Naruto, The Akatsuki Café! K-11 | huumori

[Kazuki]

Nimi: The Akatsuki Café!
Kirjoittaja: Kazuki
Ikäraja: K-11
Fandom: Naruto, Naruto shippuuden (ei selvää aikajanaa)
Genre: Huumori
Disclaimer: En omista Narutoa tai sen hahmoja, Masashi Kishimoto omistaa. Vain juoni on omaani. En tienaa tällä ficillä.
Varoitukset: Ristiinpukeutuminen (miehiä mekoissa), viittauksia slashiin ja hettiin (huumorilla, ei vakavaa), väkivaltaa ja kiroilua (vähän ja huumorilla) Näitä ei esiinny nyt ensimmäisessä osassa.
Summary: Akatsukien rahat ovat lopussa, ja Pain ja Konan päättävät perustaa kahvilan nimeltään The Akatsuki Café! Tietenkään ninjamaailman kummajaisten kahvila ei lupaa hyvää...
A/N. Sain englannin tunnilla tälläisen randomin idean, ja olenkin kirjoittanut tätä naruto.fihin kymmenen osaa. Julkaisen näitä rauhallisesti tännekkin. Ja kirjoitusasusta, tämä on Zetsun mustan persoonallisuuden puhetta.



Olipa kerran jossain päin Konohaa ympäröiviä metsiä pikkuisten Akatsukien piilopaikka. Oikeasti he eivät ole niin pikkuisia, mutta jatketaan tarinaa. Siis jossain päin tuota metsää, auringon paistaessa kirkaan siniseltä taivaalta, kuului läpi rauhallisen metsän lintujen laulua ja...

-MITÄ!? Kauhea rääkäisy kaikui ympäri metsää, pelästyttäen kaikki linnut ja eläimet karkuun. No, se siitä rauhasta. Mutta mistä noin korvia riipivä ääni voi kuulua? No, vastaus löytyy siltä nimenomaiselta piilopaikalta.

-Ja mikä saa sinut ajattelemaan, että suostuisimme tähän!? Kaikki muut Akatsukilaiset huusivat Painille ja Konanille.
-Koska meillä on rahat loppu. Vaikuttaa siltä, että Kakuzu on ollut laiskana viime aikoina. Pain sanoi samalla perusilmeellä. Kakuzu irvisti maskinsa takana. Pain ei kiinnittänyt tähän mitään huomiota.

-Joten tämä on loistava keino hankkia rahaa. Konan on tehnyt laskelmia, ja arvelimme, että saamme tarpeeksi rahaa jos teemme sitä koko kesän. Pain kuulutti ja käänteli päätään katsoen kaikkiin sisällä.
-Hmmm... No mitä meidän pitäisi tehdä? Kaikki tuhahtivat melkein yhdestä suusta.
-No, olemme jakaneet työt sen mukaan, mikä sopii luonteeseenne. Kerromme ne myöhemmin, mutta näytämme teille ensin kahvilan. Pain hymyili, ja lähti käpöttämään Konan perässään.

Kuten varmaan arvasittekin, kahvila oli Konohassa. Ei varmaan mikään parhain mahdollinen paikka, kuten he tiesivät. No, mutta Pain ei välittänyt. Kahvilarakennus oli musta, ja siinä oli Akatsukien kaavuista tuttuja pilviä. Siinä oli monia ikkunoita, ja takana oli terassi, jolla oli lasten leluja, hiekkalaatikko ja liukumäki. Oven yläpuolella oli kyltti, jossa luki "The Akatsuki Café".

Kaikki Akatsukilaiset seisoivat rakennuksen edessä näyttäen melkein samalta, kuitenkin sillä erotuksella että Painillä ja Konanilla ei ollut suu auki.
-No tämähän sulautuu joukkoon. Deidara mutisi katsoen lievästi ylöspäin. Muutama muu Akatsukilainen nyökytteli päätään.
-No, mennään sisälle. Pain sanoi ja astui sisälle kahvilaan. Muut seurasivat peräkanaa sisälle.

Sisällä oli valkoiset seinät,ja mustia, kiiltäviä pöytiä erinlaisissa paikoissa: ikkunan vieressä, nurkissa ja muutama erinkokoinen keskellä lattiaa. Melkein seinän lähellä oli jonkin sortin pitkä pöytä, jolta ilmeisesti tilattiin mitä ikinä nyt sieltä saikaan. Sen seinällä oli hylly, jossa oli jonkin verran koriste-esineitä ja sen vieressä
ylösvedettävä ikkuna.

-Mitä tuolla takana on? Tobi hyppäsi tiskin ylitse, heilutti luukun suuntaan sormi pystyssä ja hyppeli jalalta toiselle.
-Keittiö. Pain sanoi ja katsoi, kun Tobi kiskoi luukkua ylös, alas, ylös, alas... Kaikki muut tutkailivat paikkoja kaikessa rauhassa.

-Niin mitkä ne työt nyt olivat? Itachi kysyi kääntyen Painiin päin.
-Minulla on teille kaikille työvaatteet, voitte laittaa ne ensin päälle ja kerron sitten.

Niinpä Akatsukilaiset lähtivät vaihtamaan vaatteitaan. Vaatteet oli kyllä joillekkin aivan hirveä yllätys.
-Mitä hittoa...? Muutamat mutisivat hiljaa siellä, missä nyt vaihtoivatkaan vaatteitaan.
-Oletko nyt aivan varma näistä vaatteista? Hidan huusi Painille.
-Laittakaa ne vain päälle. Pain huusi takaisin.
-Helevata... Hidan mutisi, mutta teki niikuin käskettiin.

-Mitä hittoa!? Nähdessään Sasorin, Deidaran, Itachin ja Hidanin Kisame räjähti nauruun, Kakuzu meni shokkiin, Tobi osoitteli kaikkia neljää hihittäen ja Zetsun musta puoli sanoi:
-En tiennytkään että meillä on muitakin naisia kuin Konan.

Huomautus oli kyllä varsin aiheellinen: kaikilla muilla oli normaalit miesten vaatteet, paitsi Sasorilla, Deidaralla, Hidanilla ja Itachilla. Heillä oli mekot. No, pelkkä mekko ei tee asuille tarpeeksi kunniaa. Kaikilla oli erinlaiset puvat.

Sasorin mekko oli punainen ja siinä oli pullottavat lyhyet hiat. Hänellä oli valkoinen essu, jossa oli punainen vyö.
Essun kauluksessa oli pikkuisen pitsiä ja vaaleanpunainen rusetti. Hänellä oli punaiset kengät ja valkoiset sukat ja päässään hänellä oli musta panta, jossa oli pieni pinkki rusetti.

Deidaran mekko oli keltainen, ja hänellä oli samanlainen essu kuin Sasorilla, paitsi että vyö oli keltavalkoraitainen ja rusetti kirkkaankeltainen. Hänen lettinsä oli vaihteeksi kiinni valkoisella rusetilla, ja hänellä oli pikkuinen vihreä pinni hiuksissaan. Hänen kengänsä olivat keltaiset ja hänelläkin oli valkoiset sukat.

Hidanin mekko oli muuten samanlainen kuin muillakin, paitsi se oli vaaleanvihreä ja hioissa oli valkoista pitsiä. Essussa oli vihreä vyö ja vaaleanvihreä rusetti. Hänellä oli valkoiset sukat ja vaaleanvihreät kengät. Päässään hänellä oli musta panta, jossa oli päivänkakkaran näköinen kukka.

Itachin vaaleansinisessä mekossa oli pitkät hiat, ja esussaan hänellä oli vaalean sininen vyö ja tummansininen rusetti. Hänellä oli siniset
sukat ja valkoiset kengät. Hiuksissaan hänellä oli pinnillä kiinnitettävä valkoinen rusetti.

Kaikilla oli siis sävy-sävyyn menevät vaatteet. Kolme heistä punastelivat silmät päästään. Totta kai Sasori ei punastellut, eiväthän nuket punastele. Sen sijaan hän tuijotti maahan järkyttyneen näköisenä.
-No niin, ne työt... Pain mutisi ja otti esille lapun.
-Hetkinen, haluan selityksen näille vaatteille! Itachi huusi. Deidara, Sasori ja Hidan mutisivat jotain saman suuntaista.
-No, meillä ei ollut paljoa rahaa, ja Konan löysi nuo alenuksesta. Ja nehän sopivat loistavasti. Pain sanoi nostamatta katsettaan paperista.

-Ja nyt ne työt... Hidan ja Deidara, te olette tarjoilijat. Sasori, sinä keräät tilaukset. Kakuzu, sinä toimit kassalla. Kisame, sinä viet häiriköijät ulos. Itachi, sinä hoidat lastentarhaa. Tobi, sinä olet kokki. Ja Zetsu, sinä olet ruukkukasvi ja siivoat sitten illalla. Ja minä ja Konan huolehdimme kaikesta muusta. Onko kysymyksiä? Pain luetteli.

-Osaako tuo edes kokata? Deidara huusi ja osoitti Tobia.
-Tobi on hyvä kokki! Tobi huusi ja heilutti jostain pöllimäänsä lusikkaa päänsä päällä.
-Oikeasti? Deidara tuijotti Tobia suu auki.
-Ei, mutta Tobi on hyvä poika! Tobin ylimaallinen kyky punastua naamarin läpi tuli taas esiin, kun Tobin poskeen ilmestyi punainen pallo hänen nauraessaan.
-Minä en kyllä syö täällä mitään... Kaikkien ajatukset tulivat samaan aikaan. Enkä kyllä yhtään ihmettele.

-Onko kenelläkään mitään töitä vastaan? Pain kysyi.
-Mikä ruukkukasvi minä olen? Zetsu huusi, vaikka häntä olisi kyllä helposti luulla kasviksi.
-Oi, oi, Zetsusta saisi hyvän salaatin! Tobi huitoi Zetsun ympärillä, kunnes Zetsu paukautti tätä päähän. Tobi jäi lattialle makaamaan.
-Minustahan ei salaattia tule! Zetsun molemmat puolet huusivat.
-Mutta kun olet tuon näköinen, pelotat asiakkaita. Joten olet tuossa ruukussa. Pain osoitti oven vieressä olevaa ruukkua.

Zetsu huokaisi ja hyppäsi ruukkuun. Hän upposi lattian läpi ja vain kasvin näköinen osa jäi jäljelle. Kohta Zetsun suunnalta alkoi kuulua hiljaista tuhinaa. Kaikki muut olivat hiljaa.

-Nonniin, aloitetaan! Pain huusi ja Konan meni kääntämään ovessa olevan kyltin toisin päin. Sitten hän katsoi Zetsuun ja otti kädestään paperia. Hän kirjoitti paperiin jotain ja ripusti sen Zetsun ruukkuun.

Deidara meni lukemaan sen. Totta kai sen varmaan arvaa, että lapussa luki: "Älä ruoki kasvia".
-Tähän pitäisi varmaan lisätä, että älä herätä sitä tai jotain. Hän sanoi ja kääntyi muihin päin.
-Kyllä se käy noinkin. Pain sanoi ja käpötteli jälleen pois Konan perässään.

[Ruskapoika]

MrPanda sanoikin oikeastaan kaiken mitä minulla oli mielessäni, mutta yritetään nyt sanoa vähän jotain muutakin kuin kaikkea samaa

Idea on mitä mainioin! Akatsukit kahvilan pitäjinä, sen haluisin nähä oikeesti xD Luen ite Narutoa ja Akatuskit on hahmoissa kyll niitä kärkipaikan viejiä. Kirjoitustyylisi on selkeää ja kuvailua on tarpeeksi. Ficciin pääsee helposti sisälle ja tarinaan mukaan.

jäin miettimään mitenköhän konohalaiset mahtavat suhtautua akastukeihin kahvilan pitäjinä

Joo, sama kävi mielessä Varsinkaan Sasuke tuskin pitää kauheasti Itachin paluusta (niin mikäli se on viel kylässä).

Jatkoa jään minäkin odottelemaan Toivottavasti ei mene kauheita aikoja

~Börje

[Kazuki]

A/N. Laitan toisen osan melkein putkeen xD *ei jaksa odotella* Julkaisutahti kyllä hidastuu, kun päästään jo muualla julkaisemieni osien yli. Tässä osassa tuleekin sitten ensimmäiset asiakkaat! (Ja tässä osassa onkin lisää jo ennen mainituista varoituksista)

Ja niin The Akatsuki Cafén ensimmäiset minuutit alkoivat. Deidara tökki lattialla makaavaa Tobia, joka viimein suostui nousemaan ja lähti
keittiöön. Hidan levitteli mekkonsa helmaa tutkien. Itachi valitti Kisamelle siitä, että hänen pitäisi vahtia jotain kakaroita. Kakuzu laski vaihtorahoja. Zetsun suunnalta kuului vieläkin hiljaista tuhinaa. Sasori laittoi chakrallaan lusikat tappelemaan haarukoita vastaan.

