Title: Kuningasta etsimässä
Author: AraSebe
Beta: Mustekehrääjä
Fandom: Taru Sormusten herrasta
Genre: komedia
Raiting: S
Pairting: Legolas, Aragorn (Estel, Konkari, Siipikinner), Pippin, Merri, gondorilaisia, rohanilaisia, Gimli, Gandalf
Summary: Gondorilaiset haluavat löytää kuninkaan, ja Legolas aiheuttaa heille ongelmia sen suhteen, sillä Aragorn ei halua vielä kruunajaisiaan.
Varoitukset/Warnings: viiittauksia tupakan käyttöön
Disclaimer: Kaikki hahmot kuuluvat Tolkienille.A/N: En saa rahaa, haluan vain huvittaa itseäni ja muita. Idea lähti alunperin keskustelusta kavereiden kanssa vuosia sitten, jolloin alunperin kirjoitin tämän.
/edit: betattu versio
Gondorilaisia parveilivat Minas Tirithin ulkopuolella. He ohittivat teltan, joka oli metsän tuntumassa. Legolas tuli esiin teltasta ja ihmetteli gondorilaisia hevostensa selässä. ”Mitä te etsitte?”
”Ei mitä, vaan ketä. Etsimme kuningastamme. Kuulimme, että hän oleilee jossain täällä”, sanoi yksi kaupunkilaisista.
”Ettei vain täällä?” kysyi toinen ärtyneenä Legolasin kalvetessa valkoiseksi. ”Olen Synkmetsän prinssi, erehdyit.”
”Keitä siellä on?” Aragornin ääni kysyi teltasta, ja mies oli tulossa ulos.
”Ei ketään, joka kiinnostaisi sinua”, Legolas vastasi nopeasti, mutta Aragorn oli jo ulkopuolella ja jäykistyi nähdessään kansansa.
”Hei, tiedätkö kuninkaastamme jotain?” kysyi sama gondorilainen, joka oli ilmoittanut oli ilmoittanut ensimmäisenä heidän tulonsa syyn.
”En niin mitään”, Aragorn sanoi järkytyksensä lieventyessä.
”Legolas, vie heidät takaisin kaupunkiinsa”, Aragorn sanoi haltiakielellä.
”Tietenkin, ystäväni”, Legolas sanoi.
”Hannon le”, Aragorn kiitti vielä ja poistui telttaansa.
”Jos etsitte kuningasta, metsässä autetaan teitä”, Legolas kertoi.
”Hän kyllä näytti kuninkaalta”, sanoi eräs gondorilainen. ”Se toinen mies.”
”Älä höpötä, Gladior”, sanoi joku.
Neljä päivää kului. Viidentenä päivänä Legolas jo ihmetteli kaupungin tyhjyyttä. Hän ei ollut uskonut, että gondorilaisista olivat uskoneet häntä. Hän oli kertonut Aragornille tästä pilastaan.
”No, sinne on pitkä matka”, Aragorn sanoi, kun Legolas ihmetteli ääneen mietteitään.
”Mutta kuvittelin heidän tajuavan, etten ollut tosissani”, Legolas vastusti.
”No, sinusta nyt ei nää mitään, kun olet niin totinen”, Aragorn huomautti ystävällisesti.
”Heko, heko, vaikka oletkin oikeassa”, Legolas vastasi.
Kuului kavioiden kopse, ja Legolas meni ulos. Gandalf oli siellä. Samassa kuului kovaa rytinää, ja gondorilaisia tuli metsästä.
Legolas kirosi mielessään.
”Legolas, haluaisin tavata Aragornin.”
”Hän ei ole tavattavissa”, Legolas sanoi.
”Miksi? Meidän pitäisi puhua kruunajaisista”, Gandalf ilmoitti.
”Hän tulee puhumaan asiasta myöhemmin”, Legolas vakuutteli.
”Hei! Sinä!” joku gondorilainen sanoi tarkoittaen Legolasia. Legolas kirosi painokelvottomasti.
”Missä he muuten ovat olleet? On ollut epätavallisen hiljaista. Tiedätkö sinä?” Gandalf kysyi Legolasilta.
”E-enhän minä”, Legolas kiirehti vastaamaan.
”Ei me Rohanin kuningasta etsitty!” joku huusi. ”Metsässä opastettiin Rohaniin, mutta tajusimme sen heti ja sanoimme, että on tapahtunut väärinkäsitys. Tulimme viivana takaisin metsästä.”
Legolasin ilme tuli nopeasti vakavaksi. ”Äh… antaa olla. Enkä edes tiedä, mistä puhut.”
”Missä se Aragorn oikein on?” Gandalf pohti. Hän ei suostunut poistumaan.
Aragorn tuli teltasta ja yllättyi totaalisesti.
”Mitäh?” Aragorn ihmetteli.
”Aragorn! Meidän pitää puhua kruunajaisistasi”, Gandalf innostui nähdessään ystävänsä.
”Shh…!” Aragorn hyssytteli. ”Ei nyt.”
”Miksei?” Gandalf kysyi typertyneenä.
”Hiljaa vain. En tiedä, mistä puhut, mutta voimme puhua asiasta myöhemmin”, Aragorn sanoi.
