Kirjoittaja Aihe: Pelkkää harhaa / K-11, slash, one-shot, H/D  (Luettu 2950 kertaa)

LPgurl

  • ***
  • Viestejä: 11
  • For my prince
Pelkkää harhaa / K-11, slash, one-shot, H/D
« : 07.07.2007 15:06:42 »
Title: Pelkkää Harhaa
Author: LPgurl
Genre: Romance, ehkä joskus saattaa olla fluff, angst ja slash
Pairing: Harry/Draco
Rating: K-11 //Sansku muutti ikärajan uusien sääntöjen mukaisiksi. (:
Summary: Harry on mielisairaalassa ja sitten Draco ilmestyy sinne hakemaan Harryn ja sitten onkin yksi synkkä yö joka muuttaa kaiken.
A/N: Tätä olen sitten tehnyt aikasta kauan. En ole luokitellut tätä osiin tiedän ja siksi tämä on hiukan pitkä. Tässä ei oikeastaan ole mitään juonta ja Kevin on aika klisee nimi, mutta ei sille nyt voi mitään.  Enkä oikeasti tiedä millaista mielisairaalassa on mutta kuvittelin aika kliseiseksi. Loppupäässä on aika paljon puhevuoroja tiedän x__X. Ja sitten se palaute! Kaikkihan me sitä rakastamme ja sitä on oikeasti kiva antaa joten paljon sitä sitten. Ai niin ja tiedän että tuossa yhdessä kohdassa on huikea käännös siis kaikki muuttuu jne. koska halusin sinne sellaisen.   




Harry istui yksin valkoisessa huoneessa vain natiseva sänky seuranaan. Siitä oli jo vuosi, kun sota oli loppunut. Loppunut Voldemortin voittoon. Harry oli paennut toiselle puolelle maapalloa kun kaikki kiltalaiset ja tutut olivat kuolleet. Viimeksi kun Harry oli kuullut jotain ulkomaailmasta, Voldemort oli vallannut melkein kokonaisen pallonpuoliskon. Harry oli varma, ettei aikaa kuluisi enää paljoakaan kuin koko maailma olisi Voldemortin hallussa.

Harrylla oli yllään valkoiset vaatteet. Hän inhosi valkoista, mutta ihmiset, jotka olivat täällä, pakottivat hänet käyttämään niitä. Viimeinen muistikuva oli kun Harry oli saanut raivarin ennen huoneeseen joutumistaan. Hoitajat olivat rynnänneet hänen luokseen rauhoittamaan, mutta eivät saaneet Harrya rauhoittumaan ja olivat puettaneet hänet pakkopaitaan. Ennen pyörtymistään Harry muisti kuinka joku oli antanut hänelle rauhoittavia.

Harry oli ollut jo puoli vuotta mielisairaalassa. Hän ei ollut oikeasti hullu. Raivarit olivat syynä siihen, että hän oli joutunut sinne. Hän sai niitä ja sitten hänet puettiin epämukavan kireään paitaan ja lukittiin hieman liian pieneen huoneeseen, joka oli pimeä. Siellä oli valoa vain niin, että Harry näki juuri ja juuri eteensä.

Harry tunsi kuinka suolainen kyynel valui hänen poskelleen. Joku oli tehnyt sen hänelle. Joku oli käskenyt miesten hakea Harry tänne. Harry ei vain tiennyt kuka! Hän ei haluaisi olla täällä, hän vihasi tätä paikkaa. Miehellä ei ollut ketään kuka olisi voinut auttaa häntä. Ei ketään, koska kaikki olivat kuolleet. Miksei hän ollut? Miksei hän ollut jäänyt maapallon pohjoispuolelle odottamaan, kunnes Voldemort olisi löytänyt hänet ja tappanut, todennäköisesti ensin kiduttanut pitkään.

Kuului pieni kolahdus, jonka jälkeen raskas ovi avautui päästäen kirkkaan valojuovan sisälle huoneeseen. Valonsäde osui Harryn eteen sängylle. Sisään astui pitkä vaalea mies, jolla oli tummat farkut ja paita. Kerrankin Harry näki jollain olevan jonkun värisiä vaatteita päällä. Ovi sulkeutui miehen tultua sisään ja napsahti takaisin lukkoon. Mies käveli Harryn luo ja istui vastapäätä Harrya.

”Hei”, mies sanoi.

Harry ei vastannut, sillä hän tunsi tuon miehen liiankin hyvin. Mies veti kevyen näköiset kengät jaloistaan, nosti jalkansa sängylle ja istui jalat ristissä aivan Harrya vastapäätä niin kuin Harry.

”Olet ollut täällä jo pitkään”, mies totesi.

Harry tuijotti suoraan miehen harmaisiin silmiin, jotka tuijottivat takaisin.

”Tiedän ettei se ole helppoa. Isäni oli täällä ennen kuolemaansa”, mies puhui hiljaisella ja tyynellä äänellä.

Harry ei edelleenkään sanonut mitään, vain tuijotti samanikäisen velhon vaaleita silmiä.

”Haluatko, että autan sinut pois tuosta paidasta?” mies kysyi.

Harry odotti hetken ja mietti oliko mies tosissaan, mutta nyökkäsi pienesti lopulta. Mies auttoi Harryn ulos paidasta, asetti sen sängylle Harryn taakse ja kömpi sitten takaisin samaan paikkaan istumaan kuin äsken.

”Parempi?” mies kysyi.

”Mitä sinä haluat, Malfoy?” Harry aukaisi suunsa.

”Tulin hakemaan sinut pois”, Draco vastasi.

”Pois? Vain siksi, että veisit minut Voldemortille, joka kiduttaisi minua niin kauan kuin henki pihisee?” Harry kysyi ilmeettömänä.

”Ei, en. En vie sinua Voldemortille, vaan minun kotiini. Ainakin siksi aikaa, kunnes löydät itsellesi uuden kodin”, Draco selitti.

”Miksi minun pitäisi luottaa sinuun?” Harry oli kääntänyt hetki sitten katseensa pois vaaleasta miehestä.

”Et tietysti luota, mutta olen ainut joka voi auttaa, sillä sinä tulet istumaan täällä lopun elämääsi ellen minä auttaisi”, Draco selitti.

”Miten niin olet ainut?” Harry halusi tietää.

”Tänne sisälle ei päästetä muita”, Draco vastasi rauhallisesti katsoen Harryyn.

Harry nosti jälleen katseensa Dracon jäänharmaisiin silmiin.

”Entä jos en lähde sinun mukaasi?”

”Jäät tänne loppuelämäksesi”.

Hiljaisuus vallitsi kolkossa huoneessa kokonaiset viisi minuuttia, kun Harry yritti etsiä Dracon vaaleista silmistä jotain, joka paljastaisi ehdotuksen valheeksi, mutta silmistä ei näkynyt mitään muuta kuin tyhjää.

”Mieti rauhassa. Tulen huomenna käymään uudestaan”, Draco ilmoitti jonka jälkeen hän veti kengät takaisin jalkaansa ja lähti.

Harry ei katsonut miehen perään vaan tuijotti kohtaa ilmassa jossa Draco oli juuri hetki sitten ollut. Mitä hänen pitäisi tehdä? Lähtisikö vai jäisikö? Harry vilkaisi ovelle, joka oli suljettu. Jos hän lähtisi, hänen ei tarvitsisi olla enää täällä, mutta jos hän jäisi, hän joutuisi olemaan loppu elämänsä täällä.

Harry kosketti kohtaa poskellaan johon suolainen kyynel oli kuivunut. Mitä hän tekisi? Hänen aivonsa sanoivat, että pitäisi lähteä, vaikka oli pieni epäilys, että Draco valehteli. Miksi Draco edes halusi auttaa Harrya?

Ovi avautui jälleen ja päästi taas valoa huoneeseen.

”Hei Harry, tuletko takaisin omaan sänkyysi?” nainen astui huoneeseen jättäen oven auki ja käveli Harryn luo. Nainen, joka oli suunnilleen 30-vuotias ja pukeutunut valkoiseen asuun, auttoi Harryn jaloilleen.

