Aamun maalauksellisuudessa, S

[Audrina]

Nimi: Aamun maalauksellisuudessa
Kirjoittaja: Audrina
Ikäraja: S
Paritus: Hannah/Neville
Genre: romance, hieman angst
Vastuuvapaus: Kaikki tunnistettavat hahmot Rowlingin.
A/N: Osallistuu random10 -haasteeseen.

Aamun maalauksellisuudessa

Hannah oli viimeiset yöt nukkunut huonosti; hän oli toistuvasti huomannut aamulla ettei ollut nukkunut edellisenä yönä silmällistäkään, vaikka oli illalla nauttinut rentouttavaa yrttiteetä moneen otteeseen. Hän kieriskeli sängyssä, mieli uppoutuneena mihinkin ajatukseen. Kesäaamuyö väritti pienen kamarin seiniä, kun Hannah päätti nousta edes istumaan. Kovin virkeänä hän oli hiippailemassa keittiöön, mutta nariseva lautalattia säikäytti pahemman kerran punakkakasvoisen nuoren naisen, joka ei tahtonut herättää muita. Luonnostaan hän tiesi että  jopa vääränlainen askel saattoi hätkähdyttää syvästi nukkuvan nuoren miehen hereille.

Vaaleaverikkö kulki eteiseen ja nappasi sieltä päällensä purppuranpunaisen aamutakin. Hän istuutui naulakon vieressä olevaan penkkiin ja otti kenkänsä, laittoi ne jalkaansa ja sitoi nauhat. Hitaasti hän aukaisi ulko-oven ja laittoi sen kiinni vähintäänkin yhtä varovasti, vieläkin peläten muiden heräämistä.

Halla oli noussut pelolle, kun Hannah käveli sitä kohti. Aurinko tuntui tähän aikaan aamusta lämmittävän heikosti, muttei vaaleahiuksisella ollut kylmä. Hän oli suorastaan halunnut päästä ulos kävelemään juuri valjenneen aamunkajon valaisemalla pelolla. Pelto oli täksi kesäksi jätetty kesannoksi ja Hannah ei sen vertaa tuntenut kiinnostusta koko asiaa kohtaan, että olisi kysynyt miksi.

Lyhyen kävelymatkan päästä asuinrakennuksesta oli lampi, jonne Hannah oli pellon läpi kävellyt. Maisema oli suorastaa maalauksellinen: vedenpintaan heijastuva auringonnousu, kesäloistossaan olevat pensaat, pelto - näkymä mistä Neville pitäisi.

Tuon ikkunan takana hän nukkuu, Hannah ajatteli, kun katsoi taloa. Hän oli jo monia kuukausia viettänyt Nevillen kanssa aikaa - ja päivä päivältä nuori mies näytti olevan vain kiintyneempi häneen, mutta Hannah ei tiennyt voisiko tunne olla molemminpuolista. Hän ei uskaltanut ajatella asiaa, uskaltanut pohtia olisiko se mahdollista: voisiko hän rakastua?

Hannah ei halunnut enää valehdella itselleen; hän halusi päästä Nevillen sydämeen.

[Álmos]

Tää oli mun eka ficci pitkään aikaan, jonka oon lukenut ja tän tunnelma sopi kyllä ihanasti yhteen ulkona olevaan kesäiltaan!
    Tykkäsin juuri siitä tunnelmasta minkä olit saanu luotua tähän, kuvailit ihanasti kesäistä iltaa ja Hannahin ja Nevillen söpö suhde ja kamppailevat tunteet sai omankin vatsan kutkuttelemaan
    Jos jotain kritiikkiä sanoisin, niin musta jotkin sanat tai sanajärjestykset saivat tekstin kulun hieman hidastumaan. Tai siis että toisilla sanavalinnoilla tai erilaisilla sanajärjestyksillä teksti olisi voinut kulkea paremmin eteenpäin ja olisi ollut helpommin ymmärrettävä. Tosin mun omakin pää varmaan vähän hidasti tekstin kulkua, sillä on kuitenkin jo ilta ja jouduin lukea tän kolme kertaa läpi x) Mutta oikeasti kirjoitus oli hyvä ja tunnelmallinen ja tykkäsin siitä kovasti

-Álmos

[Audrina]

Álmos, ääh olen niin liikuttunut etten osaa nyt vastata mitään järkevää! Minä olen henkilökohtaisesti itselleni ongelmaksi todennut, että useimmissa teksteissäni teksti kulkee liian nopeata - joten tässä kokeilin hieman rauhallisempaa tahtia. Kiitos sydäntä lämmittävästi kommentistasi! (:

[Carolynne]

Kommenttikampanjasta hyvää ja helteistä päivää!

Olipa tämä tunnelmaltaan kaunis ja ihanan viipyilevä ficci, ihastuin hyvin kovasti <3 Hannah/Neville on paritus, joka on alkanut kiinnostaa minua kovasti: miten heistä loppujen lopulta tuli canon-pari, vaikka kirjoissa he eivät juuri ole tekemisissä keskenään? Molemmat hahmot ovat myös kuin luotuja tällaisiin hitaisiin tunnelmakuvauksiin ja rakkaustarinoihin.

Mä olen vähän toista mieltä kuin edellinen kommentoija, eli itse pidin juuri siitä, miten tämä eteni pienin askelin, ja kehunkin juuri sanavalintoja, jotka erottivat tämän monesta muusta peruskerrontatyylistä ja tekivät tästä omaleimaisen ja samalla ihanan. Juuri se viipyilevyys vaikutti minuun ehkä eniten ♥ Lisäksi tässä oli todella palon hellyttäviä yksityiskohtia, jotka loivat tilanteesta todella selvän kuvan ja antoivat mahdollisuuden todella päästä sisälle tarinaan. Näitä olivat esim. yrttitee, nariseva lattialauta, purppuranpunainen aamutakki, kesanto... Ja muutenkin tunnelma oli tosi mukaansaottava koko tekstin ajan, minusta ihan oikeasti tuntui siltä kuin olisin kävellyt hallaisilla pelloilla, nähnyt lammen ja auringonnousun... Eläväisempää tekstiä kuin olen piiitkään aikaan lukenut! Tuntuu siltä kuin haluaisin juuri nyt itsekin ulos, kokemaan saman luonnon. Taitavaa!

Hannahin ja Nevillen suhdetta oli käsitelty tässä mielenkiintoisella tavalla, ei sellaisilla perusficcikliseillä. Epävarmuus ja pelko rakastua ja oli kuvattu riipaisevasti, ja olin todella, todella onnellinen että Hannah päätyi uskaltamaan.

Ficin otsikko kuvasi tätä todella hyvin, tuntui melkein kuin olisin katsonut kaunista maalausta, niin aidoksi olit tämän kirjoittanut. Ihana ficci ♥ Kiitos!