Kirjoittaja Aihe: Kukkia iholla | K-11 | Ginny/Pansy | soulmate!AU, muggle!AU | 2/x  (Luettu 2871 kertaa)

liljankukka

  • Vieras
Ficin nimi: Kukkia iholla
Kirjoittaja: liljankukka
Ikäraja: K-11
Genre: Draama, romance, femme
Paritus: Ginny/Pansy +muita

A/N: Kiitos Lyran ja sen soulmate!AU:n, josta sain idean jatkaa vanhaa soulmate!AU:tani <3 Kiitos myös kaikille irkin kivoille tyypeille! <33


1.
450 sanaa • S

Joulukuussa 2006

Kotikoloksi kutsutussa talossa viisivuotias, punahiuksinen tyttö katseli kättään, johon oli yön aikana ilmestynyt kukan kuvia. Hän oli kuullut siitä aikaisemmin, kun Billin jalkaan oli ilmestynyt kukan kuvia, juuri siihen kohtaan missä Fleurilla oli suuri mustelma. Ginny ei vain ymmärtänyt miksi hänen kädessään oli sellaisia.

"Äiti, miksi mun kädessä on kukan kuvia?" Ginny kysyi äidiltään pestessään käsiään.

"Koska jossain tuolla on sinulle tarkoitettu ihminen, joka on satuttanut kätensä juuri tuosta kohtaa", Molly vastasi, toivoen ettei Ginny kyselisi enempää.

Ginny nyökkäsi mietteliäänä, hänelläkin siis olisi tyttöystävä jonain päivänä, ihan niin kuin Billillä oli Fleur.

***

"Pansy? Miksi sinun jalassasi on kukkia?" Pansyn kolmevuotias pikkusisko kysyi ihmeissään, tarkastellen hänen jalkaansa.

"Äiti sanoi, että jossain tuolla on minulle tarkoitettu ihminen, joka on loukannut jalkansa juuri tästä kohdasta", Pansy kertoi, osoittaen jalkaansa.

Pansy oli huomannut hänelle tarkoitetun ihmisen olevan todella kömpelö, sillä hänen kätensä ja jalkansa olivat usein täynnä kukkia, joskus hänen mahassaankin oli ollut muutama.

Heinäkuussa 2009

"Ginny! Sinulla on kukkia poskessa!" Ron huudahti nähdessään pikkusiskonsa ensimmäisen kerran viikonlopun jälkeen.

"Minä tiedän", Ginny huokaisi ja istahti aamiaispöydän ääreen, "ne ilmestyivät siihen eilen."

Ginnyn mielessä oli pyörinyt miljoonia ajatuksia siitä, miksi hänelle tarkoitetun ihmisen poskessa olisi mustelma tai kenties haava. Toivottavasti toisella ei ollut mitään hätää.

Illemmalla Ginny leikki hippaa Ronin ja kaksosten kanssa, kaatuessaan nurmikolle, lyöden polvensa kiveen, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli, että nyt jollain toisella olisi kukkia juuri samassa kohtaa.

***

"Pansy, sinulla on polvessa kukkia", Pauline kuiskasi, kun Pansy asteli ulos uusissa vaaleanpunaisissa shortseissaan.

Pansy katsahti polveaan ja huokaisi. Toinen oli kamalan kömpelö, nämä kukat oli jo kolmannet viikonlopun sisällä.

"Tiedän, se joku on kömpelö", Pansy naurahti, katsahti epävarmasti polveaan, mutta tallusteli silti kohti vanhempiaan.

Ei ollut järkeä ujostella tai hävetä kukkia ihollaan, loppujen lopuksi, eivät ne edes olleet hänen omiaan.

Maaliskuussa 2013

"Meidän luokalle tuli tänään uusi oppilas", Ron kertoi päivällispöydässä.

"Joko Hermione on unohtunut?" Fred kysyi virnistellen. Kaikki tiesivät, että Hermione ja Ron olivat umpirakastuneita.

Ron punastui. "No ei! Pansy on vaan ystävä, tosi mukava sellanen."

"Pansy..." Ginny mumisi itsekseen, nimi kuulosti hyvältä, melkein tutulta jopa.