”Tule, mennään”, nainen hymyili Harrylle, jonka jälkeen hän vei hänet tutun sängyn luo. Harry istui samanllaiselle sängylle, jolla hän oli istunut juuri hetkeä aikaisemmin. Hän ei puhunut enää lähes koskaan mitään. Asiat selvisivät vain pään pudistuksella tai nyökkäämällä.

”Miten hän voi?” tällä kertaa hoitaja, joka kysyi, oli mies.

”Masennuksen oireita näkyy edelleen. Ei puhu, mutta täällä kävi Draco Malfoy taas pitkästä aikaa”, hoitaja vastasi.

Mies merkkasi jotain papereihinsa, jotka olivat hänen käsissään ja siirtyi seuraavan potilaan luo.

”Mitä se Draco jutteli sinulle?” hoitaja, joka oli tuonut Harryn tähän huoneeseen, kysyi.

Harry vilkaisi hoitajaa ja painoi päänsä. Mitä sen olisi väliä vaikka nainen ei tietäisi? Miksi Harryn olisi täytynyt puhua tälle?

”Ei mitään”, Harry vastasi.

Hoitaja hymyili Harrylle lempeästi ja lähti huoneesta.

Harry istui sänkynsä laidalla. Mitä hänen pitäisi tehdä? Niin suuri osa Harrysta haluaisi lähteä tästä paikasta. Jättää tämä lopullisesti taakseen. Hän ei osannut päättää. Jos hän jäisi… Hän joutuisi vielä monta kertaa siihen huoneeseen yksin.

Harry heräsi pieniltä päiväuniltaan kun joku siirsi hänen hiussuortuvansa pois kasvoilta. Harry raotti silmiään ja kohtasi taas nuo jäänharmaat silmät. Samat jotka oli eilen nähnyt.

”Huomenta”, Draco virnisti hymyillen pienesti.

Harry nousi istumaan.

”Oletko päättänyt?” Draco kysyi.

Harry puri alahuultaan hellästi ja katsoi Dracoon. Harry nyökkäsi.

”Lähdetkö?” tulla

Harry nyökkäsi toisen kerran. Ensimmäistä kertaa Harry näki Dracon hymyilevän koko olemuksellaan.

”Käsken hoitajia vain pakkaamaan tavarasi ja sitten voimme lähteä”, Draco sanoi.

Harry katsoi kuinka Draco käveli lähimmän hoitajan luo ja selitti tälle jotain. Hoitaja poistui huoneesta ja Draco tuli takaisin Harryn luo.

”He pakkaavat tavarasi. Saat vaihtaa vaatteet omiisi ennen kuin lähdemme”, Draco hymyili ja istui huonokuntoiseen tuoliin joka sijaitsi Harryn sängyn vieressä.

”Lähdetäänkö?” Draco kysyi Harryn saapuessa takaisin vaihtamasta vaatteitaan.

Harry nyökkäsi ja tarttui pienen matkalaukkunsa kahvaan.

”Anna minä kannan”, vaaleampi miehistä tarjoutui ja otti laukun Harrylta. Hän johdatteli Harryn ulos rakennuksesta.

Harry pysähtyi ulko-ovelle saaden Draconkin pysähtymään. Puoleen vuoteen hän ei ollut käynyt ulkona. Puoli vuotta oli muuttanut paljon. Harry veti raikasta ilmaa sisälleen ja katsoi ympärilleen. Hän ei välittänyt vaikka autoja vilisti koko ajan ympärillä. Hän oli muutamaan vuoteen taas vähän onnellinen. Hän pääsi pois loppuelämäkseen tuosta talosta ja sen tunkkaisesta ilmasta. Harry oli taas vapaa.

”Tuletko sinä?” Draco kysyi.

Harry seurasi Dracoa ja etsi katseellaan jonkin sortin limusiinia, mutta Draco veikin hänet aivan tavallisen punaisen Volvon luo.

Hetkinen? Miten Draco meni itse kuskin paikalle? Oliko miehellä ajokortti? Missä se mahdillaan ja varakkuudellaan mahtaileva Draco?

Harry katseli ohi vilahtelevia autoja ja lyhtypylväitä.

”Oletko sinä nykyään aina noin hiljainen vai miksi sinä et puhu?” Draco kysyi pienen ajan päästä.

Harry ei vastannut. Hänen ei tehnyt mieli puhua, vaikkei ollut puhunut melkein ollenkaan puoleen vuoteen. Dracokin tyytyi olemaan hiljaa loppuajan automatkasta.

Harry oli hirveän hämmästynyt, kun Draco ei missään vaiheessa ollut yritellyt näyttää kuinka rikas hän oli, mutta kun Draco ajoi talonsa pihaan Harry oli varma, että hänen silmänsä putoaisivat päästä. He olivat saapuneet maalle ja kääntyneet pienelle metsäkujalle. Talo, jonka eteen he olivat tulleet, oli aivan tavallinen pieni omakotitalo. Pihassa oli myös pieni puinen, uutta maalausta kaipaava liiteri ja sen edustalla kasa halkoja. Harry ei nähnyt missään edes kiviä vaan ne oli korvattu hiekalla ja nurmikolla. Talo oli kaksikerroksinen, mukavan näköinen ja maalattu astetta vaaleammalla punaisella kuin tavallinen. Harry huomasi vielä, että talon takana oli peltoja toisensa perään silmän kantamattomiin. Muu ympärystä olikin sitten metsän peitossa. Hän ei voinut olla henkäisemättä.

Draco huomasi kuinka Harryn katse vaelsi kaikki paikat läpi ja hymyili huomatessaan, että Harry oli ihastunut hänen pihaansa ensi silmäyksellä.

”Mennäänkö sisälle? Näytän sinulle huoneesi”, Draco sanoi.

Harry seurasi Dracoa sisään. Hän ihastui taloon heti! Se oli liiankin kodikas, kuin mökki, puilla lämmitettävä. Missään ei näkynyt jälkeäkään sähköstä, ei ollut edes lamppuja. Tämä oli melkein Harryn unelmien täyttymys!

”Huoneesi on yläkerrassa. Näytän sen sinulle”, Draco sanoi. Mies kiipesi yläkertaan Harryn seuratessa perässä. Draco työnsi Harryn huoneen oven auki ja päästi Harryn ensimmäiseksi sisälle.

Huone oli ihastuttava, siellä oli parisänky jonka päällä oli yksivärisiä tyynyjä ja muutama pehmoinen pehmolelu. Sängyn ympärillä oli hyttyssuoja joka roikkui katosta. Seinällä oli muutama taulu ja yhden seinän vieressä oli pieni ruskea lipasto jonne mahtuisi Harryn tavarat. Toisella puolella huonetta oli pöytä ja huoneen nurkassa seisoi nojatuoli. Kaikki oli sisustettu lämpimän ruskean eri sävyin. Harry viihtyisi täällä aivan varmasti.

”Tutustu taloon ihan rauhassa. Minä laitan sillä välin ruokaa ja takkaan tulen. Täällä on hieman viileää”, Draco selitti ja Harry nyökkäsi.

”Onko sinulla jotain lempiruokaa tai jotain?” Draco kysyi.

Harry pudisti päätään. Hänellä ei ole koskaan ollut mitään mistä oikein paljon pitäisi. Hänelle kelpasi melkein kaikki.

Draco sulki oven perässään. Harry käveli sängyn luo, veti hieman hyttysverhoja sivuun ja istui upottavalle sängylle. Hän otti yhden pehmolelun, pienen söpön ruskean nallen syliinsä. Sillä oli pehmoinen turkki ja vihreä rusetti kaulassaan.

Draco oli jättänyt hänen laukkunsa nojatuolille. Harry purkaisi sen vasta illalla tai huomenna, nyt hän aikoi tutustua ensin taloon. Kunhan sai vain ensin syötyä.

Pienen hetken päästä Harry lähti alakertaan. Harry löysi keittiön nopeasti, se oli todella kodikas ja mukava. Samoilla väreillä sisustettu kuin hänen huoneensa.

”Ai, hei”, Draco tervehti iloisesti.

Harry ei vastannut taaskaan.

