Title: Kirkkaanvihreät silmät.
Author: Killmore
Rating: K- 11 //Sansku muutti ikärajan uusien sääntöjen mukaisiksi. (:
Paring: Harry/Draco
Genere: Fluffy, minun oma kieroutunut Humourini..
Summary: Harry alkaa käyttämään piilolinssejä, joka alkaa ärsyttämään Dracoa. Mitä ihmettä on tapahtumassa?
A/N: Ja minä en koskaan ota opikseni. Nytkin minulla olisi monta juttua tehtävänä, kirjoitettavana ja siivottavana mutta minä vain aloitan ficin. Hyihyi, Killie. Etsiskelen betaa, ilmoitelkaas minulle jos haluaisitte betata.
1. Luku
Dracon POV
Olen aina ollut luihuinten kuningas. Minua on kunnioitettu. Tytöt ovat kuolanneet perääni. Kukaan ei ole häirinnyt minua. Paitsi se pirun Potter. Kunnioitettu Potter. Potter, poika-joka-elää. Minulle aina poika-joka-elää-mutta-ei-enää-kohta. Kaikki suunnitelmani ovat menneet myttyyn. Aina se pirun Potter pottapää on selvinnyt kaikesta. Hän on aina ollut tasavertainen kanssani. Isä on sanonut että hän vielä joku päivä saa isän kädestä. Minä sain kerran isän kädestä enkä voinut istumaan viikkoon.
Tällä kertaa se potta meni liian pitkälle. Hän heitti pois ne pirun lasit. Kun ne silmät eivät ole lasien takana, ne ovat niin inhottavan, kirkkaan, puhtaan vihreät. Ne ovat kaikkea jota minun silmäni eivät ole. Ja kaiken lisäksi Pansy pitää niistä. Ei sillä, että olisin mustasukkainen, sillä minulla on aina neitimäinen Blaise jota voin vedellä takapuoleen, mutta hänen jankkauksensa “Potterin ihanan vihreistä silmistä” alkaa ärsyttämään.
Toki minäkin olen ne silmät huomannut. Potter astui portista sisälle ja kompastui matka-arkkuunsa, jolle minä tietysti nauroin ivallisesti odottaen sitä tuttua lasin rikkoutumisen ääntä, joka normaalisti lähtee kun hän kaatuu. Mutta mitään ei tullut. Nauruni loppui kuin seinään (tuota ei enää ikinä saa tapahtua) ja tuijotin Potteria äimistyneenä.
“Mitä nyt, Malfoy, onko kissa vienyt kielesi?” Potter tiuskaisi ivallisesti ja mieleeni muistui se kun viisivuotiaana naapurin kissa puraisi puolet kielestäni pois. Isä tappoi sen silloin.
“Tiedoksesi Potter, minä en omista kissaa, ja…” Aloitin mutta lauseeni jäi kesken kun satuin katsomaan hänen silmiinsä. Nyt kun hänellä oli piilolinssit, näin paremmin hänen kirkkaat silmänsä. Ne olivat säihkyvän, tumman vihreät, ja niissä vilkkui ivallisuus. Näin niistä kuvani, ja näytin todella tyhmältä. Tuijotin Potteria suu ammollaan ja silmistä miltei paistoi äimistyneisyys. Korjasin toki heti asentoni, mutta Potter oli nopeampi.
“Menikö luihuisprinssin pasmat sekaisin?” Ilkkui pottapää. En ehtinyt alkaa miettiä mikä olikaan pasma, vaan keskityin tuhahtamaan ilkkuvasti ja heittämään jotain takaisin. Mutta ei sitä pinkkiä pientä sydäntyynyäni joka on aina taskussani. Tarvitsen sitä vielä joskus.
“Maailmanpelastaja!”
“Käärmeensikiö!”
“Basiliskin huvipoika!”
“Voldemortin kengännuolija!”