Ginny kuunteli tarkasti, kun hänen veljensä selitti Pansystä, hän ei ollut koskaan kuullutkaan tytöstä, mutta silti nimi vaikutti tutulta, jollain tapaa hyvältä ja oikealta.

***

Pansy oli vaihtanut koulua, vanhassa koulussa ei olleet asiat sujuneet. Monet karttoivat häntä, mutta poika nimeltä Ron Weasley oli ollut yllättävän kiltti. Poika oli mukava, mutta Pansyn mielestä hän selitti hieman liikaa sisaruksistaan, joita ilmeisesti oli aika monta.

"Ginny on meistä nuorin ja ainut tyttö - "

"Ginny?" Pansy kysyi yhtäkkiä. Nimi kuulosti tutulta, vaikka hän oli varma ettei ollut kuullut nimeä aiemmin.

"Niin? Ginnyn oikea nimi on Ginevra, mutta älä koskaan kutsu häntä siksi..." Ron uppoutui selitykseensä, mutta Pansyn mielessä pyöri vain Ginnyn tutulta kuulostava nimi.
« Viimeksi muokattu: 26.09.2018 22:29:18 kirjoittanut liljankukka »

Auri

  • the end of an era
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 1 442
  • and — the beginning
Täällä minä olen! Toivottavasti en ihan liian kauaa odotuttanut sua. Ensinnäkin pakko sanoa, että tosi mielenkiintonen sielunkumppanisysteemi! Oon lukenu ihan mielettömän paljon kaikenlaisia sielunkumppanivaihtoehtouniversumitekstejä (eikö oo hieno sana) mutta tälläiseen en ollutkaan aiemmin törmännyt! On ollut tatuoituja nimikirjaimia ja sielunkumppani tuntee toisen kivun ja sielunkumppanin iholle ilmestyy sama teksti minkä kirjoitat omalle iholle ja sielunkumppanilla on syntymämerkki siinä kohtaa mihin ensimmäistä kertaa koskee ja ensimmäiset sanat tatuoituna käteen ja ajastin siihen hetkeen, kun tapaa sielunkumppaninsa ja jopa loistavia sydämiä ja niin edelleen ja niin edelleen, mutta tälläistä en ole lukenut yhtäkään. Tosi mielenkiintoinen idea! Keksitkö sen itse vai löysitkö sen jostain? Ei sillä etten uskoisi sun itse keksivän, mietin vain! Tykkään myös hurjasti tuosta nimestä, joka on tosi yksinkertainen ja liittyy täydellisesti tekstiin, mutta silti se on vaan tosi kaunis ja jotenkin runollinen. Tykkään tosi paljon Ginny/Pansy-parituksesta, ja sun kirjoitustyyli sopii ihanasti niihin.

Mietin toki vaan sitä, että mikset kirjoittanut tätä originaalina, kun tätä on kuitenkin muokattu niin paljon? On sielunkumppanit ja taiaton-AU ja vielä aikakausikin on vaihdettu (minkä kyllä toisaalta ymmärrän, koska ehkä helpompi kirjoittaa ajasta jolloin on itse ollut nuori) - joten tämä olisi voinut oikein hyvin olla originaalikin. Mutta onhan tässä tutut paikat ja tutut hahmot, että ymmärrettävää sekin. :> Ja onhan tämä hyvin kirjoitettu, joten eipä mitään valittamista! Tykkään, että tässä ensimmäisessä osassa selitettiin hyvin tää premissi ja oletettavasti seuraavassa mennään asiaan? Rakastin sitä, että Ginny oli heti sitä mieltä että hänelläkin on tyttöystävä, koska Billilläkin on! Ihana pikkulapsen logiikka ;;; ♥