”Ajattelin, että syödään olohuoneessa. Voit mennä sinne jos haluat”, Draco osoitti toista oviaukkoa huoneessa.

Harry meni olohuoneeseen, joka oli hieman hämärä, sillä ulkona oli jo melkein pimeä. Takassa räiskyi iloinen tuli ja pöydällä oli kaksi pitkää kynttilää. Harry hymyili pienesti, sillä hänelle tuli mieleen romanttinen illallinen, mutta Harry ymmärsi miksi ne olivat sytytetty. Huoneessa oli melkein pimeää.

Draco säikäytti Harryn tulemalla olohuoneeseen.

”Ajattelin, että siellä sairaalassa ei ole kovin hyvät ruuat…”, Draco mumisi.

Harry ei vastannut vaan istui Dracoa vastapäätä pöytään. He molemmat söivät hetken hiljaa, mutta Harry halusi kuulla vastauksen yhteen kysymykseensä.

”Mihin se vanha Malfoy, jonka minä tunsin, katosi?” Harry kysyi.

”Se Malfoy ei kadonnut minnekään, se vain kasvoi aikuiseksi”, Draco vastasi ja haukkasi voileivästä palasen.

Harry hymähti.

”Voit kutsua minua ihan Dracoksi, jos siis haluat”, Draco huomautti.

Harry nyökkäsi ymmärtämisen merkiksi ja heidän välilleen laskeutui taas hiljaisuus.

Kun he olivat syöneet, Draco korjasi asiat ja loput ruuat pöydästä. Hän puhalsi kynttilät sammuksiin ja istui takan edessä sijaitsevaan toiseen pehmoiseen nojatuoliin.

”Tule tänne Harry, ei sinun tarvitse siellä istua”, Draco sanoi.

Harry nousi ja laahusti toiselle tuoleista. Hän tunsi itsensä liiankin säälittäväksi.

”Miksi sinä teet tämän?” Harry oli täynnä kysymyksiä ilman vastauksia.

Draco ei vastannut hetkeen, hän ei osannut selittää. Hän tiesi millaista oli olla siellä päivästä toiseen. Lucius oli viettänyt sillä viimeiset vuotensa ja Draco oli istunut jokainen päivä hänen vieressään ja katsonut kuinka hänen oma isänsä teki kuolemaa. He eivät edes olleet osallistuneet sotaan.

”Koska tiedän, ettei siellä ole kivaa”, Draco yritti. ”Sanoin eilen, että tiedän millaista siellä on.”

Harry tuijotti Dracoa. Hän tiesi, ettei mies osaisi vastata kysymykseen. Draco oli harkinnut huolellisesti asiaa jokaiselta kantilta ennen kuin oli mennyt tapaamaan Harrya. Harry käänsi katseensa takaisin pikku hiljaa hiipuvaan tuleen.

”Minun huoneeni on sinun omasi vastapäätä. Ihan vain tiedoksi”, Draco ilmoitti.

Harry nyökytti päätään kerran. Kun takassa alkoi olla enemmän hiilloksia kuin tulta molemmat miehet päättivät mennä nukkumaan.

Harry sulki oman huoneensa oven. Milloin hän tottuisi Malf-... Dracoon? Hänhän oli sanonut, että häntä voi kutsua Dracoksi. Mitä jos kaikki oli sittenkin valetta? Äh, ei niin saa ajatella! Tulet oikeasti hulluksi jos ajattelet koko ajan tuota. Luota joskus! Harry ei tiennyt miksi hänen oli niin vaikea luottaa toisiin ihmisiin, ei se ollut vaikeaa ennen kuin hän joutui sinne… sinne kamalaan paikkaan.

Harry meni laukkunsa luo ja kaivoi sieltä yöpaitansa, jonka puki päälleen. Sitten hän meni sänkynsä luokse vetäen hieman hyttysverhoja sivuun ja kömpien peiton alle. Hän nukahti heti vedettyään verhot takaisin kiinni.

Yhdeksältä aamulla Harry heräsi koputukseen. Draco työnsi päänsä oven raosta sisään.

”Aamupala on valmis, tule kun olet valmis”, Draco hymyili pehmeästi ja veti sitten oven takaisin kiinni.

Harry makaili sängyssään muutaman minuutin ennen kuin nousi ja vaihtoi yöpaitansa. Harry meni vessaan, joka sijaitsi Harryn huoneen vieressä. Hän ei ollut eilen uskaltanut katsoa itseään peilistä, sillä hän ei ollut nähnyt itseään puoleen vuoteen.

Harry astui vessaan ja käveli peilin eteen. Peilistä tuijotti takaisin Harry, joka ei ollut muuttunut suurin piirtein ollenkaan viime näkemältä. Vihreä hänen silmissään oli yhtä kirkas kuin ennenkin ja hiukset olivat yhtä sotkuiset ja kurittomat.

Haukotellen Harry laskeutui puiset portaat alas ja sai Dracolta hyvät huomenet hymyn kera. Harry vastasi toivotukseen.

Draco luki lehteä, ilmeisesti Päivän Profeettaa. Hän istuutui Dracoa vastapäätä pöydän ääreen ja avasi jo hieman suutaan kysyäkseen miksei mies asunut jossain paljon hienommassa talossa ja mihin hän oli kotitontut jättänyt.

”Kysy pois vain”, Draco sanoi.

”Ööm… Mikset sinä asu missään upeammassa talossa ja mihin sinä kotitontut jätit?” Harry kysyi.

”Minä jouduin olemaan täälläpäin kauan kun isä oli sairaalassa. Jos huomasit niin tämä on köyhää seutua. Ei täällä silloinkaan ollut tämän parempia ja huomasin pitäväni tästä enemmän kuin kartanossa olemisesta. Joten muutin tänne, ja silloin jouduin asumaan jästin kanssa niin se ei varmaan olisi tehnyt hänelle hyvää nähdä kotitonttuja ja se on kiellettyäkin”, Draco selitti. ”Minusta ei tullut edes kuolonsyöjää.”

Harry katsoi hämillään Dracoa. Hän ei voinut uskoa, että tuossa häntä vastapäätä istui todellakin se Draco, joka oli kouluaikoina kiusannut häntä.

”Minä käyn kaupungilla. Haluatko mukaan?” Draco vilkaisi kelloaan joka näytti vähän yli yhtä.

”Mmm… Okei”, Harry myöntyi.

Tunnistaisiko kukaan häntä enää? Mitä jos kaikki luulevat häntä hulluksi? Sillä ei ollut väliä tunsiko joku hänet, mieluummin ei tietysti, mutta se ei taida olla mahdollista. Harry mietti pukiessaan lämmintä takkiaan.

Hän seurasi Dracoa pihalle ja istui sitten autoon jossa oli ollut kerran aikaisemmin.

”Kiva, että olet alkanut puhua enemmän”, Draco sanoi kun he olivat päässeet isommalle tielle. Harry hymyili pienesti Dracolle.



”Meidän täytyy käydä ainakin ruokakaupassa ensin, sitten voimme mennä taikamaailman puolelle, vai käydään sittenkin viimeisenä ruokakaupassa, tavarat eivät säily muuten”, Draco selitti kun oli parkkeerannut autonsa.

Taikamaailma… Harry oli vallan unohtanut sen! Mitä hänen sauvalleen on tapahtunut? Mihin se oli laitettu kun hän oli joutunut sairaalaan?

”Missä minun sauvani on? En ole nähnyt sitä vuoteen”, Harry kysyi.

”Se löytynee paikallisesta taikaministeriöstä. Käydään kumminkin tekemässä ostokset ensin”, Draco astui samaan aikaan autosta ulos kuin Harry.

Draco alkoi johdatella Harrya pitkin katuja, kunnes he kääntyivät pienelle syrjäiselle umpikujalle talojen välistä. 

Draco kosketti ensin kämmenellään kahta lankkua ja sen jälkeen hän veti sauvansa taskustaan ja näpäytti sillä kuutta eri lankkua ja lankut katosivat heidän edestä aivan yhtäkkiä jättäen oviaukon taikamaailmaan.

”Tule”, Draco sanoi ja astui kujalle.

