Tilte: Mestaripiirros
Author: Chcy
Fandom: Twilight
Pov: Edward
Rating: S
Summary: Edward nauttii hetkestä tyttärensä kanssa tämän synnyttyä.
Disclaimer: En omista mitään mikä kuuluu Anna Puulle tai S.Meyerille.
Song:
Anna Puu-MestaripiirrosWarning: Ei kai muuta, että spoilaa Aamunkoita.
A/N: Heh! Alan kamalasti julkaisemaan näköjään näitä song ficcejä (: Tällä kertaa Nessiestä ja Edwardista. Keskittyy Aamunkoissa siihen aikaan, kun Bella on muuttumassa vampyyriksi.
MestaripiirosSinä päivänä kun Luoja teki sinut.
Hän ei muuta tehnytkäänSinä nukuit rauhassa käsivarsillani. Olit syntynyt aivan erilaiseen perheeseen, mitä olit ansainnut. Sillä olit kaunis, äitisi rinnalla yksi lumoavimmista asioista mitä olen nähnyt. Kurotit hitaasti pienen ja vaalean -mutta silti pienen sävyn punaa omaavan- kätesi rinnalleni ja tartuit hellästi paitaani. Silmäsi pysyivät ummessa, vain huulet piirsivät hymyn kasvoillesi. Nukuit edelleen, aivan rauhassa. Minun ja äitisi rinnalla, joka kärsi pahimman koettelemuksen vierelläni. Olisin halunnut tarrautua hänenkin käteen, vetää hänetkin syliin.
Aivan niin kuin olis hurmoksessa ollut.
Mestari valmisti sut.Olin usein Bellalle väittänyt, etten tiedä miksi olisin ansainnut jonkun hänen kaltaisensa sielun rinnalleni. Jos olen rehellinen, en ymmärrä sitä edelleenkään. Enkä pysty käsittämään sitä lahjaa, minkä olin saanut. Minun rakas lapseni hengittämässä sylissäni. Jos onkin olemassa joku ylempi tahto, olisin vain halunnut häntä kiittää. Kiittää kaikesta siitä mitä olen saanut.
Se kuva oli kaunis.
Oi, ihme suorastaan.
Muodon jumalaisen sai.On asioita joihin itse ei voi vaikuttaa, ja asioita, jotka taas vaikuttavat sinuun. Tämä vaikutti, tunsin sen kolkossa sydämessäni, tunsin sen luissani. Nousin seisomaan. Kahdesta syystä lähdin sohvalta, jossa olin istunut jo aivan liian pitkän ajan: en halunnut vain katsoa Bellan hiljaisia liikkeitä, sitä miten jokainen solu yritti estää muutoksen, minun tekemäni ratkaisevan muutoksen. Jota niin kovasti hän halusi, jota vastaan taisteli. Sinä lapseni, et ollut vieläkään irrottanut otettasi. Kun kävelin hiljaa, melkein tyhjässä huoneessa, hitaasti avasit silmäsi. Kohtasin tutun katseen, saman katseen jota tulisin varmasti kaipaamaan ikuisuuden. Nostin hänet silmieni tasalle ja katsoin miten ilmeesi vaihtui. Päästit suustasi iloisen ja kauniin naurun.
Kuvan viereen hän merkkas ettei suhun,
päde kuolevaisten lait.Olet taiteellinen kokonaisuus, Luojan lahja meille. Lahja, jota en olisi varmastikaan ansainnut silloin vuosia sitten. Mutta nyt, kun laskit kämmenesi otsalleni ja kuulin värikkäät ajatuksesi. Se ajatus kertoi vain miten kovasti hän halusi kertoa kuuluvansa vierelleni. Miten hän rakasti minua.
Niille jotka yhä epäilevät Luojaa
Sanon vastaukseksi vaan
Että jos ne edes kerran näkis sinut
Kaikki rupeis uskomaanJa miten kovasti minäkin rakastin häntä, omaa pientä lastani. Jota en uskonut koskaan saavani.