeksän sulmua.’ Myyjä ilmoitti nyt todella töykästi. Sirius katsoi Jamesin ostotoimenpidettä hiljaisena ja yritti kiirehtiä pois mahdollisimman nopeasti. Kaupan ulkopuolella Sirius ja James katosivat näkymättömyysviitan alle Peterin seuraksi Siriuksen toivomuksesta ja kävelivät takaisin Viistokujalle.
Herra Potter tuli hakemaan poikia puolen tunnin kuluttua.
’Jahas, eikös teitä pitänyt olla neljä poikaa?’
’Remus ei päässyt tänne tänään, hän sanoi tulevansa ehkä huomenna… Tässä on Sirius ja Peter.’ James esitteli kaverinsa jotka nyökkäsivät tervehdykseksi.
’Remus? Remus Lupin? Hänen äitinsä on Arianne Lupin?’
’Joo, niin se taisi olla.. Rouva Lupin on kylläkin nyt sairas ja Remuksen piti jäädä hoitamaan häntä koska—’, Jamesin henkäys ’koska ei halunnut jättää tätä niin huonoon kuntoon.’ James sanoi hiljentyen, Sirius katsoi Jamesia kysyvästi mutta James viestitti ilmeitse että kertoo myöhemmin.
’Mistä sinä tunnet Rouva Lupinin? Eikö hän ole Ranskasta kotoisin?’
’Minun ammatillani kyllä oppii tuntemaan ihmisiä… Teen yhteistyötä Argus Lupinin kanssa ja siten tutustuin myös hänen vaimoonsa…’
’Eikä Argus ole Ulkomaisten velhojen yhteyshenkilö? Miten—?’
’Se onkin kiinnostava tarina, siitä on aikaa suunnilleen kolme vuotta ja minulla oli monimutkainen juttu selvitettävänä..’ James kuunteli vain puolella korvalla isänsä kertomusta katsellessaan maisemia jotka vilisivät ohi auton kyydissä. Heillä oli kallis jästi auto joka oli ostettu vasta vuosi sitten ennen hänen Tylypahkaan menoaan.
Sitten he tulivat perille suureen pihaan ison talon eteen.
’James! Et ole kertonut että asut kartanossa!!’ Sirius huudahti hämmästyneenä.
’Ei se ole kartano, vaan meidän talo. Mutta en kyllä aio valittaa että se olisi liian pieni.’
’Noniin aiotteko te nousta kyydistä vai tuletteko te autotalliin asti?’
’Me kyllä mennään mutta kiva auto teillä…’ Sirius sanoi ja iski silmää. Herra Potter nauroi ja ajoi autotalliin.
’Kun saat suusi taas kiinni niin voimme mennä sisällekin katsomaan…’ James huomautti kun Siriuksen naama oli venähtänyt ja suu oli ammollaan hämmästyksestä.. Sirius sulki nyt suunsa ja virnisti.
’Ei meidänkään perhe ole köyhä mutta te sentään osaatte iloita rahasta kunnolla…’
’Tosi hieno talo…’ Peter sanoi myös ihaillen.
’Kiitos, äiti on varmaan laittanut ruokaa niin mennäänkö syömään…’
’Joo mennään vaan..! Emme olekaan syöneet sen jäätelön jälkeen.’
’Hei äiti!’
’Hei kultaseni, hei pojat!’ Rouva Potter tervehti ja katsoi uteliaana Jamesia.
’Niin, tässä on Sirius Musta ja tämä on Peter Piskuilan…’ Pojat nyökkäsivät jälleen tervehdyksen.
’Käykää vain ruokasaliin istumaan niin minä tuon ruoan pöytään ja James-kulta voisit kattaa pöydän.’
’Joo okei. Mutta se ei tule tavaksi!’ James sanoi ja virnisti vielä ennen kuin käveli ruokasaliin. Ruokasalissa oli iso, pitkä antiikkipöytä ja tuolit. Seinät olivat beiget ja siellä oli valtavan iso tulisija. Sirius katseli ympärilleen ja sanoi sitten.
’Sinulla on kiva äiti, haluatko vaihtaa?’
’Sen kanssa pärjää ja en halua vaihtaa kiitos vain.. Mutta onko isässäni sitten jotain vikaa?’ James kysyi kulmat koholla mutta pilke silmäkulmassaan.