Harry seurasi perässä. Tuntui niin ihanalle olla taas omassa maailmassa.

Se ei ollut samanlainen kuin viistokuja, mutta siinä oli jotain samaa. Missään ei näkynyt kylttiä jossa olisi lukenut kujan nimi, mutta Harry ei oikeastaan välittänyt.

”Tarvitsen lisää sulkakyniä ja muutaman kaavun”, Draco sanoi.

Harry seurasi Dracoa kaupasta toiseen, sillä tämä osti muutakin kuin kaapuja ja sulkakyniä.

”Tarvitsetko sinä mitään? Kaapuja sinulla ei ole”, Draco sanoi.

”Minä en tiedä onko minulla enää rahaa… Kaikki olivat Irvetassa”, Harry sanoi.

”Eikö sinulle kerrottu että Irveta muutti tänne sodan alussa?” Draco hämmästyi.

”Ei”, Harry pudisti päätään.

”Voidaan käydä hakemassa ”, Draco sanoi ja alkoi johdatella Harrya Irvetaa kohti.
 


Harry ja Draco astuivat takaisin Dracon ihanaan ja kotoisaan taloon. Harry oli ostanut itselleen kaikkea tarvittavaa. Kaapuja esimerkiksi niin kuin Draco oli ehdottanut, sillä hän ei omistanut muuta kuin vaatteensa enää jotka oli saanut ennen kuin oli sairaalasta lähtenyt.

Harry kiipesi ostokset sylissään omaan huoneeseen ja viikkasi vaatteensa lipastoon jossa oli jo hänen vanhat vaatteensa.

Saatuaan tavarat paikoilleen Harry kaatui sängylleen, jolloin Draco tuli sisään.

”Mikä sinulle tuli?” Draco naurahti.

”Väsy. En ole puoleen vuoteen liikkunut melkein ollenkaan, kai siinä kunto laskee”, Harry naurahti ja katsoi Dracoon.

”Nyt sinä sitten käyt joka ilta kymmenen kilometrin juoksulenkillä”, Draco hymyili.

”Helppo nakki. En todellakaan mene”, Harry naurahti.

Draco kaatui itsekin makaamaan Harryn viereen sängylle.

”Saisit muuten puhua enemmän, vaikka edistystä onkin tapahtunut sitten sairaalan”, Draco sanoi.

Harry hymyili. ”En ole tottunut puhumaan paljoa.”

”Maailmanpelastaja Potter lopetti vinkumisen”, Draco sanoi dramaattisesti.

Harry naurahti ja kääntyi mahalleen. Hän näpräsi pehmoista päiväpeittoa.

”Miten sinusta tuli yhtäkkiä noin siedettävä?” Harry kysyi.

Draco hymyili. ”En tiedä, mutta miten sinusta tuli noin siedettävä?”

”Totta kai olen siedettävä, olenhan sentään pelastaja Potter”, Harry nauroi.

”Niin, kaikkien rakastama Potter! Kuka häntä voisikaan inhota?” Draco hymyili.

”Tunnustit Draco, sinä rakastat minua ja pidät minusta!” Harry nauroi.

”Miten niin?” Draco hämmästyi.

”Sanoit kaikkien rakastama ja ettei kukaan voi inhota minua”, Harry sanoi painottaen kaikkien ja kukaan sanoja.

”Ai, joo, totta kai minä rakastan! Voi ihana Harryseni tuletko kanssani sänkyyn?” Draco hymyili.

”Minä olen jo”, Harry huomautti.

”Niin mutta sänkyyn sänkyyn”, Draco sanoi melkein nauraen ja kuljetti sormiaan pitkin Harryn selkää.

”Uuuuh, totta kai! Kuka voisi vastustaa tuollaista ihmistä?” Harry kääntyi Dracoon päin joka veti hänet itseensä kiinni.

”Ja sitten ei peräännytä”, Draco sanoi.

”Kuinka joku voisi perääntyä kun on mahdollista päästä sänkyyn sinun kanssasi?” Harry kysyi.

”Ei kukaan!” Draco vastasi ja antoi suudelmia Harryn kaulalle eikä mennyt kauaa kun molemmat repesivät nauruun.

Harry ei muistanut koska hänellä olisi ollut näin hauskaa. Draco päästi Harrysta irti ja nousi istumaan.

”Moneen vuoteen minulla ei ole ollut näin hauskaa”, Harry nauroi.

”No sitten kannattaa mennä useammin sänkyyn minun kanssani”, Draco virnisti.

”Mitä jos en tule?”

”Sitten pakotan Harryn nauramaan!” Draco istui Harryn lantion päälle.

”Ja miten sen muka aiot tehdä?” Harry tiedusteli hymyillen.

Kaikki tuntui niin luonnolliselta, vaikka Draco istuikin hänen päällään ja lähenteli häntä, mutta kaikki oli kumminkin vain leikkiä.

”Aion… Ööm… kutittaa!” Draco kutitti Harrya niin että tummempi mies alkoi kiemurrella vaalean alla.

”Lopeta!”

”Sano ensin: Haluan Draco Malfoyta hän on seksikkäin ja paras sängyssä!”

”En minä edes tiedä millainen olet sängyssä”, Harry sai vaivoin sanottua naurunsa seasta.

”Sano se!”

”En ikinä!”

”Sano tai en lopeta koskaan.”

Hetken Harry ei sanonut mitään, mutta luovutti hetken päästä.

”Haluan Draco Malfoyta hän on seksikkäin ja paras sängyssä.”

Draco lopetti kutittamisen. ”Ihanko totta? Voi kiitos.” Draco nousi Harryn päältä virnistellen.

”Et ole täysin aikuistunut. On sinussa hitusen sitä Dracoa vielä jonka minä tunsin kouluaikoina”, Harry hymyili. ”Mitä kello on?”

”Kuusi”, Draco vilkaisi seinällä tikittävää neliön muotoista kelloa.

”Onko sinulla popcornia? Tekee niin mieli kun en ole ikuisuuksiin syönyt”, Harry kysyi toiveikkaana.

”Jos hyvin sattuu, niin pitäisi olla”, Draco hymyili. ”Käyn katsomassa.” Draco lähti huoneesta etsimään popcornia jättäen Harryn yksin huoneeseen. Hetken päästä Harry kuuli kuinka Draco nousi rappusia ylös ja ilmaantui muutaman sekunnin päästä taas huoneeseen.

”Kyllä sieltä löytyy. Tehdäänkö? Voitaisiin katsoa TV:täkin”, Draco ehdotti.

”Mutta eihän sinulla ole sähköä?! Miten sinulla voi olla TV?” Harry hämmästyi.

”No TV:n saa päälle pienellä taikasauvan heilautuksella. Käytetään sitä, joka on minun huoneessani”, Draco naurahti.

”En ole ennen käynyt huoneessasi.”

Draco hymyili. ”Minä menen tekemään niitä popcorneja. Mene sillä välin huoneeseeni.” Draco katosi takaisin alakertaan.

Harry nousi sängyltään ja meni Dracon huoneeseen. Se oli oikeastaan melkein samanlainen kuin hänen huoneensa. Hän meni makaamaan Dracon sängylle ja odotti miestä joka ilmestyi huoneeseen varttitunnin kuluttua popcornien kanssa.

”Mitä katsotaan?” Draco kysyi ja laittoi popcornit sängylle.

”Riippuu mitä sinulla on”, Harry sanoi.

Draco toi muutaman omasta mielestään hyvän elokuvan joista Harry valitsi yhden, jonka Draco laittoi pyörimään. Harry oli ominut popcornit. Draco tuli Harryn viereen ja otti tältä popcorneja.

Kun TV:ssä alkoi näkyä lopputekstejä, Draco nousi sängyltä ja meni laittamaan DVD:n omaan koteloonsa ja sammutti TV:n.

”Se oli hyvä”, Harry sanoi.

Draco hymyili. Se oli hänen lempielokuvansa.

Viikko meni nopeaa. Kuluvien päivien aikana Harry huomasi muutamia asioita: Dracolla ei ollut työtä, koska hänellä oli tarpeeksi rahaa elääkseen loppuelämänsä hyvin, Harry ei ollut kertaakaan saanut niitä raivokohtauksia ja hän oli alkanut käydä hölkkälenkillä joka toinen päivä.

