Nimi: Mutakakkuja ja pakotuspusuja
Kirjoittaja: Deph
Ikäraja: S
Fandom: Twilight
Tyylilaji: fluff, one-shot, AU(=kaikki ihmisiä)
Paritus: Alice/Jasper
Vastuuvapaus: Kaikki minkä tunnistat, on S. Meyerin omaisuutta, mutta kaikki mitä et tunnista on minun.
A/N: Osallistuu OTP10 ja Vuodenaika - haasteeseen. Niin ja tiedoksi vain ’Lose’ on Rose
Mutakakkuja ja pakotuspusuja
Satoi vettä, kuten aina Forksissa. Maa oli liejuinen, viimeiset kinokset olivat sulamassa pois ja kasvit heräilemässä horteestaan. Oli varhainen kevät.
Pieni tyttö ja poika kävelivät vierekkäin lastentarhan mutaisella pihalla. Tytöllä oli kädessään keltainen ämpäri ja toisessa kädessään vihreä lapio. Pojan kädet oli taas tungettu sinisen sadetakin taskuihin.
”Ja sitten mä sanoin Loselle, että pöö ja se säikähti hilveesti!” tyttö – jonka nimi oli sattumoisin Alice – selitti vieressään kulkevalle pojalle – joka oli nimeltään Jasper – kirkkaalla sopraanoäänellä.
”Jaspel, eikö olekin hienoa? Lose on niin iso ja mä säikytin sen”, Alice nauroi haltioissaan ja veti äkkiä pojan sadetakin hihaa. He pyllähtivät mutaan ja Alice nauroi jälleen.
”Mä teen mutakakun”, Alice sanoi äkkiä jääräpäisellä äänellä ja alkoi latoa mutaa ämpäriin lapiolla. Jasper seurasi hänen touhujaan ilmeettömänä.
Kun ämpäri oli täynnä, Alice kumosi sen mutaan ylösalaisin ja alkoi taputtaa lapiolla ämpärin likaista pohjaa. ”Tuu hyvä kakku, älä tuu paha kakku, tuu hyvä kakku”, Alice hoilotti ja veti ämpärin mutakakun päältä. Sen alta paljastui läjä märkää mutaa, joka muistutti etäisesti jotain kakuntapaista.
Alicen kurkusta pääsi hiljaista murahtelua, joka kuulosti epäilyttävästi kirousten ryöpyltä.
Hetken hiljaisuuden kuluttua Alice käänsi ruskeiden silmiensä tuijotuksen Jasperiin, joka istui hänen vieressään edelleen ilmeettömänä. ”Jaspel, tulisitko sä mun poikaystäväksi? Losellakin on poikaystävä”, Alice pyysi hiljaisella, anovalla äänellä. Jasper käänsi epäilevän katseensa Aliceen ja nieli inhonsa. Hän nyökkäsi.
Alice kiljahti riemusta ja alkoi latoa lisää mutaa ämpäriin. Hänen touhunsa kuitenkin keskeytyi, kun tarhatäti huusi: ”Alice! Äiti tuli hakemaan!”
Alice vilkaisi nenä nyrpistyneenä tarhatädin äänen suuntaan ja käänsi sitten päänsä Jasperin puoleen. Hän työnsi huulensa törrölleen ja mumisi epäselvästi: ”Sun pitää pussata mua, niin Losekin tekee sen poikaystävän kanssa.”
Jasper nieli jälleen inhonsa ja painoin märän pusun Alicen huulille. Alice hymyili leveästi ja taputti Jasperin sateen kastelemaa poskea. ”Heippa. Muista antaa mulle huomenaamuna pusu, kun mä tuun.” Ja sitten hän nousi ja häipyi nupulla olevien pensaiden välistä, punaisen sadetakin helmat lepattaen tuulessa.