’Ei kai mutta se on ihan niin kuin sinä…’ Sirius sanoi nauraen.
’MITÄ?! Onko minussa muka jotain vikaa!!’ James huudahti ja esitti pyörtyvää mutta onnistui siinä huonosti koska hän tiputti lautaskasan lattialle. Peter aloitti räkänaurun ja Sirius pyöritteli silmiään kuitenkin virnistellen. James kömpi lattialta ja katsoi aiheuttamaansa tuhoa.
’Hmm.. Huonomminkin olisi voinut käydä…’
’Ja mitähän huonompaa olisi voinut sattua nuoriherra Potterin mielestä?’ Jamesin äiti oli ilmestynyt nurkan takaa kädet lantioilla.
’Öh, nyt kun kysyit niin… MINÄ olisin voinut lyödä pääni, lautaset kuitenkin voi korjata helpolla loitsulla…’ James sanoi vaivautuneena ja yritti kuitenkin hymyillä äidilleen söpösti. Rouva Potter huokaisi mutta vetaisi sitten sauvan taskustaan ja heilautti sitä. Lautaset korjautuivat poikien katsellessa vierestä.
’Te voitte mennä pesemään kätenne niin minä katan pöydän. Isäsi on varmaan vienyt tavaranne huoneisiin… ’ James nyökkäsi ja käveli ruokasalista pois.
’Voidaan käydä katsomassa huoneita…’ Ja suuntasi portaisiin ja siitä oikean puoleiselle käytävälle. Hän avasi käytävän ensimmäisen huoneen. Siellä oli iso sänky ja mukava neutraali sisustus.
’Tämä on yleensä tyhjillään mutta toimii vierashuoneena’, James sanoi ja vilkaisi tavaroihin lattialla. ’Peter taitaa nukkua täällä…’ Sirius katsoi ensin huonetta silmät selällään ja sitten Jamesia epäuskoisena.
’Nukummeko me eri huoneissa? Siis onko meillä kaikilla omat huoneet?’
’No joo, ajattelin että tykkäisitte.. Mutta ei siinä tarvi muutakuin siirtää tavarat jos haluatte aloitta yhteisen makuuhuone-elämän jo nyt…’
’Ei! Ei missään nimessä!! Tai siis.. tämä on hyvä näin..” Sirius sanoi innoissaan, Peterkin nyökkäsi hymyillen. ’Minä voin varmaan jäädä tähän huoneeseen? Ajattelin että vaihdan vaatteet..’
’Joo, minä näytän vain Siriuksen huoneen vielä niin tulemme hakemaan sinut syömään.’ James sanoi ja sulki oven perässään, Peter alkoi vetää vaatteita pienestä laukusta johon oli pakannut yhden yön tavarat. James käveli seuraavalle ovelle joka oli samalla puolella kuin edellinenkin. Huoneessa oli hiukan enemmän tavaraa kuin edellisessä. Sielläkin oli sänky mutta paljon poikamaisempi sisustus. Ja huone sisälsi luultavasti Jamesin tavaroita.
’Serkkuni asuvat yleensä tässä huoneessa. Mutta tämä on myös vähän niin kuin minun toinen huoneeni.’ Sirius nyökkäsi iloisena.
’Minä voisin muuttaa tänne…’
’Onko sinulla niin huono tilanne? Huomasinkin että et oikein tykännyt siitä myyjästä Borgin & Burgesissa…’ James sanoi ja istui sängylle.
’Olisin voinut saada sydärin kun kuulin että äiti tulee.’
’Jos olisit ollut meillä aamulla niin ymmärtäisit.’
’No?’
’Tappelimme, se lähti siitä kun yritin kääntää Reguluksen päätä salaa. Sitten äiti tuli siihen huoneeseen ja Regulus kertoi mistä me puhuimme… No, äiti sanoi että minä olen pikku hirviö enkä saisi liikkua sinun kanssasi koska olet Potter ja niin edespäin. Minä otin tavarani ja tulin hormipulverilla tänne.. Siis Viistokujalle.’
’No, onneksi koulu alkaa.. Niin riita laantuu.’
’Niin, mutta mitä sinä muuten tajusit silloin autossa.. Kun puhuimme Remuksesta?’
