Nimi: Yö keittiössä (buhuu, kuulostaapa aavemaiselta
)
Beta: Ristiriita
Tyylilaji: vähän fluffyä. one-shot
Ikäraja: S
Paritus: Winky/Oljo
Vastuuvapus: Rowin maailma, minä leikin. En saa tästä muuta kuin hyvän mielen.
Summaus: ”Mutta Winky tahtoo olla täällä!”
A/N: Tylypahkan kotitontut <3 Oljo on OoC, tiedän.
Yö keittiössä
Oljo puristi medaljonkia. Se kimmelsi heikosti kynttilänvalossa, vaikka Oljo olikin sen jo monta kertaa putsannut. Hän silitti sitä hellästi ja pyyhkäisi sormellaan kultaista ketjua.
Kuului kalahdus. Oljo työnsi medaljongin nopeasti piiloon rättinsä alle ja katsahti ympärilleen. Tylypahkan keittiö oli iso, kulmia oli monta, kattiloita satoja. Yhteen kattilaan mahtui kolme tonttua piiloon, sen Oljo tiesi. Nuoremmat, iloisemmat tontut joskus leikittelivät kattiloilla, kauhoilla ja kapustoilla.
Ei, ajatus ei saa harhautua, Oljo käski itseään ääneti. Se mottasi kipeäsi käteensä. Pitää keskittyä työhön, vartioida keittiötä.
Kuului taas kalahdus.
”Kuka siellä?” Oljo vinkaisi. Tyhjä medaljonki heittelehti rinnalla pienen sydämen lyödessä. Oljo kuulosteli lepakonkorvillaan, muttei kuullut mitään. Se nousi ylös ja otti kasvoilleen vakavan ilmeen.
”Kuka siellä?” Tonttu kysyi uudestaan. Kuului inahdus, kun kattilakasa romahti. Oljo kerkesi väistää vierivää kattilankantta, mutta toisella tontulla ei käynyt yhtä hyvä tuuri.
”Winky! Ei saa olla täällä. Mene pois, nukkumaan!” Oljo käski tyttötonttua, joka kaivautui esiin kermatortun jäännöksistä.
”Mutta Winky tahtoo olla täällä!” Tonttu sanoi vastaan. Se nuolaisi kerman peittämää kättään.
”Nukkumaan!” Oljo osoitti järkähtämättömänä pientä ovea, joka vei tonttujen makuukamariin. Oli hänen keittiövuoronsa ja hän ei antaisi tuon Winkyn pilata sitä häneltä.
”Mutta ei Winky tahdo.” Winky yritti.
”Miksi Winky kiusaa Oljoa aina täällä öisin? Oljo haluaa yksin vartioida!” Oljo kysyi vihaisena. Ei ollut ensimmäinen kerta, kun tuo tonttu tunkeutui hänen vartiopaikalleen.
”Winky on aina keittiössä, ei Winky tykkää tonttusängyistä!” Winky selitti ja osoitti keittiön perälle, josta Oljo hahmotti keittokattilan, josta pilkisti viltti. Ilmeisesti Winky nukkui siellä.
”Winky menee nukkumaan nyt!” Oljo murahti ja istuutui taas kynttilän viereen.
”Winky ei tykkää olla yksin. Winky tahtoo olla Oljon kanssa vartiossa.”
”Ei Oljo tahdo!”
”Winky tahtoo!” Tontun silmiin kohosivat kyyneleet.
”Oljo antaa luvan, jos Winky on hiljaa!” Oljo antoi periksi. Se halusi päästä taas vartioon.
Winky istuutui Oljon viereen lattialle. Se leikitteli kynttilän hennolla liekillä, kunnes huomasi Oljon pyörittelevän silmiään. Winky lopetti.
Hetken kuluttua Winky napsutteli sormiaan kyllästyneenä. Oljo vilkaisi Winkyä, joka lopetti mutta alkoi hetken kuluttua rummutella jalallaan. Oljo mulkaisi Winkyä. Sitä alkoi kaduttaa antamansa lupa.
Tuntia myöhemmin Oljo huomasi sivusilmällä Winkyn lopettaneen jalan rummuttamisen. Tyttötontun väsymys oli ottanut vallan, ja se tuhisi hennosti. Tontun pää retkahti Oljon olkapäälle. Oljo meinasi ensin työntää Winkyn pään pois, mutta ei lopulta hennonnut.
Totta kai Oljo oli huomannut Winkyn lähestymisyritykset, mutta Oljo oli jo vanha. Liian vanha, Oljo huokaisi ja huomasi taas räpläävänsä madaljonkia. Oljo teki sitä aina hermostuessaan. Mutta mikä häntä hermostutti? Sekö, kuinka Oljo pelkäsi Winkyn kuulevan hänen sydämensä tykytyksen, vai se, kuinka pehmeältä Winkyn poski tuntui Oljon olkapäätä vasten?
-----
A/N2: Kommentteja tonttusöpöilystä?
