Alku | S | Minerva

[mursuhilleri]

Nimi: Alku
Ikäraja: S
A/N: Minervasta pieni ficlet, jolla korkkaan FanFic100-haasteen sanalla alku! En muista oonko koskaan aiemmin kirjoittanut Minervasta mitään, mutta nytpä olen


Alku

Minerva naputti hermostuneena jalkaansa kivilattiaa vasten. Rehtori oli myöhässä. Hän tiesi kyllä missä rehtorin työhuone sijaitsi, mutta ei nähnyt soveliaaksi lähteä omin päin suunnistamaan linnassa, kun tapaaminen oli sovittu pääovelle.

Silloin kuului ripeitä askelia, jotka kaikuivat tyhjässä aulassa.

”Suo anteeksi myöhästymiseni, professori McGarmiwa”, Albus Dumbledore sanoi tyynesti. Minerva yritti olla hymyilemättä kun häntä oltiin puhuteltu ensimmäistä kertaa professoriksi. Rehtori ei jäänyt odottamaan anteeksiantoa pyynnöstään huolimatta. ”Ensimmäiseksi minä näytän sinulle oman luokkasi ja omat henkilökohtaiset tilasi.”

Minerva tunsi perhosten lepattavan vatsassaan, tuntui siltä kuin siellä olisi ollut kokonainen perhosarmeija. Totta puhuen häntä jännitti niin kovin, että hän voi hieman pahoin. Minerva oli tarttumassa matka-arkkuunsa, mutta huomasi Dumbledoren jo leijuttavan sitä vierellään.

”Ethän pane pahaksesi?” Dumbledore kysyi silmät säteillen puolikuulasiensa takana.

”En tietenkään”, Minerva vastasi ja puristi huulensa yhteen jännittyneenä.

”No niin, selvä sitten”, Dumbledore sanoi ja lähti Minervan arkku vierellään astelemaan kohti ylempään kerrokseen vieviä portaita. Minerva muisti kouluajoiltaan, että yhden portaan yli täytyi hypätä.

Hän painoi katseensa maahan peittääkseen hymynsä. Se oli uusi alku.

[Myötätuuli]

Olipa tämä kiva teksti! Tykkään sun tyylistä kirjoittaa tällaisia lyhyitä hetkiä erilaisten hahmojen elämästä. Mainiota oli tietysti, että valitsit Minervan, joka onkin yksi lempihahmoistani Pottereista.

Jostain syystä en ole tullut koskaan miettineeksi, että mitenköhän Minerva päätyikään Tylypahkaan ja millainen hänen ensimmäinen päivänsä professorina oli. Minerva tuntuu olevan vain sellainen osa Tylypahkaa, joka eittämättä kuuluu sinne, vähän kuin Dumbledore. Oli siis mielenkiintoista lukea tällainen lyhyt katsaus nuoreen ja jännittyneeseen professoriin, jolle palaaminen vanhaan kouluun oli kuitenkin uusi alku.

Kiitos tästä! <3

[mursuhilleri]

miisuli, mäkään en ollut koskaan ajatellut Minervan nuoruutta sen kummemmin, mutta tuon haasteen myötä tutkin sitä! Suosittelen ehdottomasti tutkimaan Minervan menneisyyttä, koska se on ihan tosi kiehtova. Kiitos kommentista, kiva kun tykkäsit!

[hiddenben]

Minä hihkuin hieman itsekseni, kun näin, että päätit ottaa Tylypahkan opettajat FF100-aiheeksesi! Ihan parasta, minulle he ovat ehkä suosikkiryhmä kaikista kirjasarjan hahmoista ja odotan innolla, mitä ficcejä tulet heistä vielä kirjoittamaan Minervasta tykkään erityisen paljon ja olen nyt pari kertaa yrittänyt kirjoittaa hänestä itsekin, mutta on aina yhtä mukavaa saada lukea hänestä muiden kirjoittamia ficcejä!

Tässä tuli hyvin esiin Minervan luonne pienistä yksityiskohdista, kuten juuri tuosta sovitusta tapaamispaikasta kiinni pitäminen ja hymyn pidättely. Tykkäsin kuitenkin myös siitä pehmeydestä, joka hänessä on, kuten tuo aivan loppu ja sympaattinen muisto Tylypahka-vuosista, kuinka tiettyä porrasta pitää varoa. Onnistut pienessä ficletissä tuomaan tosi paljon esiin! Ja myös sen, kuinka lempeä ja kunnioittava hahmo Albus on. Noissa muutamassa repliikissä paljastuu hänestä ja hänen suhtautumisestaan Minervaan jo paljon

Tätä lukiessa tuli myös mieleen, miten mielenkiintoista olisi lukea tämä ficci Albuksen näkökulmasta! Etenkin tuo kohta ”En tietenkään”, Minerva vastasi ja puristi huulensa yhteen jännittyneenä. on monellakin tapaa tulkittavissa ja olisi jännää tietää, miten Albus tuollaisen ilmeen/eleen tulkitsisi. Tämä oli kyllä ihana lyhyt ficlet! Kiitos siis tästä ja toivottavasti kirjoitat pian lisää FF100-ficcejä

[Larjus]

