Hömppätarina HP-het R/Hrm ja H/G K-11

[Dreik]

Nimi: Hömppätarina
Kirjoittaja: Dreik
Ikäraja: K-11
Genre: romance, drama, humour (ehkä)
Paritus: Ron/Hermione, Harry/Ginny // Termi "het" lisätty otsikkoon. -R
Summary: Tämä ficci kertoo vähän siitä, kuinka päästiin 19 vuotta myöhemmin- tilanteeseen. Hahmot ovat parikymppisiä.
A/N: Tämä nyt on ihka ensimmäinen ficcini, eikä betaa ollut, joten yrittäkää olla välittämättä kirjoitusvirheistä. En ole mikään mestari kirjoittaja, mutta teki mieli väsätä jonkinmoinen ficci. Kommentit olisivat kivoja. Saa haukkua ihan vapaasti, mutta jos jotain positiivista löytyy olisi kiva jos mainitsisitte! Tämä ficci löytyy myös Vuotiksesta.


Hömppätarina Luku1

Oli harmaa ja pilvinen tiistai-iltapäivä. Hermione oli hermoraunio, Potterit saapuisivat 15 minuutin kuluttua, eikä Ronia näkynyt missään. Oli juuri Ronin tapaista myöhästellä, mutta ei kai Ron voisi nyt parhaan kaverinsa ja siskonsa tapaamisesta myöhästyä. Hermione oli pyytänyt Mollyn superherkullisen lihapadan reseptin ja valmistanut sitä aimo annoksen, jota jäisi reilusti yli, ellei Ron ilmaantuisi paikalle.

Ulkoa kuului vaimea 'poks' ja kolme hahmoa ilmestyi hehkuvan kauniiseen ruusutarhaan. Ovikello soi ja Hermione ryntäsi avaamaan oven.

Ginny rutisti Hermionea naama yhtenä hymynä ja Harry taikoi tyhjästä leiskuvan värikkään tulppaanikimpun. Hermione otti kimpun ja loihti siihen sopivan kauniin maljakon.

