Häkki, K-11

[Carmilla]

Author: Carmilla
Genre: angst, het, raapalesarja
Pairing: Andromeda/Sirius, Andromeda/Ted
Rating: K-11
Summary: Se sulaa välinpitämättömyyteen, siitä tulee tapa eikä hän silti lähde.
Warnings: väkivaltaa
Disclaimer: Mikä on Rowlingin, ei kuulu minulle.

A/N: Palautetta kuulisin mielelläni.

Häkki

Läimähdyksen jälkeen huoneessa soi vain kaikuva hiljaisuus. Se kiipeää seinille ja putoaa takaisin heidän päälleen, tunkeutuu sisälle. Se kimmahtelee takaisin kallon sisäpinnalta eikä kumpikaan osaa edes hengittää, ei uskalla rikkoa sitä.

Andromeda katsoo serkkunsa silmiin, katse on kuin haavoittuneen eläimen. Sinä lupasit, silmät huutavat, vaikkei ääneen sanota sanaakaan.

Sirius tuijottaa takaisin eikä ilmeestä voi lukea mitään ennen kuin mies jo kääntää katseensa uskaltamatta kohdata syyttäviä silmiä.

Ulko-oven pamahtaessa kiinni Andromeda putoaa lattialle. Sormet tapailevat eksyneinä matonreunan hapsuja. Kasvot kihelmöivät kivusta, kämmenenjälki ei varmasti katoa illan aikana, mutta kipu ei ole syy huulilta karkaavaan parahdukseen.

Syy on sama kuin ennenkin. Sirius.

***

Ulkona tuulee ja Siriuksella on kylmä, mutta takana loitontuva kotiovi ei kutsu luokseen, vaikka niin saattaisi luulla. Moni ystävistäkin saattaisi niin luulla, kenties. Kulissit ovat taitavasti pystytettyjä, vain Meda tietää Siriuksen sisällä asuvasta mustasta, vain he kaksi tietävät seuraukset.

On varjoja perheestä, luihuislapsuudesta, varjoja vihasta, joka purkautuu ainoaan ihmiseen, joka on tarpeeksi lähellä käydäkseen kohteesta.

Kun Sirius palaa kotiin aamuyöllä, hän sulkee oven hiljaa varoen herättämästä Medaa. Hän makaa Medan kanssa samassa sängyssä huomaamatta, että myös tämä valvoo. Miettien ehkä, monesko vieras nainen Siriuksella oli tänä yönä, vai ainako sama.

Kun valonsäde tunkeutuu verhojen lomasta, on hyväksyttävää nousta jo ylös.

***

Kumpikaan ei kai muista ensimmäistä kertaa, mutta loppua ei ole tullut eikä tule.

Ei lopu Medan poskipään murtuessa nyrkin tieltä. Ei lopu punaisen ruudukon juomuttaessa selkää. Loppuu hetkeksi, kun hän hymyilee hempeäsi, suutelee Siriusta, kuiskaa lapsesta.

Verisen lammikon levitessä jalkoihin ja naisen lyyhistyessä tuskasta kaikki palaa ennalleen. Jokin kuitenkin rikkoutuu lopullisesti. Tapoit lapseni.

Meda haluaa lähteä. Ei vain jaksa repeytyä irti vanhasta, ei ole voimia irrottautua. Ja mitä Sirius tekisi ilman häntä?

Alussa Sirius tulee takaisin kasvot katuvina, murtuneina melkein. Halaa varovasti, pyyhkäisee kasvoja karhealla kädellä, kuiskaa, ettei tarkoittanut satuttaa.

Se sulaa välinpitämättömyyteen, siitä tulee tapa eikä Meda silti lähde.

***

Lontoon kadut ovat ahtaat. Andromeda törmää päin muukalaista, punastuu häkeltyneenä ja kauppakassista katkeaa ripa, vaikkei se kulkijoiden jalkoihin leviäkään.

