Yön hiljainen tanssija || S, "angstikukkaishyppely-fluffy", HxD

[Nukkemestari]

Title: Yön Hiljainen Tanssija ( Hidefini nimesi)
Author: Nukkemestari
Beta: Hidefini.
Genre: ”Muut” (Eli ei hajua, viisaampi voi neuvoa. Kun on vähän ehkä angsti vaikute ja kuitenkin tää on.. kukkaishyppelyä-fluffy sekoilua.. tai jotain...?)
Pairing: Vanha kunnon HD-televisio (Harry x Draco)
Rating: S //zougati muokkasi ikärajan vastaamaan uusia ikärajoja
Summary: Hämärä. Valo. Draco.
Näin spoileroimatta: Super imu, ja Bambi hyppelee.
 
Disclaimer: En omista Rowlingin hahmoja, paikkoja jne. enkä myöskään mainittua Bambia.
 
A/N: Yritän olla oikein adjektiivinen tällä kertaa, kun ihmiset ovat sanoneet, että kuvailuja voi lisätä. 
Betani sanoi, että tällaisten ficcejen kohdalla luulee, että onko kirjoittaja mielipuoli.. tai jotain.
Seuraava ficci pitemmäksi sitten

FF100:seen, sanalla Valo. (3/100), aiheella ”Taikaotukset”
 ***


Yön Hiljainen Tanssija
Valopilkku lepatti hailean iloisesti muutaman kymmenen metrin päässä Harrystä.
Hän tuijotti tuota kelmeänkellertävää valoa kuin hypnoosissa.
Harry tahtoi koskettaa valoa. Hän tunsi valon. Hän oli nähnyt sen ennenkin. Joku puristi Harryn rintaa, ja hän syöksähti valoa kohti, mutta valo poukkoili eteenpäin. Poika seurasi lumoutuneena valoa, mitään ajattelemattomassa unessa.
Harry pisti juoksuksi. Valo lähti kiitämään eteenpäin, pitkin usvaisen järven rantaa. Se nousi pienelle, rehevälle mäelle, joka kylpi aamuhopeassa ja pysähtyi.
Harry näki tutun henkilön juuri kun aurinko nousi, ja värjäsi pojan valkean ihon kultaiseksi.
Tuo vaaleahiuksinen kalpea poika oli alasti ja kantoi pientä ruosteista lyhtyä. Hän katsoi alarinteelle jähmettynyttä Harryä alaspäin, mutta ei halveksuen. Pikemminkin hämmentyneenä ja …viattoman viekoittelevasti, Harry huomasi ajattelevansa.

Platinasuortuvainen poika hymyili kauniisti ja hänen vasen, ehkä hiukan vino etuhammaskin näkyi kunnolla. Hän kutsui kädellään Harryä seuraamaan perässä. Blondi kirmasi juoksuun Aatamin asussaan, ja Harryn oli vain pakko seurata. Hänen sydämensä pumppasi tiheään.
Draco oli kauniimpi, kuin Harry oli tajunnukkaan. Kaunis valo tuntui tulevan niin Malfoyn lyhdystä, kuin hänen takaansakin.
Maa muuttui heidän jalkojensa alla kosteammaksi.
Draco hidasti hiukan, mutta ryntäsi sitten liikkeelle kun Harry oli saamassa otteen hänen ojennetusta kädestään.
Maa tarttui Harryn jalkaan. Se kiskoi häntä sisäänsä ja pois pyrkivä Harry vain upposi, polvea myöten, vyötäröä myöten…
Lumous oli haihtunut kertaheitolla, ja alaston, virnistävä Malfoy oli muuttunut hihittäväksi ja hohtavaksi keijuksi, aamun kultainen valo muuttunut uhkaavaksi, siniseksi hämäräksi ja aamulintujen laulu suon haikeiksi, ehkä uhkaaviksi ääniksi.
Harry oli uponnut vyötäröänsä myöten. Suonsilmä tahtoi hänet. Se oli suon suu. Harry huusi apua, mutta tiesi, että oli juossut kauas koulun alueelta. Hän kuolisi tänne.
Harryn kaula alkoi painua pinnan. Suo puristi häntä, mutta oli pehmeää kuin iho…
Harry kokosi loput voimansa ja ojensi päänsä peittyessä kätensä ylös. Hän luovuttaisi. Luonto oli liian vahva pojalle, joka elää.

Pimeys.

Harry havahtui kiskontaan, joku veti häntä ylös niin ruumiillisesti kuin taioin…
Hän veti henkeä ja sai suunsa täyteen suota.
”Ole rauhassa, minä saan sinut ylös sieltä”, tuttu ääni virkkoi hengästyneesti. Toimitus kesti, sillä suo pisti vastaan, kun sen suupala kiskaistiin ulos nielusta.
Kun Harry oli umpisoisena ja –väsyneenä saanut tukevan mättään allensa hän kuuli kun tuo joku sanoi:
”Anna kun siistin sinua”.
Lempeät kädet pyyhkivät Harryn kasvot varoen ja Harry jaksoi kohdistaa sumeat silmänsä pelastajaansa.
Draco. Oikea Draco.
Tunne oli lämmin. Harry tarttui Dracon vasemman suiponkorvan taakse, ja suuteli Dracon huulia.
”Kiitos”.