Kohta Tobi juoksi Deidaran luo essu päällään.
-Deidara-sempai, katso mitä Tobi löysi! Tobi huusi ja kiinnitti samalla kaikkien huomion itseensä. Kaikkien naamalla oli jonkinlainen "mikä hitto tuo on"-ilme.
-Tobi... MIKÄ tuo on? Deidara perääntyi Tobista hiljaalleen. Tobilla oli päällään pinkki essu, jossa oli punaisia sydämiä.
-Tobi löysi sen! Saako Tobi pitää sen!? Tobin poskessa oli taas punainen pallo, kun hän lähestyi Deidaraa. Deidara puolestaan juoksi Sasorin taakse kuin Tobilla olisi jokin tarttuva tauti.
-Pidä se, mutta kunhan pysyt kaukana minusta! Deidara kiljui Sasorin selän takaa.
-Jeee! Tobi huusi ja juoksi takaisin keittiöön.

Kesti vähän aikaa, ennen kuin Deidara lähti Sasorin selän takaa. Tai oikeastaan se tapahtui vasta sitten, kun Sasori oli vähällä puhkaista haarukalla Deidaran silmän. Muut tuijottivat keittiön suuntaan, josta kuului omituisia ääniä. Ilmeisesti Tobi kokeili laitteita, koska aina välillä Tobi kiljui ja kerran huusi:
-Vau, se pyörii! Pyöri-apua! Se lentää!! Kuitenkaan kukaan ei mennyt apuun. Kaikki pelkäsivät mitä Tobi oli saanut aikaiseksi. Lopulta Tobi aukaisi luukun, ojensi kuppia ja sanoi:
-Tobi teki kahvia! Kuitenkaan kukaan ei tajunnut, miksi Tobin naamarissa oli jotain pinkkiä kermavaahdon näköistä juttua tai miksi kupissa oli jotain vihreää.

Kukaan ei onneksi joutunut juomaan kahvia, sillä luukku tippui yllättäen alas suoraan Tobin päähän. Kahvi tippui maahan, ja Tobi huitoi, koska ei päässyt irti. Lopulta Kakuzu nosti luukun ja päästi Tobin luukun taakse.

Silloin kahvilan oveen kiinnitetty kello soi.
-Ensimmäiset asiakkaat! Kaikkien ajatukset tulivat varmasti samaan aikaan. Ja sieltä tulivat Kotetsu ja Izumo. He menivät nurkkapäytään juttelemaan jotain hiljaa.

Sasori katsoi pikkuisen avuttoman näköisenä muita ja lähti sitten kävelemään pöytää päin.
-Haluaisitteko tilata jotain?Molemmat katsoivat Sasoria ja sanoivat kahvia. Sasori kirjoitti jotain ylös ja tuli takaisin.
-Anna tuo Tobille. Ja sano, että sinne ei tarvita sitä vihreää juttua. Hän ojensi lapun Kakuzulle, joka koputti luukkuun. Tobi aukaisi luukun ja otti paperin.
-Vau, saako Tobi keittää kahvia!? Hän huusi jälleen kerran punainen pallo poskessaan.
-Ei sitä vihreää juttua, onko selvä? Kakuzu odotti, kunnes Tobi nyökkäsi pikkuisen. Sitten hän työnsi Tobin takaisin ja paukautti luukun kiinni.

Kun hän kääntyi takaisin, hän huomasi, että Kotetsu ja Izumo tuijottivat sinne päin. Nähdessään Kakuzun tuijottavan takaisin, he kääntyivät nopeasti takaisin. Kohta Tobi aukaisi luukun ja antoi tarjottimen, jolla oli kaksi kahvikuppia. Kakuzu ojensi tarjottimen Hidanille.
-Mitä minä tällä teen? Hidan tuijotti kädessään olevaa tarjotinta silmät pyöreinä.
-Viet sen noille. Kakuzu sanoi ja työnsi Hidania pöytää päin. Hidan vilkaisi taaksepäin vihaisen näköisenä mutta käveli silti pöydän luo.

-Tuossa. Hidan sanoi ja oli kääntymässä takaisin, mutta...
-Kuule tyttö. Kotetsu sanoi. Kuullessaan tämän Hidan kääntyi takaisin heihin päin tappoilme naamallaan.
-Minä... EN... ole... TYTTÖ!!! Hän huusi ja olisi luultavasti tappanut tämän, ellei Kakuzu olisi nostanut häntä vyötäröltä ilmaan.
-Olen pahoillani, hän on vähän seonnut. Hän sanoi ja painoi kätensä Hidanin suulle. Hidan potki ja huitoi Kakuzun otteessa. Kakuzu lähti kävelemään kassaa kohti.

Hän laski Hidanin maahan.
-Älä suutu asiakkaiden lähellä. Emme halua menettää asiakkaita. Kakuzu sanoi kädet ristissä.
-Jos tämä jatkuu, tulen töihin ilman paitaa... Hidan
mutisi.
-Kuule, en usko että huoraaminen auttaa. Deidara nojasi tiskiin.
-Niin, pidä paita päällä, huora. Sasori tuli tiskille ja ojensi rahaa Kakuzulle.
-Mitä!? Hidan huusi Sasorille punastuen. Kotetsu ja Izumo tuijottivat kassalle.
-Aivan, olen samaa mieltä. Tai sitten voit olla alasti. Voit itse päättää. Kakuzu sanoi laskiessaan rahoja. Hidan punastui kahta kovemmin ja Deidara virnisti.

Välikohtaus loppui, kun kello kilahti uudestaan. Tällä kertaa tulijat olivat hiekan sisarukset. Temari istahti ikkunan vieressä olevaan pöytään. Kankuro istui Temaria vastapäätä, ja Gaara lysähti Kankuron viereen.
-Niin miksikäs me nyt olemmekaan täällä? Kankuro kysyi.
-Meillä on lomaa ja haluan nähdä muutaman tyypin. Temari sanoi tuijottaessaan Gaaraa, joka tökki Zetsua hiekalla.
-Siis sen Shi...Shika... Kankuro todella yritti.
-Shikamarun. Temari punastui pikkuisen. Silloin Gaaralta pääsi pikkuinen kiljahdus. Ruukkukasvi liikkui.
-Kuka helvetti herätti minut!!? Musta Zetsu karjui eikä valkoinen puolikaan ollut iloinen. Zetsu hyppäsi ylös kukkaruukusta ja katsoi
ympärilleen.

En tiedä, miten Zetsu tiesi Gaaran olevan syyllinen. Ehkä se johtui siitä, että Gaara piiloutui pöydän alle piiloon. Zetsu lähti pöytää kohti pelästyttäen Gaaran vielä pahemmin. Sillon Tobi juoksi keittiöstä Zetsun eteen.
-Zetsu-sama! Rauhoitu! Tobi on hyvä poika! Tobi huusi ja huitoi käsillään hurjana.
-Niin, Tobi on hyvä poika... Valkoinen Zetsu tokaisi ja musta jatkoi:
-Mutta tuo ei! Tobi otti Zetsun hiasta kiinni ja sanoi:
-Mitä jos Zetsu-sama menisi takaisin nukkumaan?

Ja niin Tobi sai Zetsun nukkumaan. Kuitenkaan välikohtaus ei ollut ohi. Tobi meni takaisin keittiöön tekemään uusien asiakkaiden, joidenkin Akatemian oppilaiden, tilaamia pirtelöitä. Pain tuli sovittelemaan tilannetta ravintolasta, jossa oli ollut Konanin kanssa.
-Mitä jos Gaara jäisi tänne töihin? Hän voisi korvata vahingon sillä. Temari ehdotti.
-Eieieieiei... Gaara ajatteli pöydän alta.
-Sovittu. Pain sanoi ja kiskoi Gaaran mukaansa.
-Ei hätää Gaara, hyvin se menee! Temari huusi Gaaran perään.

Kohta Gaara juoksi takaisin Temarin luo itkien.
-Apuaaa! Ei kyllä ihme että hän itki, hänellä oli myös mekko. Se oli melkein samanlainen kuin muillakin, mutta se oli oranssi. Siinä oli pullottavat hiat ja ruudullinen essu. Hänellä oli päässään kaksi oranssia rusettia.
-Oi kun olet suloinen! Temari sanoi ja venytti Gaaran molempia poskia. Kankuro tuijotti Gaaraa naama sinisenä.
Pain joutui kiskomaan Gaaran ulos Itachin luo, jossa hän alottaisi pakkotyönsä.

[Ruskapoika]

Luin tän jo aikasemmin, mutta jostain syystä ei ollu sillon aikaa kommentoida. Gaara joutu pakko työhön! *hekottaa lopulle, pyyhkien naurunkyyneleitä silmistään*  Oih, Hidan on tyttö<3 Zetsun herääminen oli kanssa hauskaa luettavaa.

Jään odottelemaan lissää

~Ruskapoika

[Vyra]

Täytyy kyllä nyt heti alkuun sanoa, että minä en todellakaan ole mikään suuri Naruto-fani. Koko tietämykseni fandomista rajoittuu ensimmäisen mangan lukemiseen ja yhden pelin pelaamiseen Xboxilla, joten jouduin hiukan googlettamaan että sain jonkinlaisen kuvan hahmoista.

Klikkasin itseasiassa ficinkin auki vain kun teki mieli lukea jotain ja tämä sattui silmiin. Ja yllätyin iloisesti, sillä huomasin oikeasti pitäväni tästä. Kirjoitustyyli oli sujuvaa ja repeilin aika monestikin puheenvuoroille. Ehkä jokin kohta jäi hämärämmäksi tietämättömyyteni vuoksi, mutta eipä se paljoa näyttänyt loppupeleissä haittavaan (ja google auttaa...) Kyllä, minä pidin tästä.

 

[Kazuki]

A/N. Kolmas osa! >3< Jälleen nopeasti xD

-Itachi, meillä on väliaikainen työntekijä. Hän auttaa sinua näin aluksi. Pain työnsi itkuisen Gaaran Itachin eteen ja paukautti oven kiinni. Ovien paukauttelusta tulisi vielä iso osa kahvilan normia päivää.

Itachi ja Gaara tuijottivat toisiaan tovin, kunnes Itachi aukaisi suunsa.
-Sinäkin olet mies.
-Sinäkin? Gaaran silmät pyöristyivät pikkuisen.
-Minäkin... Itachi huokaisi ja nojasi seinään. Gaara nojasi kohta myös seinään hiljaisuuden vallitessa.

Sisälle oli tullut muutama perhe, joiden lapset päätyivät Itachin ja Gaaran "hellään" huomaan.
-Hei täti! Joku lapsista ei voinut jättää Itachia rauhaan.
-Sana, ja syötän teidät ruukkukasville! Itachi karjui kaikille lapsille, mutta kukaan ei kuunnellut.
-Kerro vitsi! Sama lapsi jankkasi. Itachin naama oli jo hyvää vauhtia punehtumassa vihasta, kun Gaara kuiskasi hänelle jotain.
-Tee se. Itachin virnistys sai jankkaavan lapsen perääntymään.

Lapsien olotilaa ei auttanut ollenkaan, kun Gaara teki hiekasta jonkinlaisen hirviön. Lapset kirkuivat ja juoksivat karkuun hiekkaa, jota Gaara ohjasi pienillä kädenliikkeillä. Molemmat nojasivat seinään
välinpitämätön ilme naamallaan.

TenTen, Neji, Lee, Naruto, Sakura, Chouji, Shikamaru ja Ino kävelivät Konohan katuja pitkin jutellen.
-Kuulitteko, että tänne on avattu uusi kahvila? Mennäänkö katsomaan? Ino kysyi kaikilta. He päättivät lähteä kahvilaan, kun se oli kuulemma lähelläkin.

Kohta he saapuivat rakennuksen taakse.
-Ollaan väärällä puolella... Hetkinen, kuvittelenko vain vai näyttääkö tuo Gaaralta? Sakura osoitti terassille, jolla Gaara ja Itachi nojasivat seinään lasten juostessa hätääntyneinä ympyrää.

Kaikkien naamalle tuli nopeasti kunnon "mitä hittoa!?"-ilme. He menivät lähemmäksi ja huomasivat, että se todellakin oli Gaara.
-Gaara! Mitä hittoa?! Naruto huusi Gaaralle, joka hätkähti.
Gaara käveli kaiteelle, jonka luona muut olivat. Itachi jäi nojaamaan seinään.
-Mitä sinä täällä teet? Ja mitä sinulla on päälläsi? Sakura kyseli nyt kärsivän näköiseltä Gaaralta.
-Häiritsin ruukkukasvin unta, ja jouduin pakkotyöhön tänne. Ja sitte ne pakottivat minut pukemaan mekon. Gaara valitti.
-Entä Temari? Shikamaru kysyi ja nojasi pikkuisen kaiteeseen.
-Sanoi minua suloiseksi ja venytti poskiani... Gaara mutisi ja hieroi poskeaan.
-Kuka tuo on? Hän on todella suloinen... Ino kysyi Gaaralta kateellisena.
-Hän on Itachi. Hän on mies. Gaara kuiskasi Inolle, jonka naama meni siniseksi.
-Mi...Mies?

Sillon Pain aukaisi oven. Ilmeisesti lapsien melu kantoi sisälle asti.
-Mitä täällä... Hän ehti sanoa, ennen kuin hirveä lapsilauma kaatoi hänet koomisen näköisesti lattialle juostessaan hänen taakseen piiloon. Gaara näytti hitusen pelästyneeltä, kun hän päästi hiekkahirviön läsähtämään maahan. Itachi puolestaan hymähti Painille, joka nousi pystyyn. Naruto ja muut tuijottivat Painin naamaa, raukat eivät olleet ennen nähneet kenenlläkään niin montaa lävistystä. En kyllä minäkään, mutta eiköhän jatketa.

