Kohtalon opas | Severus/Hermione, S

[FractaAnima]

Title: Kohtalon opas
Author: FractaAnima
Genre: romance
Rating: S
Pairing: Severus Kalkaros/Hermione Granger
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa hahmot, minä omistan mielikuvitukseni. En saa tästä minkäänlaista hyvitystä.

Ficlet

Haasteisiin:
FF100 sanalla 015. Sininen
Ficlet300 sanalla 228. Kihlat
One true pairing 20


Kohtalon opas

Severus nojaili hiirenkorvalla olevaan koivuun. Taivas oli kirkas, sininen ja täysin pilvetön. Ei ainuttakaan hattaraa auringon edessä. Miehen kädessä oli pergamentin pala, johon hän oli riipustanut muistisanoja. Pettämätönkin muisti petti joskus. Aurinko hyväili lämmöllään miehen kalvakoita kasvoja. Severus sulki silmänsä ja kohotti kasvonsa kohti taivasta.

Hänen sydämensä pamppaili kuin patarumpu, mutta mieli oli kirkas kuin päivä. Hän oli tietämättään odottanut tätä hetkeä koko elämänsä. Luuli, ettei mitään tällaista voisi enää koskaan tapahtua. Ei osannut toivoa, ei odottaa. Lilyn jättäessä maailman painon, Severus unohti haaveilemisen taidon. Sitten tuli tuo kaunis, nuori nainen, joka opetti miehen jälleen elämään, haaveilemaan ja ennen kaikkea rakastamaan.

Severus tunsi tunteita, joita ei ollut ennen olemassakaan. Hän synnytti sanoja ja lauseita, joita ei ollut ennen osannut ääntää. Hän oppi uuden kielen, joka oli kimurantti ja koukeroinen, ruusunpunainen ja syvänsininen. Selkeä, mutta sumuinen. Rakkauden kieli oli kaikkea, mitä hän oli yrittänyt nuorena saavuttaa. Sillä hän olisi saanut Lilyn, mutta kohtalo tiesi paremmin. Ei kieltä oppinut, jos tahtoi. Sen oppi tahtomattaankin, kun kohtalo saattoi opinpoluille. Severuksen kohtalon nimi oli Hermione.

Severuksen mielestä Hermione tanssahteli pelkästään kävellessään. Tuo nuori nainen oli Severukselle koko elämä. Hermione teki miehen mustasta sielusta sinisen, maasta taivaan ja taivaasta nirvanan. Ja tuolta tuo kohtalon opas tanssahteli kohti Severusta. Nainen hymyili. Sädehti kilpaa auringon kanssa ja saavutti miehen.

Severus suukotti Hermionea nopeasti huulille ja työnsi hänet parin jalan päähän itsestään. Sitten hän polvistui.
"Rakas Hermione. Sinä opetit minut taas haluamaan ja minä haluan kaiken. Täyttäisitkö sinä haluni? Sillä sinä olet kaikkeni", miehen silmiin kirposivat kyyneleet.
"Tuletko vaimokseni?" Severus seurasi naisen katsetta, joka sukelsi syvälle miehen silmiin. Syvyys oli loputon, pinnalla pirskahteli taivaan sini ja pohjalla loputonta mustuutta. Kun kaikki värit yhdistää, syntyy mustaa.

"Kyllä", nainen syleili Severusta, joka upposi outoon onnellisuuteen. Tunteeseen, joka oli syvempi kuin rakkaus.

[sugared]

Ficlet-piiristä tervehdys! :--)

Tämähän oli sievä pikku-ficcinen. Kieli oli kaunista ja näppärää, välillä runollistakin, ja samalla teksti oli kuitenkin yksinkertaista, soljuvaa ja tasapainoista. Tykkäsin siitä, että tässä oli paljon lyhyitä ja mutkattomia lauseita, jotka olivat kuitenkin kaikkea muuta kuin merkityksettömiä.