”Niin, mutta… Etkö haluaisi…?” Gandalf yritti jälleen.
”Haluan, että viet gondorilaiset takaisin kaupunkiinsa.” Aragorn viimein keskeytti Gandalfin niin, että maia pysyi edes hetken hiljaa.
”Minne kuningas on häipynyt?” Gandalf päivitteli ääneen hetken päästä.
”Sen me haluamme tietää”, gondorilaiset huudahtivat.
”Tässä hän on…”, Gandalf aloitti, mutta Legolas keskeytti hänet töytäisyllä ja oli kaataa maian.
”Minä etsin kyllä kuninkaan. Kun te kelvottomat ihmiset ette löydä kuningasta metsästä, minä löydän.” Legolas ilmoitti.
Aragorn tajusi heti, ketä Legolas menisi hakemaan. ”Tulen mukaasi. En kestä tätä tungosta. Missä se Roheryn on?”
”Hän kyllä muistuttaa kuningasta”, joku sanoi taas Aragornista.
”Hänhän on!” Gandalf ilmoitti taas läsnäolostaan.
Aragorn tuskastui.
”HILJAA JA KAIKKI, HETI!” Legolas huusi. ”Tule, Estel.”
”Mutta, Aragorn, meidän piti puhua kruunajaisistasi”, Gandalf sanoi.
”Kenelle puhut?” Aragorn kysyi katsellen ympärilleen.
”Konkari!” kuului ääni.
”Viimeinkin joku kutsuu oikealla nimelläni”, Aragorn mumisi.
Merri ja Pippin tulivat hänen luokse.
”Konkari… koska saa ruokaa? Meillä on kamala nälkä. Kruunajaiset olisivat hyvä olla pian. Niissä on aina hyvää ruokaa!” Pippin ilmoitti.
”Jos se kruunattava olisi täällä”, Legolas mumisi.
Gandalf oli sanomassa jotain, mutta Legolas käski olla hiljaa.
”Ruokaa!” Merri huusi.
Aragorn tyrkkäsi omenat ja piippukessua hobiteille.
”Kunkku, meidän piiput ovat kadonneet. Voitko lainata, kun annat kessuainestakin?” Merri kysyi.
”Hiljaa”, Aragorn sanoi.
Gimli tuli paikalle, josta hobitit innostuivat. ”Gimli! Kunkku ei anna piippua lainaa. Voitko sä?” Pippin kysyi.
”Aragorn! Etkö lainaa piippua heille? Itselläni on vain yksi, jota en anna” Gimli huusi. Aragornin katsellessa ympärille ihmetellen muka kenelle Gimli puhui, Legolas vaiensi Gimlin ja antoi Merrille Aragornin varapiipun.
”Siinä, palauta Konkarille aikanaan”, Legolas sanoi.
”Hei! Suippokorvalla on piippusi, Aragorn! Koska aloitit?” Gimli kysyi Legolasilta.
”En koskaan, se on Aragornin, usko jo!” Legolas kävi äksyksi.
”Kenelle sitä paitsi puhuit Legolasia ennen?” Aragorn kysyi muka uteliaana.
”Huono yritys! Et voi vaihtaa nimeäsi noin vain!” Gimli huusi.
”Shh!”
”Siipikinner, Faramirilla on asiaa. Itse tulin vain varmistaakseni, että olet kunnossa”, Éomer sanoi.
”Kiitos, kuningas”, Aragorn sanoi Éomerille.
”Hei! Hän on kuningas!” joku huudahti.
”Vain Rohanin”, Éomer sanoi ja ratsasti pois jättäen gondorilaiset pohtimaan kuninkaan kohtaloa.
”Miksi hän sitten oli täällä?”
”Auttamassa sodassa”, Gandalf muistutti. ”Estel, koska minun asiani tulee?”
”Kun olen noutanut kuninkaan Legolasin kanssa.”
”Faramir… asiasi?” Aragorn kysyi.
”Ensiksi sanon noille aivottomille gondorilaisille, että olen Gondorin käskynvaltias, enkä kuningas…”
”Emmehän luulisi…!”
”Antaa olla. Kumminkin, kiitos kaikesta, mitä olet tehnyt täällä ollessasi”, Faramir päätti ja lähti.
”Mutta… mutta…” gondorilaiset miettivät. ”Sittenhän se Aragorn-Konkari on kuningas! Miksi valehtelit meille?”
”Gandalf, lainaan Hallavaharjaasi!” Legolas ilmoitti ja hyppäsi kevyesti sen selkään.
”MITÄ? EI!” Gandalf sanoi. Legolas auttoi Aragornin taakseen.
”Haetaan se Tharanduil jo!” Legolas huudahti isänsä nimen, Synkmetsän kuninkaan.
Gondorilaisia kaatuili Hallavaharjan alle, ja ne jotka selvisivät siitä nopeasti jaloilleen, menivät kaksikon perään, mutta jäivät nopeasti jälkeen ja luovuttivat.
”ENTÄ NE KRUUNAJAISET!” Gandalf huuteli.
”MOIKKA, KONKARI!” hobitit huusivat.
”ETTE MENE MINNEKÄÄN YSTÄVÄNI!” Gimli taas huusi.