"Ihana nähdä sinua Hermione!", Ginny hihkaisi riemuissaan.
"Ah, on niin miellyttävää nähdä teidät kaikki noin hyvinvoivina", huokaisi Hermione
"Hei Helmione-täti" höhötti kaksivuotias James.
"No hei, hei!", Hermione vastasi ja kutitti niin hätkähdyttävästi Harryn näköistä poikaa.
"Mitäs me tässä ovensuussa seisoskelemme!? Käykää nyt ihmeessä peremmälle." opasti Hermione
"Missäs Ron piileksii?", Harry hämmästeli pälyillen samalla ympärilleen kuin odottaen, että Ron hyppäisi esiin kulman takaa.
"Hän on kaiketi töissä. Hän yritti anoa lomaa, niin kuin sinäkin Harry, mutta auroriosaston johtaja sanoi, että väsymys ei riitä lomailusyyksi.", Hermione vastasi hieman masentuneesti.
"Ehkä teidänkin olisi aika hankkia vauva", Ginny tuumasi ykskantaan.
Hermione punastui melkein yhtä syvästi kuin Weasleyt yleensä punastuivat.
"Tuosta tulikin mieleeni, että olet hieman pyöristynyt Ginny", Hermione sanoi naama niin punaisena, että siinä olisi voinut paahtaa leivän.
Nyt oli Ginnyn vuoro punastua. Hän voitti jopa Hermionen ja olisi ihan hyvin voinut parit pihvit paistaa. Harry kietoi käsivartensa Ginnyn ympärille ja painoi pienen suukon Ginnyn hiuksiin. Ginny punastui vieläkin syvemmin ja näytti jo korventuneelta makkaralta samalla kun mutisi lasketunajan olevan helmikuussa.
Potterien vierailu sujui oikein mukavasti. Kaikki pitivät Hermionen lihapadasta kovasti ja keskustelu sujui rattoisasti. He eivät ollenkaan huomanneet ajan kulua, kunnes James nukahti lattialle kesken kävelyn. Siinä vaiheessa Harry sanoi, että heidän oli nyt aika lähteä. He hyvästelivät toisensa ja Harry nosti Jamesin lihaksikkaille käsivarsilleen. Kuului jälleen vaimea ’poks’ ja yhtäkkiä Harry, Ginny ja James olivat poissa. Vaikka ilta olikin sujunut mukavissa merkeissä, Hermionen mieltä painoi vielä jokin, Ron ei ollut vieläkään tullut kotiin. Hermione alkoi olla jo tosissaan hermostunut, mutta hän oli tehnyt ratkaisunsa. Hän otti takanreunalta hyppysellisen hormipulveria ja tunki päänsä smaragdinvihreisiin liekkeihin. Hetken hänen päänsä kieppui holtittomasti, kunnes hän katseli Kotikolon keittiötä. Rouva Weasley ilmestyi tohveleissaan takan eteen. Hän hikkasi säikähdyksestä, mutta toipui äkkiä.
”Hermione kulta, mitä sinä teet täällä tähän aikaan?”, Molly kysyi kummissaan.
”Ajattelin vain, että..että sinullahan on se kello ja ajattelin vain, että voisitko katsoa, onko Ron töissä, koska hän ei ole vielä tullut kotiin, vaikka lupasi tulla päivälliselle.”, Hermione papatti yhteen menoon.
”Oi, tottahan toki! Odota vain pieni hetki.”, vastasi Molly reippaasti. Hän tuli hetken päästä takaisin, hymyili lämpimästi ja kertoi Ronin vielä olevan töissä.
”Luojan kiitos! Olin jo niin huolissani. Vaikka Voldemort onkin tuhoutunut, kuolonsyöjiä on yhä vapaalla jalalla!” Sanoi Hermione helpottuneena.
”Ihme, ettei Ron ilmestynyt päivälliselle, sillä Harry, Ginny ja James tulivat meille syömään.” Kummasteli Hermione. ”Onneksi olkoon muuten tulevasta lapsenlapsesta!”
”Oi, oi, kiitos oikein paljon. On hienoa nähdä elämän jatkuvan. Miten Harry muuten voi?”, Molly kysyi nyt hieman huolestuneesti.
”He kaikki olivat oikein hyvinvoivia ja onnellisia.”, Hermione sanoi.
”Niinpä niin, perheet ovat aina niin onnellisia. Eikös sinun ja Roninkin olisi aika hankkia lapsia?”, Molly vihjaili. Hermione oli kyllä miettinyt, että haluaisi lapsen, mutta kiusaantui siitä puhuttaessa ja siksi vaihtoikin nopeasti puheenaihetta.
”Ööm… Se sinun lihapatareseptisi oli erinomainen! Kiitos oikein paljon.”
”Ole hyvä kultaseni…Kuule, Ron voi joskus olla hieman jääräpäinen, mutta kyllä hänkin varmasti lapsia haluaa.”, vastasi Molly ymmärtäväisesti.
”Niin kai sitten.”, huokaisi Hermione
”Mutta nyt minun on kyllä pakko mennä nukkumaan, hyvää yötä.”, sanoi rouva Weasley ja lampsi tiehensä.
Hermione nosti päänsä pois tulisijasta kieppumisen loputtua. Hänkin menisi nyt nukkumaan. Todennäköisesti Ron ilmaantuisi ja aamulla hän heräisi kuuluvaan kuorsaukseen.
Hermione oli oikeassa. Hän heräsikin kuin heräsikin Ronin röhkivään kuorsaukseen ja lämpimään käteen hänen vyötärönsä ympärillä. Hän hivuttautui pois varovaisesti, sillä hän ei halunnut herättää Ronia pitkän työpäivän jälkeen ja meni laittamaan aamiaista. Kaataessaan kahvia mukiin Hermione päätti, että hänen täytyi puhua lapsen hankkimisesta Ronille. Siinä paha, missä mainitaan! Ron saapui unenpöpperössä alas keittiöön ja hymyili väsyneesti. Hän suikkasi pienen suukon Hermionen poskelle tytön hymähtäessä lempeästi.
”Miksi et tullut eilen kotiin, vaikka Harry ja kumppanit tulivat meille kylään?”, tivasi Hermione.
”Voihan Merlinin tuuheat pulisongit, unohdin!”, Ron huudahti ja läikytti kahvia päälleen. ”Ethän ole vihainen?”
”Noh, mitäs tuosta. Olin vain hyvin huolissani.”, sanoi Hermione hiljaa.
”Anteeksi. Minun oli pakko jäädä selvittelemään yhtä tilannetta, sillä kuolonsyöjät olivat menneet kiduttamaan yhtä perhettä.”, Ron sanoi pelokkaasti.
”Voi kamala, miten heidän kävi?!”, kysyi Hermione huolesta suunniltaan.
”Emme saaneet heitä kiinni.”, Ron vastasi.
”En tarkoittanut kuolonsyöjiä vaan sitä perhettä.”, Hermione sanoi topakasti.
”Aijaa, ei heidän kuinkaan käynyt”, Ron vastasi ja punastui. ”Mitä Harrylle muuten kuuluu?”
”Kaikki Potterit voivat erinomaisesti ja Ginny odottaa vauvaa!”, hihkaisi Hermione riemukkaasti.
”Mitä?!!”, kysyi Ron äimistyneenä.
”Kuulit kyllä, Ginny odottaa vauvaa ja laskettu aika on helmikuussa.”
Ron meni aivan hiljaiseksi ja alkoi mutustella leipäänsä. Hermione päätti hetkensä tulleen.
”Ron, meidän täytyy puhua.”
”Mehän puhuimme juuri!”
”Niin mutta, tai siis… äh… en osaa kierrellä. Haluan lapsen!” Hermione sanoi hetken pähkäiltyään.
”Miten?”, kysyi Ron typerästi.
”No siis, etkö oikeasti tiedä? Meidän pitää mennä sänkyyn ja ja…”, takelteli Hermione.
”Kyllä minä tiedän miten, mutta miksi? Mihin sinä lapsen tarvitset?”
”Ron, minä haluan lapsen!!!”
”Okei okei, tajusin jo! Ei tarvitse huutaa!”
”En minä huuda!”, karjui Hermione raivosta.
”Huudathan!”, Ron tuhahti takaisin.
”Ronald Weasley! Minä puran avioliittomme, jos et sinä halua lapsia!, kirkui Hermione täyttä kurkkua.
”Mitä!?, Eikä Hermione, anteeksi!”, sanoi Ron nyt jo hieman hätääntyneenä.
Ronin mielestä hänelle huusi parasta aikaa maailman ihanin ihminen, eikä Ron voinut elää ilman Hermionea.
Hermione, minä rakastan sinua!, Ron huusi hätääntyneenä.
Hermione hyppäsi pöydän yli suoraan Ronin kaulaan ja suuteli tätä kiihkeästi. Ron vastasi äimistyneenä suudelmaan iloisena hyvästä tuuristaan.
”Ron minäkin rakastan sinua ja siksi haluan lapsia!” Hermione kirkui onnenkyynelet silmissä kimaltaen.
Ron hymyili ja vastasi:
”Jos sinä noin kovasti sen lapsen haluat, niin mikä ettei!”
”Milloin sinun on mentävä takaisin töihin? Minun työni alkavat tänään vasta joskus kahdeltatoista.”, Hermione sanoi Ronin päällä.
”Minulla on nyt tasan kaksi tuntia aikaa töiden alkuun…”, Ron yritti sanoa, muttei ehtinyt sanoa loppuun asti, sillä Hermione raahasi hänet heidän makuuhuoneeseen.
Hermione tönäisi Ronin sängylle ja syöksyi hänen päälle. Ron suuteli Hermionea pitkään ja otti rakastettunsa aamutakin pois.
Tasan kahden tunnin kuluttua Ron pomppasi pystyyn, puki äkkiä vaatteet päälleen ja kaikkoontui. Hermione jäi vielä sängylle makaamaan ja miettimään iki-ihanaa Ron Weasleyta.