Pyydettyään anteeksi mies haluaa kantaa hänen kassinsa. Meda vie miehen kotiovelleen ja kiittää avusta, mies on iloinen voidessaan olla hyödyksi. Esittäytyy ja Meda pitää miehen nimestä.

Sisällä Sirius nojaa mustanpuhuvana ovenkarmiin eikä kysy mitään, kun jo lyö kasvoille kuin koiraa. Repii hänen hiuksiaan ja huutaa huorista, sanat soivat Medan pään sisällä, Siriuksen ja vieraan miehen äänet ovat niin kovin erilaiset, sanatkin ovat.

Törmätessään Ted Tonksiin kadunkulmassa seuraavan kerran, hän ei enää päästä miestä kävelemään pois. Hänen onnekseen Tedissä on miestä pelastajaksi.

***

Kun lehdet kertovat Sirius Mustan murhanneen kolmetoista viatonta ihmistä, Andromeda laskee katseensa, pää painuu alas ja raskaat hiukset valahtavat peittämään kasvot.

Myöhemmin Tedin astuessa sisään hän yhä istuu samalla jakkaralla. Mies kysyy varovasti kyynelten jäljistä poskilla ja katseesta paistaa huoli, mutta vastaukseksi hän saa vaisun päänpudistuksen ja vaimonsa silmät käskevät pysyä vaiti.

Senpäiväistä Profeettaa Ted ei löydä mistään.

Vanhat haavat vuotavat hetken, mutta pian ne taas arpeutuvat niin kuin ovat arpeutuneet haavat hänen iholtaan kerran toisensa jälkeen.

Jos minä olisin ollut vielä sinun, Sirius, olisinko minä kuollut niiden kolmentoista sijaan? Mitä sinulle tapahtui?

Jonkin ajan kuluttua sitä ei enää ajattele.

[Draco__]

silloin ku sanoin, että luin yhden ficeistäsi niin se oli tämä häkki tykkäsin tästä tosi tosi paljon Kiitos hyvästä kirjoituksesta

[anso]

Minä valitsin tämän ficin ficcipiirimme luettavaksi. Valitsin sen, koska pystyin samaistumaan, niin Medaan kuin Siriukseenkin vahvasti.

Hiukan syvällisempää kuvailua olisin kuitenkin joihinkin kohtiin kaipaillut.

Siriukselle tuollainen kotona julmempi-puoli sopii mielestäni hyvin. Katumus ja tottumus myöskin sopivat Siriukselle.

[Belsissa]

Minä pidin tästä aivan hurjasti!

Kerronta oli hyvää ja kuvailu suorastaan loistavaa! Tekstin pituuteen verrattuna sitä oli juuri sopivasti. Ihmettelen suorastaan, kuinka olit saanutkin tunnelman välitettyä noin elävästi. Olen suorastaan mykistynyt. Et käyttänyt tässä kovin montaa sanaa, mutta silti kuvaus oli hyvin rikasta. Anteeksi, että tekstini on näin tönkköä, mutten todellakaan tiedä, mitä sanoa.

Andromedaa minä säälin kovin, mutta Siriusta ehkä vielä enemmän, kun hän joutuu kantamaan tuollaista taakkaa. On kiinnostavaa löytää Siriuksesta tällaisiakin puolia, sillä usein hänet kuvataan täysin virheettömänä ja väärinymmärrettynä sankarina. Meda taas oli juuri sellainen, millaiseksi olen hänet aina mieltänyt ja sekin oli oikeastaan ihan hyvä asia.

Teemasi oli kovin yleinen, parisuhdeväkivalta, mutta teksti oli kyllä todella yksilöllistä, vaikkei vastaava tarina loppuen lopuksi olekaan ensimmäinen lajiaan, mutta ei kaikkien aina tarvitsekaan. Minusta Finissä ehkä painotetaan liikaakin omaperäisyyttä ja kirjoittajilta aletaan vaatia täydellisen omaperäisiä ficcejä, joka ei mielestäni ole oikein, sillä sellainen ficci olisi käytännössä mahdoton. Anteeksi, eksyin aiheesta. Ei kai tässä sitten ole muuta sanottavaa, kuin että pidin ja toivon, että kirjoitat lisää tämänkaltaista!