-Näyttää siltä että sinut pitää siirtää muualle. Pain viittoi Gaaran mukaansa. Itachia harmitti, kun huvi lakkasi niin nopeasti. Naruto ja porukka liukesi paikalta mahdollisimman nopeasti. Heidän saavuttaessaan oven, kuului Itachin huuto:
-Jatka, ja toivot että et olisi syntynyt!

-Voit auttaa Tobia keittiössä. Pain sanoi työntäessään Gaaran keittiöön ja paukautti sitten oven kiinni. Mitäs sanoinkaan siitä paukuttelusta.
-Tobi sai apua? Tobi on hyvä poika! Kuka olet? Tobi oli heti Gaaran kimpussa, ja Gaara-parka pelästyi kysymysten tulvaa.
-O...Olen Gaara... Hän takerteli jo sanoissa. Kokemus ei tosiaankaan auttanut Gaaraa normaaliin suuntaan.
-Gaara... Gaara! Tobi pitää Gaarasta! Tobi huusi ja halasi Gaaraa.

-Anteeksi että keskeytän lepertelynne, mutta mun piti antaa teille tää lappu. Hidan kurkisti luukusta ja ojensi Gaaran ja Tobin suuntaan lappua.
-Kakuzulla on vähän kiire. Hidan selitti, kun Gaara sai Tobin irti ja otti lapun.
-Sun pitäis lakata käyttämästä meikkiä, poika. Hidan sanoi, kun oli saanut kätensä luukun toiselle puolelle.
-Mitä!? Luukku putosi alas Gaaran huudon voimasta suoraan Hidanin niskaan.
-Auts! Hidan huusi, vaikka enemmän huutoa olisi voinut irrota. Häneltä nimittäin lensi pää irti. Tobi ja Gaara kiljuivat ja puristivat toisiaan.
-Älkää kiljuko, tuo ottaa korviin! Hidan huusi ja sai kuin saikin hiljennettyä molemmat.
-Helvetti, toi luukku on oikea giljotiini! Hidan mutisi pahastuneen näköisenä.
-Helvetti soikoon, Hidan! Kiitä onneasi, että ne luulivat, että vain pyörryit! Kakuzu oli astunut sisään, ja sulkenut oven ennen raivoamista. Hän pudotti Hidanin ruumiin, jota oli kantanut, ja haki tämän pään suomatta huomiota Gaaralle tai Tobille. Sitten hän ompeli
Hidanin pään paikalleen, pyyhki kaikki näkyvät veret ja ojensi Hidanille huivin sanoen:
-Sano, ettet ole syönyt kunnolla, ja pyörryit sen takia.
Hidan nyökkäsi pikkuisen, solmi huivin kaulaansa ja nousi pystyyn. Molemmat lähtivät ja jättivät järkyttyneen Gaaran yksin hätääntyneen Tobin kanssa.

No, Gaara ja Tobi eivät olleet ainoat hätääntyneet. Naruto ja porukka oli juuri ehtinyt sisälle ja nurkkapöytään istumaan, kun Hidanin pää putosi. Kaikki tuijottivat silmät pyöreinä kassalle, kun luukku putosi Hidanin päälle. Muuten kahvila olisi varmaan mennyt paniikkiin, jos joku olisi huomannut veren, mutta kaikki luulivat, että hän pyörtyi. Kakuzu
nosti Hidanin ruumiin ja meni keittiöön. Kohta molemmat tulivat ulos, ja Hidan selitteli muutamalle asiakkaalle mitä tapahtui.

-Tuo... Oli outoa... Lee mutisi nojatessaan kyynerpäillään pöytään.
-Haluaisitteko tilata jotain? Sasori oli ilmestynyt jostakin pöydän vierelle lehtiö kädessään ja kynä korvan takana.
-Joo, minä otan kahvia. Ino sanoi sormi pystyssä. Tenten ja Sakura ottivat pirtelön, Lee Ninja-Colan, Neji jääkahvin, Naruto ja Choji puolestaan Ramenia. Sasori lennätti kynän korvansa takaa chakralla ja raapusti jotain vihkoonsa. Sitten hän lähti kassalle ja koputti
luukkuun. Tobi otti lapun ja sulki luukun. Sieltä kuului Gaaran huuto:
-Apua, ei sen noin varmaan pitäisi tehdä!

-Minua epäillyttää... Naruto mutisi ja tuijotti Sasoria, Deidaraa ja Hidania, jotka nojailivat kassaan. Sasori oli vielä kassan takana nojaten eteenpäin, kun taas Hidan ja Deidara olivat kassan edessä ja nojasivat taaksepäin.
-Niin mikä? Sakura kysyi kääntyen pois Inosta.
-Jos Gaaralla ja sillä Itachi-nimisellä oli mekot, ovatko nuo muut sitten myös miehiä? Naruto ei irrottanut katsettaan kassasta, jolla Deidaran käteen työnnettin tarjotin. Tämä näytti murjottavaa naamaa, kun taas Hidan virnisti tälle. Deidara nuolaisi kädellään Hidanin naamaa lähtiessään. Olen melko varma, että haluaisitte tietää, mitä Sasori ja Hidan puhuivat Deidaran lähtiessä? No, seurataanpa tilannetta vähän.

-Eivätkö Deidaran suukädet häiritse sinua? Minä ainakin haluaisin leikata ne irti. Hidan tuhahti pyyhkien kuolaa poskeltaan.
-Arvaa. Sasori hymähti tuijottaen Deidaraa, jolla oli ilmeisesti jotain ongelmia asiakkaan kanssa.
-Ehkä voit kertoa mielenkiintoisen esimerkin? Hidan kääntyi Sasoriin päin virnistäen.
-Toinen niistä suuteli minua kerran. Sasorin naama pysyi täysin perusilmeellä, vaikka Hidan räjähti nauruun.
-Ja mitenkäs nyt niin? Hidan kysyi pyyhkien naurun kyyneliä silmistään.
-Olimme kyttäyskeikalla metsässä ja meinasin huutaa. No, Deidara sitten laittoi kätensä suuni eteen ja se käsi suuteli minua. Sasorin naama ei ollut enään perusilmeellä.
-Ja miksikäs meinasit huutaa? Hidan kysyi naurun läpi.
-Näin jäniksen. Hidan ei voinut enää hillitä nauruaan vaan räjähti raikuvaan nauruun, saaden muutaman huvittuneen katseen asiakkailta.
-Ja mikäs siinä jäniksessä pelotti sinua? Hidan sai vaivoin sanottua naurun läpi.
-Olen puuta, ja jänikset syövät puuta. Sasori selitti jälleen perusilmeellä.
-Olin melkein unohtanut, että olet oikea puupää. Hidan virnisti saatuaan naurunpuuskansa ihmeellisesti lopetettua.

Deidara tuli takaisin kassalle mutisten:
-Helvetin nipottaja...
-Mitäs puunpussaaja? Hidan virnisti Deidaralle.
-Mitä...? Deidara meni lievästi sanottuna noloksi.
-Sasori kertoi juuri mielenkiintoisen tarinan. Hidan virnisti ja jatkoi:
-Kyllä tuo nuori rakkaus on ihanaa.
-Samaa voisi sanoa sinusta ja Kakuzusta. Deidara lohkaisi.
-Kakuzu nyt on niin vanha, että hän on varmaan syntynyt viisikymppisenä. Hidan naurahti, ja sai Kakuzulta iskun takaraivoonsa. Kukaan ei kuitenkaan sanonut mitään.

-Olet oikeassa... He kaikki kyllä näyttävät tytöiltä, mutta ei sitä koskaan tiedä. Ino sanoi loukkaantuneena Itachin kohdalla tekemästään virheestä.
-Voisin ottaa sen jotenkin selville. Naruto mietti.
-Jos tehtäisiin ensin suunnitelma. Shikamaru sanoi kiikkuen penkillään.
-Niin, otetaan selvää minkälaisia friikkejä täällä on! Kuka on mukana? Naruto löi kätensä ilmaan melkein huutaen.
-Vaikuttaa hauskalta! Mukana ollaan! Lee hymyili.
-Miksikäs ei. Tenten kohautti olkapäitään.
-Tarvitsette jotakuta, joka osaa suunnitella. Shikamaru virnisti.
-Jos Shikamaru tulee, niin minäkin tulen. Chouji julisti.
-No, haluan tietää heti. Joten mukana ollaan. Sakura hymähti.
-Tarvitsette naiskauneutta, joten tulen. Ino hymyili.
-No, eipä tässä muu auta. Neji huokaisi.

[Ruskapoika]

Hymyilen täällä semmosta korvasta korvaan hymyä. Just istunu autossa 2 tuntia ja sitten tulee kotiin ja huomaa, että tähän on jatkoa! Ei kun historian kirja sängylle odottamaan, että saan tän luettua ja kommentoitua, sitten voin alkaa miettimään kokeeseen lukemista

Se on hyvä, että laitat näitä lukuja näin tiuhaan tahtiin. Odottelen innolla mitä se Naruto kaveriporukkansa keksii ja miten Gaara pärjää Tobin kanssa siellä keittiössä! Deidara/Sasori<3

Jatkoo taas vaan nopeesti

~Ruskapoika

[Kazuki]

A/N. Neljäs osa, koska minulla on tylsää x`D

-Hyvä, meillä on siis selvä liitto! Naruto virnisti.
-Ja mitenkäs aloitetaan? Tenten kysyi nojaten pikkuisen pöytään. Shikamaru oli hetken hiljaa, mutta kääntyi kohta Nejiin päin naamallaan pirullinen virnistys. Tai kuten minä
sanoisin, Evil-Plan-face.

Kaikki tuijottivat kohta Nejiä, joka alkoi hermostua kaikkien tuijotuksesta.
-Mitä...? Neji näytti hermostuneisuutensa takia pieneltä.
-Meillähän on Byakugan käytössämme. Naruto sanoi virnistäen vielä pahemman näköisenä. Neji mietti vähän aikaa mitä Naruto tarkoitti, ja tajutessaan hän punastui.
-Et kai tarkoita...?
-Siis sitä, että voisit katsoa heidän vaatteidensa alle? Totta kai tarkoitan. Naruto alkoi näyttää hirveän ilkeältä.
-En halua. Neji mutisi ja risti kätensä rinnalleen.
-Ei se nyt niin paha voi olla. Ja sen erottaa nopeasti. Naruto houkutteli Nejiä. Tämä kuitenkin pysyi uppiniskaisesti kädet ristissä penkin pohjalla.

-Joutuisin vielä itsekkin sen takia pakkotyöhön. Neji mutisi
penkin pohjalta. No, sitä ei olisi pitänyt sanoa.
-Tarvitsemme vakoojan tänne! Sakura sanoi, ja muut nyökkäilivät.
-Tämähän lyö kaksi kärpästä yhdellä iskulla! Ino löi nyrkin kämmeneensä. Neji tajusi heti mitä Ino tarkoitti.
-Eieieiei...! Ei käy! Minä en suostu! Neji syöksyi pöydän alle piiloon, mutta Tenten kiskaisi hänet takaisin.
-No ei sitten. Naruto risti kätensä tuhahtaen. Neji huokaisi helpottuneena.
-Mutta tämä ei ole vielä ohi! Naruto osoitti järkyttyneen näköistä Nejiä sormellaan.
-Mikä niissä tilauksissa kestääää? Chouji melkein nuukahti pöydälle. Muut nyökyttelivät pikkuisen, ja jonkun maha murisi. Varmaan Choujin, mutta nyt on aika tarkistaa, mikä niissä tilauksissa kestää.

-TOBI! Asiakkaat odottaa! Mitä helvettiä siellä oikein tapahtuu! Hidan kurkisti keittiön ovesta. Hän ei todellakaan aikonut työntää päätään siihen tappolaitteeseen. Hidan hiljeni, kun näki mitä tapahtui. Tobi sekoili jotain köyden kanssa selin Hidaniin, ja Gaara kyyhötti pöydän alla.
-Tobi... Mitä helkkaria oikein teet? Hidan astui kokonaan keittiöön ja sulki oven. Tobi kääntyi hitaasti Hidaniin päin ainoa näkyvä silmä vaarallisesti kiiltäen. Hidan kalpeni pikkuisen, jos sillä ihonvärillä se on vielä mahdollista. Hän perääntyi muutaman askeleen taaksepäin, kun:
-Minä häivyn! Gaara ilmestyi pöydän alta esiin ja hyppäsi avoimesta ikkunasta ylos.
-Heiheihei! Älä mene mene minnekkään! Hidan huusi ja kiskoi köyden Tobin kädestä. Siinä oli valmiina hirttosilmukka, ties mitä Tobi oli tekemässä. Minulla ainakin on siitä melko hyvä käsitys, jos ajattelee mitä hirttosilmukalla yleensä tehdään.