“Harry, Harry, lopettakaa! Olette jo kuudennella, ettekö voisi lopettaa?” Se Potterin kuraveri tuli väliin juuri kun olin pääsemässä vauhtiin. Pottapää vain nyökkäsi ja lähtiessään pois näytti minulle kieltä. Minä näytin takaisin ja käännyin oman vaununi suuntaan. Sääli että Tylypahkaan ei saa ottaa henkilökohtaisia kotitonttuja. Matka-arkku on todella painava työntää portin läpi.
“Draco, hanipuppeli, mitä sanot uusista kaavuistani?” Käännyin ympäri ja odotin sanojan olevan Pansy, mutta se olikin Victoria Crysterls, vai mikä se sukunimi olikaan, mutta eräs ärsyttävä viidesluokkalainen jonka kanssa olin kerran käynyt Tylyahossa. Hänellä oli päällään kirkkaanliila, röyhelöinen kaapu.
“Ihan kiva…” Sanoin ja löin itseäni sisäisesti. Vain Potter sanoisi noin. Kommenttini avulla pakenin vaunuuni ja repäisin suklaasammakkopaketin auki. Ahdoin suuhuni viisi sammakkoa ja mussutin ne mömmöksi. Minua oksetti. Hyi.
***
Luihuisten pöydässä on aina hauskaa. Minusta on aina tuntunut että Rohkelikkojen pöydässä ei ole yhtä hauskaa, mutta en minä sinne ole koskaan kunnolla katsonutkaan. Meillä vitsaillaan kuraverisistä ja Dumbledoresta. Olen varma, että jos Harry olisi tullut ensimmäisellä luokalla ystäväkseni, hänelläkin olisi hauskaa nyt meidän kanssa. Lempiruokaani on käärmeenliha kermakastikkeella ja siirappitortut.
“Hyvää iltaa oppilaat!” Nyt se vanha kääkkä aloitti puheensa. Mikään ei ole tylsempää kuin ne puheet joita joutuu kuuntelemaan. Potter kuunteli aivan innoissaan, tietenkin. Minua alkoi ärsyttämään ja leijuttelin lusikkaa edessäni. Isä on sanonut että ei saa leijua sillä että osaakin taikoa mutta en minä leiju. En ainakaan nyt. Satuin vilkaisemaan Potteriin päin. Kerrankin hänen vihreät silmänsä eivät olleet vihaiset, vaan ihmeen rauhalliset. Jos tarkkaan katsoi, saattoi niissä nähdä hieman ruskeaa… Ihan häivähdyksen… Hetkinen, mitä minä teen, katselen Potterin silmiä? Ja kattia kanssa.
Nyt Dumbledore lopetti vihdoin puheensa. Sanoikohan hän jotain tärkeää. En ole kiinnostunut, kiitos vain. Hetkinen. Mitä Granger tekee? Hän osoittaa minua. Mitäh? Ja sanoo jotain Potterille joka nauraa. Tästä pitää ottaa selvää. Mutta ensin syön. Otan heti ensimmäiseksi salaattia ilman kastiketta. Pansy on ärsyttävä kun hän meuhkaa kaloreista. Olen ihan tarpeeksi hoikka luonnostaan. Mutta entä jos kuitenkin…
***
Ja taas minä tein sen. Söin liikaa siirappitorttua. Istun oleskeluhuoneen karvamatolla. On todella myöhä, enkä näe ketään muuta tupamme yleisissä tiloissa. Ehkä menen käytäville hiiviskelemään. Niin teenkin. Nousen, ja kävelen kiviseinälle josta pääsee pois tuvastamme. Käytävällä on kylmä. Alan kävellä ylöspäin käytävää, kunnes kuulen takaani äänen.
“Mitä sinä täällä, Malfoy?” Käännyn, ja näen Potterin. Hänen vihreät silmänsä eivät ole ivalliset, kumma kyllä. Luulen voivani jättää ilkeyden naamarin pois. Ehkä. Nuo silmät paljastavat silti aika paljon.