’Ainiin, Remus tuli silloin aamulla ja sanoi että hänen äitinsä on sairas. Remus selitti että ei voi tulla meille koska hänen isänsä on poissa ainakin huomiseen. Sitten päivällä—’
’Remus sanoi että hänen isänsä tulee hakemaan!’
’Niin.’
’Kiinnostava ilmiö…’
’Minustakin.’ James sanoi miettien.
’Ehkäpä meidän täytyy selvittää tämä juttu vaivihkaa?’
’Joo, tai sitten Remus ei vaan halunnut astua seurapiireihin..’ James sanoi nyt virnistäen, Siriuskin hymyili mutta sisällään hän tunsi hiukan kateutta ja epävarmuutta.
’No tämä onkin varsinainen palatsi.’
’Mennään kuitenkin syömäään.’ James sanoi ja lähti kävelemään Peterin huoneeseen.
’Peter! Tule syömään!’ James avasi oven ja kurkisti huoneeseen. ’Peter ei ole täällä.’
’Mihin se on jo kerennyt mennä?’ Siriius kysyi kulmat koholla.
’Ehkä se on mennyt jo edeltä ruokasaliin.’
’Peterkö? Enpä usko. Mutta mennän katsomaan…’
’…sitten McGarmiwa tuli huoneeseeen ja pisti meidät viikon jälki-istuntoon.’ Peter selitti rouva ja herra Potterille.
’Täällähän sinä olet. Et vaivautunut odottamaan?’ Sirius sanoi muka loukkaantuneena.
’Lähdin etsimään vessaa ja minä eksyin matkalla tänne.’
’Peter kertoi meille mielenkiintoisia tarinoita teidän ensimmäisestä vuodestanne..’ herra Potter kertoi hymyillen. James virnisti äidilleen joka oli totinen.
’Peter, etkai sinä kertonut SIITÄ?’
’EN todellakaan! Kerroin vain kuinka sinä ja Sirius lukitsitte Norriskan ja sitten siitä kun loitsukäytäville oli ilmestynyt vaalean punaiset seinät ja Kalkaroksen kuvia…’
’Sinä kerroit Ruikulista?’ Sirius kysyi jälleen kulmat koholla.
’No niin pojat, jos ottaisitte vaikka ruokaa. Minä tein Jamesin lempikeittoa.’
’Sipulikeittoa? En tiennyt että sinä tykkäät sipulikeitosta?’
’Maista sitä! Se on herkullista, äitilläni on onneksi keittiötaidot kohdallaan.’ James sanoi puolustellen, rouva Potter hymyili pojan sanoille.
Ruoan jälkeen pojat siirtyivät yläkertaan .
’Minä rakastan äitiäsi! Se keitto oli taivaallista ja en ole kuullut vielä mitään negatiivista hänestä.’ Sirius ylisti Jamesin äitiä.
’Minä tulen kohta mustasukkaiseksi joten parempi pitää suu kiinni.’ James nauroi.
’No joka tapauksessa, miksi et ole näyttänyt vielä omaa huonettasi?’
’Paras viimeisenä tietenkin!’ James sanoi iloisena ja käveli nyt käytävän päähän oman huoneensa ovelle. Hän odotti että toisetkin kerkesivät sinne ja avasi oven. Oven takaa paljastui iso huone joka todella aiheutti hämmennystä. Huoneen seinillä oli paljon julisteita eri huispausjoukkueista ja muutaman bändin juliste.
’Miksi minä en saa nukkua sinun huoneessasi?!’ Sirius kysyi suu auki. Huoneessa oli leveä pylvässänky jolle Sirius sitten hyppäsikin innoissaan. Sitten hän huomasi oven ulos.
’Mikä huone! Sinulla on oma parveke! Ja mihin sinä tarvitset noin paljon vaatteita? Vai onko tuo vaatekaappi?!’ Sirius piti näkemästään koko ajan enemmän.
’Parveke se on, siitä pääsee suoraan lentelemään jos haluaa… Ja tuo on vaatekaappi…’ James sanoi virnistäen.
’Miksi minä en asu Godrikin Notkossa hienossa talossa ja omista maailman ihanimpia vanhempia?’
’Jaa-a, et ole kakoisveljeni.’ James sanoi mietteliäänä.
