Nimi: Elämäni kuolema.
Genre: one-shot, pieni angst, deathfic
Ikäraja: max K-11
Fandom: Twilight
Pairing: Edward/Bella
Summary: Edward kuolee Italiassa, ja samoin Bella.
Warning: Henkilön kuolema. spoilaa uuttakuuta.
A/N: ensimmäinen ficcini tääl et älkää heti lannistako jookos =) ja oli hirvee angsti tnä ni pakko oli kirjottaa jotain =)
Bellapov.
Alice jähmettyi kun ajoimme hienoon kaupunkiin sisään keskellä ruuhkaa. Hän joutui shokkiin ja alkoi täristä samalla nyyhkyttäen. Tiesin mistä oli kyse.
Edwardpov.
Rakkauteni, elämäni, Bellani kuoli. Miksi lähdinkään, olisin voinut pelastaa Bellan. Tuska, se kamala tuska raastoi minua sisältäpäin. Ei…En pystyisi elämään tämän kanssa.
Minulla oli suunnitelma, jäljelle jäänyt ainut päämäärä : kuolema.
Lähtisin Italiaan, hankkisin Volturit kimppuuni ja rukoilisin kuolemaa.
Muistot Bellasta tunkivat väkisin päähäni, yritin poistaa ne sieltä mutten voinut. Miten voisinkaan poistaa muistikuvia Bellastani, miten voisinkaa poistaa sen mikä hänestä enää jäi jäljelle. Kuinka typerä olinkaan ?! Ja taas alkoi ryöppy syytöksiä kun jätin Bellan vaaraan Forksiin.
Yritin keskittyä suunnitelmaani, vaikka tuska valtasi mielen. Ikuinen tuska on jatkunu siitä päivästä lähtien kun sanoin ne hirvittävät sanat Hänelle. Mutta se kipu ei ollu mitään verrattuna tähän mikä nyt valtasi kehoni ja mieleni. En voinut enää jatkaa näin, lisäsin vauhtia kohti lentokenttää.
Vihdoin, oi vihdoin saavuin kuolemani kaupunkiin. Kävelin katuja pitkin, ihansama vaikka aurinko porottaisi keskellä taivasta haluaisin kuolla NYT.
Kuulin itse Aron ajatukset takanani. Hienoa, hän oli vihainen minulle ja käski apulaiset kimppuuni. En kääntynyt.
Minulle oli ihansama mitä he tekisivät minulle. Ajattelin vain sitä kesää kun vietimme Bellankanssa aikaa niityllämme.
Hänen naurua, hänen kauniita silmiä ja upeaa hymyä. Hänen ihanaa tuoksua ja lämmintä, pehmeää ihoa. Se tuntui hyvältä, viettää viimiset hetkeni Bellani kanssa.
Kuulin vain takanani huudon : JANE! ja minut valtasi kipu, suuri kipu mutteise ollut mitään verrattuna tuskaani.
’’Bella rakastan sinua’’oli viimeiset sanani ja vihdoin rauha ja pimeys valtasi maailmani.
Bellapov.
Miksi, miksi kävi juuri näin?
Olenko minä kirottu, kun minulla oli mahdollisuus pelastaa osa elämästäni, tai ei minulla oli mahdollisuus pelastaa koko elämäni jonka minulta kerran vietiin. Minä hävisin tämän pelin, en jaksa enää…''
Tämä sama menetyksen tunne oli vallannut minut aikasemminkin mutta paljon, paljon lievennettynä. Nyt tiesin että tämä olisi loppu, minun maailmanloppuni.
Alice ajoi meidät pimeälle kujalle silmät kuin lasit hän tärisi vieläkin. En tiennyt että noin hienot olennot voi kokea tämän tunteen. Ihmettelin hiukan mihin olimme matkalla mutta en ollu kiinnostunu tarpeeksi että jaksoin kysyä. Mieleni valtasi tyhjyys. Turta olo oli tuttu mutta nyt iski myös ahdistus.
Miksi hän teki näin, hän halusi päästä täältä pois, mutta MIKSI?!
Eieieiei…..Tuntui ihankun joku puukottaisi minut sisältäpäin yhä uudestaan ja uudestaan. Edward…hänen tuoksu, silmät,se vino hymy jota rakastin. Oliko se kaikki poissa?!
Alice jähmettyi kokonaan. Näin edessämme kalpeita ihmisiä, tai en ollut varma keitä he olivet ja olivatko he edes ihmisiä.
Alice mumisi jotain ja sain selvää vain ’’ Aro’’ . Näin vilahduksen Edwardin päästä ja hyppäsin autosta ulos. Minun, MINUN Edward. Silmät täyttyivät vedestä uudelleen. En nähnyt mitään mutta jatkoin juoksua. Kaaduin polvilleen ja jatkoin konttaamista kunnes haistoin tutun, herkullisen hajun. Edward, Edward.
Pyyhkisin kyyneleet että näkisin jotain, mutta kaduin saman tien. Hän, jumalani, kaunein olento maailmassa makasi elottomana maassa. Minua ahdisti.Muistan vieläkin hänen kylmät huulet huulillani, hänen kylmän kosketuksen kaulallani.
En kestänyt tätä enää. Juoksin hakkaaman ensimmäistä joka tuli vastaan ja se sattui olemaan Aro.
’’ TAPA MINUT NIINKU TAPOIT HÄNETKIN! MINÄ TIEDÄN TEIDÄN SALAISUUDESTA, JA KERRON SIITÄ KAIKILLE JOS ET TEE NIINKU KÄSKIN!’’ huusin itkien.
Aron ilmeestä näki, että hän suuttui ja kovin. Viimeiset ajatukseni oli : Edward ja minä niityllämme.
Yht’äkkiä pimeys oli kaikkialla.
Kupla lisäsi ikärajan otsikkoon.
