Title: Symboliikkaa
Author: Aimtist
Fandom: Fullmetal Alchemist
Hahmot/Paritus: Roy/Ed, Hughes
Genre: Slash, Fluffy, Humour
Ikäraja: S
Vastuunvapautus: FMA kuuluu Hiromu Arakawalle. Minä vain leikin.
AN: Ehdin jo unohtaa, mistä idea oikein lähti, joten siitä on vähän paha kertoa
Mutta nauttikaa. Niin ja tämä on betaamaton eli virheet otan omalle kontolleni.
"Edward."
"Hm?", mumisi jo puoliunessa oleva nuorukainen toisen syleilystä.
"Ihan vain uteliaisuudesta, miksi kasvatit hiuksesti pitkiksi? Kun tapasimme ollessasi yksitoista, hiuksesi olivat lyhyemmät", puheli eversti, jonka sylissä juuri ja juuri aikuinen alkemisti lepäsi.
Ed huokaisi. Hän käännähti pehmeällä sängyllä, kohtaamaan toisen tummat silmät. Royn toinen käsi oli kietoutunut hänen vyötärölleen ja toinen oli hänen hiuksissaan. Vanhempi mies antoi kätensä liukua niitä pitkin, tunnustellen niiden silkkisyyttä.
"Kun olin toipumassa automailien asentamisesta ja harjoittelemassa niiden käyttöä, vietin suurimman osan ajasta lukien. Törmäsin silloin tarinaan miehestä, jonka hiukset olivat hänen voimiensa lähde. Mitä pidemmät hiukset hänellä oli, sitä voimakkaampi hän oli. Ja vaikka se olikin vain jotain uskonnollista tarustoa, ajattelin ettei siitä haittaakaan ole. Päätin kasvattaa hiukseni pidemmiksi, jos se vaikka antaisi minulle voimia. Ja pitkiksi ne sitten jäivätkin."
Roy kuunteli tarinaa kiinnostuneena. Pitkillä hiuksilla oli Edille symbolinen merkitys. Ne merkitsivät hänelle voimaa. Voimaa, mitä Edin olemus oikein huokui. Temppu oli selvästi toiminut. Edin itseluottamus sai nuorukaisen huokumaan voimaa ja Roy oli melko varma, että nuoremman alkemistin pitkät hiukset vaikuttivat siihen ainakin hieman.
Tulialkemisti ei kuitenkaan ehtinyt kysyä alaiseltaa ja kumppaniltaan asiasta enempää, kun hänen vierestään kuului jo hiljaista tuhinaa. Roy vilkaisi alas ja huomasi toisen nukahtaneen hänen syleilyynsä.
Roy hymyili, vetäessään toisen syvemmälle syliinsä. Hän kysyisi asiasta myöhemmin. Vaikkapa aamulla kahvin ääressä. Tai sitten seuraavana iltana, kun he taas makailisivat toistensa syleilyissä ja juttelivat heitä kiinnostavista asioista. Tai joskus. Heillä oli aikaa. Nyt kun he olivat kertoneet Alille, Rockbelleille ja Royn alaisille heidän suhteestaan oli heillä enemmän aikaa toisilleen. Heillä kyllä riittäisi aikaa jutella asiasta.
Näiden ajatelmien päätteeksi Roy sulki silmänsä ja lipui itsekin uneen, minkä aikana he onnistuivat käpertymään entistäkin tiukempaan syleilyyn. Samaisessa asennossa he sitten nukkuivat aina aamuun asti.
Asento oli oikein suloinen. Varsinkin Hughesin mielestä, jonka Riza oli lähettänyt noutamaan everstin. Tilanne oli Hughesin mielestä niin suloinen, että heitä ei voinut häiritä. Hän kuitenki nappasi kaksikosta kuvan, selitykseksi, miksi hän palasi yksin, koska jopa hän tunsi tervettä pelkoa Rizan asekättä kohtaan.
Valokuva tietenkin sai paljon huomiota osakseen. Kahden alkemistin saavuttua töihin, tiesi jo koko esikunta heidän suhteestaan. Roy ei olisi voinut olla yhtään onnellisempi siitä, että Edin syntymäpäivät olivat olleet viimeviikolla. He olivat jo tarpeeksi suurissa ongelmissa, koska Ed oli perjaatteessa Royn alainen. Tosin yksi asia oli varma, armeijahan ei heitä erottaisi.