Author: Beatrix Bones
Title: Koiran omistamisen ABC
Rating: K11
Genre: Huumori, parodia
Disclaimer: Minun tekstini kokonaisuudessaan. Jokaisella on myös oma tapansa kouluttaa ja kasvattaa koiransa sekä pitää siitä huolta, kunhan se tapahtuu annettujen lakien puitteissa. Tämä on vahva parodia.
A/N: Juuh elikkäs. Minä sain ensimmäisen ikioman koirani kesällä ja koirien keskellä kasvaneena (= mun perheellä on aina ollut koiria) en olisi ikinä arvannut, millaista ydinfysiikkaa koiran omistaminen voi parhaimmillaan olla. Varsinkin, jos eksyy Facebookin koiraryhmiin tai eksyy lukemaan Jodelin @koirat-kanavaa (toisaalta myös parasta viihdettä). Herranjestas mitä settiä ja tappelu saadaan asiasta kuin asiasta. Lisäksi bongasin eilen Facebookin Katiska-ryhmästä hyvin kirjoitetun tekstin, josta inspiroiduin tekemään oman versioni siitä, mikä kaikki mua ottaa päähän koiran omistamisessa. 
Koirani on maailman rakkain ja mulla on hyvin vahva oma tapa kouluttaa koira, jonka lisäksi mä testailen aina huvikseni eri koulutusmetodeja, jos joku ei näytä toimivan. Koiran kanssa kuitenkin hyvin pitkälti pärjää maalaisjärjellä. Painotan vielä, että tämä teksti on hyvin vahvasti parodisoitu. Tiedän, että tämä saattaa herättää tunteita.
Koiran omistamisen ABC
Yksi asia tulee selväksi kaikille koiranomistajille. Koiran omistaminen on nykyisin yhtä pitkää matematiikkaa, jossa pitää osata derivoida ja integroida etu- ja takaperin. Jokaisella on oma tapansa tehdä asiat, joka on ainut oikea, ja kaikki muut ovat väärässä. Se myös kerrotaan kovaan ääneen jokaisessa sosiaalisen median koiraryhmässä. Lopputuloksena jokainen pitää itseään paskana koiranomistajana.
Ruokinta muistuttaa välillä matematiikan tehtävää, joka menee jotakuinkin näin: “Kallella on viisi omenaa ja hän antaa niistä Jannelle kolme. Mikä on maapallon ympärysmitta?” On nappuloita, on raakaruokaa. On myös 50/50-ruokintaa, erilaisia öljyjä, helvetisti lisäravinteita ja keijupölyä. Ruoka pitää mitata nappulan tarkkuudella, mutta toisaalta pelkkiä nappuloita syöttävä vihaa koiraansa ja jos taas antaa sille ylijäänyttä kotiruokaa tappaa sen tuskallisesti. Vaikka siinä olisi ollut pelkkää riisiä ja kanaa. Ruoka pitää myös antaa koulutuksen yhteydessä eikä sitä saa antaa koskaan suoraan kiposta, koska se loukkaa koiran älykkyyttä ja aktiivisuutta. Koiran pitää myös aina saada etsiä ruokansa! Ostit koiralle aktiivisuusmaton, johon voit ne perkeleen namit piilottaa, mutta koira päättää sen sijaan ottaa sen nukkumisalustakseen. Väärin aktivoitu, ettäs tiedät.
Omistaja on myös saatanasta seuraava, jos koira ei saa juosta päivittäin metsässä vapaana monta tuntia kerrallaan. Yhtään vähempi on koiran kiduttamista ja hihnassa lenkkeily saatanasta. Käyvätkö nämä tällaiset ihmiset töissä? Kenellä on aikaa juosta koiran kanssa metsässä tai vuoristossa arkisin monta tuntia? Vai onko tämä oravanpyörä nimeltä
work, forest, eat, sleep, repeat. Koiran liikkuminen on erittäin tarkkaa myös pentuna. Sitä ei saa lenkittää liikaa, mutta sen pitäisi myöskin saada liikkua. Entäpä sitten portaat? Niitähän ei saa kävellä ennen kuin koira on viiden vuoden ikäinen. Siihen asti kannat sen 50-kiloisen leonbergisi kerrostalon 12. kerroksesta ulos niinä päivinä, kun hissi on epäkunnossa. Harrastaa myös pitää, pelkän seurakoiran hankkiminenhan on syntistä. Agility, nosework, kanicross, rallytoko ja murtomaahiihto. Joku noista täytyy valita, mieluiten kaikki. Myös se murtomaahiihto, vaikka koira ei osaa hiihtää. Aktivoida pitää, sohvalla koira kainalossa röhnöttäminen on rikos. Ai sinulla on norovirus? Kyllä pitää käydä normaali 10 kilometrin lenkki kolmesti päivässä, kun koiran olet kerran hankkinut.