Hidan heitti silmukan Gaaran jalkaan, kaataen tämän suoraan nenälleen. Gaara huitoi käsillään, kun Hidan kiskoi tämän takaisin ikkunan kautta sisälle. Tobi kaiveli jotain kaappia, ja lähestyi Gaaraa paha pilke silmässään, uusi hirttosilmukka kädessään. Hidan tuijotti vähän aikaa tapahtumia, kunnes sanoi hangaten niskaansa:
-Kuule Tobi, Pain ei varmastikkaan pidä, jos hirtät jonkun keittiön kattoon.
Tobi tuijotti viattoman näköisenä Hidania, pitäen silti kiinni narusta. Narun toinen pää kiersi lampun jatkuen Gaaran kaulassa kiristyvään silmukkaan. Gaara näytti olevan tukehtumaisillaan huitoessaan hulluna, huolimatta hiekasta joka oli narun ja hänen kaulansa välissä.
-Minä haen Painin. Hidan kääntyi ympäri ja aukaisi oven. Ennen kun
hän ehti sulkea ovea, kuului hirveä räsähdys. Hidan huokaisi ja katsoi tuijottavaa Kakuzua.
-Missä Pain on? Meillä on pahempikin ongelma kuin rikkinäinen lamppu.

Kohta Pain saatiin kahvilaan, vaikka häntä oli ehditty etsiäkkin.
-No missäs sinä olet ollut, kun me raadamme? Deidara alkoi murjottaa, koska Pain ei tehnyt töitä, toisin kuin muut.
-Ravintolassa. Painin ilme ei heti järkkynyt, vaikka Sasori kysyi perään kurkaten Deidaran selän takaa:
-Kenen kanssa?
-Sanotaan vaikka banaanin. Pain mutisi melko nolon näköisenä.
-Vai että banaanin kanssa ravintolassa... Sasori mutisi mennessään selittämään asiakkaille, että heillä on teknisiä ongelmia keittiössä. Vaikka olenkin varma, että Tobi ei ole tekninen laite.

-Ettet vain itse näyttäisi banaanilta, Konan ei oikein muistuta banaania. Hidan totesi raapien leukaansa katsomatta vihaisen näköiseen Painiin.
-Niin mikä se ongelma nyt oli? Pain puristi kättään nyrkkiin ollakseen lyömättä hykertelevää Hidania.
-Niin, Tobi vähän sekosi, yritti hirttää sitä poikaa ja pudotti sen takia lampun ja nyt tilaukset ovat myöhässä. Hidan luetteli pikkuisen hykerrellen.

Pain astui Hidanin ohi keittiöön, ja katsoi sekasotkua. Gaara oli ilmiselvästi pöydän alla, päätellen hiekasta joka tukki reitin ulos. Tobi puolestaan haki kaapista puukkoja, ja iski niitä pöydän läpi.
-Tobi, nyt lopetat tuon ennen kuin pöytä on aivan pilalla!
-Tobi... On hyvä poika? Tobi kääntyi Painiin päin pudottaen viimeisen puukon lattialle.
-Mitä hittoa luulet tekeväsi? Pain huokaisi. Olisihan hänen pitänyt tietää, että nämä idiootit eivät soveltuneet kahvilaan.

-Tuo... Se laittoi hiekkaa jäihin! Tobi inisi yrittäen näyttää oikein pieneltä ja säälittävältä. Se tosin ei mennyt läpi keneenkään.
-En halua selityksiä, Tobi. Nähtävästi meidän pitää nähtävästi siirtää... Mikä tuon pojan nimi oikein oli? Pain kysyi yllättäen kaikki pahasti.
-Gaara. Pieni mutina kuului pöydän alta.
-Niin. Meidän pitää siirtää hänet muualle. Pain ei nähtävästi edes tajunnut, mistä ääni kuului.
-Minähän en tule täältä pois. Gaara mutisi hiekan takaa kädet puuskassa.
-Toki voi jäädä tänne Tobin kanssa kahdestaan. Lähdetään. Heti kun Pain oli sanonut tuon, Gaara tuli pois pöydän alta varmistaen kuitenkin Tobin olevan tarpeeksi kaukana. Tobi tuijotti Gaaraa, osoitti häntä ja huusi:
-Paha silimä! Gaara tuijotti "pahalla silimällä" takaisin, kunnes astui keittiöstä ulos.

Heidän onnekseen kukaan ei ollut niin välittänyt ruuista. No, jos ruukkukasvi yhtäkkiä lähtisi kävelemään, en minä voisi enään välittää myöhästyneestä ruuasta. Niin nimittäin oli juuri käynyt. Zetsun nälkä oli käynyt ylivoimaisen isoksi, ja ihmisten äänet eivät ollenkaan auttaneet asiaa. Asiakkaiden onneksi Zetsu päätti pysyä ruukussaan, ihan vain sen takia, että se oli yllättävän mukava. Niinpä hän lähti liikkumaan kuin hai, että osa jäi veden alle. Siis lattian alle. Muuten lattia olisi ollut aika pahoin vaurioitunut, mutta Kisame päätti potkia heti Zetsun ulos. Olihan se varmasti hyvä tapa saada keskelle Konohaa pari metriä syvä oja. Ihmeen moni ihminen sinne kuitenkin putosi, kuten tulemme huomaamaan.

Menetimme muutaman hetken kahvilan elämästä, mutta ei siellä tapahtunut paljon mitään paniikin takia. Pain sai juuri ja juuri rauhoitettua porukan, laitettua Gaaran kirjoittamaan ruokalistaa ja muut auttamaan siinä. Tosin se ei ollut kovinkaan hyvä idea laittaa Gaaraa tekemään sitä. Mutta mistäpä Pain olisi voinut tietää, että kukaan ei ollut oikeastaan opettanut Gaaraa kirjoittamaan tai lukemaan. Ja tietenkään kovinkaan monet Akatsukista eivät vaivautuneet pienempänä opettelemaan lukemaan tai kirjoittamaan. Esimerkiksi Hidan, Deidara ja Tobi. Sasori oli päättänyt olla ottamatta asiaan mitään osaa, vaikka tiesi vallan hyvin, etteivät muut osanneet kirjoittaa.

-Niin mitä muuta siihen tulee? Hidan kysyi Tobilta oven kautta.
-Pihvi! Tobi osaa tehdä pihvin!
-Minkälainen? Hidania tosiaan rasitti Tobin tapa puhua.
-Mikä se nyt oli... Jauheliha! Hidan oli kuitenkin melkein paukauttanut oven kiinni, eikä kuullut sitä kunnolla.
-Kuulinkohan nyt aivan varmasti oikein... Hidan ei kuitenkaan ehtinyt ajatella sitä, kun Deidara jo kysyi:
-Mitä muuta siihen tuli?
-Joku ihme puhelinpihvi. Ihme kuulo Hidanilla, kun tuolla tavalla vääntelee. Tulee se puhelin-leikki mieleen.
-Miten se kirjoitetaan? Gaara kysyi Deidaralta, joka osasi kuitenkin kirjoittaa kaikista kolmesta parhaiten.
-Ensin tulee kai p... Joo, tuollainen... Sitten... U! Hmm... Joo... Sitten h... Hidan, miten h kirjoitetaan?
-Eikö se ole sellainen kaksi viivaa pystyyn ja yksi väliin? Hidan yritti näyttää sitä samalla sormillaan, mutta eihän siitä tietenkään mitään tullut.
-Joo, niin se oli! Niin, kaksi sellaista, sitten e... Sitten l ja i ja... P, mmm.... I, h, ää... V ja i. Siinä se taisi ollakkin. Deidara kurkki Gaaran selän takaa tulosta. Koko ruokalista vilisi kirjoitusvirheitä, mutta kukaan ei välittänyt. Lista oli suurinpiirtein tälläinen:

Juomat:
Ninjakola
Jafa
Srite
MeHu
Veti
Jaatee
JäakaHvi
KaHavi
Pirtelot:
Mantika
Päälynä
Suklaa
Vanila
Panaani
Ruuat:
Ramen
PuHHelipiHvi
Nuutelit
SusHi
Salaati
Jalkiruuat:
Piilakka
Jaatelö
Kakku

Gaara, Deidara ja Hidan tekivät vielä monta samanlaista. Olen aika varma, että tilaajilla on hauskaa niitä lukiessa.

Mutta ulkona kolme ihmistä seisoivat The Akatsuki Cafén edessä, Zetsun kuopan takana. Keskimmäinen mies oli kaikista pisin, ja hänellä oli pitkät mustat hiukset. Hänen vasemmalla puolellaan oli miehistä lyhyin, mustahiuksinen nuori mies. Oikealla puolella puolestaan harmaahiuksinen mies, jonka lasit kiilsivät auringossa. Tuuli heilutti kaikkien miehien hiuksia...
-Hyyyi, ota ne hiukset pois naamaltani! Siinä meni tunnelma...

Siis lyhyin mies yritti kerätä pisimmän hiuksia naamaltaan.
-Sasuke, jos ne lentävät sinne, ne pysyvät siellä. Orochimaru oli varsin kyllästynyt valituksiin koskien hänen kauniita hiuksiaan.
-Hahaa! Kabuto kumartui eteenpäin ja kaatui Zetsun kuoppaan.
-Hahaa vaan sinnekkin pohjalle. Sasuke kumartui katsomaan Kabutoa, joka oli tehnyt näyttävän mahalaskun nenälleen. Orochimaru huokaisi ja työnsi Sasuken kuopan pohjalle. Sasuke putosi otsa edellä maahan Kabuton juuri noustessa.
-Ja kukahan se viimeisenä nauraa? Kabuto nauroi vielä pikkuisen päälle.
-Olkaa hiljaa. Saatte mennä vielä lastentarhaan, jos ette ole hiljaa. Orochimaru ajatteli usein, että voisi syöttää apulaisensa Mandalle.

-Ja minähän en lastentarhaan mene! Sasuke huusi, kun oli päässyt kuopasta pois Kabuton jäljessä. Orochimaru huomasi kahvilan lapsille tarkoitetun osan, ja komensi:
-Menkää sitten tuonne. Sasuke ja Kabuto katsoivat Orochimarun katseen suuntaan ja huomasivat heti lasten terassin. He molemmat kääntyivät Orochimaruun päin sanoakseen jotain, mutta Orochimaru sanoi heti:
-Tai Manda saa tänään pikaruokaa.
Sen sanottuaan Orochimaru lähti kahvilaan, pudoten kuitenkin kuoppaan. Kabuto ja Sasuke jäivät tielle suu auki. Sitten he hyppäsivät kuopan yli ja menivät kadulle.

-Ei tuonne vihti mennä... Täynnä kakaroita. Kabuto mutisi Sasukelle.
-Muututaan lapsiksi. Sasuke ehdotti.
-Miksikäs ei. Molemmat muuttuivat itsensä näköisiksi pikkupojiksi, joilla oli jonkin sortin siniset ankkahenkselihousut ja vihreä t-paita.
-Et muuten varmana uskalla muuttua tytöksi. Sasuke esitti haasteen Kabutolle. Molemmat kilpailivat aina melkein joka asiasta.
-Et muuten sinäkään. Kabuto risti pienet lapsenkätensä rinnalleen.
-Uskallanpas, katso vaikka. Sasuke katosi usvapilveen, ja kun se hälveni, Kabuto näki Sasuken muodonmuutoksen.

Sasukella oli keltainen, hiaton kesämekko, jossa oli perhosten kuvia. Hänen mustat hiuksensa olivat kasvaneet pituutta, ja laitettu kahdelle letille korvien yläpuolelle. Hänen naamansa oli pyöristynyt, ja silmät muuttuneet kirkkaan sinisiksi ja isontuneet. Hänen poskensa olivat punaiset, ja hänellä oli iso punavalko-raitainen tikkari. Jaloissaan hänellä oli pienet vihreät tarrakengät ja valkoiset sukat. Kabuto meni aivan pyörälle päästään sen suloisuuden edessä.

-Noniin, sun vuoro. Sasuken ääni oli muuttunut korkeammaksi ja kirkkaammaksi. Kabuto katosi puolestaan usvapilveen, ja muuttui. Usva haihtui, ja Sasuken siniset tyttösilmät tuijottivat Kabuton muutosta.

Kabuto oli muuttanut itselleen valkoisen hiattoman mekon, jossa
oli kuviointina erinlaisia kukkia. Hänen harmaat hiuksensa roikkuivat takapuolen tasolla lukuunottamatta etuhiuksia, jotka oli leikattu suoraksi isojen pyöreiden lasien yläpuolelta. Lasit suurensivat hänen isot vihreät silmänsä vielä isommiksi. Hänellä oli siniset balleriinat ja vihreät sukat. Hänellä oli kädessään punainen, sydämeksi muotoiltu
tikkari. Sasuke tuijotti melkein suu auki Kabutoa.

-Tehty. Kabuton ääni oli kirkas, mutta äänensävy ei kuitenkaan ollut muuttunut.
-Lähdetään. Sasuke oli jo kävelemässä pois, mutta Kabuto kiskaisi häntä letistä sanoen:
-Me tarvitaan valenimet!
-Miksi ihmeeessä? Sasuke irrotti Kabuton letistään ja kiristi sitä pikkuisen.
-No, Kabuto ja Sasuke on poikien nimet ja me ollaan nyt tyttöjä. Ei me voida kutsua toisiamme poikien nimellä. Oletko sä vähän tyhmä? Kabuto tökki puhuessaan Sasuken nenää.

Sasuke löi Kabuton käden pois ja sanoi:
-No, mä olen sitten... Sa... Sa... Sarina! Sasuke löi kätensä ilmaan.
-Mää voisin sitten olla Karina. Kabuto osoitti itseään peukalollaan.
-Keksi oma nimi! Sasuke huitoi käsillään hurjaa vauhtia. Sinne meni se emo-luonne huishais kuopan pohjalle.
-Leikitään siskoja. Siskoille annetaan typerät samantyyliset nimet. Kabuto sanoi hyvin näsäviisaan näköisenä.
-Lähdetään jo. Sasuke otti Kabuton ranteesta kiinni ja kiskoi tämän mukanaan.