Tätä oli hauska alkaa lukea, kun ei ollut käytännössä aavistustakaan, mistä tämä kertoo. Otsikko ja tietopäähenkilöstä kun ei ole mikään suuri määrä taustatietoa (mutta eipä varsinkaan näin lyhyt teksti enempää kaipaakaan). Minervan ensimmäiset päivät opettajana (ja hänen nuoruutensa muutenkin) on kyllä mielenkiintoinen aihe! Yleensä hänet näkee vain paljon elämää nähneenä ja kokeneena rouvana, mutta hänelläkin on ollut hetkensä nuorena ja kokemattomana, uusien ja jännittävien tilanteiden edessä. Hyvin samaistuttava tunne se, että jännittää niin että voi jopa pahoin, vaikka sitten samaan aikaan innokkaana odottaakin tulevaa. Niinhän se tuppaa itselläkin olemaan joissakin tilanteissa.

Minerva muisti kouluajoiltaan, että yhden portaan yli täytyi hypätä.

Aivan varmasti Minerva sellaiset jutut muistaa!

Hiddenbenin tavoin minäkin ajattelin, että tästä voisi olla hauska lukea versio Dumbledorenkin näkökulmasta. Uskoisin, että hän kyllä huomaa Minervan jännityksen, vaikkei sitä erikseen nostakaan esille, on hän kuitenkin sen verran hyvä tulkitsemaan muita. Ja mulle ainakin huokui tästä sellainen ajatus, että hän sitten ottaa Minervan tuntemukset silleen hienovaraisella tavalla huomioon, mikä on totta kai kiva :3 Toivottavasti Minervan alku professorina sujuu hyvin. Uskoisin kyllä, että niin käy. Hän on määrätietoinen ja sinnikäs nainen.

[Thelina]

Tämä kiinnitti huomioni erityisesti siksi, että minullakin on yksi saman niminen ficci, jossa on tosin niin eri aihe kuin vain voi olla (pikkujoulu-Drarry ). Minerva on ihana hahmo ja olipa ihanaa lukea hänestä nuorena, tämän aiheen ficcejä on tullut luettua aivan liian vähän! Tästä paistoi nuoren Minervan jännitys ja ilo, kun hän pääsee vihdoin aloittamaan uudessa työssä ja varmasti myös iloitsee paluusta Tylypahkaan, kuvittelen tietenkin hänen pitäneen kovasti koulusta ja olleen hyvä oppilas, kun on muodonmuutosten opeksi päätynyt. Kiitos tästä, innolla odotan mitä muita ficcejä tulet opettajista kirjoittamaan

[Odo]

Oi, Minerva ja perhosarmeija vatsanpohjassa. <3 Olipas tämä kiva ja uusi alku tosiaan! Jännä miettiä, oliko taustalla sitten jotain kipeää vai tuntuiko uusi alku muuten vain hyvältä, uudelta alulta ja toiveikkaalta. Ihana ficci, kiva, että kirjoitit Minervasta.

[Hurrikaani]

Pakko tulla kannustamaan ja kommentoimaan muitakin silmiin osuvia ff100 haasteeseen lähteneitä!

Tää on hirveen mielenkiintoinen aihe, uskon et saat mielenkiintoisia ficcejä kirjoitettua opettajista.  <3 ja ihana et aloitit Minervalla. ei liikaa näe hänestä ficcejä.

Lähetetty minun M2006C3LG laitteesta Tapatalkilla

[Meldis]

Tämäpä oli ihana. Tuli tosi toiveikas fiilis tätä lukiessa ja jännä näkökulma McGarmiwaan hermostuneena. Vaikea kuvitella hänen hermostuvan tähän tapaan mistään, suuttuvan ehkä, mutta se on sitten ihan erilaista. Mutta heti alkuun oli tunne, että tässä on se tuttu McGarmiwa, kun hän ajatteli, että olisi epäkohteliasta lähteä etsimään rehtoria omin päin, kun tapaamiselle oli sovittu paikka. Varsinkin nuorempana näen, että McGarmiwa noudattaisi sääntöjä, kun ei ole vielä ansainnut auktoriteettia koulussa, eikä haluaisi heti alkuun olla töykeä millään pienelläkään tavalla. Dumbledore oli ihana, kun heti kohteli McGarmiwaa kuin vertaistaan, kutsui professoriksi, eikä jäänyt odottamaan anteeksiantoa, kuin heidän suhteensa olisi jo pitkä ja välitön, että ei pieni myöhästyminen vaadi suuria eleitä, lyhyt anteeksipyyntö riittää. ^^

Totta puhuen häntä jännitti niin kovin, että hän voi hieman pahoin.

Aivan ihanaa oli tämä McGarmiwan hermostus! Tuntui niin tutulta, kun odottaa ja pelottaa tulevaa ja samalla se tuntuu toiveikkaalta. Oli vähän olo, että tämä alku oli kuin kotiinpaluu McGarmiwalle. Hän palasi tuttuun kouluun ja nyt mahdollisesti jäädäkseen. Hän oli kuin löytänyt paikkansa, mutta se ei ollut loppu vaan alku. Tosi kivasti kuvattu.
Kiitos tästä tosi paljon, oli ihana päivän piristäjä ja pidän kiinni tästä toiveikkaasta fiiliksestä, jonka tämä jätti. ^^