Sanoisin kyllä, että olet onnistunut pitämään nämä hahmot omina itsenään (en tosin ole paras tuomari, koska siitä on ikuisuus kun edes luin tai katsoin Pottereita mutta silti) Aloin heti miettimään, että miksi Pansyä on sattunut kasvoihin :< Toivottavasti ei mitään vakavaa! Hauskaa, että Ginny on vähän kömpelö ja teloo itseään. Voisin niin kuvitella sen pelaamaan futista tässä AUssa. En osaa oikein muuta sanoa vielä, mutta jään seuraamaan! Toivottavasti seuraavassa osassa tytöt tapaavat jo :-----) Ainiin, piti vielä siitä sanoa, että sekin on ihan supersöpö idea että sielunkumppanin nimi kuulostaa tutulta ja oikealta kun sen kuulee ensimmäistä kertaa. Ihana!! Kiitos lukukokemuksesta ♥ :>

someone who, when they arrive, makes you think that
everything's gonna be all right

Isfet

  • Kaamoskirjuri
  • ***
  • Viestejä: 1 395
  • kuppi teetä kaipaukseen
Pikainen kommentti vielä puhelimella, suo anteeksi. Minä en olekaan lukenut ennen sielunkumppanuus tekstiä. Kiva idea, odotan mitä tästä kehittyy!
ja mä uskon ihmeisiin
tai ainaki sanon niin
olihan joskus tääl
lentävii dinosauruksii

liljankukka

  • Vieras
Auri, voi apua sun kanssas ;;; <333 Ihana kommentti ja sinä! :>> Niinku jo sanoinkin, niin tää on tosiaan Pinterestistä kaiveltu idea, joka vaikutti tosi kivalta, enkä ollut aikasemmin törmännyt. :> Siiiis mietin tälle nimeä ihan luvattoman kauan ja sitte ajattelin vaan, että paskat, yksinkertanen otsikko on ihan hyvä :D Ihana kuulla, että mun kirjotustyyli sopii näihin tyttöihin, en oo koskaan heistä ennen kirjottanut :> Öäöä, meinasin alunperin kirjottaa originaalina, mutta mulla ei ollut sopivia hahmoja ja musta ei tuntunu yhtään hyvältä idealta alkaa keksiä lisää hahmoja :D Rupesin miettimään Pottereita ja Ginny ja Pansy vaan tuli mieleen :> Taiaton-AU, koska en ees tiiä, jotenki se Potterien juoni ja asetelma ei musta sopinut tähän :D Ja aikakausi just siksi vaihdettu, että 2000-luvusta on niiin paljon helpompi kirjottaa, kun on sillon itse ollut pieni :D Joooo, en osaa sanoa muuta, kun että kiitos ihan ääärettömästi kommentista! ;;; <33333 Ja toivottavasti tykkäät jatkostakin :33

Isfet, kiva että tykkäät ideasta ja kiitos kommentista! <3


2.
400 sanaa • S

Lokakuussa 2014

”Voiko Pansy tulla meille tänään?” Ginny kuuli Ronin kysyvän, hänen mielenkiintonsa heräsi välittömästi.

”Totta kai voi, Ron! Mukavaa, että olet saanut ystävän”, Ginny vielä kuuli äitinsä vastaavan ennen kuin sulki huoneensa oven.

Ginny nojasi vasten vaaleansiniseksi tapetoitua seinäänsä ja puri huultaan, ettei hihkuisi ääneen. Hän ei ollut nähnyt Pansyä aikaisemmin, eikä hän tiennyt miksi edes odotti sitä niin kovasti.

Ovikellon soidessa Ginny katsahti tummanvihreäksi maalattua puista kelloa, joka koristi hänen huoneensa seinää. Kello oli vasta viisi, mutta ilmeisesti Pansy oli jo saapunut. Ginny puri huultaan ja avasi tärisevin käsin huoneensa oven.

”Siinähän sinä olet!” Hänen äitinsä sanoi, kun hän asteli portaita alas olohuoneeseen.

Ginny huokaisi. Bill oli Fleurin luona, Charlie oli oletettavasti iskemässä naapuritalon Harryä, Percy opiskeli huoneessaan ja kaksoset olivat lähteneet ulos. Isänkin ollessa töissä, paikalla ei hänen lisäkseen olleet kuin Ron, Pansy ja äiti. Ginnyn jalat tärisivät, kun hän käveli keittiöön ja katsahti ruskeatukkaista tyttöä veljensä vieressä.