Kiitos lukukokemuksesta!

[koete]

Mäkin pidin tästä todella. Oli hienosti kirjoitettu ja mun mielestä toi kuvailu oli tolleen todella hyvää.
Eipä mulla ole oikeastaan tästä mitään sanottavaa. Muuta kuin, että oli todella hyvä .
Kiitos siitä (: Ja anteeksi lyhyt kommentti. (:

[Codename]

Ficcipiiristä iltoja :>

Tämäpä mielenkiintoinen ja erilainen ficci. Hyvin kirjoitettu, näin alkuun sanon ja antoi erilaisia näkymiä vähän vähemmän tunnetuista hahmoista. Tai kyllähän me Siriuksen tunnemme, mutta jotenkin yksipuolisena. Tässä raoteltiin puolta hänestä, jota en ehkä olisi halunnut nähdä. Andromeda taas on myös hahmo, josta tiedämme vähän.

Kuvailu oli juuri sellaista, millaista tämänlaisessa ficissä pitää olla. Korutonta, selkeää, mutta sitä on kuitenkin vähän. Saamme paljon Andromedan näkökulmaa, mutta jotenkin olisin toivonut myös Siriuksen näkökulmaa. Vaikka hänestä paljastui uusia puolia, hän jäi ehkä vähän...yksipuoliseksi.

Viimeinen tekstinpuolisko oli ehkä paras. Siitä jäi "hyvä mieli" eli sait ficin hyvin lopetettua. Se oli hyvin surumielinen ja jotenkin haikea. Andromeda yhä välitti vähän Siriuksesta.

Mutta kiitos tästä lukukokemuksesta :>

[Bloody]

Ficcipiiristä ehtoota.

Wau... Minä pidin tästä, sanavalinoistasi, kuvailustasi, tästä kipeästä aiheesta, josta ei useimmiten puhuta, vaan se yleensä vaietaan kuoliaaksi.

Mutta en kyllä ihan heti olisi osannut kuvitella, että juuris Sirius olisi ollu se, joka naistaan hakkaa. Vaikka kirjoissa oli hiukian nähtävissä, että kyllä siltäkin se musta puolikin löytyy, olit muuten kuvaillut tän hahmon hienosti, hyvin olit tuon kierteen kuvannut, ensin lyödään, ja sitten ollaan pahoillaan, ja pyydetään anteeksi. Kaikkein eniten mua kuitenkin kolhaisi se, kuinka Andromeda sai keskenmenon. Aika julmaa.

Andromedankin olet kuvaillut hyvin, ei mitään epäilystäkään siitä, ettei juuri hän olisi ollut se, jota alistetaan ja lyödään. Ajatuksetkin olivat justiin sitä luokka. Loppukin oli koskettava, siinä oli kaipuuta, ja pettymystä.  Ihankuin Siriusta olisi sittenkin kaivattu väkivaltaisuudestaan huolimatta.

- Bloody

[lurikko]

Vau, tämä on vaikuttava! Selailin foorumille viimeksi kirjoitettuja viestejä ja tämän ficin nimi pisti silmään, se on sopivan iskevä ja lyhyt ja yksinkertainen mutta siinä voi olla niin paljon sisältöä, ja mielestäni se kyllä sopii tähän ficciin erittäin hyvin. Se tekee ficin sisällön konkreettiseksi, vihjailee sisällöstä jo ennen lukemista mutta lukemisen jälkeen purkaa koko sisällön yhteen sanaan erittäin tehokkaasti. Hieno nimi!