Hän synnytti sanoja ja lauseita, joita ei ollut ennen osannut ääntää. Hän oppi uuden kielen, joka oli kimurantti ja koukeroinen, ruusunpunainen ja syvänsininen. Selkeä, mutta sumuinen. Rakkauden kieli oli kaikkea, mitä hän oli yrittänyt nuorena saavuttaa.

Tää oli tosi kaunis kohta!

Paritus on sen verran 'absurdi', että olisin kyllä kaivannut sille jonkinlaista pohjustusta. Tämä 'ahh ihanaa rakkautta mennäänkö naimisiin' -kuvio tuntui kovin kliseiseltä, ja Severus tunteiluineen OoC:ltä. Loppu tuntui vähän lässähtävän juuri kliseisyyden takia. Jotakin pientä särmää olisi saanut olla mukana.

Kokonaisuutena tämä oli kuitenkin kaunis ja hyvällä tavalla helppo ficlet! Kiitos lukukokemuksesta!

[FractaAnima]

sugared Itselleni tämä paritus on kovinkin tuttu ja paljon sen seurassa vietän aikaani, sekä selvitän solmuja, joten tämä pieni ficceröinen oli omanlaiseni irtipäästö suoraan onneen. Kiitoksia paljon kommentistasi.

[Herkkuoone]

Heipä hei, ficletpiiristä mukavaa lauantaipäivää :3

Severus/Hermione on mielestäni tosi kiva paritus, mutta siitä on kyllä kieltämättä todella pitkä aika, kun olen viimeksi tällä parituksella mitään lueskellut. Ficletissä käyttämäsi kieli on kaunista ja erityisen paljon tykkäsin käyttämästäsi kuvailusta; se on todella ihastuttavaa. <3 Lopussa Severus on vähän OoC tunteillessaan noin, mutta se ei haittaa, koska itsekin Severuksesta kirjoittaneena tiedän, kuinka vaikeaa on kirjoittaa onnellista romancefluffyä sellaisesta hahmosta kuin Severus. Vaikka lopussa onkin kunnon kliseen ainekset, tykkäsin siitä, miten olit tuonut kliseisyyden sekaan myös jotain (ainakin itselleni) hieman uutta tämän lauseen muodossa: Syvyys oli loputon, pinnalla pirskahteli taivaan sini ja pohjalla loputonta mustuutta. Kun kaikki värit yhdistää, syntyy mustaa. Ihanan oivalta kohta, josta pidin todella paljon <3

Kuten sugared tuossa ehtikin kommentoida, myös minäkin olisin kaivannut jonkinnäköistä pohjustusta sille, miksi Severus ja Hermione ovat yhteen päätyneet ja miten Severus on kyennyt luopumaan tunteistaan Lilyä kohtaan niin paljon, että on päästänyt sydämeensä toisen naisen.

Miehen kädessä oli pergamentin pala, johon hän oli riipustanut muistisanoja.

Tää ei periaatteessa ole mikään virhe, mutta omaan korvaani riipustanut on vähän erikoinen sanavalinta tuohon tilanteeseen, sillä olisin itse mieluummin laittanut siihen, että ".. raapustanut muistisanoja.", koska se kuulostaa luontevammalta. Toki makuasioistahan on sanavalintojen suhteen turha kiistellä, mutta noin minä olisin sen laittanut (;

Severus tunsi tunteita, joita ei ollut ennen olemassakaan. Hän synnytti sanoja ja lauseita, joita ei ollut ennen osannut ääntää. Hän oppi uuden kielen, joka oli kimurantti ja koukeroinen, ruusunpunainen ja syvänsininen. Selkeä, mutta sumuinen. Rakkauden kieli oli kaikkea, mitä hän oli yrittänyt nuorena saavuttaa. Sillä hän olisi saanut Lilyn, mutta kohtalo tiesi paremmin. Ei kieltä oppinut, jos tahtoi. Sen oppi tahtomattaankin, kun kohtalo saattoi opinpoluille. Severuksen kohtalon nimi oli Hermione.