Harry saapui lenkiltä ja jätti ulkovaatteensa eteiseen. Hän löysi Dracon olohuoneesta suihkun märkänä ja ilman paitaa. Hän istui sohvalla ja katsoi TV:tä. Taikonut sen tietysti päälle taas.

”Moi”, Harry sanoi ja meni suihkuun. Pian hän ilmestyi takaisin märkänä ja istui Dracon viereen. Harry tökkäsi Dracoa kylkiluiden väliin.

”Au!” Draco hätkähti. ”Mistä hyvästä tuo nyt oli?”

”Et vastannut kun tulin”, Harry sanoi.

”Koita tulla uudestaan niin voin koittaa vastata”, Draco sanoi saaden Harryn naurahtamaan.

”Jätän tekemättä”, Harry naurahti. ”Mikä ohjelma tuo on?”

”En tiedä, aika tylsä se kyllä on”, Draco vastasi.

”Näyttääkin siltä”, Harry sanoi.

”Onko nälkä? Voisin tehdä jotain pientä”, Draco ehdotti.

”Ei ole”, Harry haukotteli.

”Tarvitseeko pieni vauveliseni unta?” Draco kysyi ja taputti hellästi Harrya poskelle.

”Vauvelisesi? Olenko minä muka sinun vauvelisi?” Harry kysyi.

”Olet”, Draco virnisti.

Harry tuhahti. ”Saanko minä näyttää kuka täällä on vauveli?”

”Ihan vapaasti”, Draco nauroi.

Harry heräsi huudahtaen keskellä yötä. Draco oli hänen vieressään huolestuneen oloisena.

”Näitkö painajaista?” hän kysyi.

”Joo”, Harry henkäisi ja laski päänsä takaisin tyynylle jolta oli hetki sitten noussut.

”Heräsin kun huusit”, Draco sanoi.

Harry ynähti.

”Onko kaikki okei? Hirveä väsy pitäisi päästä nukkumaan”, Draco kysyi.

 ”On, mene vain”, Harry sanoi, mutta kun Draco oli astumassa ulos huoneesta, hän kysyi arasti: ” Jäätkö tänne nukkumaan?”

Draco pysähtyi ja kääntyi. ”Mitä?”

”Minä… Minä pelkään painajaisia. En haluaisi olla yksin…”, Harry mutisi.

Draco näytti hetken miettivän mitä vastaisi, mutta ei vastannut vaan meni nukkumaan Harryn viereen.

”Kiitos”, Harry kuiskasi.

”Olet pikku vauveliseni, sinusta täytyy huolehtia hyvin”, Draco virnisti.

Draco nukahti ennen Harrya. Tummempi pojista katsoi hiljaa vaalean pojan kalpeita kasvoja. Draco oli aina kalpea, koska hänellä oli vaalea iho. Harry kuunteli samalla Dracon hiljaista tuhinaa. Ikuisuudelta tuntuneen ajan päästä Harrykin nukahti.

Aurinko paistoi verhojen lomasta sisään huoneeseen, jossa nukkui kaksi miestä. Lintujen viserrys kantautui sisälle raolla olevasta ikkunasta ja samoin hiljaisen pellolla töissä olevan traktorin hyrinä.

Draco Malfoy raotti silmiään ja kohtasi saman tien Harryn kasvot. Draco aukaisi silmänsä kunnolla ja venytteli. Harry ei ollut vielä herännyt joten vaaleampi miehistä päätti herättää hänet. Draco vei kätensä ottamaan muutaman hiussuortuvan pois Harryn kasvoilta, jotka olivat yön aikana siihen valuneet. Liike ei saanut aikaan minkäänlaista reaktiota tummassa miehessä. Draco kokeili puhaltaa hellästi Harryn kasvoihin. Harry nyrpisti hieman nenäänsä, muttei herännyt. Draco pyöräytti silmiään ja tuhahti pienesti. Hän joutuisi turvautumaan kutitukseen. Hän vei kätensä Harryn peiton alle. Hän sai Harryn värähtämään pienesti osuessaan hieman viileillä sormillaan Harryn lämpimään ihoon. Draco kutitti Harrya kyljestä ja sai vihdoin miehen heräämään.

”Heräsithän sinä”, Draco hymyili.

”En ajatellut leikkiä prinsessa Ruususta”, Harry naurahti.

”Leikkiä mitä?” Draco ihmetteli.

”Se on sellainen jästilasensatu, jossa on Prinsessa jonka voi herättää vain suudelmalla. En muista tarkkaan” Harry selitti.

”Leikitäänkö? Sinä saat olla se prinsessa”, Draco kysyi virnistäen.

”Sinulla on vaativampi osa”, Harry huomautti.

”Ei se mitään.”

”Mitä syödään aamupalaksi?” Harry kysyi jättäen Ruususen syrjänpään.

”Mitä? Eikö me leikitäkään sitä prinsessaa?” Draco kysyi.

”Oletko tosissasi?” Harry ihmetteli.

”En”, Draco nauroi ja sai Harryn hymyilemään.

Harry sulki hetkeksi silmänsä ja nautti siitä ihanasta aamusta.

”Minun pikku vauveliseni pelkää painajaisia”, Draco sanoi ja painoi otsansa kiinni Harry otsaan.

Harry huomasi, että Draco todellakin tarkoitti tuota eikä sanonut vain kiusakseen. Hän ei kuitenkaan antanut sen häiritä.

Draco kömpi Harryn päälle poikittain ja käänsi herätyskelloa hieman nähdäkseen mitä se näytti.

”Lähentelijä”, Harry mutisi hymyillen.

”Mikä muukaan?” Draco alkoi antamaan suukkoja Harryn vatsalle nousten kivuliaan hitaasti ylöspäin koko ajan. Harry ei estänyt Dracoa, sillä hän tiesi ettei blondi ollut tosissaan. Harry sulki silmänsä toistamiseen.

”Et kai sinä aio nukkua?”, Draco kysyi.

”En, nautin”, Harry vastasi.

”Uuuh”, Draco jatkoi Harryn rinnan suutelemista. Hän pääsi kaulalle asti muutaman minuutin kuluttua ja imi hellästi herkkää ihoa.

”Teet pian jäljen siihen”, Harry huomautti.

”Oli tarkoituskin. Merkitsen vauveliseni”, Draco mumisi vasten Harryn kaulaa.

Ei mennyt kauaa kun Harryn kaulalla komeili kaksi tummempaa läikkää. Draco hihitti.

”Sinä senkin pieni… pieni ötökkä!” Harry puuskahti hymyillen.

”En ole tehnyt tuota vielä kenellekään. Testaan taitoni! Sain kympin”, Draco virnisti.

Harry pyöräytti silmiään. ”Minulla on nälkä.”

”Pitäisikö minun nyt tehdä sinulle aamiainen?” Draco piirteli kaikenmoisia kiekuroita Harryn rintaan sormenpäällään.

”Pitää”, Harry hymyili.

”Mitä vauveliseni haluaisi aamiaiseksi?” Draco kysyi.

”Samaa kuin sinä”, Harry hymyili.

”Mmm… Mikä olisi sellainen mistä minä pidän, mutta sinä et?” Draco mietti ääneen.

”Minä olen kaikkiruokainen”, Harry naurahti.

”Harmi, sitten teen voileipiä”, Draco mutristi suutaan ja nousi sängyltä sujautettuaan ensin suukon Harryn otsalle ja lähti alakertaan tekemään voileipiä heille.

Harry hymyili. Hän oli pitkästä aikaa onnellinen. Häntä ei haitannut olla Dracon kanssa noin läheisiä. Se oli itse asiassa aika ihanaa kun oli joku, jonka kanssa olla läheinen, vaikka he nyt sitten käyttäytyisivät kuin seurusteleva pari.

Draco oli ottanut tavakseen kutsua Harrya vauvelisekseen. Sen Harry huomasi muutamassa päivässä. Nyt Harry makasi ulkona nurmikolla pyyhkeen päällä ainoastaan bokserit yllään. Oli kuuma päivä ja Harry otti aurinkoa.