“Tuijotatko sinä minun silmiäni?” Potter kysyy, ja minä häkellyn. En, en minä häntä suorasanaisesti tuijota, minä vain katson. Pirun ärsyttävät silmät, jos saan sanoa. Niissä todella on pilkahdus ruskeaa, mutta vain tuossa oikeassa. Jos suljen ripsiäni, Potterin silmistä tulee pienet vihreät valopilkut.
“Oletko ihan okei, Malfoy?” Suljen silmäni jotta en näkisi niitä Potterin silmiä. Ne ärsyttävät minua todella. Aargh. Kuulen Potan huokaisevan.
“Kuule Malfoy, jos nyt olet mykkä, niin minä voinkin tästä lähteä…” En kestä enempää vaan suljen hänen suunsa minun suullani. Suutelen häntä raivokkaasti, kunnes hän vastaa suudelmaan. Pelästyn niin, että irrottaudun otteesta ja katson Harrya silmiin. Hetkinen, Harrya? Ei, vaan katson POTTERIA silmiin. Silmissä näkyy tällä kertaa pieni ilo ja hämmennys. Hetkinen, iloko? Aargh. Minun täytyy lopettaa tuo toisto. Ei siellä enää iloa näkynytkään. Pelkkää hämmennystä.
Tajuan vihdoin miten pahasti olin mokannut ja juoksen takaisin kiviseinälle ja läähätän tunnussanan siihen. Astelen suoraan makuusaliini ja silkkiseen petiini. En enää ikinä ajattele Potterista sillä tavalla. Tai siis, ihan kuin olisin ajatellut. Hah. Väsymys painaa silmiäni. Päätän vihdoin antaa sille periksi ja nukahdan.
***
Kuulen ensimmäiseksi kun Blaise huutaa jotain suihkuhuoneesta. En välitä, vaan laitan tyynyn pääni päälle. Luultavasti hän näki hämähäkin kylpyammeessa. En todellakaan välitä hienoneiti Blaisesta. Potter hiipii mieleeni ja sulkee järjen oven sisääntullessaan. Hän alkaa stripata. Potter laittaa jonkun lanteita keikuttavan jättibiisin soimaan ja alkaa ottamaan paitaa pois silmät puoliauki ja huulet raollaan…
“Draco!” Kuulen Blaisen huutavan korvaani ärsyttävän lujalla äänellä. Puristan huuleni tiukaksi viivaksi ja toivon Blaisen jonnekin erittäin ahtaaseen ja pimeään paikkaan…
“Suihkussa on hometta!” Blaise ei kadonnut minnekään vaan palasi vielä ärsyttävämpänä.
Vihdoin, noin puolen tunnin päästä herään ja pukeudun. En ehdi laittaa hiuksiin lakkaa, joten vain suin ne taakse. Haluan saada suklaavanukasta ennen kuin Crabbe ja Goyle syövät kaiken.
Astelen itsevarmasti alas oleskeluhuoneeseen mutta itsevarmuuteni valahtaa alas vatsanpohjaan kun näen Pansyn esittelevän kuvaa minun ja Potterin suudelmasta. Se näyttää hyvin… Kiihkeältä, jota se olikin.
“Pansy!” Kiljaisen ja ääneni kohoaa oktaavin ylöspäin normaalista äänestäni. “Mistä sait tuon kuvan?” Pansy hymyilee pirullisesti ja heiluttelee sitä käsissään.
“Draco kulta, Harry Potter ei ole ainoa jolla on näkymättömyysviitta, ja Colin Creevy ei ole ainoa, jolla on kamera.” Pansy sanoo piruillakseen minulle ja virnuilee. Minulla alkaa keittää.
“Anna se tänne!” Kiljun ja juoksen Pansyn luokse kädet heiluen kuin tuulimyllyllä. Näytän varmaan aivan Weasleyltä. Hän on tunari, luuseri, ja pälli. Mitäköhän pälli tarkoittaa? En ehdi miettiä asiaa tarkemmin, sillä minun on saatava Pansy kiinni. Pansy vain kiljuu naisellisesti ja juoksee pakoon megalomaaniseilla buutseillaan. Olen aina miettinyt miten naiset pääsevät koroillaan eteenpäin? Saan vihdoin Pansyn kiinni ja revin kuvan. Sitten lähden aamiaiselle.