// Picca lisäsi ikärajan otsikkoon

[Dreik]

Toinen luku

”Ron!? Kuuletko sinä?”, huhuili Hermione yläkertaan.
”Joo”, kuului Ronin epämääräinen mumina. Kuului kiiruhtavia askelia, kun Ron tuli portaat alas ja kysyi: ”Mitä asiaa?”
”Olen menossa Viistokujalle ostamaan vauvatarvikkeita. Haluatko tulla mukaan?”, sanoi Hermione rauhallisesti.
”Mitäh!?”, kysyi Ron yhtenä kysymysmerkkinä. ”Oletko sinä…?”
”Olen minä”, hymyili Hermione ikionnellisena. Ron halasi vaimoaan ja suuteli tätä suulle. Hermione odotti heidän esikoistaan ja Ron oli onnesta mykkä.
”Voin minä tulla mukaan”, lupasi Ron yhtenä hymynä.
”Oi ihanaa! Nyt meillekin tulee sitten lapsi.”, sanoi Hermione ja kenties tietämättään kosketti mahaansa.
Ron ja Hermione kävelivät Viistokujalla. Joka puolella oli kiireisiä ja iloisia ihmisiä ja kauppojen näyteikkunoiden luona parveili uteliaita katselijoita. Hermione veti Ronin pieneen ja ahtaaseen putiikkiin.
Kaupassa oli tukalan kuuma ja joka puolella oli kaikenmaailman vauvakamoja. Ronille liike toi mieleen Punurmion ja Pimennon luokkahuoneiden sekoituksen. Jo pelkkä seinien vaaleanpunaisuus kuvotti Ronia. Kassan takana ollut kumara nainen käveli heidän luokseen. Naisella oli vaaleanpunainen kaapu, jonka sydämen muotoisesta taskusta pilkisti taikasauva.
”Teillekkin vauva tulossa?”, nainen tokaisi, eikä jäänyt odottamaan vastausta.
”Öhm, meidän pitäisi ostaa vauvalle sänky ja syöttötuoli”, sanoi Hermione. Ron kuuli vaimonsa äänestä epäröintiä, josta hän päätteli, että Hermionea jännitti aika lailla nämä kaikki vauvajutut.
”Tulkaa vain tänne päin, meillä on eräs oikein suosittu kehto täällä nurkassa. Kaikki ovat kehuneet sitä”, sanoi myyjä.
”Oi, se on ihana!”, Hermione hihkaisi nähdessään kehdon. ”Juuri tuollaisesta olen haaveillut viisivuotiaasta asti!”
Ronista mokoma kuulosti hieman omituiselta. Hän ei varmaan edes tiennyt, että vauvoja on olemassa kun oli vasta viisi. Noh, Hermionehan tiesi aina kaiken, joten epäilemättä hän haaveili vauvoista viisivuotiaana. He viipyivät kaupassa ainakin tunnin. Ron alkoi jo ärtyä ja oli jo ehdottamassa Hermionelle ostosten maksua, kun kuuli oven läheltä tutun äänen. Draco Malfoy vaimoineen oli astunut liikkeeseen. Tummahiuksinen nainen Dracon kainalossa oli kukas muukaan kuin mopsimainen Pansy Parkinson. Ron nykäisi Hermionea hihasta ja osoitti ovelle.
”Malfoy on täällä Pansyn kanssa.”, hän kuiskasi. ”Lähdetään pois!”
Hermionen tajuttua tilanteen he maksoivat ostoksensa ja jättivät vaaleanpunaisen kauppiaan palvelemaan Malfoyta.