Itse ficistä: tahtoisin sanoa jotain suhteellisen tiiviisti, joten sanotaanko vaikka, että tämä kyllä toimii. Tunnelma on tiivis ja vaikuttava, tavallaan sekä herkkä että rujo. Tekstissä kerrotaan mielestäni aika lailla sopivasti, ei selitellä liikoja mutta toisaalta tämä ei myöskään tunnu sellaiselta tekstiltä, joka jättäisi kauheasti aukkoja ainakaan ihan kuvailun tasolla. Tuntuu että tekstin tarkoitus ei ole laittaa lukijaa arvailemaan ja tulkitsemaan, mitä teksti mahtaa haluta sanoa, vaan pikemminkin kokemaan vahvan tunnelman ja etsimään sisältöä sitä kautta, ja siinä teksti kyllä toimii hyvin. En kiinnittänyt lukiessa huomiota muistaakseni mihinkään ilmaukseen tai kielioppiasiaan, ja saattaisin vaikka väittää että se kertoo siitä, että tyyli on ollut mukavan huomaamatonta eikä ole pomppinut silmille vaan tukenut tarinan sisältöä erittäin hyvin. Minulla on tapana juuttua ihan liian usein tyyli- ja kieliasioihin, joten on ihanaa lukea jotain, jossa sisältö nousee selkeästi suuremmaksi kuin tyyli!

Tämä rakentuu mielestäni hyvin, kuvio käy koko ajan suuremmaksi. Mitään ei selitellä liikaa vaan tarina menee eteenpäin aika sutjakkaa vauhtia, mutta siitä huolimatta ei jää sellainen olo että hätäiltäisiin - teksti ei vain yksinkertaisesti jää kauhean tarkasti keskittymään yksittäisiin asioihin. Vaikka esimerkiksi Andromedan ja Tedin kohtaaminen ja Andromedan lähtö tapahtuvat tekstissä aika nopeasti, ainakin minulle jäi sellainen olo, että juonenpalaset kuitenkin loksahtavat hyvin paikalleen ja tärkeät asiat tulevat kyllä esille, on vain kiva ettei pieniin asioihin ole juututtu. Lopussa tuntuu että koko tarina nivoutuu yhteen - loppu liittyy alkuun, koska Andromeda tulkitsee tapahtumia siitä käsin, millaisena itse on Siriuksen tuntenut.

Täytyy kyllä myöntää, että hahmojen henkilöllisyys häiritsee minua jonkin verran tässä tarinassa. Tarinan alkupuolella en vaan millään pystynyt yhdistämään tämän ficin Andromedaa ja Siriusta canon-Andromedaan ja -Siriukseen, enkä kyllä pysty vieläkään, vaikka canon-tapahtuman eli tuon Siriuksen "tekemän" murhan yhdistäminen tähän tarinaan tuntui vähän tuovan tarinan hahmoja lähemmäksi canon-esikuviaan. Siriuksen käytökselle taidetaan tarinassa hakea vähän selitystä suvusta ja kodista, mutta ainakin minulle jää sellainen olo, että ei se oikein riitä. Tietysti on mahdollista, että Pottereiden canon-Siriuksella olisikin "pimeä puoli", mutta tässä sitä ei mielestäni oikein perustella millään, ja sen takia tätä on hyvin vaikea liittää canoniin. Tämä on kyllä toisaalta aika mielipideasiaa, monen on varmaan vaikea riittää Remus/Sirius-paritusta canoniin ja toisten mielestä (köh, köh) hetero-Sirius tuntuu järkyttävän epäluonnolliselta Ja toisaalta voidaan ajatella, että kyllähän ficcien hahmoilla pitää saada vähän irrotellakin, kuka käskee että kaiken pitää aina olla yhdistettävissä canoniin, mutta toisaalta tästä olisi voinut tulla vahva originaalitarinakin. Minulle jää sellainen fiilis että hahmot olisivat voineet olla melkein ketkä tahansa muutkin, ja tämä olisi toiminut ihan yhtä hyvin myös originaalina