[Kassandra]

Ohhoh, tämä tosiaan oli... ihmeellinen. En tiedä miksi, mutta minusta vaikutti koko ajan siltä kuin fikkisi olisi sijoittunut Harryn uneen. Kaikki ne kummallisuudet, lepattava valopilkku, alaston Draco, kostea maa jalkojen alla - ne saivat pääni pyörälle ja tunnelman jotenkin unenomaiseksi. Tarkemmin ajatellen se taisi kyllä olla kirjoitustapa, mikä tästä unenomaisen teki. Kuin Harry olisi ollut salaa ihastunut Dracoon ja käsitteli asiaa unen kautta? No, oli miten oli, tykkäsinhän minä tästä, vaikka tämä kieltämättä olikin todella outo fikki. Tulipa ainakin luettua jotain erilaista.

Pidin hirmuisesti "mäestä, joka kylpi aamuhopeassa" sekä siitä, kun "maa muuttui heidän jalkojensa alla kosteammaksi". Ensinmainittu oli kaunis kuvaus ja tuo jälkimmäinen oli ihanan yksinkertainen lause, joka sijoitettuna sopivaan kohtaan antoi kivasti aikaa miettiä ja hengähtää välillä. Välillä nimittäin melkein unohdin hengittää, kun fikin tapahtumat kirmasivat eteenpäin kovaa kyytiä kuin villisti loikkiva metsäkauris. Jos olet yrittänyt siis panostaa erityisesti kuvailuun, niin ainakin minun mielestäni olet kyllä onnistunut. Olin tosin huomaavinani muutamia kirjoitusvirheitä, mutta eivät ne ihan älyttömästi kuitenkaan häirinneet. Mukavaa, että olet keksinyt kirjoittaa tällaisen fikin. En kadu sitä, että tulin lukeneeksi.

[Nukkemestari]

Kassandra, mukava että pidit 
No, yritinkin tehdä tästä vähän unenomaisen.
Mietinkin, pitäisikö nimi laittaa jotenkin uniseksi, mutta päätin antaa betani keksiä jotain tällä kertaa.

Yritän tällä hetkellä kirjoittaa ficcejä,jotka olisisivat vähän erityyppisiä, mutta jossain vaiheessa iskee varmaan joku ihanan kliseinen ficci idea...

[Sisilja]

Luin tämän ensi kertaa muutama viikko sitten (kännykällä, joten jätin kommentoinnin suosiolla). Pidin tästä jo silloin, mutten ajatellut etsiä ficciäsi myöhemmin käsiini, jotta voisin jättää palautetta. Tämä kuitenkin jäi itsepäisesti mieleeni kummittelemaan, ja tänään minä annoin sille periksi ja metsästin sen taas luettavakseni. Tässä on toki pienoisia puutteita, kuten virkerakententeiden painottuminen lyhyiksi päälauseiksi, mutta ficciin maalattu, älyttömän taidokas tunnelma korvaa kaiken kauniissa unenomaisuudessaan ja salaperäisyydessään. Minä inspiroiduin tästä ihan hillittömästi (mikä oli turhauttavaa, sillä se inspiraatiopuuska yllätti tietysti lukiessa eli yön unisina tunteina, joina ei ollut toivoakaan päästä kirjoittamaan). 

En voinut kuvitellakaan, että lyhtyä kannatteleva, vinohampainen ja alaston Draco (minkä kuvan mieleeni piirsitkään, suloista!) voisi todellisuudessa olla hämykeiju, yllättävyyden huippu! Kassandran tavoin oletin Harryn näkevän vain unta, äärimmäisen kiehtovaa sellaista. Summary ei paljastanut mitään ja oli lyhykäisyydessään lupaava ja osoittautui lopulta täydellisesti ficciä kuvaamaan (nauroin muuten alkutietojen "spoilereille"), ja ficin nimi on yksinkertaisesti kaunis.

Vaikka meninkin moittimaan lauseenrakennustasi (missä ei loppupeleissä ole mitään vikaa, se on vain omaperäinen tyyli), niin rakastuin moniin kekseliäisiin ja runollisen hienoihin sanavalintoihisi. Kuvasit aamusumussa tuikkivan valon eläväisesti ja taianomaisesti, suon petolliseksi ja pelottavaksi. Niin kuin jo sanoin, sinulla on taito luoda tekstiin tunnelma, joka välittyy äärettömän vahvana lukijalle ja vangitset sanoihisi. Taitavaa.

Ja koska rakastan H/D:tä, loppu oli mitä täydellisin. Se, kuinka Draco eksyi paikalle juuri kreivin aikaan, taitaa jäädä nyt salaisuudeksi (minä uskon että se stalkkaa Harrya siinä missä Harrykin stalkkasi luihuista PP:ssä, haha), mutta oi ja voi, romantiikka yhdistettynä tähän usvaisen kauniiseen maisemaan (suon suun kammottavuudesta huolimatta) ja minä olen myyty. 

Suuret kiitokset tästä!

[Nukkemestari]

Huhu, ajatukseni sanoivat "äääöks" kun tähän tulleen kommentin huomasin

Kiitos Susityttö, hiukan jo nolotti että mitähän tähän vanhahkoon ficciin on kommentoitu, mutta  näköjään positiivistä. Hmm, mitäs sanoisi... lauserakenne voi olla juuri siitä, että olen kirjottanut tämän vuoden 2009 alussa, saattaa olla kehittynyt siitä. Tai sitten vain olen kirjoittanut lyhyillä lauseilla, en tiedä.

Mul ei oo muuten mitään hajua mikä "näin spoileroimatta" kohta alkutiedoissa on.

Kiitos kuitenkin