”Hei vauveliseni”, Draco tuli sisältä Harryn luo.

”Hei Draco”, Harry tervehti hymyillen ja siirtyi pyyhkeellä reunempaan tehden tilaa vaalealle miehelle.

”Etkö sinä kärvenny täällä?” Draco kysyi.

”En”, Harry naurahti ja käänsi päänsä Dracoon päin. ”Oliko sinulla jotain asiaa?”

”Ei. Sisällä oli vain niin tylsää ilman sinua”, Draco hymyili ja alkoi taas piirrellä kaikenalaisia kiekuroita sormellaan Harryyn.

”Onko sinulla kavereita?” Harry kysyi.

”On minulla muutama”, Draco vastasi hieman haukotellen. ”Mutta ei me usein nähdä. Muutaman kerran viikossa.”

”Miksen minä sitten ole nähnyt niitä? Olen ollut täällä jotain viikon jo”, Harry kysyi.

”Pyysin heitä olemaan poissa eiliseen asti, että saisit asettua tänne rauhassa. He eivät tiedä edes syytä”, Draco virnisti.

”Miksei?”

”En halunnut kertoa. Olen muuten varma, että Kevin tulee vielä tänään käymään. On niin hemmetin utelias ja kesti hetki saada se utelu loppumaan”, Draco naurahti ja kääntyi mahalleen kyynärpäittensä varaan niin kuin Harry. Draco vetäisi maasta ruohonkorren ja alkoi kutittamaan sillä Harrya.

”Ei saa”, Harry hymyili.

Draco alkoi sormensa sijasta tehdä ruohonkorrella kiemuroita Harryn ihoon. Ei mennyt kauaa kun he kuulivat auton saapuvan etupihalle.

”Kevin. Minähän sanoin”, Draco sanoi.

”Etkö aio mennä vastaan?” Harry kysyi kun huomasi ettei Draco aikonut liikahtaa minnekään.

”En, kyllä hän tänne löytää”, Draco sanoi.

”Draco?” kuului Kevinin yllättynyt ääni takapihan ovelta.

”Terve Kevin”, Draco sanoi ja heitti ruohonkorren ruohikolle.

”Tuonko takia sinä kielsit tulemasta tänne?” Kevin kysyi.

”Juuri hänen”, Draco hymyili.

Kevin katsoi Dracoa oudolla ilmeellä.

”Ei. Ei ole”, Draco naurahti.

”No mikäs sitten?” Kevin kysyi, mutta Draco ei vastannut. ”No esittele edes.”

”Harry, Kevin, Kevin, Harry”, Draco sanoi.

”Onko se, se Harry?” Kevin kysyi toiveikkaana.

”On, on” Draco haukotteli.

”Vau”, Kevin henkäisi.

”Mitä kaikkea sinä oikein olet kertonut minusta?” Harry kysyi katsoen Dracoa.

Vastaus tuli kahdesta suusta samaan aikaan. Kevin sanoi: ”Vaikka mitä”, kun taas Draco sanoi: ”En mitään”.

”Tästä puhutaan vielä”, Harry mutisi hymyillen.

”Älä unta näe”, Draco virnisti.

”Oikeasti Draco, mikä hän sitten on, ellei se? Et olisi muuten kieltänyt tulemasta” Kevin intti.

”Se on toinen asia, josta sinä et saa tietää”, Draco vastasi.

”Mutta varmasti on!”

”Ei ole.”

”Mistä te puhutte?” Harry kysyi.

”Kevin väittää sinua poikaystäväkseni”, Draco vastasi.

Harry repesi pahan kerran. ”Dracoko minun poikaystäväni? Todella hyvä vitsi!”

Draco katsoi voitonriemuisesti Keviniä, joka näytti hivenen nololta.

”Miten sait edes päähäsi jotain tuollaista?” Harry nauroi.

”No Kevin nyt ajattelee kaiken kaksimielisesti”, Draco vastasi Kevinin puolesta. ”Minä käyn laittamassa meille jotain hyvää, jutelkaa sillä välin”, Draco sanoi vaihtaen aihetta ja katosi sisälle.

Kevin istui Harryn viereen. ”Missä sinä asut?”

”Täällä tietysti. En minä täällä muuten makaisi”, Harry vastasi.

”Miksi ihmeessä?”

”Se on henkilökohtaisempi asia.”

”Taas.”

”Mitä Draco tarkalleen ottaen on sanonut minusta?”

”Ei mitään ihmeellistä. Sellaista vain että on tuntenut sinut jo ykkösluokalta asti ja sen sellaista.”

”Ei hän ole kertonut mitään kuuluisuuteen viittaavaa?”

”Ei ole.”

Harry huokaisi helpotuksesta. Se nyt tästä vielä puuttuisi, jos Kevin alkaisi pyytämään valokuvaa ja nimikirjoitusta.

Draco tuli hetken päästä takaisin. ”Mennään kohta sisään”, Draco ilmoitti. ”Kevin siirry! Se on minun paikkani!” Draco huomasi kauhukseen Kevinin istuvan hänen paikallaan.

Kevin siirtyi heti sillä hän tunsi Dracon. Jos mies ei saisi haluamaansa pyytämällä, hän ottaisi sen vaikka väkisin. Draco meni makaamaan aivan Harryn viereen ja mutristi naamaansa Kevinille. Kevin ei välittänyt Dracosta vaan naurahti pienesti.

Muutaman minuutin päästä Draco päätti, että he menevät sisälle. ”Vauveliseni on nyt ruskettunut tarpeeksi. Mennään sisälle kahville.” Draco hymyili Harrylle.

Kevin seurasi Dracoa sisälle ja Harry meni Kevinin perästä.

”Käy pukemassa ensin päällesi”, Draco sekoitti kädellään Harryn mustia jo ennestään sekaisin olevia hiuksia ja Harry lähti vaihtamaan vaatteitaan.

”Hän on varmasti poikaystäväsi”, Kevin sanoi kun tiesi Harryn olevan ulkona kuuloetäisyydeltä.

”No ei ole, usko jo”, Draco nauroi.

”No teidän touhunne kyllä näyttää sille”, Kevin huomautti.

”Kai minulla nyt saa olla joku todella läheinen”, Draco sanoi.

Harry ilmestyi keittiöön vaatteet päällä.

Kevin viipyi Dracon ja Harryn luona muutaman tunnin ja nyt Harry katsoi ikkunasta kuinka Kevin ajoi pois pihasta autollaan. ”Sinäkö minun poikaystäväni”, Harry nauroi istuen samalla Dracon viereen.

”Se on Kevin se” Draco hymyili.

”Kello on vasta viisi ja minulla on kamala väsy”, Harry haukotteli.

”Mennäänkö nukkumaan?” Draco ehdotti.

”Vain jos sinä lupaat nukkua vieressäni”, Harry hymyili.

”Mieli hyvin”, Draco nousi sohvalta vetäen samalla Harryn ylös ja he menivät yhdessä nukkumaan Harryn huoneeseen.

Harry kömpi Dracon viereen oman päiväpeittonsa päälle.

”Tule tänne”, Draco pyysi hymyillen.

Harry kaivautui Dracoa vasten toisen käden alle ja kietoi kätensä miehen ympärille niin kuin mies hänen. Harrysta tuntui hyvältä painautua jotakuta vasten pitkästä aikaa ja varsinkin sen ällöttävän laitoksen jälkeen.

”Kiitos kun hait minut pois sieltä”, Harry kuiskasi hymyillen.

”Ei mitään. En halua, että kidut siellä. Enkä voi sietää kun ihmisiä viedään sinne, oli sitten kyseessä vaikka sinä”, Draco vastasi.

”Sinustahan on tulossa hyvin hellyttävä”, Harry virnisti.

”Minä olen jo valmiiksi”, Draco naurahti.

”No kieltämättä”, Harry pyyhkäisi pois Dracon kasvoilta muutaman siihen valuneen hiussuortuvan.

Harry nukahti nopeasti, sillä hänellä oli hirveä väsy. Dracoa ei niin väsyttänyt joten hän seurasi rauhassa Harrya, kun tämä nukahti.