James nukkui onnellisena omassa vuoteessaan. Aurinko oli jo noussut mutta huone oli pimeä verhojen ansiosta. Sitten joku veti verhot hänen ikkunoiltaan.
’Ääää! Mitä nyt?!’
’Huomenta! James-pieni, ajattelin että haluat herätä näin kauniina aamuna.’
’Hö, ajattelin aamiaista vuoteeseen mutta se olitkin sinä etkä äiti.’ James haukotteli pettyneenä.
’Äläpä höpötä, teillä on niin hieno keittiö että viettäisin aamiaisen mielelläni siellä.’
’No noustaan sitten..’ James oli aina aamuisin äreä ja ihmetteli miksi sirius oli herännyt niin aikaisin.
’Minä mietin yöllä..’ Sirius aloitti mutta haukotteli sitten väliin.
’Toivottavasti oli vaivan arvoista…’
’…että Remus tulee tänään tänne, kirjoitin hänelle varmistukseksi kirjeen ja hän vastasi hetki sitten että tulee.’
’No hyvä, nyt mennään syömään. Missä Peter on?’
’Taitaa nukkua, en ole vielä käynyt hänen luonaan…’
’Peter saa minusta jatkaa nukkumista, oli ilkeää sinulta herättää minutkin.’
’Mutta seurapiireissä kuuluu viihdyttää vieraita ja huolehtia että he saavat aamiaista haluamaansa aikaan…’ Sirius selitti iloisena, hän tiesi että James ei oikeasti ollut suuttunut hänelle, esitti vain. Sen jälkeen kun heistä oli tullut ystäviä niin he eivät olleet riidelleet vakavissaan kertaakaan. Erimielisyyksiä oli paremmissakin suhteissa mutta ei sen vakavampaa. Mutta kun he pääsivät keittiön ovelle he kuulivat tutun äänen joka ei olisi kyllä kuulunut sinne näin aikaisin aamulla.
’No ei se oikeasti edes ollut kummempi juttu, Remus oli sairaalasiivessä kun tunnilla oli sattunut pikkuhaaveri ja hänen kätensä olivat täynnä sulissa. Me sitten menimme tapaamaan häntä yöllä, salaa. Remus oli nukkumassa omassa sängyssään ja hänen kätensä olivat ihan tavalliset jo. Me herätimme hänet ja juttelimme siinä hetken. Sitten en muista oliko se James vai Sirius joka tuijotti pitkään matam—’
’Se olin Peter minä.’ Sirius sanoi kovalla äänellä ja astui huoneeseen James perässään.
’Ai, te olette hereillä…’ Peter mutisi hiljaa, herra ja rouva Potterin katsoessa vieressä.
’Meiän ei pitänyt kertoa kenellekään tuosta reissusta jos muistat?!’ James sanoi äreissään.
’Eihän se nyt ole vakavaa..’ Peter yritti.
’En minä halua että äiti ja isä tietävät…’
’No mutta, eihän tuo nyt kuulosta yhtään hullummalta tarinalta. Totta kai me haluamme kuulla tämän tarinan.’ Rouva Potter sanoi hymyillen.
’Ei teidän tarvitse tietää, kaikkea ainakaan…’ James sanoi ja katsoi merkitsevästi Peteriin.
’Mutta miksi me emme voi kertoa, olemme varmasti ainoat tiedät-kai-mitkä ja niin..’ Peter sanoi ihmeellisen rohkeana.
’Peter kyllä on oikeassa, tämä tarina on paras, varsinkin se loppu…’ Sirius sanoi ylpeänä, James oli hetken hiljaa ennen kuin vastasi.
’No mutta se loppu, miettikää jos joku saa tietää että me tiedämme.’
’James, me olemme äitisi kanssa auroreita ja olemme pystyneet pitämään paljon salaisuuksia sinultakin piilossa. Eiköhän tämä teidän tarinanne pysy tämän huoneen sisällä…’
’Te vain luulette että en tiedä niitä salaisuuksia. Mutta minä saan tietää jos te olette vuotaneet eteenpäin. Muistakaa pojat että emme varmaan koskaan pääse enää sinne takaisin jos tämä juttu vuotaa...' James huolissaan.
’Joo joo joo… Nyt kerrotaan tämä juttu!’ Sirius huudahti.