He menivät terassin reunalle ja katsoivat sinne. Muutama poika leikki kuiskaten hiekkalaatikolla, kun Itachi nukkui seinää vasten suu auki. Lähellä oli, että kuola valunut leukaa pitkin. Sasuke tuijotti vähän aikaa Itachia, ja olisi pyrskähtänyt nauruun, ellei hän olisi tukkinut suutaan käsillään. Hän putosi polvilleen maahan ja hakkasi kädellään maahan hiljaa kikattaen.
-Mikäs nyt naurattaa? Kabuto kyykistyi Sasuken viereen. Sasuke nousi istualleen silti hiljaa kikattaen.
-Itachilla... On mekko... Sasuke pyyhki naurun kyyneliä silmistään.
-Onko TUO Itachi? Kabuto tuijotti nukkuvaa Itachia, jolta nyt valui kuolaa pikkuhiljaa leukaa alas. Kabuto alkoi myös hihittää Sasuken vierellä.

Lopulta molemmat menivät nojaamaan terassin kaiteeseen, nuollen "tikkareitaan".
-Mikä sinulla on? Sasuke kysyi osoittaen Kabuton tikkaria.
-Kivi. Entä sinulla?
-Hiuksi.
Ja niin jäivät pikku "tyttömme" istumaan terassille, ja me menemme katsomaan, mitä Orochimarulle tapahtui.

Orochimaru pääsi kunnialla kahvilaan sisälle, huolimatta kuoppaan putoamisesta. Kukaan ei kiinnittänyt enempää huomiota käärmemieheen, kun tämä istui pienimpään vapaana olevaan pöytään ikkunan vieressä. Tai ainakin näytti siltä, että kukaan ei kiinnittänyt huomiota häneen.
-Helvetti, se on Orochimaru... Sasori mutisi piileskellen tiskin takana.
-Mitä väliä? Ei se meitä kuitenkaan tunnista. Paitsi Kakuzun, jolla ei ole mekkoa. Hidan osoitti peukalollaan selkänsä takana olevaa Kakuzua. Kakuzu tarttui lonkerollaan Hidanin jalkaan, ja kiskaisi kaataen Hidanin nenälleen Sasorin jalan päälle. Sasori tuijotti kylmästi Hidania, joka nousi ylös.
-No, ylös sieltä molemmat. Aika on rahaa. Kakuzu valitti Hidanille ja Sasorille saaden osakseen kaksi "pahaa silimää".

Lopulta pienen suostuttelun jälkeen Sasori suostui menemään Orochimarun luo.
-Mitä haluaisit tilata? Sasori päätti käyttäytyä mahdollisimman paljon ei-Sasorimaisesti, joten hän hymyili oikein leveästi. Orochimaru ei tosin edes miettinyt kuka Sasori oli. Hän tilasi "puhhelipihvin". Sasori kirjoitti sen ylös ja melkein juoksi takaisin kassalle.

-Mitä tuo oli, Danna? Deidara ei ollut koskaan ennen nähnyt Sasorin hymyilevän niin leveästi. Ei edes nukeilleen. Nyt jotain oli varmasti vikana.
-Käyttäydyn kuin vastakohtani siihen asti, että Orochimaru häipyy. Sasori mutisi mennen tiskin taakse piiloon. Tobi kurkkasi luukusta ja kysyi:
-Deidara-Sempai, mitä tässä lukee? Hän ojensi Sasorin lappua.
-Siinä lukee "puhelinpihvi", Tobi. Etkö osaa lukea? Deidara ojensi lappua takaisin Tobille.

Tobi meni takaisin keittiöön ja mietti, miten puhelinpihvi tehtiin. Hän tajusi sen yhtäkkiä ja haki keittiön nurkasta puhelimen. Hän alkoi peittää sitä lihalla ja työnsi sen uuniin.

Lopulta kasa lihaa puhelin sisällään päätyi Orochimarun lautaselle. Puhelin olisi ehkä huomattu, jos Orochimaru olisi käyttänyt haarukkaa ja veitseä. Mutta eihän Orochimaru niitä tarvitse. Jos kurkkuun mahtuu monta kiloa kieltä, niin miksei yksi ylikokoinen puhelinkin menisi kokonaisena? Orochimaru kietoi kielensä kasan ympärille ja vetäisi sen suuhunsa.

Tässä välissä hän oli saanut jo paljon huomiota. Eikä siinä vielä kaikki. Puhelin toimi akuilla. Ja tietenkin joku yritti soittaa siihen. Muuten kukaan ei varmasti olisi soittanut kahvilaan, mutta puhelin ei ollut kahvilan. Pain oli varastanut sen vanhalta mummolta, joka asuu Ichiraku Ramenin vieressä.

-Pirpirpir! Pirpirpir! Puhelin soi Orochimarun vatsassa aina vain vaativammin.
-Waah! Mahani tekee omituisia ääniä! Orochimaru meni aivan siniseksi ja juoksi ulos. Unohtaen Zetsun kuopan. Hän putosi selälleen kuoppaan. Ja tietenkin uninen Zetsu käveli suoraan hänen ylitseen mennen takaisin kahvilan oven viereen nukkumaan.

Eikä unohdeta salaliittolaisia! Annoksensa saaneina he olivat kehitelleet rauhassa suunnitelmia, mutta jatkuvat paniikit häiritsivät heitä. Nyt he tosin päättivät jatkaa.
-Siis... Oliko kenelläkään ideoita? Shikamaru näytti melko nuukahtaneelta, kuten kaikki muutkin. Paitsi yleensäkin energinen Lee ja nälkänsä tyydyttänyt Chouji.

-Lee voisi melkein juosta siitä ohi ja katsoa heidän hameidensa alle eikä kukaan huomaa. Chouji ehdotti.
-Ei nyt niinkään. Lee sanoi pitäen lasiaan kädessään.
-Miten niin? Chouji nielaisi pikkuisen ramenia.
-Seuraukset huomaa vähän liiankin hyvin. Lee sanoi ja kaatoi salamannopeasti lasinsa Choujin ruokaan.
-Waaah!? Chouji hurjistui, kun huomasi mitä tapahtui. Se tosin ei ollut kovin vaikeaa. Koko kupin sisällys alkoi kuplia pikkuisen erittäen valkoista vaahtoa.

Lee otti annoksen ja vei sen roskiin ilman että kukaan esti. Kun hän istui alas, roskis alkoi sylkeä vaahtoa. Vaahto kasteli Zetsun ruukun herättäen Zetsun taas. Zetsu nielaisi koko roskiksen kokonaisena enempää ajattelematta.
-Typerä kasvi! Sylkäise se takaisin! Deidara syöksyi Zetsun kimppuun Hidan apunaan. Tobi kurkisti luukusta ja huomasi Gaaran tiskin vieressä.
-Sinä! Tobi hyppäsi luukusta ulos, ja Gaara huitaisi häntä hiekalla. Kahvilan siviiliväki alkoi juosta ympyrää antaen Kisamelle paljon työtä. Sasori nousi ylös tiskin alta ja alkoi chakrallaan liikuttamaan puukkoja keittiöstä.
-Nyt kaikki takaisin missä sitten olittekaan, tai tulee puukosta! Sasori karjui liikuttaen puukkoja. Siviiliväki kalpeni ja perääntyi hiljaa penkeilleen. Salaliittolaiset tuijottivat silmät pyöreinä kuka minnekkin päin kriisiä.

Zetsu kyllästyi ja meni takaisin kuoppaansa nukkumaan, vaivautumatta sylkäisemään roskista ulos. Deidara roikkui Zetsun kasviosasta kiinni, ja Hidan piti tuolia päänsä päällä ollen ilmeisesti valmiina lyömään sen Zetsun päähän. Tobi ja Gaara tuijottivat toisiaan murhaavilla katseilla, kun Tobi meni takaisin keittiöön. Lopulta koko kriisi oli ohi, ja Sasori liikutti puukot keittiön ovesta paikoilleen.

Ja tähän kauniiseen näkyyn lopetamme tällä kertaa.

[Vinzup]

Hahaha Mahtava ficci! Odotan innolla jatkoa! Sain kyllä mahtavat naurut tätä lukiessani... ^_^ Jatkoa!

[Kazuki]

A/N. Kiitos muuten viesteistä ^3^ Ja nyt viides osa~

-Tiedätkö mitä, Sa-Chan? Kabuto varjosti lasejaan kirkaalta auringolta.
-Niin, Ka-Chan? Molemmat olivat päättäneet kutsua toisiaan samalla nimellä koko ajan, ihan vain ärsyttäkseen toisiaan. Mutta ei se enää vaikuttanut niin pahasti mitä alussa. Mutta ehkä joskus...
-Onko se vain oma luuloni, vai tuntuuko sinusta, että Oroma-Chan jätti meidät tänne? Myös Orochimaru sai osansa lempinimien keksimisessä. Vaikka muut ovatkin julkaisemiskelvottomia. Niin varmaan, minä.

Kuitenkin... Sasuke ajatteli asiaa, ja järkyttyi itsekkin.
-Ei kai se oikeesti jätä meitä tänne? Kabuto nyökkäsi pikkuisen, ja pyyhkäisi otsaansa.
-Minulta alkaa chakra loppua.
Sasuke pyyhkäisi myös otsaansa ja huomasi hikoilevansa kuin sika.
-Niin minultakin... Mitä me nyt tehään? Voitais häipyä. Sasuke ehdotti. Kabuto nyökkäsi ja vilkaisi Itachia.

Itachi oli kaatunut maahan vähän aikaa sitten ja oli luonut jo komean kuolalammikon. Jotkut pikkupojat olivat saaneet idean ärsyttää Itachia, ja kaataneet tämän päähän ämpärillisen tai pari hiekkaa. Eli aika komean kasan, toden totta. Varmasti mukava pestä hiuksia.

Kabuto ja Sasuke kiipesivät terassin kaiteen toiselle puolelle. Siellä he purkivat muodonmuutoksen, paitsi Kabuto piti kivensä tikkarina.
-Mitä sinä tuolla, Ka-Chan?
-Katso ja opi. Kabuto virnisti pahasti ja hänen silmälasinsa kiilsivät. En tajua miten ne voivat kiiltää vaikka aurinko ei osu niihin.

Kuitenkin, siis Kabuto heitti tikkarin suoraan Itachin hiuksiin. Osuessaan Itachin päähän se tarrautui kiinni ja Itachi huitaisi löysästi sen kohdalta. Kabuto ja Sasuke nauroivat makeasti Itachille. Sasuke muutti ison kiven limaiseksi karkiksi ja heitti sen Itachin luo. Se tarttui kiinni Itachin poskeen. Tällä kertaa Itachi mutisi jotain unissaan. Taisi olla jotain "tappamisesta" ja "barbista". Sasuke ja Kabuto räkättivät mennessään muualle. Tästä he kyllä saisivat hyvät naurut, kun Oroma-Chan ärsyttää.

Sillä välin Salaliittolaiset olivat maksaneet laskunsa ja olivat ulkona.
-Niin mitä me teemme nyt? Sakura kysyi.
-Haetaan lisää apulaisia liittoomme! Naruto löi nyrkin kämmeneensä.
-Niin, saamme ainakin Hinatan, Kiban ja Shinon mukaamme, siitä ei ole epäillystäkään. Shikamaru tiesi sen jo valmiiksi. Kiba ei voisi vastustaa kiusausta ja Hinata melkein hyppäisi kalliolta jos Naruto pyytäisi häntä hyppäämään. Shino tulisi varmasti, jos häntä suostuttelee tarpeeksi kauan.
-Tavataan huomenna täällä! Ja hommataan kaikki mahdolliset liittolaiset! Paitsi aikuiset. Se olisi jo epäillyttävän näköistä. Ino sanoi, ja kaikki lähtivät omille teilleen etsimään liittolaisia.

Kahvilassa ei tapahtunut tällä välin mitään erikoista. Temari tuli hakemaan Gaaran hotelliin, jossa he asuivat loman aikana. Akatsukilaiset vaihtoivat vaatteensa takaisin.
-Kyllä tuntuu hyvältä pitää housuja. Hidan huokaisi.
-Hei, hakiko kukaan Itachia ulkoa? Kisame kysyi katsoen ympärilleen.

-Voin käydä katsomassa... Deidara oli vaihteeksi kiltillä päällä, ja jos Itachi oli kuollut mekko päällä, hän halusi olla ensimmäinen joka sai tietää siitä. Niinpä Deidara aukaisi oven terassille, ja katsoi ympärileen. Hän huomasi Itachin, joka nukkui kuolalammikko suun edessä, hiekkakasa päässä, tikkari hiuksissa ja karkki poskessa. Deidara hihitti hiljaa näylle ja kyykistyi Itachin viereen. Hän nyki tikkaria Itachin hiuksissa herättäen tämän.

