Nimi: Ja minä tarvitsin vain sinut
Kirjoittaja: Altais
Ikäraja: K-11
Genre: Enimmäkseen katkeransuloista romantiikkaa ja tajunnanvirtaa, koska shuffle-haaste
Paritus: Remus/Sirius
Vastuuvapaus: En valitettavasti omista näitä hahmoja, enkä tienaa tämän kirjoittamisesta.
Haasteet:
Shuffle-haaste VIITiivistelmä:Tähän sattui valikoitumaan hiukan synkistelyyn taipuvaisia kappaleita, joten niinpä sitten Remus ja Siriuskin rakastavat ja synkistelevät läpi vuosien, yhdessä ja erikseen.
Kirjoittajalta: Huh, olipa ihan hirveän vaikeaa kirjoittaa tällä lailla nopeita pätkiä, kun ensin ei meinannut lähteä käyntiin, mutta sitten kappaleen lopun lähestyessä tuntui tosi hankalalta lopettaa. Yksi kappaleista oli sentään yli viisi minuuttia pitkä, mikä auttoi hiukan. Osa kappaleista tuntui myös siltä, että eihän tämä nyt sovi Remukselle ja Siriukselle yhtään, vaan tarvitsisivat jotain lempeämpää ja romanttisempaa.
Mutta hauskaahan tämä myös oli, ja ainakin oman mukavuusalueen ulkopuolella.
Kodaline: The One (3:52)En ole ikinä tuntenut ketään sellaista kuin Remus. Ei kukaan pääse edes lähelle. James oli elämäni ensimmäinen ja paras ystävä, mutta Remus oli ihan oma lukunsa. Ei minulla ollut pitkään aikaan sille edes sanoja. Remus sai vain minusta esiin sen pehmoisen puolen, jota minulla ei edes pitänyt olla. Sen, joka kuuntelee salaa rakkauslauluja ja miettii, miltä tuntuisi kuulla sellaisia sanoja joltain.
Tai ei
joltain. Vaan kuulla Remuksen sanovan niitä. Minulle. Ei minulle kukaan ole puhunut kovin kauniisti tässä elämässä, ennen Remusta. Tämä maailma on aika ruma paikka oikeastaan, tai niin ainakin minun maailmani. Mutta jollain ihmeen tavalla Remuksen kanssa hirveinkin sadepäivä alkaa näyttää yllättävän kauniilta. Kun hetken aikaa katsoo Remusta silmiin, alkaakin kummasti tuntua siltä, että jokin tässä maailmassa on oikein.
Submersed: Price of Fame (3:54)Sirius on nykyään joka päivä synkempi. Puhuu vähemmän, nauraa harvemmin. Sulkeutuu kotiinsa eikä avaa ovea edes minulle.
Varsinkaan minulle, jokin inhottava ääni minussa sanoo. En ikinä uskonut meille käyvän näin. Ei, sen jälkeen, kun välimme kerran melkein katkesivat vitosluokan lopussa, ja siitäkin lopulta selvittiin, en kuvitellut minkään enää ikinä voivan kaataa meitä. Sirius sanoi silloin, että on valmis ihan mihin tahansa, jos vain voin ikinä enää luottaa siihen. Mutta nyt se sulkee minut pois. Salaako se jotain? Vai epäileekö minua?
Yhtenä päivänä en enää jaksa, vaan istun sen oven takana, kunnes sen on pakko tulla avaamaan. Se näyttää surkealta. Eikä Sirius näytä ikinä surkealta. Ei, se on kaunein ihminen, jonka koskaan olen nähnyt, ja jota koskaan tulen näkemäänkään. Mikä on, minä kysyn, vaikka kurkkua kuristaa, ja oikeastaan vastauksen kuuleminen pelottaa. Mutta Sirius vetää minut ylös ja suoraan syliinsä. Se halaa tiukasti ja kuiskaa korvaan jotain. Ei tässä näin pitänyt käydä, se sanoo. Maailma on ihan sekaisin. Ja minä tarvitsin vain sinut.
Deep Purple: Perfect Strangers (5:28)Et voi käsittää, miltä tuntuu seistä tässä kaikkien näiden vuosien jälkeen ja katsella, miten kaikki on melkein kuin ennallaan. Ei siitä ole kuin hetki, kun me asteltiin tuosta portista sisään, sinä ja minä, Remus. Ensin ylimpinä ystävinä, sitten lopulta nuorina ja rakastuneina. Koko elämän piti olla edessä, koko maailman meille auki.