’Okei no minä voin jatkaa sitten.. Eli Sirius tuijotti Pomfreyn yksityisalueen ovea ja—’
’Sitä mihin yksikään oppilas ei ole vielä päässyt?!’ herra Potter huudahti.
’Juuri se.. Minä sitten huomasin sen ja arvasin mitä Sirius ajattelee… Emme tietenkään voineet vastustaa kiusausta vaan piilouduimme viitan alle—’
’Viitan! Oletko sinä mennyt antamaan viitan Jamesille?!’ Rouva Potter katsoi miestään kauhistuneena.
’No mieti nyt itsekin, James tarvitsee viittaa koska joutuisi ilman sitä hankaluuksiin ihan liian usein ja meillä on työn puolesta omat viittamme. Mutta nyt takaisin tarinaan, kuulostaa kiinnostavalta.’
’Joo no älkää sitten keskeyttäkö koko ajan jooko No me hiivimme ovelle ja tutkimme sitä, testailimme eri tapoja millä sen saa auki ja sitten se onnistui. Saimme todellakin oven auki, oli vaikea pidättää huudahdusta kun se todella aukesi… Muistaakseni Sirius melkein kiljuikin ilosta mutta saimme hänet hallittua..’
’Ei tarvitse kertoa noin yksityiskohtaisesti…’ Sirius sanoi mutta virnuili kuitenkin ylpeänä.
’James et kertonut miten ovi aukeaa!’ Herra Potter katsoi poikaansa todella uteliaana.
’Mitä sinä edes teet sillä tiedolla? Ja se on vain pieni yksityiskohta, jos saan jatkaa tarinaa joka oikeasti käy jännemmäksi… Eli astuimme ovesta sisään kodokkaan tuntuiseen eteiseen ja kävelimme syvemmällle asuntoon, ja älä äiti rupea valittamaan moraalista. Minä kuitenkin olen perinyt sen sinulta ja isältä jota tunnut kovasti rakastavan.’ James sanoi kun huomasi äitinsä ilmeen, ’Tietenkin voin olla kertomatta loppuun tätä tarinaa...’
’En aikonut sanoa mitään!’
’Kyllä sinä meinasit kultaseni, mutta kuunnellaan nyt…’
’Kiitos isä.. Eli kävelimme sisään ja sieltä löytyi jotain todella odottamatonta, ette ikinä varmasti voisi uskoa tätä, ainakaan minä en pystynyt.! En vieläkään, tämän kaiken ajan jälkeen.. Mietinpä että tietääköhän edes Dumbledore koko asiasta. Luulisin että ei, kun se oli niin salamyhkäistä.. Sen näki päälle päin…’ Jamesin vanhemmat katsoivat poikaansa odottavana, todella innokkaat ilmeet kasvoillaan. ’No parempi että kerron sen suoraan… Matami Pomfrey ja.. ja.. Voro suutelivat!’
’MITÄ?!’ rouva Potter katsoi poikaansa epäuskoisena.
’SINÄ ET OLE TOSISSASI?!?’ herra Potter oli tiputtanut kahvikupin pöydältä mutta ei välittänyt siitä mitään vaan katsoi poikaansa kuin odottaen tämän kertovan sen olleen vitsi.
’Minä en valehteli.. Varmastikaan en. Kysy vaikka toisilta, varmasti puhun totta vai mitä pojat?’ James vakuutteli ja katsoi poikiin odottavasti. Molemmat nyökyttelivät silmät kirkkaina ilman merkkiäkään valehtelusta.
’Tuo oli kyllä jotain odottamatonta, en olisi uskonut. Ikinä. Tietääköhän edes itse Dumbledore…’ rouva Potter mutisi itsekseen.
’Ette kyllä puhu kellekään tästä, me lupasimme.. toisillemme että emme kerro…’
’Emme me puhu mitään, mutta ihmettelen kyllä miten te onnistuitte olemaan hiljaa On tuo kuitenkin jymyjuttu minusta.’ Rouva Potterin katse oli sellainen että hänen tekisi mieli mennä heti kertomaan edes jollekin. Vaikka hän ei yleensä juoruillut mutta tämä tieto olikin enemmän kuin juoru hänestä, se oli oikeasti uutinen.