-Mi... Itachi oli vielä aivan unenpöpperössä.
-Herätys, hiekkaruusunen. Hiuksesi kaipaavat puhdistusta. Deidara hymyili hiukan liian iloisesti nykyessään tikkaria lisää. Itachi hyppäsi pystyyn ja kokeili hiuksiaan.
-Hi...Hiukseni! Niissä on hiekkaa!
-Äläkä unohda tikkaria! Deidara naurahti näyttäen nyt irtonaista tikkaria, jossa roikkui parikymmentä mustaa hiusta. Itachi tuijotti tikkaria suu auki.
-Mistä moinen ilme? Haluatko sen takaisin? No, siinä. Deirara tökkäsi tikkarin takaisin Itachin hiuksiin. Itachi alkoi täristä.
-Minun... Hiukseni... Minä... TAPAN SINUT, Deidara!
-He...Hei! Deidara lähti karkuun vihaista Itachia.

-Missä Deidara oikein viipyy? Hidan mutisi makoillen lattialla selällään.
Silloin ovi paukahti auki, ja Deidara juoksi astuen täydellä painollaan Hidanin mahan päälle. Itachi paukautti oven auki ja juoksi Deidaran perässä, astuen suoraan Hidanin naaman päälle. Hidan ei todellakaan pitänyt asiasta.
-Helevata soikoon, tapan teidät molemmat! Hidan hyppäsi pystyyn ja lähti jahtaamaan Itachia, joka jahtasi vieläkin paniikissa olevaa Deidaraa. Muut räkättivät kuin mielipuolet huvittavalle näylle.

-Ei todellakaan naurata! Katsokaa hiuksiani! Itachi osoitti hiuksiaan, joista tippui hiekkaa ja tikkarinpalasia.
-Oijoi, Itachi. Pese hiuksesi useammin, niissä on enemmän hilsettä kuin aavikolla hiekkaa! Tobi kurkisti luukusta ja huudahti nähdessään Itachin hiukset.
-Tobi! Itachi lähestyi Tobia naamallaan murhanhimoinen ilme. Tobi pelästyi ja huusi:
-Mutta Tobi on hyvä poika! Itachi lähestyi siltikin Tobia. Tobi veti päänsä sisään ja paukautti luukun kiinni.

-Itachi! Nyt loppuu tuo remuaminen! Pain huusi niin lujaa, että koko kahvila kaikui. Kaikki tuijottivat Painia. Lopulta tilanne rauhoittui ja Akatsukit päättivät nukkua kahvilassa. Itachi kävi pesemässä hiuksensa keittiön lavuaarissa. Kuitenkaan vihanpito ei loppunut siihen. Itachi, Deidara ja Hidan pitivät siltikin kaunaa toisilleen, ja päättivät nukkua eri puolilla kahvilaa.

-Tobi! Otat nyt sen helkkarin essun pois! Deidaran huuto kaikui ympäri kahvilaa. Tobi ei pystynyt luopumaan essustaan, vaan oli laittanut sen kaapunsa päällä.
-Mutta se on Tobin essu! Tobi puristi essuaan. Hän oikeasti piti siitä, se haisi mansikalta.
-Hyvä on, saat pitää sen, mutta vain sillä ehdolla, että nukut keittiössä. Deidara osoitti Sasorin selän takaa keittiön ovea. Tobi meni keittiöön ilosta hyppien. Mikään ei erottaisi häntä essusta. Ei mikään. Vaikka pitäisi pitää kunnon hirttäjäiset.

Aamulla kaikki heräsivät ja vaihtoivat taas vaatteet.
-Kyllä mekko on ihan tyhmä vaate. Hidan melkein mökötti. Seuraavassa rukouksessa Jashinille hän kyllä pyytäisi Häntä polttamaan kaikki mekot.

Aamu meni rauhallisesti, ihme kyllä. Pain ja Konan häipyivät ostamaan kaikkea, mitä nyt puuttuikaan. Puolen tunnin päästä salaliittolaiset kokoontuivat oven eteen. Lisäyksiksi oli tullut ainakin Kiba, Hinata, Shino, Kankuro ja Temari. Ja Akamaru. He juttelivat vähän
aikaa ja meinasivat mennä sisälle.

-Olen pahoillani, mutta koirat eivät saa tulla siälle. Kisame yritti rauhoittaa Kibaa, joka valitti, että Akamaru on ihminen. Naruto veti Kiban syrjään ja kuiskasi:
-Voit yrittää ottaa sitä selville ulkona. Piiloudu vaikka jonnekkin. Kiba nyökkäsi ja marssi pois. Hänellä oli vallan loistava suunnitelma. Muut menivät sisälle, ja istuivat samaan pöytään kuin eilenkin. Koko kahvila oli vielä muuten tyhjä. He katsoivat menua ja nauraa räkättivät virheille. He tilasivat jotain tylsää, joten en jaksa alkaa luetella.
Tilaisi joku nyt vaikka puhelinpihvin niin tulisi hupia... Mutta eihän kukaan tietenkään tehnyt niin. He tiesivät mitä Orochimarulle oli tapahtunut.

No, he alkoivat kohta suunnitella.
-Hinata hei, voisitko katsoa heidän vaatteidensa alle byukuganilla? Naruto kysyi Hinatalta. Hinata meni aivan punaiseksi, ja pyörtyä kupsahti. Paitsi sehän olikin kuolla kupsahtaa... Ihan sama. Hän pyörtyi, kelpaako? Hidan oli juuri tuomassa tilauksia, ja hän ihmetteli mitä se yksi nyt meni ihan limpuksi siihen tuolia vasten. Hän laski tilaukset pöydälle ja kysyi:
-Mikä tuolle sokealle tuli?
-Hän taisi pyörtyä. Sakura sanoi ihmetellen Hidanin silmien väriä.
-Taidetaan tarvita vettä. Neji huokaisi. Jos Hinata ei olisi niin ujo, tätä ei olisi tapahtunut.

-Tobi! Tuo vettä, täällä pyörtyi joku sokea! Hidan huusi lujaa. Kukaan muu ei välittänyt, mitä nyt salaliittolaiset vähän hätkähtivät. Kohta Tobi tuli vesilasin kanssa ja kaatoi sen suoraan Hinatan päähän.
-Onko Tobi nyt hyvä poika? Hän osoitti itseään etusormellaan Hidanin huokaistessa. Hidan oli juuri sanomassa jotain, kun Hinata aukaisi silmänsä. Hän oli vielä pikkuisen sekaisin, eikä Tobin naamarin näkeminen auttanut. Ja essukin oli suoraan hirviömäinen.

-Hirviö! Hinata löi Tobia juukenilla niin, että Tobi lensi metrin tai pari lattialla. Tobi nousi melkein heti pystyyn ja tuijotti Hinataa "pahalla silimällä". Hän tonki taskuaan ja vetäisi esiin taas uuden hirttosilmukan. Hinata päästi pikkuisen kiljaisun ja yritti piiloutua vieressä istuvan Nejin selän taakse.
-Hei, älä kastele vaatteitani! Neji huudahti ja työnsi Hinataa kauemmaksi.

Sitten he huomasivat, että Deidara oli ilmestynyt jostakin Tobin viereen ja paukautti tätä takaraivoon. Sillä välin Hidan pölli Tobin hirttosilmukan.
-Tobi! Helvetti soikoon, täällä ei pidetä mitään ihme hirttäjäisiä! Deidara oli tosiaankin saanut tarpeekseen Tobista ja tämän hirttosilmukoista.
-Mutta tuo sokea löi Tobia! Tobi alkoi syyllistämään pelokkaan näköistä Hinataa.
-Aivan sama! Yritit hirttää ihmisiä nyt viimeistä kertaa! Ensi kerralla syön essusi! Deidara tehosti uhkaustaan nuolaisemalla käsisuullaan essua. Hänen toiseen poskeensa ilmestyi punainen pallo.
-Se... Maistuu mansikalta? Anna se tänne! Tobi hätkästi ja puristi essuaan.
-Se on Tobin essu, sempai ei saa sitä! Deidara lähti huoksemaan Tobin perässä. Hidan naureskeli tilanteelle. Salaliittolaiset tuijottivat tilannetta suu auki.

Tobi ja Deidara olivat juosseet ovesta terassille ja sieltä kuului nyt pieni "eep!" ja "o-ou...!". Sitten Deidara juoksi Tobi perässään takaisin sisälle. Tobi juoksi Zetsun luo ja Deidara piiloutui Sasorin taakse, ottaen Sasorin kaulasta kiinni. Sitten ovi paukahti auki, ja kaikki näkivät vihaisen Itachin. Tämän naamalla oli vihainen ilme, ja muutama pölyinen kengänjälki. Itachi lähestyi Deidaraa naamallaan murhailme. Deidara kiljaisi melkein kuristaen Sasorin. Siis jos se olisi mahdollista. Sasorin ilme ei värähtänytkään. Kisame yritti rauhoitella Itachia, ja Hidan nauraa räkätti.
-Ole hiljaa siellä, senkin Jashinistipelle! Itachi pui nyrkkiä järkyttyneelle Hidanille.
-Nyt meni liian pitkälle, hiekkaruusunen! Hidan juoksi tonkimaan kaappia, jota en ole ennen maininnut. Se on niin tylsä.

Sillä välin Tobi piileskeli tuhisevan Zetsun takana, Deidara kuristi vieläkin tylsistyneen näköistä Sasoria, Kakuzu tuijotti tonkivaa Hidania tietäen, mitä hän etsi ja Kisame yritti rauhoittaa vihasta punaista Itachia. Sitten Hidan naurahti voitonriemuisesti kohottaen viikateensa päänsä päälle.
-Nyt ne pirulaiset kuolee! Salaliittolaiset tuijottivat massiivista viikatetta silmät pyöreinä. Sillä välin Kakuzu oli kiskaissut viikateen Hidanin kädestä ja nostanut sen korkelle päänsä päälle.
-He-Hei!! Anna... Se... Takaisin! Hidan yritti saada viikateensa takaisin, mutta Kakuzulla, jolla oli selvä pituusero Hidaniin verrattuna, ei ollut aikomustakaan antaa sitä takaisin. Niinpä Hidan siirtyi koiranpentu-ilmeeseen.
...
Helvetin suloinen... Älkää tuijottako siinä! Ei, minä en kuolaa! Kuvittelette vain! Enkä yritä piilotella teiltä! Tuijottakaa Kakuzua, se siinä häkeltyi ensin!

Niin, Kakuzu meni aivan sekaisin. Ja sillon Hidan iski. Tai siis hän laittoi kätensä Kakuzun olkapäälle ja ponnisti. Hän onnistui saamaan viikateensa takaisin.
-Hah! Hän naurahti, mutta hätkähti sitten. Kaikki kääntyivät katsomaan Zetsun suuntaan.

Zetsu oli taas herännyt nälkäisenä, ja nousi tällä kertaa kuopastaan. Kasviosa aukesi paljastaen Zetsun naaman.
-Minulla on nälkä... Niin minullakin, mutta minä en valita, läskipää! Minä en valita, minä mainitsin! Niin, eli valitat! Sitten Zetsu käänsi toisen silmänsä Choujiin. Aika naurettavan näköistä touhua, muut näyttivät kuin puusta pudonneilta ja yksi katsoo kieroon.

Musta Zetsu osoitti Choujia ja sanoi:
-Tuossa on hyvä ateria. Niin, läskiä. Tulet vielä yhtä läskiksi kuin hän. Ihan sama, minulla on nälkä. No nyt sinä valitat. Enkä valita, mainitsin. Äsken sanoit... Ihan sama! Syödään tuo läski! Zetsu lähti tulemaan vihaisen näköistä Choujia päin. Hän ei todellakaan pitänyt, kun häntä sanottiin läskiksi.

Sitten Kisame juoksi Zetsun eteen.
-No, Zetsu! Pain ei pidä, jos syöt asiakkaita! Syö vaikka ennemmin roskapussi keittiöstä!
-Roskapussi? Kuulostaa hyvältä. Hyi, ei varmana, roskat ovat likaisia. Ruokaa.Kuhisevat kärpäsiä. Kärpäsiä? Hyi, en varmana syö!
-Etsi sitten itsellesi mukava uhri ulkoa! Kisame melkein työnsi Zetsun ulos. Sitten hän kääntyi muihin päin, ja katsoi rauhallisesti pölmistyneen näköistä porukkaa.

Sitten paniikki jatkui. Hidan heilutti viikatettaan päänsä yläpuolella, Deidara kiljaisi ja kuristi Sasoria, Itachi kiljui vihasta ja Tobi oli paennut Zetsua paniikin keskelle. Kakuzu tosin näytti vieläkin puusta pudonneelta. Sitten ulkoa kuului huuto ja ovi kolahti auki. Zetsu oli tullut takaisin yrittäen syödä hurjasti huitovaa Gaaraa. Temari oli tullut aikaisemmin kuin Gaara kahvilaan, ja Gaara oli törmännyt Zetsuun tullessaan. Zetsu muisti vieläkin, että Gaara oli tökkinyt häntä ja päättänyt syödä tämän. Mutta Gaara oli hirveän hiekkainen. Zetsu päätti antaa tämän huitoa enemmät hiekat pois, ja oli vain kopannut Gaaran pään kasviosan leukojen väliin.

Kisame oli ollut oven edessä, ja oli törmännyt seinään Zetsun paukauttaessa oven auki. Kisame kääntyi pikkuisen hieroen nenäänsä. Kahvilan valtasi vaivaantunut hiljaisuus. Paitsi Gaara huusi. Muttei siitä kovinkaan isoa ääntä kuulunut. Olisi kuitenkin luullut, että Temari tai Kankuro olisi auttanut Gaaraa, mutta molemmat olivat yhtä järkyttyneitä kuin Gaarakin oli.