Tämä ♥ Tää oli jotain niin uskomattoman nättiä ja kaunista, että kohta vetää ihan sanattomaksi, enkä osaa sanoa enää järkevästi mitään niistä ajatuksista, joita tää mussa herätti <3 Awwww, söpöä ♥

Kiitos kaunis lukukokemuksesta näin nätin ficletin muodossa!

[FractaAnima]

Herkkuoone Mumsmums, ihana kommentti. Kiitos. Riipustanut on enemmän omaa sanavarastoani kuin raapustanut. OoC Sevvie ja loputtomat kliseet ovat vihattavin asia maailmassa, mutta paheeni. ^.^ Yritän niistä eroon, mutta kuten sanottua, tämä oli tällainen irtipäästö järjestä. Ps. Mikä ficletpiiri, missä?

[Herkkuoone]

FractaAnima: Sellainen piirisysteemi täällä Finissä, että osallistujat linkkaa vuorollaan jonkun ficletin, jota kaikki sitten kommentoi
Jos haluat kurkata, niin topic löytyypi täältä. :3

[Mort]

Pääsen minäkin tänne vihdoin. Eli ficletpiiristä hyvää maanantaista alkuiltaa.

Mä junnasin ja ihastuin sun teksteihisi sen jälkeen, kun olin lukenut Converse-taivaan ja nyt oon lukenut hyvin paljon sun ficcejäsi pienellä aikaa - yritän myös korjata tilanteen ja kommentoidakin mahdollisimman useaa, kunhan hetki on oikea. Joka tapauksessa tämä valikoitui ficletpiirin luettavaksi ihan siitä syystä, että a) tämä paritus b) tämä ansaitsi kommentteja ja c) mainio osoitus siitä, kuinka yksinkertaisuuskin voi olla kaunista.

Sev/Herm on ehdottomasti yksi miun suosikkiparituksistani Potter-fandomin puolella ja sitä on aina yhtä mukava lukea. Tykkäsin todella paljon tyylistäsi kuvailla Severuksen ajatuksia ja tuntemuksia. Hieman OoC:tä tosiaan havaittavissa ficin loppupuolella, mutta eiköhän rakkaus muuta jokaista, joten ei se viime kädessä jäänyt niin paljon häiritsemään.

Mua tosiaan hämäsi, että tämä ei ole saanut kommentin kommenttia ennen tätä piiriä ja mielestäni se kyllä ansaitsi tulla huomioiduksi. Pidän siitä, että siun tekstejäsi lukiessa ei tarvitse jumittua tulkitsemaan lauseita useiksi minuuteiksi ennen kuin niiden syvin olemus aukeaa. Tämäkin vain leijaili ja soljui omalla painollaan alusta loppuun. Tällaisia on kiva nauttia välipalaksi.

Mort kiittää ja kuittaa.

[Nici]

Ficletpiiristähän se minäkin. ;P

Tämä oli musta ihan söpö, mut mun on aluksi pakko sanoa, ettei oma-alotteisesti tule luettua tällasta hattaraa sitten ollenkaan. Jotenkin tuntui tosi kaukaiselta ajatella Severusta kosimassa Hermionea. Niin yltiöromanttista, että yh. Mut jos nyt jätetään mun henkilökohtaset genremieltymykset sivuun, niin tämä oli oikein ihanainen.

Tykkäsin sun patarumpu-vertauksesta ja siitä runollisuudesta, jota tästä löytyi. Tämä ei ollut sellainen ylivuotavaisen koukeroinen, eikä liian arkinen, vaan juurikin sellainen sopiva yhdistelmä molempia.

En taida osata sanoa tästä oikeastaan enää mitään järkevää (koska mun päässä Sev/Hrm on aina väkivaltapornoa ), mutta kiitos.

[FractaAnima]

Herkkuoone Kiitos linkistä.
Mort Olen uskomattoman otettu kommentistasi ja siitä, että olet nostanut tämän ficletin piiriinne. Olen vakaasti ajatellut, että täytyy lisätä alkuun varoitus OoC-Severuksesta. Ja nyt tuhannet kiitokset sinulle ja ruudun täydeltä sydämiä <3
Nici Pidän siitä, että kerrot suoraan omista mieltymyksistäsi. Rehelliset kommentit ovat loistavia ja huomaan kuitenkin, että jollain tapaa pidit kirjoituksestani, sillä sain kehuja, vaikka et tykkää fluffysta etkä parituksesta.