’ No miten vaan mutta me otamme nyt aamiaista mukaamme. Lupasin Siriukselle että tämä saa syödä aamiaista minun parvekkeellani’
’Ai kun kiva, siellä onkin hieno ilma…’
Kun pojat pääsivät yläkertaan he purskahtivat kaikki hillittyyn nauruun.
’Olisit.. olisit voinut… varoittaa tuosta.’ Sirius sanoi nauraen.
’Minulta saattoi katketa kaikki kylkiluut.. kun piti olla ihan paikallaan ja vakavana…’
’Mutta se meni täydestä…’ James sanoi yrittäen pitää tarjottimen vakaana. Pojat kävelivät Jamesin huoneesta parvekkeelle. Ja rupesivat syömään kunhan pääsivät nauramasta.
’Meinasitko sinä Peter oikeasti kertoa totuuden?’
’No ei kai se nyt kovin kummoinen ole?’
’No siinäpä se onkin! Minusta tarinassa on enemmän hohtoa jos on jotain kerrottavaakin, mitä paljastui seinän takaa kertomus..’ James sanoi.
’No ainakin sinun tarinasi oli kymmenen kertaa hohdokkaampi kuin totuus…’ Sirius sanoi nauraen.
’Minä oli varma että jompikumpi teistä alkaa nauramaan kun sanoin sen lopun.’
’No sinun johdattelusi oli ihan aiheesta, ”En tiedä tietääkö edes Dumbledore”.’ Sirius jatkoi nauruaan.
’Kun aloitit johdattelun niin minä yritin sulkea korvani. Mietin kaikkea muuta kuin mitä tulemaan pitää, arvasin että tarina ei loppuisi ainakaan sanoihin ”Siellä ei ollut yhtikäs mitään kiinnostavaa!”.’ Peter sanoi jo pelkästään hymyillen.
’Mitä sinä muuten ylipäätänsä teit niin aikaisin keittiössä äitini ja isäni kanssa?’ Sirius kysyi myös lähes vakavoituneena.
’Enpä tiedä.. Heräsin ja uskoin että vanhempasikin ovat jo heränneet ja menin aamupalalle..’
’Sinä et ainakaan tunne seurapiiri koodia…’ Sirius möläytti.
’Mitä koodia?’ Peter oli hämillään.
’No sinähän olet Jamesin vieras, ei ole kovin kohteliasta hiipparoida pitkin taloa ja kertoa juttuja meidän viime vuotisista seikkailuistamme hänen vanhemmilleen..’
’Koska sinä olet ollut kohtelias?’ Peter kysyi kulmiaan kohotellen.
’Siitä lähtien kun näin Jamesin palatsin.’ Sirius virnisti… James hymyili Siriuksen sanoille mutta mietti miten voisi sanoa Peterille hienovaraisesti että tämän ei tosiaankaan tarvinnut kertoa kaikkia yksityiskohtia Jamesin elämästä. Sitten hän päätti että ei mitenkään.
’Sirius on oikeassa.’
’Mitä? Haittaako sinua jos puhun vanhemmillesi vaikka sinä nukut?!?’ Peter kysyi närkästyneenä.
’Totta kai minua haittaa jos sinä kerrot meidän juttujamme, ne on yksityisasioita. Minä en pidä siitä että he tietävät liikaa, suunnilleen kaiken.’ James sanoi myös hiukan närkästyneenä, Sirius katsoi vierestä neutraali ilme naamallaan mutta hän oli tyytyväinen Jamesin sanoihin. Peter oli ruvennut kaveeraamaan liika Jamesin vanhempien kanssa, luonnottoman paljon siihen verrattuna että he olivat tunteneet niin vähän aikaa. Eikä Peter edes ikinä puhunut muutenkaan mitään.
’Minusta sinun vanhempasi vain kuuntelevat minua kiinnostuneina. Minusta on kerrankin mukava puhua, isäsi kertoo hauskoja tarinoita ja sitten minäkin haluan kertoa saavutuksistani…’
’Ne ei ole sinun ”saavutuksiasi” vaan meidän seikkailuitamme. Mutta toki sinä voit kertoa heille kaiken meistä, kunhan et muuta niitä sinun saavutuksiksesi…’
’Minä ymmärrän kyllä että sinä et pidä siitä, en voi kuvitella että sinä tai joku muu meistä kertoisi isälleni kaiken mitä teemme koulussa.’