Kisame sanoi kuuluvasti oven edestä:
-Zetsu, lopeta se pojan syöminen. Hän työskentelee meille. Zetsu aukaisi kasviosansa ja pudotti Gaaran muiden keskelle. Suoraan Tobin eteen. Tobi ja Gaara tuijottivat toisiaan, ja Tobi kaivoi taskustaan hirttosilmukan. Gaara vetäisi taskustaan pyssyn. Sitten Tobi vetäisi taskustaan päällä olevan moottorisahan ja tuhosi koko paikan. Sitten hän heitti kranaatin päälle. Ja niin Batman syntyi.

...

Tai siis, niin Twilight alkoi.

...

Eikun, äh.

Niin olisi tapahtunut, jos tämä olisi elokuvaa. Oikeasti Pain ja Konan saapuivat juuri silloin, kun Tobi vetäisi hirttosilmukan taskustaan. Pain paukautti oven auki, lytäten Kisamen uudestaan seinää vasten.
-Konan, tämä ovi pitää rasvata. Se ei aukea kokonaan. Pain katsoi taas hiljentynyttä porukkaa.

Hidan piti edelleen viikatettaan päänsä päällä, Kakuzu näytti vieläkin puusta pudonneelta, Deidara oli lujentanut otettaan tylsistyneen Sasorin kaulasta, Tobi ja Gaara tuijottivat toisiaan, Zetsu tuijotti menetettyä ateriaansa, Itachi oli vieläkin punainen ja Kisame meni rauhoittelemaan Itachia hieroen nenäänsä.

-Ei laiskotella täällä! Kakuzu, pyyhi tuo typerä ilme naamaltasi ja mene kassan taakse. Hidan, nyt laitat sen viikateen kaappiin, tai Kakuzu saa myydä sen. Ja vie se haiseva roskapussi ulos. Deidara, irroita otteesi Sasorista. Kiitä onneasi, että hän ei ole normaali puupää. Muuten hän olisi kuollut. Sasori, rasvaa tuo ovi. Deidara, järjestä nuo kaatuneet tuolit takaisin. Tobi, mitä sanoin niistä silmukoista? Nyt heität ne pois, tai sitten roskiin menee essu. Zetsu, mene takasin kuoppaan, äläkä pelottele asiakkaita. Kisame, en ole varma, mitä teet, mutta sinuna lopettaisin. Joudut vielä oikeuteen tuosta hyvästä. Sinä... Kuka lienetkään, laita työvaatteet päälle ja auta Deidaraa. Tule Konan.
Pain kantoi jotain tavaraa keittiöön Konan perässään.

Kakuzu ravisti päätään mennessään kassan taakse. Deidara pyyteli anteeksi Sasorilta järjestellessään tuoleja. Sasori öljysi ovea, kuten kaikki tiedämme, turhaan. Zetsu meni takaisin kuoppaansa. Tobi ja Gaara mulkaisivät toisiaan kerran ennen kuin menivät minne pitikin. Itachi ja Kisame tuijottivat Painin jälkeen naamat punaisin ja suut auki.
Sitten molemmat menivät noloina paikoilleen.

Hidan haki keittiöstä roskapussin ja lähti terassin ovesta ulos. Hän käveli sivukadulle, jossa roskalaatikko oli. Mutta ei pelkästään roskalaatikko. Kiban erittäin hyvä piilopaikka oli roskalaatikko. Loistavaa, eikö?

-Että tämä roskapussi haisee... Hidan ei voinut olla valittamatta hirveästä lemusta, joka pussista nousi. Kiba kuuli Hidanin valituksen ja säikähti. Roskapussin ottaminen niskaan ei houkuttanut. Niinpä hän huusi:
-Älä laita niitä roskia tänne!

Hidan hätkähti ja heilui pussin kanssa.
-Kuka se oli?
-Mi... Minä olen likaisen roskiksen kummitus! Ja minä määrään, ettet laita niitä roskia tänne! Hidan tuijotti roskista, josta ääni kuului. Hän ei todellakaan pitänyt komentelusta.
-Ja minähän laitan roskat minne haluan! Hidan huitaisi roskapöntön nuri roskapussilla. Hän ei erottanut Kibaa, joka lensi pöntöstä ulos. Akamaru raahasi Kiban pois, kun Hidan alkoi polkea sitä kasaan hyvää vauhtia.
-Minuahan ei kummitukset määräile! Deidara oli sattunut kuulemaan hirveän kolinan ja tuli katsomaan mitä tapahtui.

-Hidan, mitä hittoa oikein teet? Deidara oli kyllä tiennyt Hidanin olevan sekopää, mutta että alkaa nyt hakata roskiksia... Ei hyvin mennyt.
-Minä tapan kummitusta! Hidan oli potkinut ennen kauniin mallisen roskiksen muodottamaksi kasaksi, mutta jatkoi siltikin. Deidara meni kahvilaan sisälle, ja sanoi Kakuzulle:
-Hidan sekos, voikko sää käyä hoitaan sen kuntoon? Kakuzu huokaisi ja käski Deidaran hoitaa kassaa. Sisälle oli nimittäin tullut lisää porukkaa.

Kakuzu meni Hidanin luo, ja näki Hidanin potkimassa entistä roskista maan tasalle.
-Hidan, lopeta heti! Uuden ostaminen maksaa! Hidan kääntyi Kakuzuun päin ja huusi:
-Niin, osta uusi kun vaivalla sain tapettua vanhan! Parat, puhuvat molemmat eri asioista...

Kuitenkin tilaanteesta kehittyi nyrkkitappelu. Lopulta Kakuzu tuli takaisin kahvilaan, ja näki Deidaran melkein tukehtumassa. Tai oikeastaan Deidaran käsi tukehtui, mutta onhan sekin Deidaraa? No, Kakuzu hakkasi Deidaran kättä siihen asti, että se sylkäisi ulos kolikon. Siitä seurasi ruma tilanne. Sanotaan, että Sasorilla oli kiire saksien kanssa ja Deidara ei uskaltanut mennä enää koko päivänä Kakuzun lähelle.

Ja tähän kauniiseen näkyyn jätämme kahvilan tällä kertaa!

[Kazuki]

No, oikeastaan kyse oli vain randomilla tehdystä päätöksestä, kun kohta jumitti  >__>` Ja periaatteessa siitäkin, koska Tobi sanoo melkein joka ficissä olevansa "hyvä poika", joten se rikkoo hyvä poika-roolia, jota suosin itsekkin OwO Tosin se hirttäminen tulee vähenemään seuraavissa osissa~

[Kazuki]

A.N Jahou! Laitampas näin tauon jälkeen uuden osan~ Eli kutosta pukkaa!

Sisällä kahvilassa muut asiakkaat katsoivat, kun Sasori katkoi saksilla Deidaran kädestä Kakuzun nyörejä. Eikä se ollut helppoa. Eipä tietenkään, kun ne kasaantuivat heti takaisin.

Lopulta Kakuzu päätti armahtaa asiakkaita, jotka pelästyivät Deidaran huutoa. He tosin taisivat luulla, että Deidaralla on tikku sormessa ja Sasori yritti kaivaa sitä ulos isoilla keittiösaksilla.

-Kiitos, Danna. Deidara huokaisi helpotuksesta. Sasori ohjasi sakset luukusta sisään, pelästyttäen Tobin, joka kurkisti luukusta ulos. Sasori tuijotti Tobin reaktiota ja kiskaisi sakset takaisin luukusta. Hän hymähti pikuisen Tobin huudolle ja laittoi sakset pois.

Vai laittoiko?
Kohta sakset syöksyivät takaisin luukusta pelästyttäen Tobin uuudestaan. Enempää ne sakset eivät tehneet koko elämänsä aikana. Hidan nimittäin tuli takaisin kujalta ja luuli Likaisen roskiksen kummituksen hyökänneen.
-Kuole! Hidan alkoi talloa saksia. Sakset hajosivat ja Hidan lähti tyytyväisenä pois.

Asiakkailla ei tosiaankaan ollut hauskaa. Se väkivaltaisuus järkytti tottumattomia. No, muita se enemmän naurattaa. Ja minua säälittää.
No, ei voi mitään.

Pain ja Konan olivat taas häipyneet jonnekkin, ja jättäneet loput Akatsukit ja Gaaran yksin kahvilaan.

Kuitenkin voisimme käydä katsomassa, mitä Sasuke ja Kabuto puuhailevat Konohassa.
-Mitäs me nyt tehdään? Sasuke ja Kabuto olivat kirjautuneet ulos hotellista, ja nyt heillä oli tylsää.
-Mitä jos pöllittäis sakea? Kabutolla oli tosiaan outoja ideoita, mutta Sasuke ei nähnyt siinä mitään pahaa.
-No, mennään pöllimään sakea.

Lopulta Konohasta katosi useita pulloja sakea. Ja sitten lopulta, kaksi humalaista poikaa örvelsivät Konohan kadulla sake-pullot kädessä. He hoippuivat ottaen toisistaan tukea, ja Kabuto lauloi jotain, mistä ei saanut selvää. Kukaan ei katsonut heihin, mitä nyt kiersivät heidät mahdollisimman kaukaa. Tosin se taisi johtua siitä pienestä tosiasiasta, että he kävelivät Zetsun kuopan pohjalla.

Myös Orochimaru oli päättänyt vetää pään täyteen. Hän oli hukannut apulaisensa, ja humalaisilla näytti olevan aina niin hauskaa. Kuten kuului. Orochimaru oli nimittäin kävellyt suoraan Kabuton ja Sasuken ohitse kuopan reunalla. Hän oli kuunnellut Kabuton laulua, muttei tunnistanut häntä. Ja lähti sitten juopottelemaan.

Mutta mitä tapahtuikaan kahvilassa? Pain oli ihme kyllä tullut takaisin ilman, että kukaan oli hakenut häntä. Hänen silmänsä olivat aivan pyöreinä, ilmeisesti innosta. Hän juoksi ympyrää ympäri kahvilaa. Kaikki muut tuijottivat yleensä niin vakavaa johtajaa leuka polvissa asti. Paitsi Konan, joka oli joutunut kestämään samaa hulinaa koko matkan kahvilaan.
-Konan, mikä hänelle tuli? Deidara kuiskasi Konanille, joka sanoi:
-Hän löysi pussillisen karkkia maasta, ja nielaisi ne heti. Akatsukilaiset alkoivat ymmärtää, miksi Konan ei antanut Tobin ostaa karkkia. Pain meni ilmeisen sekaisin sokerista.

Ja pahemmaksi meni. Pain juoksi keittiöön ja huusi Tobille:
-Tobi! Hyppää ikkunasta ulos! Tobi tuijotti Painia hämmentyneenä. Yleensä hänelle sanottiin, että hän ei saa hypätä ikkunasta, ja nyt hänelle annettiin lupa.

Tobin silmä alkoi loistaa, ja hän hyppäsi pöydälle. Hän yritti hypätä ikkunasta ulos, mutta ei ollut aukaissut ikkunaa. Joten hän törmäsi ikkunan lasiin, ja kaatui lattialle tajuttomattomana.

Pain taputti käsiään innoissaan, ja alkoi väkertää jotain ihmeellistä. Kun loput Akatsukilaiset tajusivat lähteä perään, oli Pain väkertänyt itselleen lasillisen mehua, jossa oli ainakin puoli pussia sokeria, pikkupaketti makeutusainetta ja jäätelöä. Hän yritti juoda paksua nestettä, muttei se tietenkään onnistunut. Konan tuli ja kiskaisi lasin Painin kädestä.
-Anna se takaisin, se on minun! Minä komennan teitä kaikkia! Pain yritti saada lasia takaisin. Konan huokaisi ja antoi lasin Painille. Painin silmät loistivat, ja hän onnistui kaapimaan paksun nesteen suuhunsa. Sitten hän alkoi näyttää melko sairaalta, ja kaatui lattialle. Hänen suustaan alkoi tulla jotain valkoista vaahdon tapaista. Kaikki Akatsukilaiset tuijottivat omituista näkyä. Konanille tämä oli tullut tutuksi muutaman kerran, mutta siltikin se vaahdon määrä jaksoi hämmästyttää. Konan käski huokaisten kaikki takaisin töihin ja alkoi herätellä Tobia. Pain ei parantuisi tuosta muuta kuin odottamalla.

Sillä välin salaliittolaiset olivat yrittäneet suunnitella, mutta jokainen juoni päättyi täyteen kaaokseen. Vai uskooko joku, että Kankuro voisi laittaa Karasun kurkaamaan huomaamatta jonkun hameen alle aiheuttamatta taistelua?
...
Niin, minäkään en usko että se on mahdollista. Suunnitelmia oli ollut muutama tuontapainen, ja muutama aika hyväkin. Kuitenkin Nejiin kohdistunut suunitelma oli kaikista paras.

Shikamaru sai idean, ja kuiskasi jotain vieressään istuvalle Narutolle. Naruto virnisti, ja jotenkin Nejille tuli paha aavistus, että se liittyi häneen. No, niin se liittyikin.
-Neji, annan sinulle kaksi vaihtoehtoa. Joko katsot jonkun noiden vaatteiden alle tai... Shikamaru nojasi pikkuisen lähemmäs pöytää.
-Tai mitä? Neji arveli sen olevan joku tyhjä uhkaus.
-Tai leikkaan hiuksesi samanlaiseksi kuin Leellä. Neji hätkähti ja lähes huusi:
-Eieieieiei! Minä teen sen! Hyugan suvun miehillä oli yleensäkin pitkät hiukset, ja Neji piti hiuksistaan. Hän ei missään tapauksessa leikkaisi pottatukkaa. Ennemmin menisi vaikka töihin mekossa.