”Hei, minä olen Pansy”, tyttö tervehti, sai neljällä sanalla Ginnyn kädet hikoamaan ja sydämen hakkaamaan lujempaa kuin koskaan ennen.

”Hei, olen Ginny”, Ginny hymyili nätisti, mutta potkaisi itseään sisäisesti, hän ei koskaan ujostellut, miksi siis aloittaa nyt.

Ron osoitti Pansylle olohuoneen suunnan ja Ginny päätti seurata tätä. Hetken he istuivat ihan vain kahdestaan, kiusallisen hiljaisuuden vallitessa.

”Sinulla on kivat korvikset”, Ginny kuuli toisen äänen vierellään ja säpsähti pienesti.

Hetken mietittyään Ginny tajusi laittaneensa vanhat Hello Kitty -korviksensa ja punastui korviaan myöten.

”Kiitos”, Ginny sanoi, kuulostaen edelleen ihan liian ujolta.

Pansyn ruskeat silmät tarkkailivat hänen jokaista liikettään, hetken Ginny pohti, pitäisikö hänen kenties sanoa jotain, mutta juuri sillä hetkellä Ron tuli keittiöstä ja istahti heidän väliinsä.

Ginny ei ollut koskaan halunnut lyödä veljeään yhtä paljon -tai kovasti.

***

”Pansy? Miksi sinä olet myöhässä?” Maria kysyy, kun ulko-ovi kolahtaa sen merkiksi, että joku on saapunut.

”Anteeksi. En yhtään huomannut ajankulua”, Pansy sanoi, ei malttanut olla hymyilemättä.

Marian vielä nuhdeltua Pansyä, tämä juoksi välittömästi rappuset ylös omaan huoneeseensa ja hyppäsi suoraan sänkyyn, haudaten päänsä tyynyihin.

Pansy|20:19: Mikä mua vaivaaa?!
Cindy|20:19: Monikin asia :D Mikäs nyt?
Pansy|20:20: Musta tuntuu ihan oudolta.
Cindy|20:20: Ai se Ginny vai? Kerro sille siitä
Pansy|20:20: En mä voi! Sehän pitäisi mua ihan sekona :D
Cindy|20:21: No eikä pitäisi!

Pansy mietti hetken, että Ginnylle kertominen voisi oikeasti olla hyvä idea, mutta pudisti sitten itsekseen päätään. Ginny varmasti pitäisi häntä ihan omituisena ja varmaan nauraisikin.

Hetken kuluttua Pansy oli nukahtanut, päivävaatteet edelleen yllään, päiväpeitto sängyllä ja puhelin kädessä. Mieli ei rauhaantunut.
« Viimeksi muokattu: 26.09.2018 22:31:35 kirjoittanut liljankukka »

Parris

  • menteur artistique
  • ***
  • Viestejä: 3 233
Aamuöinen tervehdys kommenttikampanjasta! Sielunkumppani-AUt ei oo mulle lainkaan tuttuja, minkä takia olikin kiinnostava tutustua tähän. Oon Aurin kanssa hieman samaa mieltä siitä, että tämä tuntuu vähän irralliselta ficcimaailmaa ajatellen, kun tässä on aika monta erilaista AU-tilannetta käynnissä kerralla. Mutta päähahmot eli Ginny ja Pansy säilyttävät kuitenkin ytimensä ja tärkeimmät piirteensä, mikä on kaiketi tärkeintä. :D Tykkäsin ylipäätään siitä, että kaikkien näiden muutostenkin keskellä Kotikolo säilyi tärkeänä tapahtumapaikkana, ja koko Weasleyn perhe tuntuu olevan enemmän läsnä kuin kirjasarjassa. Kyseisen perheen dynamiikka on yksi suosikkiasioitani Pottereissa, ja siksi sen kaikenlainen käsittely ficeissä on kivaa.