’Jos snä ymmärrät niin pysy sitten hiljaa, niin kuin aina ennenkin.’ James sanoi.
’Sovitaan sitten niin. Minusta tuntuu että olen valmis lähtemään kotiin, tuletko vahtimaan että en sano vanhemmillesi mitään vaan astun pukahtamatta tulisijaan?’
’Minä luotan että sinä onnistut siinä ilman minun apuani, nähdään huomenna.’ James sanoi viileästi ja Peter poistui paikalta. Hemmetin James… ja Sirius joka aloitti koko keskustelun… En minä mitään tehnyt väärin, oli kohtelias ja puhuin… kerrankin minä puhuin…
’Luuletko että Peter otti nokkiinsa?’ James kysyi Siriukselta joka ahmi tyytyväisenä paahtoleipää.
’En.. En usko että hän uskaltaa olla vihainen meille kauaa..’ Sirius sanoi juotuaan kurpitsamehua.
’Onneksi Remus tulee tänne tänään..’ James sanoi selvästi katuen mitä oli mennyt sanomaan Peterille,
’Mitä luulet miksi hän ei tullut jo eilen?’
’Enpä tiedä, voisi narauttaa hänet puhumaan ohi suunsa..’ James sanoi mietteliäänä.
Yhden aikaan päivällä Remus ilmestyi Jamesin talon tulisijaan joka oli suuressa oleskeluhuoneessa.
’REMUS! Olen odottanut sinua jo koko päivän! Kiva kun tulit.’ James sanoi heti kun poika pääsi tuhkaisesta tulisijasta.
’Heh, onneksi pääsin perille, uskoisin että sinulla on pieni ongelma Peterin kanssa?’
’Joo, mistäs tiesit?’
’Peter kirjoitti minulle oman näkökulmansa heti kun pääsi perille.’
’Puhutaan siitä vaikka kohta jooko? Haluan esitellä sinut vanhemmilleni..’ James sanoi ja viittoi poikaa peräänsä.
’Äiti, isä… Tässä on minun omatuntoni ja hyvä ystäväni Remus.’
’Hyvää päivää Remus. Olenkin tavannut jo Jamesin kopion ja hänen mukavan pikku päiväkirjansa. Uskon että omatunto on kohteliaisuus.’ Rouva Potter sanoi iloisena.
’Heh, omatunto saattaa olla vihjaus ärsyttävään huolehtijaan joka hiukan jarruttaa Jamesia päivätpitkät.’
’No sittenpä minä olen onnellinen että sinä olet olemassa. Haluatko syödä jotain?’
’Evelynn.. James varmaan haluaa jo mennä vaihtamaan kuulumisia. Tervetuloa Remus matalaan majaamme.' herra Potterkin tervehti Remusta ja huomasi tämän virnuilevan ilmeen joka tutkaili taloa. ’Se on vain sanonta..’
’Joo huomasin että se ei oikein pitänyt paikkaansa. Hieno talo teillä.’
’Joo Remus nyt saat nähdä minun huoneeni. Ja tietysti huoneen jossa saat majailla, sinun tavarasi onkin jo siellä.’
’Niin ne tosiaan tulivat ja arkkuusi oli liimattu kirje joka pahoitteli jos sinusta on häiriötä. Mutta lähetin vastauksen ja ilmoitin että sinusta ei ole vaivaa.’ Rouva Potter jatkoi juttelua.
’Joo, hyvä juttu äiti. Tapaatte vielä illallisella mutta nyt me menemme yläkertaan.’
’Missä Sirius on?’
’Nukahti minun sänkyyni, herätti minut varmaan kuudelta aamulla ja nyt sitten itse rupesi nukkumaan keskellä päivää.’ James sanoi muka moittivasti. ’Tässä on sinun huoneesi.’ James sanoi ja avasi sen huoneen oven jossa Peter nukkui edellisen yön.
’Vhou, tämä on siisti.. Teillä on oikeasti tosi hieno talo!’
’Joo, Sirius on hokenut sitä koko sen ajan kun me olemme olleet täällä.’
’Okei, mutta nyt.. Sinun pikku ongelmasi, varmaan hyvä hoitaa se alta pois ennen kuin Sirius herää.’
’Joo, Sirius sanoi että se ei edes ole mikään ongelma.’