[malla]

Hirrrveästi jäljessä junnataan, mutta ficletpiiristä hyvää iltaa!

Luin tämän jo silloin kun tää linkitettiin piiriin, eli about kuukausi sitten. Muistin virkistämiseksi lukaisin tämän läpi uudestaan, ja pakko myöntää, että toisella lukukerralla sain tästä ehkä vähän enemmän irti. Ensimmäisellä lukukerralla kärsin itseaiheutetusta päänsärystä, ja koska tämä on meikän inhokkiparitus ja inhokkigenre, myönnän lukemisen olleen hieman tukalaa. Nyt kuitenkin tää upposi meikään paljon paremmin, ja jäi ihan erilaiset fiilikset koko ficletistä!

Severus/Hermione on tosiaan sellainen paritus, johon mä en osaa oikein suhtautua. Tykkään kyllä molemmista hahmoista, mutta jotenkin... eäh. Kaipaisin tähän paritukseen aina sellaista kilometrien pohjustusta, enkä osaa asennoitua suoraan niin, että tämä paritus olisi millään tapaa mahdollinen. (Tämä siis ihmisen suusta joka lukee lähinnä vaan slashia, lol.) Mutta tosiaan, kuten jo sanoin, nyt toisella lukukerralla tämä upposi jo paremmin. Mulla on paha tapa salaa vaihtaa hahmot päässäni toisiksi mikäli ne ovat OoC:itä, ja ekan kerran luettuani tän teinkin juuri niin. Nyt kuitenkin pysyin ihan Severuksessa ja Hermionessa alusta loppuun.

Teksti oli itsessään kivan simppeliä ja soljuvaa, runnollista ja herkkää, mutta silti jollain tapaa yksinkertaista. Tää on sellaista hyvän mielen luettavaa, joka maittaa kaiken angstin jälkeen, ja josta jää leppoisa fiilis. Tykkäilin sun kirjoitustyylistäsi, ja tekstissä oli muutamia silmää miellyttäviä yksityiskohtia, mm. "Hän synnytti sanoja ja lauseita, joita ei ollut ennen osannut ääntää.", joista pidin todella paljon.

Äh, en osaa jäsentää ajatuksiani sanoiksi, mutta yritän tässä kovin sanoa, että vaikka itse paritus ja genre onkin mulle epämieluisia, tykkäsin sun kirjoitustyylistäsi ja itse juonesta. :3

Kiitoksia tästä!

[Lyygia]

Tää ei mitenkään sovi siihen miten mä ajattelin Snarmionea. Helkkari. Onneksi sä oot niin ihana ja lahjakas ja ihana ja osaat kirjoittaa tätäkin paritusta ihan liian hyvin.

Okei. Jos nyt pääsisin laadukkaampaan kommentointiin.

Sun kirjotuksista pidän hirveästi, ja Unihaavojen ansiosta oot yksi mun suosikkikirjoittajista finissä. Tää oli nimenomaan sitä mitä mä odotinkin, eli hyvin kirjoitettu ja ihania vertauksia täynnä. Valitettavasti Severus ei oo mun päässä hellyyksiä ja kauniita sanoja syytävä mies vaikka herranjumala oon kirjottanu sen sellasena kerranvaikka tän perusteella voisi kirjat lukematon kuvitella että Severus on syntynyt ystävälliseksi.

Joka tapauksessa, iiiihana.

[FractaAnima]

malla Kiitoksia ihanasta kommentistasi. Olen erittäin otettu. Ja hyvin onnellinen siitä, että luit ficcini toiseen otteeseen.
Kristen Voi että, täällähän ihan punastuu. Kiitos paljon piristävästä kommentistasi.

[FractaAnima]

Nerissa Suuri kiitos itsellesi.