Pienet viittaukset erilaisiin taustajuoniin (Ron/Hermione, Charlie/Harry) olivat hauskoja; pitkässä juoksussa olisi kiinnostavaa, jos tutkisit myös näitä juonimahdollisuuksia, ettei esimerkiksi Charry-maininta olisi muuten vain mahdollisia lukijoita palveleva fanservice-juttu vaan ihan oikea ja konkreettinen näkökulma tarjoamaasi maailmaan. Ylipäätään laajemmalla maailmankuvan rakentamisella tarina saisi enemmän "lihaa luiden ympärille" ja Ginnyn ja Pansyn suhde etenisi luonnollisemmassa tahdissa. Sielunkumppanuus tarjoaa kirjoittajalle viehättävän tavan tuoda hahmoja yhteen, ja tässä kukkien ilmestyminen iholle antaa mielenkiintoisella tavalla romanttisen ja tosi nätin keinon tälle. Toisaalta "näkyvä" yhteys ja vielä samaan kouluun osuminen (mikä, jos asiaa tarkemmin miettii, on hurjan iso yhteensattuma) tarjoaa kirjoittajalle aika, mm, helpon keinon saattaa hahmot yhteen tosi nopeasti. Toivottavasti siis uskallat antaa Ginnylle ja Pansylle aikaa, koska harvoin elämä on satua, vaikka oman sielunkumppanin tunnistamismahdollisuus onkin tässä olemassa heillä!

Mutta mm, piti vielä palata tuohon, miksi koin hahmot IC:ksi! Ginny tuntuu alusta asti tässä suht rohkealta ja uteliaalta, mikä on mulla ollut ainakin hänestä vahva headcanon. Samalla tavalla Pansyn suoraviivaisuus ja tietynlainen nopea sielunkumppanin "tuomitseminen" kömpelöksi tuntuu tosi oikealta; siihen liittyy älykkyyttä ja tokassa osassa esille nousevaa yksityiskohtien huomiointia, mitkä molemmat sopivat Pansyn kirjasarjasta melko tuntemattomaan hahmoon. Tykkään!

Kaikkiaan siis mielenkiintoinen aloitus tälle. Toivon, että uskallat tosiaan antaa hahmoille tilaa ja aikaa, kun tämä kerran lähtee siitä, että heillä ei ole ollut minkäänlaista tekemistä keskenään - sielunkumppani-AU saattaisi mun suht aloittelevasta näkökulmasta johdatella vaarallisesti liian helppojen tarinoiden poluille. :D Kiitos!

Tomsessed

  • #58
  • ***
  • Viestejä: 597
Vaihdokkaista heps!

Myöskään mulle tällaiset sielunkumppani-jutut ei ole millään tavalla juttuja, toki jotain olen lukenut, mutta kuitenkin. Ajatuksena todella jännä! Parituskaan ei ole sellainen, joka ekana tulisi jostain vastaan, mutta se teki tästä vaan entistä mielenkiintoisempaa. Aluksi olin vähän hämmentynyt, kun piti sisäistää, mitä kaikkea on erilailla, aika pian olin taas kartalla.

Omaan makuuni tämä alku on edennyt aika vauhtia, ja olisinkin toivonut hieman enemmän taustatarinaa. Kyllähän tästä idea ja pointti tulee selkeästi esiin, mutta ensin hypittiin kolhusta toiseen ja sitten yhtäkkiä hypättiinkin jo tutuiksi. Ronen tuossa edellä aika hyvin tiivistää myös mun ajatukset: toivottavasti annat hahmoille ja suhteelle aikaa! Kyllähän tämä aika selkeästi ohjautuu sitä kohti, että Ginny suunnilleen lentää portaat alas, ja molemmat ovat täynnä kukkasia, mutta sehän olisi vähän tylsää. ;)

Kaiken kaikkiaan pidän tästä paljon jo ihan siksi, että tuo ajatus "kukkasia kolhuista" on jollain tavalla äärettömän söpö. Toivon myös, että Kotikolo pysyy tarinassa mukana yhtä suuressa osassa jatkossakin ja että myös noita taustatarinoita avattaisiin enemmän! Tässä on todelliset mahdollisuudet vaikka mihin. En toki yhtään tiedä, millaiset suunnitelmat sulla on tän suhteen, mutta kuitenkin. ;D Kiitos tästä ja hyviä kirjoitushetkiä! o/

Bannu Ingridiltä ♥