’Uskon Siriuksesta.. Mutta Peter lähetti minulle surullisen kirjeen jossa kertoi että sinä suutuit koska hän puhui..?’
’Ei vaan koska hän vähän niin kuin oli päiväkirjani joka aukesi väärille ihmisille. Uskotko että en halua vanhempieni tietävän ihan kaikkea mitä teemme Tylypahkassa.’
’Ymmärrän kyllä.. Ja minä taidan tietää miksi Peter kertoi niistä.’
’Kerro ihmeessä minullekin!’
’No, Peter on aina ollut meistä hiljaisin ja ei varmastikaan nauti kaikesta huomiosta mitä saamme Tylypahkassa, ainakaan niin paljon kuin sinä ja Sirius. Kun tulitte tänne Peter ilmeisesti huomasi että sinun vanhempasi ovat todella mukavia…’
’Joo, Sirius hokee tuotakin koko ajan..’
’No kuitenkin, hän huomasi että heille on helppo puhua. Ja aloitti vähän niin kuin matkimaan sinua ja Siriusta. Te kerrotte juttujanne aina ylpeänä muille. Ja hän halusi tehdä vaikutuksen vanhempiisi. Isäsi kertoo hauskoja juttuja vuosien varrelta ja Peter halusi myös kertoa omiaan.’
’Voisi kertoa niitä meidän ikäisillemme. Ei minun vanhemmilleni.’
’Joo, mutta minäkin huomasin että sinun vanhemmillesi on helppo puhua. Peter tarvitsee juuri ihmisiä jotka kuuntelee, vanhempiasi kiinnosti varmasti kun kyse oli siitä mitä sinä olet tehnyt vuoden aikana..’
’Okei, sinä kolkutat taas minun omaatuntoani. Olin liian ankara.’
’Tiesit sen jo ennen tätä keskustelua, olen varma siitä.’ Remus sanoi hymyillen.
’Mistä sinä aina tiedät mitä kukin ajattelee? Tiesin että sinulla on salaisuus, osaat lukea ajatuksia!!’
’SALAISUUS?!? Ei minulla ole salaisuuksia! Tai siis, minä tiedän koska Peter lähetti minulle kirjeen jossa kertoi tarkkaan kaiken, osasin lukea rivien välistä koska tunnen teidät kaikki niin hyvin.’
’Okei no mitä minä nyt sitten teen?’
’Lähetät pöllön ja pyydät anteeksi, ei siihen tarvita enempää koska Peter arvostaa ystäviään ja tietää että suutut helposti jos vain on syytä.’
’En minä ole sellainen!’
’Olet sinä. Jos tulee vastaan tilanne, tilanne joka koskettaa sinua ja ärsyttää yhtään niin annat sen tulla ilmi. Etkä peittele sitä yhtään.’
’Jaa, enpä tiedä.. Mutta minä kirjoitan sen kirjeen ja sitten mennään herättämään Sirius.’
James kirjoitti kirjeen ja lähetti sen pöllöllään Herkulesilla. Sitten pojat menivät Jamesin huoneeseen jossa Sirius nukkui.
’Kiva huone sinulla..’
’Kiitos, tykkään itsekin. Sirius!!! Herää! Remus tuli.’ James huusi ja sai kuin saikin Siriuksen heräämään.
’Remus! Koska sinä tulit?’
’Melkein tunti sitten…’
’Ettekä herättäneet!’
’Kirjoitin Peterille kirjeen.’
’Siihen meni tunti?’
’Äh, puhuimme niitä näitä..’
’Okei, Remus kuinka äitisi voi?’
’Äitini? Jaa, äiti voi ihan hyvin jo..’
’No hyvä.. Joko isäsi on tullut kotiin?’
’Isä on ollut kotona ko— koko päivän jo. Tuli joskus aikaisin aamulla.’ Remus sanoi silmät lattiaan suunnattuna.
’No kiva että äidillesi löytyi hoitaja.. Pääsit eilen muuten turvallisesti kotiin, vai mitä?’ Sirius jatkoi muka huolehtivana.
’Mistä lähtien sinä olet ollut noin huoleh— Minun setäni haki minut eilen eli pääsin ihan hyvin joo.’ Remus sanoi jo punertavana, katse lattiassa. Sirius ja James vaihtoivat keskenään katseita.