Mutta siis, joka tapauksessa tämä on hieno tarina, olen vaikuttunut siitä miten vahva tunnelma on ja miten hyvin tekstin sisältö ja tunnelma ylittävät kielelliset seikat, siis että miten hyvin kieli tukee sisältöä ja toimii tässä! Olen iloinen että luin tämän

[Carolynne]

Ficcipiiristä jälleen ^^

Andromeda/Ted on yksi suosikkiparituksistani ja kahden lempihenkilöni (muiden monien muassa) eli Siriuksen ja Medan parittaminen toimii myös. Minäkään en Siriusta aivan näin väkivaltaisena tyyppinä pidä, mutta toisaalta näen hänet kyllä kyvykkäänä moiseen. Varsinkin Azkabanin jälkeen minusta hänessä on ollut sellainen synkkä taustaloimu. Mikä estää, ettei hän toisaalta olisi voinut olla tällainen nuoruudessaankin? Mielenkiintoista pohtia ^^

Tykkäsin hirvittävästi tämän tekstin rakenteesta. Lyhyet näkökulmat eri tilanteisiin toimivat hyvin ja kieli oli paikoittain mielettömän upeaa. Kuvailu oli omaperäistä ja kaunistakin, loi hyvän kontrastin tämän tekstin kanssa. Heti alku imaisi mukaansa, samaistuin vahvasti Medaan, ja teksti ei jäänyt kaukaiseksi vaan liikutti vahvasti. Minusta Sirius ei jäänyt yksipuoliseksi, olihan kyseessä Medan mielipide, ja kyllähän niitä hyviäkin aikoja mainittiin. Erityisesti tuo lapsijuttu kosketti. Toisaalta taas tietynlainen karrikointi, Siriuksen näkeminen mustana ja Tedin valkeana pelastajana toimii loistavasti ja vaatiikiin vain yhdenlaista näkökantaa. Hahmot toimivat minusta siis kaiken kaikkiaan hyvin.

Lempikohtiani olivat esimerkiksi:

Hän makaa Medan kanssa samassa sängyssä huomaamatta, että myös tämä valvoo.

Tämä lause tiivistää minusta hienosti Medan ja Siriuksen suhteen yksinkertaisella ja loistavalla tavalla. Tuli sellainen lohduton tunne.

Törmätessään Ted Tonksiin kadunkulmassa seuraavan kerran, hän ei enää päästä miestä kävelemään pois. Hänen onnekseen Tedissä on miestä pelastajaksi.

Tykkään tiiviistä ja kauniista kerronnasta edelleen. On taito kertoa muutamalla sanalla suuria tapahtumia ja suuria tunteita.

Kiitos hirveästi, tykkäsin kovin paljon! Jo Kirkkaanpunainen ponnari oli minusta hyvä, mutta tämä osuu kenties vielä enemmän omaan lukumakuuni lakonisella runollisuudellaan ja angstillaan. Eli kiitos!
Carolynne

[nervecenter]

Rakastan tällaisia ficcejä. Oikeasti... vau.

Väkivalta on aina herättänyt mielenkiintoni ficeissä. Sen lukeminen näin hienosti kuvailtuna, näin etäisenä ja silti koko ficin juoni sisällytettynä siihen, loi taas aivan oman tunnelmansa. Siriuksen luominen näin väkivaltaiseksi ei oikeastaan ole kauhean kaukainen ajatus, ja tämä parituskin oli varsin kiehtova. Andromeda on aina ollut mielenkiintoinen hahmo ficeissä, koska kirjoissa hänestä ei ole kerrottu oikeastaan mitään, ja hänet lisättynä yhteen lempihahmoistani... nam.

Loppu oli mukava, odotin tähän sellasta yhtä angstista loppua, mutta se olisi ollut tavanomaisempi. Pidin tästä juuri tällaisena. Kiitos.

[Carmilla]

Voi tätä vastaamisen vaikeutta. Aina se jää.