Minä lupasin aina, että pitäisin sinusta huolta, ihan hiukan vaan, vähän niin kuin salaa, koska et sinä muuhun olisi edes ikinä suostunut. Tasapeli se olisi ollut, sillä niinhän sinäkin olit pitänyt minua pystyssä jo monta vuotta. Ja ajattelin aina, että minä se olen, joka ei pärjää maailmassa ilman sinua. Niin kuin en sitten pärjännytkään. Katso nyt minua. Katso, mikä minusta tuli.
On keskiyö, pimeää ja sataa, mutta se on silti miljoonasti mukavampaa kuin siinä sellissä, jota tuli katseltua kauemmin kuin jaksan ajatella. On varmaan parempi, ettet näe minua tällaisena. Rakastaisitko sinä minua enää, edes? Voisiko joku rakastaa? Ei minussa taida olla enää tarpeeksi ihmistä jäljellä rakastettavaksi. James sanoi aina, että olin parempi koira kuin ihminen. Ehkä pitäisikin elää loppuelämä koirana. Voitaisiinko me silloin vielä tuntea toisemme, vaikka ihmisinä ollessamme me taidettiin erota vihollisina. Silloin kaksitoista vuotta, vaiko sittenkin vain hetki sitten?
Adelitas Way: Hate Love (2:50)Olet melkein aina huonolla tuulella tätä nykyä, tai ainakin enemmän tai vähemmän kännissä. Aina kun tulen käymään luonasi, meille tulee sanomista jostain. Sinua vituttaa, kun minä, toisin kuin sinä, voin poistua niiden seinien ulkopuolelle. Luulet kai, että elämäni on kovinkin loistokasta silloin, kun en ole kanssasi, ja ajattelet kiukuttelemisen tekevän olon helpommaksi kestää.
Mutta en minä siitä osaa sinulle vihainen olla, en ainakaan liian. Kun oikeastaan sinulle suuttuminenkin on toisinaan ihan kivaa, eikä vähiten siksi, että sopiminen voi olla niin ihanaa. En minä siihen väsy, vaikka tapeltaisiin vielä monta vuotta joka kerta kun nähdään. Joskus kipukin saa tuntumaan, että on elossa, enkä minä ole tuntenut eläväni moneen vuoteen ilman sinua. Kerron sen sinullekin, silloin sinä käperryt syliini ihan pieneksi, ja minä tiedän, että tunnet ihan samoin.
All That Remains: What If I Was Nothing (4:37)Välillä on ihan sietämätöntä rakastaa noin kaunista ihmistä kuin sinä. Kun ei silloin koskaan ole ainoa, joka tuntee niin. Olisi sinulle muitakin ottajia, Remus. Ja vaikket itse sitä ole koskaan suostunut uskomaan, tajuatko yhtään, että se saa sinut näyttämään vain haluttavammalta. Minun silmissäni, ja niiden toistenkin. Oli sellainenkin aika, kun en näin suuresti kyseenalaistanut, valitsisitko sinä kaikkien ihmisten joukosta juuri minut. Mutta nykyään en jaksa aina olla niin varma. Sinä sanot, että minä olen minä, eikä kukaan muu voisi ikinä merkitä sinulle edes lähellekään samaa.
Mutta silti. On täällä vapaitakin ihmisiä. Ihmisiä, joiden kanssa voi mennä elokuviin, kahville tai ulos syömään. Tai vaikka jonnekin vitun ruokakauppaan. Ihmisiä, jotka eivät ole näin sekaisin yksinomaan siksi, että ovat katselleet liian monta helvetillisen pitkää vuotta samoja seiniä.
Kerran sinä suutuit, kun luulit minun iskevän sitä yhtä tyttöä, joka on ihastunut sinuun. Tonksia, joka taitaa olla serkkuni tai jotain. Huusit, että miksi vitussa minä olen aina se, jonka perään kaikki naiset kuolaavat. Mutta ihan niin kuin minä mistään naisista välittäisin. Siitä, tai kenestäkään muustakaan. Minä rakastan sinua, senkin idiootti, ja jos nauratinkin vähän aikaa sitä tyttöä, tarkoitus oli vain hiukan herätellä sinua. Niin kuin minä ikinä olisin mitään ilman sinua.