Suuren salin luihuisten ja rohkelikkojen pöydät ovat onneksi kaukana toisistaan sillä silloin minun ei tarvitse kohdata Potteria ennen kuin liemitunnilla, joka on… Ensimmäinen tunti. Minun tuuriani. Sitten on onneksi hyppytunti niin voin hyvin viilentää tunteitani. Sillä minä en pidä Potterista tai mitään. Tai ehkä ihan vähäsen. Ihan pikkuriikkisen.
“Draco, miksi tulet vasta nyt?” Kysyy Crabbe. Se poika on tyhmä kuin oranki, mutta hyvä pitää henkivartijana jos on pahis, niin kuin minä. Eivätkä pahikset tykkää hyviksistä.
“Pansyn takia.” Vastaan kylmästi ja välinpitämättömästi. Kun viesti on uponnut sen tyhmilyksen päähän, otan kupin ja kaadan siihen paljon suklaavanukasta padasta. Suklaavanukas on hyvää. Potter maistui samalle kuin suklaavanukas. Eli ihan hyvälle. Hänkin taitaa syödä yhtä paljon makeaa kuin minä. Olemme aika samanlaisia.
Kello on jo paljon, on mentävä tunnille. Kalkaros on suunnilleen yhtä mukava kuin porsas, mutta hän pitää isästä ja sen takia mielistelee minua vaikka minulla olisi kuinka huono liemi tahansa. Hän myöskin nöyryyttää Potteria, mikä taas on hyvää tuntiviihdettä.
Istun nyt aika lähelle Potterin jengiä ja kuulen heidän kinastelevan jostain.
“Aivan kuin hän oikeasti pitäsi sinusta, Harry.”
“Niin, hän vain leikkii.”
“Mutta se oli niin aitoa…”
“Harry, rakkaus ei ole aitoa.”
Olen varsin tyytyväinen, sillä sankarikolmikossa on hieman säröjä. Teemme tänään juomaa, joka muuttaa juojansa kynttilänjalaksi. En tajua mitä hyötyä siitä on, mutta kaadan kuitenkin kuuliaisesti steariinin ja yksisarvisen sarvijauheen pataani.
“Potter, miksi olet taas tunaroinut?” Kuulen Kalkaroksen kysyvän kolkolla äänellä. Potter painaa päänsä alas, niin etteivät vihreät silmät näy. Luojan kiitos, sillä en halua alkaa taas ajatella kaikkea tyhmää.
“En tiedä…” Potter mumisee aika murretulla äänellä. Kalkaros vain jatkaa.
“Et siis laittanut puolta desiä steariinia, vaan kokonaisen desin! Potter, ilman minua olisit räjäyttänyt koko tyrmän. Jäät tänne tunnin jälkeen vähäksi aikaa, ja muut, tunti on loppu!”
Kaikki kiiruhtavat omiin tupiinsa, kirjastoon tai vain käytävälle notkumaan. Minä jään odottamaan Potteria, sillä haluan ilkeillä hänelle. Potter on kyllä aika söpö, mutta en ole homo. En todellakaan. Hyi ällötys.
Potter astuu ulos ovesta ja minä huikkaan: “Hei Potta, oliko kivaa?” Potter huokaa dramaattisesti, vähän niin kuin äiti joskus isälle.
“Älä jaksa, Malfoy.” Hän pyytää ja katsoo minua anovasti silmillään. Ne ovat vieläkin aivan hirveän vihreät. Apua.
Jo toisen kerran vuorokauden aikana painan Potterin suun omaani vasten ja suutelen häntä. Hän maistuu tikkarille.
Voi luoja. Minun pitäisi mennä hoitoon.
A/N: Siinä oli ensimmäinen luku. Kommenttia?