Vihdoinkin päästyään ulos tukalasta kaupasta, Ron kantoi hikoavilla käsillään kahta erittäin raskasta ostoskassia. Oli ihanaa astua tukalasta kaupasta ulos kirpeään syysilmaan.
”Mitä Malfoy kaupassa teki?”, kysyi Ron välittömästi.
”Kai hänkin saa sitten vauvan.”, totesi Hermione mietteliäästi. ”Taikaministeriöhän armahti hänet, joten häntä ei tuomittu Voldemortin kannattajana.”
”Niin, hän vain lahjoitti ison kasan kultaa ja pääsi pälkähästä.”, sanoi Ron aika katkerasti.
”Ilman Harrya ja sinua hän ei olisi edes hengissä. Te pelastitte hänet kahdesti silloin sodassa Voldemortia vastaan.”, sanoi Hermione.
”Aivan ja nyt hän vain elelee onnellisesti vaimonsa kanssa!”, moitti Ron.
”Ei mietitä enää Malfoyta, minulle tulee hänestä huono olo.”, valitti Hermione.
”Mennäänkö sitten kotiin?”, kysyi Ron.
”Ei kai vielä?!”, kysyi Hermione. ”Emmekö voisi vielä jäädä ostoksille, haluaisin uuden kaavun?”
”Hermione, en minä jaksa raahata näitä ostoksia kaupasta toiseen!”, huudahti Ron nyt jo hieman ärtyneenä.
”Ei sitten, ajattelin vain, että kun tämä maha tästä vielä vähän kasvaa, en mahdu nykyisiin viittoihini.”, vastasi Hermione hieman pettyneenä ostosajatustensa tuhoutumisesta.
”Äh, hyvä on! Mennään sitten käymään vielä matami Malkinilla, mutta sen täytyy tottavie olla viimeinen kauppa.”, vastasi Ron alistuneena. Että Hermione olikin niin vastustamaton! miten  hän, Ron, voisi koskaan sanoa tälle ei?
Käytyään matami Malkinin pölyisessä kaapuliikkeessä, Ron ja Hermione ilmiintyivät takaisin kauniiseen puutarhaansa. Hermione avasi oven Ronin kamppaillessa ostoskassien kanssa. Ron jätti kassit eteiseen ja löntysteli sohvalle lepuuttamaan kipeää selkäänsä.
”Hermione, lupaathan ettei me enää ikinä mennä ostoksille?”, Ron kysyi voipuneena.
”En tietenkään voi luvata sellaista. Rikkoisin lupaukseni heti.”, naurahti Hermione ja kipusi Ronin viereen sohvalle. Ron kietoi kätensä Hermionen ympärille ja antoi tälle pienen pusun.
”Ron, minä rakastan sinua.”, kuiskasi Hermione.
”Minäkin sinua.”, Ron sanoi onnellisena.
”Lupaathan, että et koskaan jätä minua?”, kysyi Hermione.
”Minä lupaan.”

[Makisuke]

Laittaisitko ikärajan myös otsikkoon?

[supervompatti]

AWW. Tähän ei voi oikein sanoa muuta.

[STINDAR]

I love it. Oi, aivan ihana tämä!! Jatkoa toki haluaisin jos vielä kirjoitat.