”Mennäänkö kaupungille?” Draco kysyi.

”Miksi?” Harry ihmetteli.

”Ihan muuten vain. Ei täällä ole mitään tekemistä”, Draco vastasi.

”No mennään sitten jos haluat”, Harry hymyili.

”Olet ihana!” Draco halasi Harrya kovaa.

”Me tarvitsemme pian ambulanssin kun puristat niin kovaa”, Harry naurahti.

Draco löysäsi otettaan ja suukotti toista poskelle.

”Sinulla on pusutauti kun annat koko ajan suukkoja jonnekkin”, Harry nauroi.

”Se on niin kivaa”, Draco innostui ja antoi monta suukkoa Harryn poskelle.

Draco ja Harry pukivat ulkovaatteet ylleen ja lähtivät kaupungille.

”Mitä pidät tästä?” Draco esitteli paitoja Harrylle.

”Yök! Ei ikinä”, Harry sanoi ja Draco laittoi sinertävän paidan takaisin hyllyyn.

”No entäs tämä?” Draco naurahti ja näytti pinkkiä ohutta hupparia.

”Tuo sopii sinulle varmasti! Kokeile sitä”, Harry nauroi.

”Oikeasti? Tämä on vain vitsi”, Draco ihmetteli.

”Joo, joo kokeile”, Harry lähti vetämään Dracoa sovituskoppien luo.

”Tule”, Draco vetäisi Harryn koppiin.

”Mitä?”

”Joku voisi siepata sinut sillä välin kun kokeilen”, Draco virnisti.

Harry tuhahti. Välillä Dracon ”syyt” olivat ivan päättömiä.

”No miltä näyttää?”

”Se on täydellinen. Ota se”, Harry hymyili.

”Okei, mutta nyt etsitään sinulle yöpaita kun sinullahan ei ole kunnollista. Ei kun bokserit! Ei yöpaitaa vaan bokserit!” Draco innostui.

Harry naurahti ja seurasi kiltisti Dracoa boksereiden luo.

”Miten olisi nämä?” Draco näytti sydänkuvioisia tiukkoja boksereita.

”Ei ikinä!”

Draco ehdotti Harrylle kaikenmoisia boksereita, mutta lopulta Draco näki ne! Mustat bokserit, joissa luki kaikkea hävytöntä.

”Nämä”, Draco vaati Harrya ottamaan ne. ”Minä maksan.”

Harry tyytyi olemaan hiljaa, sillä hän tiesi, että Draco sai aina oman tahtonsa läpi.


”Kokeile niitä”, Draco tuuppasi bokserit, jotka oli sinä päivänä ostanut Harrylle ja jatkoi kauppakassien purkamista.

Harry nyrpisti nenäänsä, mutta vaihtoi ne päälleen omassa huoneessaan ja tuli hetken päästä pelkät bokserit päällään alakertaan Dracon luo.

”Uuuuh”, Draco henkäisi virnistäen ja meni Harryn luo kietomaan kädet tumman miehen ympärille. ”Täydelliset.”

”Pah, huonothan ne”, Harry naurahti.

”Ei kun täydelliset”, Draco suukotti Harrya poskelle.

”Lähentelijä”, Harry mumisi.

”Voin ollakin lähentelijä, jos noin paljon haluat”, Draco laski kätensä Harryn takapuolelle ja painoi lantiotaan toisen miehen lantiota vasten nuolaisten samalla Harryn ruskettunutta kaulaa.

 Harry huokaisi hiljaa.

”Et kai ole puutteessa?” Draco naurahti.

”En ole saanut yli vuoteen”, Harry naurahti takaisin.

”Nyt olisi oiva tilaisuus!” Draco virnisti puhaltaen samalla muutaman vaalean hiussuortuvan sivuun.

”Jos minä vain menen pukemaan”, Harry naurahti.

”Mene. En halua että tulet kipeäksi, sitten en voi nukkua vieressäsi”, Draco suukotti vielä Harrya otsalle ja pörrötti hänen hiuksiaan.

”Grrr.”

Draco hihitti Harrylle, joka lähti pukemaan vaatteet ylleen.

”Haarryyy”, Draco koputti Harryn huoneen oveen.

”Mitä?” kuului Harryn ääni oven toiselta puolelta.

”Mikä sinulla kestää?” Draco kysyi.

”Innostuin lukemaan Päivän profeettaa.”

”Jaa.”

”Tule sisään.”

Draco tuli sisään ja näki Harryn makaavan sängyllään mahallaan. ”Mitä siellä nyt niin kiinnostavaa?” Draco sulki oven ja meni makaamaan Harryn selän päälle.

”Ei mitään erityistä, mutta kiva lukea toisenlaisia juttuja kun Rita ei enää kirjoita”, Harry selitti.

”Hän jäi eläkkeelle jokin aika sitten”, Draco sanoi ja antoi taas suukon Harryn poskelle ja painoi oman poskensa toisen miehen poskea vasten.

”Olet suloinen”, Harry hymyili.

”Niin sinäkin”, Draco halasi allaan makaavaa miestä.

Harry heitti lehden lattialle. ”Saisinko kääntyä?”

Draco nousi hieman, että Harry saisi käännyttyä ja laskeutui sitten taas makaamaan Harryn päälle.

”Onko sinulla suunnitelmia illaksi?” Harry kysyi.

”Ei, miten niin?”

”Olisi kiva pitää taas joku kiva ilta.”

”Voitaisiin suunnitella jotain.”

”No, mitä sinä haluaisit tehdä?” Harry kysyi ja kuljetti käsiään Dracon selällä ja kyljellä.

”Ei oikeastaan mitään väliä”, Draco laski leukansa Harryn rinnalle.

”Minä en keksi mitään.”

”Olet maailmanpelastaja Potter, sinun pitäisi”, Draco antoi suukon Harryn nenän päähän.

Harry kietoi kätensä tiukasti Dracon ympärille. ”Tilataan pizzaa.”

”Omatekoinen on parempaa”, Draco virnisti.

”Jos sinä jaksat tehdä niin siitä vain”, Harry hymyili.

”Äh, en kyllä millään jaksaisi”, Draco huokaisi.

”Joten tilataan” Harry päätti.

”Kai se sitten on pakko”, Draco virnisti ja nousi Harryn päältä. Hän lähti tilaamaan pizzaa.

”Draco!” Harry huusi. ”Miksi jo nyt?”

”No kun niillä kestää tunti tuoda se. Hidasta palvelua”, Draco nyrpisti nenäänsä.

”Ai, no mene sitten jo tilaamaan”, Harry sanoi.

Pizza tuli, niin kuin Draco oli sanonut, noin tunnin päästä tilaamisesta. Draco maksoi lähetille ja toi pizzat olohuoneeseen.

”Vihdoinkin. Alkoi olla jo nälkä”, Harry istui sohvalla katsomassa TV:tä.

Draco istui sivuttain Harryn syliin ja laittoi toisen pizzoista lähellä olevalle puiselle pöydälle ja toisen hän avasi.

”Kinkkua”, Harry totesi.

”Joo, rakastan sitä”, Draco hymyili.

”On se hyvää”, Harry otti palan laatikosta ja alkoi syömään.

”Harvinaisen tylsä ohjelma”, Draco totesi hetken katsottuaan TV:tä.

”Hyvin huomattu.”

Draco sammutti TV:n ja Harry nousi sohvalta. 

”Nukkumaan vauveliseni”, Draco hymyili. Molemmat menivät Harryn huoneeseen ja sukelsivat Harryn lämpöisen peiton alle. Draco tuttavallisesti kietoi kätensä Harryn ympärille.

”Draco”, Harry kuiskasi.

Draco kohotti katseensa Harryyn. Kumpikaan ei sanonut hetkeen mitään, vain keskittyivät tuijottamaan toistensa silmiä, kunnes Draco painoi hitaasti lämpöiset huulensa Harryn pehmeille huulille. Draco hymyili pienesti Harrylle joka nukahti nopeasti.

Harry heräsi hän huomasi edelleen olevansa siinä iljettävässä luukussa, iljettävä paita päällään. Hän oli kuvitellut kaiken.