Naruto myhäili pikkuisen, vaikka ei ollut tehnyt mitään.
-Uhriksi otetaan ensimmäinen mekkoa pitävä, joka tulee tänne. Silloin ovi kilahti auki ja rähjäisen näköinen Kiba laahusti salaliittolaisten pöytään.
-Mitä sinulle tapahtui? Kankuro yritti olla välittämättä hirveästä hajusta, joka Kibasta uhosi. Ei varmaan mikään ihmekkään, ei roskiksessa voi piilotella haisematta lopulta roskikselta.
-Piilouduin roskikseen ja se yksi hullu päätti hakata roskiksen tohjoksi. Kiba oli täysin maassa.
-Kuka noista hulluista? Ino kysyi ja Kiba osoitti Hidania, joka mökötti Kakuzulle kassan luona.
-Omituisempaa porukkaa mitä luulin, hakkaavat roskiksia. Sakura mutisi.

-Kiba-kun, aiotko tilata mitään? Hinata kysyi hiljaa Kibalta. Kiba otti listan pöydältä ja katsoi kirjoitusvirheitä.
-Tosi idiootteja, eivät osaa edes kirjoittaa!
-Paraskin puhuja. Naruto naureskeli Kiballe, joka meinasi tappaa hänet.
-Mistä näitä idiootteja tulee? Sakura löi kätensä otsaansa.
-Saunalahdelta tietysti! Naruto osoitti Sakuraa etusormellan pöydän päästä.
-Naruto... Mikä HITTO on Saunalahti?! Sakura oli tosiaankin kyllästynyt Naruton ihmejuttuihin.
-Ehhh...? En minä tiedä, mitä minä sanoin? Naruto oli täysin unohtanut mitä oli sanonut. Eihän sitä kaikkea voinut muistaa.

Silloin kuului hirveä paukahdus. Kaikki hätkähtivät äkkinäisen äänen takia. Paitsi Akatsukilaiset, jälleen kerran. Haluatte varmaan tietää, mistä se tuli? No, kelataan tilannetta taaksepäin ja katsotaan.

Sasori oli tullut selvittelemään, mikä oli ollut Kakuzun syy ommella Deidaran käsisuu umpeen, mutta olikin joutunut heti selvittelemään Kakuzun ja Hidanin riitaa. Kunnes Orochimaru sattui kävelemään kahvilan ikkunan ohi. Sasori syöksyi kassan alle ja Hidan kysyi:
-Mitä nyt, puupää?
-Ellet huomannut, Orochimaru käveli juuri ikkunan ohi. Sasori mutisi pöydän alta. Hidan näytti miettivän jotain ja sanoi sitten:
-Tästähän tulee melkein kolmoisdraama. Enää puuttuu vain Deidaraa kyyläävä Orochimaru.
-MITÄ?! Sasori huusi ja pomppasi pystyyn. Paitsi että hän oli pöydän alla, joten hänen päänsä kolahti komeasti kumahtaen pöydänkulmaan.
Siitä siis se ääni lähti, mutta katsotaan mitä siitä seurasi. Eihän Hidan koskaan lopeta ajoissa.

-Ole varovainen, nukkepoika. Luulin että se on "koputa puuta", ei "paukuta puuta". Samalla Hidan koputti Sasorin päätä. Deidara oli sattunut luulemaan Hidanin "kolmoisdraama"-lohkaisun ja tuli Hidanin selän takaa vihaisen näköisenä.
-Hidan... Mitä sanoit?! Hidan kääntyi Deidaraan päin, ja vilkaisi sitten taakseensa nähden Sasorin nousseen pystyyn. Hidan kalpeni pikkuisen ja lähti juoksemaan karkuun vihaista Sasoria ja ärtyyntynyttä Deidaraa.
-Hei! Tämä sotii kolmiodraaman ajatusta vastaan! Hidan huusi keräten asiakkailta huvittuneita katseita.

Deidara oli ensimmäinen luovuttanut, ja Sasori lähti jahdattuaan Hidanin salaliittolaisten pöydän eteen. Hidan illisteli Sasorille ja Deidaralle, jotka hautoivat pahoja suunnitelmia Hidanin varalle. Shikamaru osoitti Nejille Hidania. Neji kuiskasi "byakugan" ja tuijotti Hidania.
-Sinä olet mies! Neji yritti piiloutua vieressä istuvan Hinatan taakse muistamatta yhtään, että tämä oli litimärkä. Hidan meni aivan punaiseksi. Hänen onnekseen kukaan kahvilassa ei välittänyt huudosta. Sasori ja Deidara tosin hihittelivät vahingoniloisina.
-Mistä sinä tiedät? Hidan mutisi vieläkin punaisena ja Neji vastasi hiljaa:
-Katsoin vaatteidesi alle...
-Perverssi! Kakuzuuuu!! Hidan osoitti Nejiä, ja juoksi Kakuzun luo. Tässä välissä salaliittolaisten pöytä sai paljon huomiota. Enpä haluaisi istua siellä nyt.

-Voi ei, se juoksi suoraan tuon isoimman luo. Ino sanoi osoittaen pienesti Hidania, joka piileskeli Kakuzun selän takana vieläkin aivan punaisena. Nejin olo ei todellakaan ollut mitään parhaimmistoa. Eipä tietenkään, Kakuzu oli tarpeeksi pelottava vaikka hänellä oli maski päässään. Neji tosin varmaan saisi sydänkohtauksen, jos Kakuzu olisi kiskonut maskin päästään ja tullut Nejiä päin. Mutta ei, Kakuzu aukaisi luukun keittiöön ja pyysi Painiä auttamaan. No, Pain oli vieläkin vaahtoamassa lattialla. Sen siitä saa, kun syö liikaa sokeria. Ota opiksesi, Pain.
...
Kuunteletko sinä? Halloo?! Niinjoo...
Eteenpäin!

Mutta onneksi Konan otti ohjaat käsiinsä. Muuten koko kahvila olisi mennyt paniikkiin. Eikö se ole mennyt kuitenkin jo kahdesti? No, Konan kuitenkin lähti selvittämään tilannetta. Kakuzu joutui tulemaan mukaan, koska Hidan ei suostunut tulemaan pois tämän selän takaa. Sasori ja Deidara naureskelivat kassan luona Hidanille.

Konan ei ehkä ollut niin iso kuin Kakuzu, mutta kyllä hänkin osasi olla pelottava.
-Siis mitä täällä tapahtui? Konan irrotti kädestään paperin, saaden salaliittolaisilta hämmästyneitä katseita.
-Tuo katsoi vaatteideni alle! Hidan osoitti Kakuzun takaa Nejiä. Konan huokaisi. Välillä muut Akatsukilaiset olivat melkein kuin lapsia, Tobi nyt oli koko ajan.
-Tälläisiä tilanteita taitaa tapahtua usein? Sakura kysyi Konanilta. Tämä vaikutti olevan melkein kohtalontoveri.
-Kysytkin vielä. Jotkut täällä eivät vain osaa pysyä rauhassa ja sovussa ja johtaja vaahtoaa keittiön lattialla... Konan vuodatti pikkuisen välittämättä omituisista katseista, joita "johtajan vaahtoaminen keittiön lattialla" herätti.

-Tätäkin tapahtuu aika usein, Neji on aika perverssi. Naruto virnisti Konanille saaden iskun Nejiltä.
-Kuitenkin, tämä pitäisi korvata jotenkin. Meillä alkaa olla vähän liikaa ongelmia. Jos vaikka tulisit meille töihin? Konan ehdotti. Hidan kurkisti Kakuzun selän takaa kysyen:
-Voiko tuota sokeaa ottaa töihin? Neji alkoi muuttua hyvää vauhtia punaiseksi. Hän ei todellakaan ollut sokea.
-Hidan. Miten hän olisi voinut katsoa vaatteidesi alle, jos olisi sokea? Ajatettele vähän omilla aivoillasi. Vai uhrasitko nekin Jashinille? Kakuzu huokaisi. Hidanin roikkuminen selässä rasitti ja tuo aivottomuus alkoi ärsyttää. Ja lisäksi taustalla Sasori hykerteli ja Deidara huusi naurun läpi "Tuo oli hyvä, Kakuzu!". Hidan näytti keskisormea Sasorille ja Deidaralle.

Lopulta Neji saatiin raahattua mukaan Hidanin sadatellessa Deidaralle ja Sasorille. Neji sai oikein hienon turkoosin hiattoman mekon, johon liittyi turkoosit kengät ja valkoiset polvisukat. Hänellä oli sininen essu, jossa oli valkoisia pilviä. Nejin hiukset olivat muuten vapaana, mutta kirottu sinetti oli peitetty valkoisella huivilla. Neji istui Gaaran vieressä kassan edessä.

Siloin Pain heräsi keittiössä ja tuli melko krapulaisen näköisenä ulos keittiöstä.
-Konan, mitä minä oikein join?
-En tiedä Pain-sama, sekoititte sen itse. Konan yritti selittää Painille, mitä tämä oli juonut. Neji ja Gaara kurkkivat kassan takaa pelottavan näköistä Painiä.
-Onko se pelottava? Neji kysyi Gaaralta, joka puisteli pikkuisen päätään.

Salaliittolaiset saivat kunnon naurut Gaarasta ja Nejistä, jotka käyttäytyivät kuin tytöt. Neji puisteli heille nyrkkiä ja mutisi:
-Saisi nähdä naurattaako heitä niin paljon jos he joutuisivat pukemaan mekon. Gaara nyökkäsi pikkuisen varmistaen, että keittiön luukku oli kiinni. Gaaran puolesta se psyko naamaripää voisi hirttää itsensä.

Kahvilassa luultiin, että lopulta olisi vähän aikaa rauhallista. Mutta se oli harhaluuloa. Muistatte varmaan Orochimarun? Totta kai muistatte.
Rakas käärmemiehemme lähti alussa juopottelemaan. Ja Sasuken ja Kabuton ansiosta sake oli melkein kaikkialla lopussa. Niinpä Orochimaru tuli kahvilaan kysymään sakea.

Ja juuri Sasorin onnella Orochimaru käveli humalaisen hoippuvilla jaloilla juuri Sasorin luo.
-Saako täältä sakea? Hänen puheensa sammalsi, ja Sasori sai vaivoin kuultua mitä tämä sanoi. Samalla Sasoria huoletti. Jos Orochimaru tunnistaisi hänet, hänen maineensa olisi mennyttä. Orochimaru tosin oli räkäkännissä, eikä tajunnut juuri mitään.
-Täällä ei tarjoilla alkoholijuomia. Sasori yritti näyttää normaalilta, mutta silti erinlaiselta mitä normaalisti. Aika monimutkaista touhua.

-Miksei? Orochimaru halusi lisää sakea. Minkä sille voi, jos haluaa. Kysymys sai Sasorin hiljaiseksi ja Orochimaru huitaisi Sasorin suuntaan. Tai no, voiko huitaisusta lähteä pää? Sasorin pää lensi kassan taakse. Kaikkialta muualta näytti siltä, että Sasori vain kaatui.
-Danna! Deidara kiljaisi ja laittoi Sasorin pään paikoilleen.
-Minua oksettaa... Kun Sasori oli päässyt ylös, Orochimaru näytti oksentavan miekan ulos suustaan. Kaikki tuijottivat lattasta sojottavaa miekkaa järkyttyneinä. Sitten Orochimaru nytkähti ja oksensi vielä muutaman käärmeen päälle.

-Sinun pitäisi lähteä, häiritset asiakkaita. Kisame oli tullut johdattaakseen Orochimarun ulos oksentelemaan. Orochimaru lähti rauhassa pois, mutta ennen kuin hän ehti ulos, Hidan huusi:
-Hei, älä jätä oksennustasi tänne pystyyn! Orochimaru hoiperteli ja kiskaisi miekkansa lattiasta. Sitten hän lähti pois kahvilasta turvapaikaansa kohti.

He-HEI! Orochimaru! Väärä suunta! Hei räkäkänninen käärmemies! Haloo! Se on toisessa suunnassa! ... Se siitä sitten... Orochimaru lähti väärään suuntaan.

Hän eksyi aavikolle, jossa ihmeteltiin, mistä näitä käärmeitä ilmestyi näin yllättäen.
-Saunalahdelta tietysti! Huuto kaikui ympäri aavikkoa, kuten myös sitä seurannut "ÄÄLIÖ!"-huuto.

Mutta mitä tapahtui muille räkäkännissä oleville ystävillemme? No, he
eksyivät Kuoleman metsään. Ja sen jälkeen he pääsivät jotenkin hirveässä krapulassa oikealle suojapaikalle. Ja riehuivat siellä ilman Orochimarua.

Minusta tuntuu, että jätän tämän tähän räkäkänniseen näkymään. PS. Lapset, älkää alkako juoda. Näitte mitä käärmemiehelle tapahtui.

[Yei]

A-aahahahaa! Mahtava! >w< Jakso naurattaa, ja kunnolla! Näkyyhän seuraavassa Itachi? :3

~Jatkoa odotellessa~♥