Kaikista pahin synti on kuitenkin se, jos koirasi haukkuu -
kerrostalossa. Tiedättehän sen tunteen, kun rotu on vieläpä valittu sillä ajatuksella, ettei se ole lähtökohtaisesti haukkuherkkä. Mutta sitten se haukkuukin kaikelle mörköikään saavuttuaan. On kaikista nautinnollisin kokemus koskaan herätä yhdeltä yöllä siihen, että koirasi haukkuu siivouskomerolle, koska siellä on imuri. Koskaan ei voi tietää, milloin imuri hyökkää kimppuun. Suunnittelee varmaan maailmanvalloitusta siellä komerossa. Tai kun koirasi haukkuu eräänä kauniina torstai-iltana kello 23.30 sille, kun naapurisi harrastavat seksiä viereisessä asunnossa ja sängynpääty hakkaa rytmikkäästi seinään. Siveyspoliisi asialla. Heippalappuja ja kusipeltejä tulvii postiluukusta.
Koirasi haukkui eilen klo 17.32!! Siinä sitten selvittämään, keneltä naapurilta heippalappu on peräisin ja itse viet sillä aikaa hissiin ja ilmoitustaululle laput, joissa pahoittelet aiheutuneita traumoja ja paniikkikohtauksia ja sanot, että asia on työn alla. Ei siis traumojen aiheuttaminen naapureille, vaan haukkumisen pois kitkeminen.
Mutta entäpä sitten, jos koirasi haukkuu ulkona? Ai jai. Huonosti koulutettu. Se haukkuu ohittaessa muille koirille, jotka alkoivat haukkua ensin. Yrität kiinnittää huomiota namilla, mutta koiraasi ei kiinnosta ne kalleimmasta saksanhirven lihasta tehdyt nakit. Yrität mennä tien toiselle puolelle, jotta toinen koira pääsisi ohi. Isketään jarrut pohjaan. Ei siinä sitten mitään, joko otat sen 35-kiloisen kultaisennoutajasi syliin tai seisoskelet ja odottelet ja toivot, että olisit sittenkin valinnut sen 12-kiloisen cockerspanielin, jonka pystyy vain nappaamaan kainaloon vastaavassa tilanteessa. Silti pitää yrittää tunkea namia nassuun, vaikka koira vain sylkee ne toisesta suupielestä ulos. Sitten, kun tästä tilanteesta selvitään niin seuraavaksi onkin vastassa Suuri Vihollinen.
Lumiukko. Sekin pitää haukkua pystyyn, kehtaakin siinä hymyillä hiilihymyään. Ohikulkijat mulkoilevat ja katsovat vinoon. Huonosti koulutettu.
Mutta sitten se itse kouluttaminen. On pehmeää kouluttamista ja kovaa kouluttamista. On namitusta, kehumista, pilkkomista sekä huomion kiinnittämistä leluilla, kepeillä ja kuusenkävyillä. Pitää palkata täsmälleen oikeaan aikaan nanosekunnin tarkkuudella. Omistajan pitää saada koiran huomio hinnalla millä hyvänsä, vaikka sitten käymällä makaamaan vesilammikkoon keskelle tietä. Mutta sitten korvat ja silmät ovatkin jääneet kotiin eikä koiraa kiinnosta. Koira löytää maasta nenäliinan ja käsket antamaan irti. Koirasi on niin jääräpää, että katsoo sinua ilmeellä, joka sanoo “ja mitähän ajattelit asialle tehdä?”. Käsket uudestaan hieman napakammin ja otat suuren aarteen pois suusta. Puolen tunnin ja viidenkymmenen nenäliinan jälkeen koirasi löytää taas nenäliinan eikä vieläkään anneta aarretta käskystä irti. Plot twist. Koirasi yrittääkin
syödä sen nenäliinan! Hermo palaa ja karjaiset koiralle äkäisesti ja samalla ohi kävellyt mummo järkyttyy ja mulkoilee vihaisesti. Ai niin. Koiralle ei saa koskaan hermostua! Vaikka se nappaisi pienillä neulan tavoin pistävillä naskalihampaillaan akillesjänteestä kiinni, pitää vain hymyillä ja taputtaa päähän, että ensi kerralla sitten paremmin. Todellisuudessa mietit, että voitko kiinnittää koiran lähimpään lyhtypylvääseen ja kiinnittää siihen lapun, jossa lukee
“Vaihdetaan koira kahvipakettiin.” Mutta sellaistahan ei saa ajatella edes vitsillä, vaikka kuinka vituttaisi. On vain purtava hammasta, vessaan voi ehkä mennä itkemään pahimman vitutuksen aikana.
Yksinolo onkin sitten asia erikseen. Koiran yksinoloa pitää pidentää sekunti kerrallaan, muuten siitä tulee eroahdistunut yksilö ja se syö verhot, sohvan, ruokapöydän ja naapurin Ritvan taulut. Yksinoloa opettaessa ei kuitenkaan saa tulla takaisin, jos se vinkuu! Mutta silti se saa olla vain kaksi sekuntia yksin, koska nyt on toinen koulutuspäivä menossa. Vessassakaan et saa käydä ilman koiraa, muuten se ahdistuu. Se nappaa vessan lattialta sukat matkaansa ja juoksee ne suussa ympäri asuntoa kuin pahempikin sukkavaras. Sitten kun saat ne hiki hatussa takaisin muistat, että suihkussa ei käydä ennen kuin koira osaa olla kymmenen minuuttia yksin. Tällä tahdilla käyt suihkussa ensi vuoden puolella.
On se koiran omistaminen ihanaa.