Draco__, niin arvelinkin, tämähän oli silloin uusin tuotokseni. Kiitos!

anso: Vaikka valinnasta nyt tietenkin on jo aikaa, täytyy kiittää kunniasta. Yllätit minut.

Belsissa: Kiitos ihanasta kommentistasi! En vieläkään tiedä, mitä sanoisin. Ole hyvä? No ei vaan kiitos kovasti itsellesi ja tosi hienoa tietää, että pidit mykistymiseen saakka! Pidän raapaleissa siitä, että sanamäärä on rajoitettu, mutta silti pitäisi saada tarina kerrottua. Ja yay me, kun henkilöhahmot olivat mielestäsi onnistuneet <3

koete: Kiitän paljon! PS. Adam Lambert <3

Codename: Taisin valita hahmoiksi Siriuksen ja Medan, kun idea ficciin oli alussa erilainen ja siitä sitten muotoutui mitä muotoutui käytössä olevilla hahmoilla. Ymmärrän tuon, että Sirius jäi ficissä yksipuoliseksi ja häntäkin olisi ehkä voinut kuvata enemmän, mutta tämän on oikeastaan tarkoituskin olla nimenomaan toisen osapuolen näkökulma ja Siriuksen tarkoituskin toimia ikään kuin yhtenä tarinan raamina. Hienoa kuulla lopetuksen onnistuneen, kiitos.

Bloody, kiitos! En mä tiedä, onhan tästä aiheesta nyt sentään jonkin verran kirjoitettu, ei tämä mitään uutta ole. Mutta hienoa, jos vaikutuit! Sitä mä olen näin jälkeenpäin miettinytkin, ettei Sirius ehkä ollut kaikkein onnistunein hahmovalinta, mutta kuten tuossa ylempänä sanoin, idea vähän katosi matkan varrella ja muuttui muuksi : D Ihan oikein sen kaipauksen tuosta lopusta poimit : )

toyhto: Whii, kiitos palautteestasi <3 Luin kieli pitkällä. Siis innoissani. Tarkoitus nimenomaan oli kirjoittaa tunnelmasta, on mahtavaa tietää, että juttu sitten toimikin ainakin suunnilleen niin. Jep, hahmot. Oikeastaan selitinkin niistä jo Codelle ja Bloodylle, etteivät ehkä olleet kaikkein onnistuneimmat valinnat. Mutta kun jo olivat tarinassa, niin sitten olivat. Mietin tuota, mitä sanoit originaalista. Minä kirjoitan niin vähän originaalia, ettei ajatus itse asiassa ennen tätä pälkähtänyt päähäni, mutta voit hyvinkin olla oikeassa. Mutta fanfiction on niin kivaa, siksikin juuri, että hahmoista voi luoda vähän omiaan. Olen tosi iloinen, että kommentoit, kiitos <3

Carolynne: Ihan häkellyn siitä, miten ficin kieltä kiitellään. Se onkin itselleni tärkeä juttu ficeissä, samoin kuin hahmojen toimiminen, kiitos siis hirveästi palautteestasi ja hienoa, että sinusta kumpikin juttu toimi tässä! Olen iloinen, kiitos itsellesi <3

Pyhimys: Raapalesarjat ovat minustakin yksittäisiä kappaleita mukavampia, tarinaa on väistämättä enemmän. Mä oon Tedista, Andromedasta ja muistakin Mustan siskoista lukenut aika vähän eikä mulla ole heihin mitään erityisiä siteitä, mutta ihana, että oon kuitenkin saanut heidät elämään tai jotain. Kiitos!

nervecenter: Hmm kiitos <3 Kovin vaikea sisällyttää sanaa "vau" oman tekstinsä yhteyteen, vaikka niistä pidänkin - enhän muuten olisi julkaissut. Hienoa, että pidit lopusta : )

Phuh.

[shaya]

Ihana nimi, pitänee ihan ensimmäiseksi sanoa. Yksinkertainen mutta kiinnostava, ja kuvaa myös itse tekstiä oikein hyvin.