A/N: Siinä se. Palaute olis kivaa :).

-LP-
« Viimeksi muokattu: 26.03.2015 16:56:46 kirjoittanut Sansku »
FYI: No beautiful men were killed in the making of this story.

jenny

  • ***
  • Viestejä: 33
Re: Pelkkää harhaa / PG, slash, one-shot, H/D
« Vastaus #1 : 27.07.2007 13:57:35 »
Lainaus käyttäjältä: "LPgurl"
Harry heräsi hän huomasi edelleen olevansa siinä iljettävässä luukussa, iljettävä paita päällään. Hän oli kuvitellut kaiken.

Senkin ilkeä, ilkeä pikku paska! Ensin kirjoittaa vaikka mitä ihanaa H/D juttua ja sitten lopettaa tollassella lauseella!
 >:(  Luin ficin ajatellen "Ihanaa, ihanaa Harry/Draco paritusta" ja sitten luin vikan lauseen ja kesti hetken ennen kuin tajusin mitä siinä tarkotettiin.

Eli siis muuten aivan ihana fic, mutta lopusta ainakaan mä en tykänny. Se on jotenkin ankee. Harry joutuu vaan olemaan ikuisuuden mielisairaalassa..
Hold your fire, it´s me!


Avasta kiitos www.bellaandedward.com

Little Teapot

  • ***
  • Viestejä: 16
Re: Pelkkää harhaa / PG, slash, one-shot, H/D
« Vastaus #2 : 30.07.2007 00:43:03 »
Hmm. En meinannut laittaa kommenttia ollenkaan, koska pelkäsin sen olevan liian negatiivinen, mutta jennyn kommentti sai näkemään punaista. Eli meidän kaikkien ficcailijoiden puolesta toivon ja ehdotan, että jos aiot tuollaista kieltä käyttää, niin pidät ajatuksesi ihan omana tietonasi. Kommenttisi oli hyvin ilkeä ja ala-arvoinen! Vaikkei pitäisikään tekstistä niin ei se oikeuta haukkumaan sen kirjoittajaa..  >:(

LPgurl, ficcisi on varsin mielenkiintoinen. Lukemista haittasi suuresti poukkoileva teksti, koska et ollut erottanut tapahtumapaikkoja ja aikoja toisistaan vaan ne tulivat suorana pötkönä. Eli kannattaa laittaa väliin vaikka pari tähteä erottamaan hypyt aikajanassa.

Ihmettelin myös sitä kohtaa, jossa Draco herättää Harryn yhdeksältä, parin minuutin päästä syödään aamiaista ja sitten humps! kello onkin jo yli yksi. Aika pitkään söivät pojat aamupalaa :)

Tekstiä ei ilmeisesti ole betattu? Ainakaan betan nimeä ei kerrottu alussa. Beta kannattaa olla, säästää monelta turhalta virheeltä :)

Juoni eteni ihan mukavasti, pidin tarinasta aina sinne viimeiseen lauseeseen asti. Hauska lukea vaihteeksi hömppää, jossa Harryn ja Dracon läheisyys ei olekaan seksuaalista ( vaikka flirttailevaa onkin). Se loppu vain jäi kirvelemään..

Enempää enemmän tai vähemmän rakentavaa palautetta ei taida tänä yönä irrota. :)
Who wants flashbacks when you can have slashbacks??!

LPgurl

  • ***
  • Viestejä: 11
  • For my prince
Re: Pelkkää harhaa / PG, slash, one-shot, H/D
« Vastaus #3 : 30.07.2007 01:23:11 »
Little Teapot Kiitos kommentista :). Tämä on betattu, mutta joskus kauan kauan sitten enkä enää muista kuka koska minulla ei ole vakituista betaa :( (Pssst jos joku muistaa betanneensa tämän niin sano ihmeessä). Tämä oli jo vanhassa finissä ja noita sanottiin samoja virheitä ja unohdin muuttaa ne tähän enkä oikeastaan muista missä kohdassa ne edes on. (Olen liian laiska lukemaan omia ficcejä uudelleen) ja uskon että saan vähän sujuvampaa teksiä nykyään aikaan kun olen ficci alalla kohta 5 vuotta ollut :). Mutta kiitos ihanasta kommentista.

-LP-
FYI: No beautiful men were killed in the making of this story.

Rins

  • Tribuutti
  • ***
  • Viestejä: 1 920
  • Team Peeta
    • The pieces of my heart
Vs: Pelkkää harhaa / PG, slash, one-shot, H/D
« Vastaus #4 : 06.04.2009 15:55:55 »
Fic oli kyllä tosi ihana (lukuunottamatta vikaa lausetta). Tosi omaperäinen idea, eroaa muista H/D ficeistä. Joissain kohdissa juoni eteni aivan liian nopeesti, ja joissain oli liikaa vuoropuhelua. Mut oli silti kiva lukee. Thanks!



Joitakin unelmia ei ole tarkoitettu toteutuviksi.

Bannerin tehnyt Lady Dynamite

LPgurl

  • ***
  • Viestejä: 11
  • For my prince
Vs: Pelkkää harhaa / PG, slash, one-shot, H/D
« Vastaus #5 : 06.04.2009 16:34:03 »
teinirinsessa puaaah. Olin kyllä Ihan O_O kun huomasin sähköpostiin tulleen iloituksen että tänne on tullut kommentti. Tämä on niin iänkaikkisen vanha ja huono. Hävettää :D. Mä en tiedä miten oonkin onnistunut kirjoittamaan näinkin huonoa tekstiä. Mutta kiitos nyt kumminkin oikein kovasti kommentistasi.  Appreciate it!

-LP-
FYI: No beautiful men were killed in the making of this story.

sikopaimen

  • ***
  • Viestejä: 55
Vs: Pelkkää harhaa / PG, slash, one-shot, H/D
« Vastaus #6 : 06.04.2009 19:30:16 »
Eh, minäkin kirjoitan sitten tässä samalla :) Pidin todella paljon, tarina oli ihana. siinä oli ihanan intiimi tunnelma, ne vaan oli ja oli. Pidin myös lopusta, että koko tarina oli vaan Harryn kuvistelmia. KIITOS!
Missä kuningas, joka meidät vapauttaa?

Luihuinen_89

  • Yksinäinen kulkuri
  • ***
  • Viestejä: 1 025
  • Käsi käsessä kuljemme yhdessä ohi esteiden!!
Vs: Pelkkää harhaa / K-7, slash, one-shot, H/D
« Vastaus #7 : 15.05.2010 11:38:28 »
Eiii... Mä jo luulin että kaikki oli hyvin. Eikö Draco ollutkaan käynyt siellä mielisairaalassa. Hyvää kuvailua. Tykkäsin tosi paljon. Draco oli toisi kiva kun se oli muuttunut vaikka se olikin Harryn kuvitelmaa. En osaa kommentoida järkevästi, mutta sehän ei ole uutta  ;D

~L~
Kaikki muuttuu, minäkin vaikkei sitä aina uskoisikkaan.

Mun ficci kokoelma

Uusi Mcr G/F
Trust Me

drac

  • ***
  • Viestejä: 4
Vs: Pelkkää harhaa / K-7, slash, one-shot, H/D
« Vastaus #8 : 02.06.2010 00:43:39 »
Tää oli koko ajan niin suuuuuuloooneeen (8 tykkäsin paljon, paitsi toi vika lause.. se oli jtn hirveetä :D ei toi voi loppuu tollee, ko oli koko aja ajatellu ihan toistepäi.. noh.. aina ei voi voittaa ((((8 mut joo hyvä oli (8

LPgurl

  • ***
  • Viestejä: 11
  • For my prince
Vs: Pelkkää harhaa / K-7, slash, one-shot, H/D
« Vastaus #9 : 02.06.2010 07:16:16 »
Haha, vieläkö tähän tulee kommentteja :D. En edes muista mitä tässä tapahtui ja varmasti ihan hirveästi kirjoitettu :D. Mutta kiitos kommentista silti drac.

-LP-
FYI: No beautiful men were killed in the making of this story.