Andromeda/Sirius on mielestäin ehdottoman ihana paritus, vaikka canonin mukaan melko mahdoton. Musta tästä Siriuksen pimeästä puolesta on kiehtovaa lukea, koska en oikeastaan usko että joku, joka on kasvanut sellaisessa perheessä kuin Sirius, voisi kuitenkin olla läpeensä hyvä tai yleensäkään sellainen pirteä ja aina onnellinen hahmo kuin kirjoissa. Lisäksi minusta oli ihanaa, että otit loppuun Tedinkin mukaan, ja myös perheväkivalta aiheena oli kiinnostava - siitä kyllä kirjoitetaan meko usein, mutta näillä hahmoilla ja tällaisella lopulla melko vähän, ainakaan näin upeaa tekstiä.

Itse kuitenkin rakastan mieltei turhankin rönsyilevää kuvilua ja taiteellisia tekstejä, joten minusta tämä fic tuntui hieman lässähtävän loppua kohden, koska alussa kuvailua ja taiteellisuutta yksinkertaisesti tuntui olevan enemmän. Enkä nyt tarkoita tätä pahalla, todellakaan, sillä pidin tekstistä kovasti. uskoon monenkin pitävän lopusta enemmän kuin alusta juuri sen koruttomuuden vuoksi, sillä se on ehkä jokseenkin realistisempaa, ettei väkivaltaa kokeva tms henkilö ajattele asioita kovin runollisesti. Mutta nyt poikkesin taas aiheesta.

Ulko-oven pamahtaessa kiinni Andromeda putoaa lattialle. Sormet tapailevat eksyneinä matonreunan hapsuja. Kasvot kihelmöivät kivusta, kämmenenjälki ei varmasti katoa illan aikana, mutta kipu ei ole syy huulilta karkaavaan parahdukseen.

Syy on sama kuin ennenkin. Sirius.

Itse en ole koskaan perheväkivaltaa kokenut, mutta musta tämä oli ihanan todellinen ja kaunis kohta.

Verisen lammikon levitessä jalkoihin ja naisen lyyhistyessä tuskasta kaikki palaa ennalleen. Jokin kuitenkin rikkoutuu lopullisesti. Tapoit lapseni.

Muuten tämä olisi ollut mielestäni ficin paras kohta, mutta jotenkin toi että Sirius tappoi lapsen tuntuu jotenkin kaukaa haetulta. Se tuntuu vähän pomppaavan aiheesta, mutta toki voi olla, että mä en vaan osaa ajatella lauseyhteyttä tai muuten hommaa oikein.

Kiitos tästä.

[Carmilla]

Voi kiitos, shayl! Mun mielestä taas Andromeda/Sirius voisi hyvinkin sopia myös canoniin, hehän kuitenkin ovat aina pitäneet toisistaan ja varmasti nuorempina olleet läheisiäkin! Hieno pointtisi tuo, mitä sanoit Siriuksesta ja hänen perhetaustastaan. Itsekin huomaan sen, miten kuvailun tietynlainen koristeelliuus hupenee loppua kohti mentäessä. Noh, sillehän ei enää mahda mitään, viimeisiin raapaleisiin piti mahduttaa paaaljon asioita : D Eikä tuo pieni aiheesta poikkeaminen mitään haittaa, eihän se oikeastaan edes ole poikkeamista, ja pohtiminen on mielenkiintoista ^^ Mä en tuota lapsesta kertovaa kohtaa ajatellut niin, että Sirius tieten tahtoen lapsensa tappaisi, vaan ehkä ennemminkin niin, että hän siinä olisi yltynyt normaalin väkivaltaiseksi ja kai lyönyt raskaana olevaa Medaa vatsaan, jolloin lapsi olisi kuollut. Silleen.. epäsuoraa tappamista? No kuitenkin. Kiitos itsellesi palautteesta <3