LepakkoDisclaimer: En saa tästä rahaa enkä mitään muutakaan, ei minun hahmot (
) Älkää ampuko.
Author: ViiLaIM täällä.
Genre: Nooh, angstia, draamaa, fluffyakin melkein ja kaikkea tuohon suuntaan.
Beta: Rakas Emiljani! <3
Rating: K-11
//Sansku muutti ikärajan uusien sääntöjen mukaisiksi. (:Pairing: Pansy/Draco, ja Pansy/Astoria jos niin haluatte ajatella.
Warnings: ahdasmielisiä henkilöitä, rumaa kieltä, kummallisia fobioita ja mahdollista tyttörakkautta.
Summary: "Eikö lepakoita pyydystetä lakanoilla?"
A/N: Niin siis tämähän on tavallaan
Emiljan antama haaste, aiheena lakanafobia
Emilja ei oikein tullut pienen purevan koiranpentuni kanssa toimeen ja piti koiraa loitolla lakanalla. Koira rupesi vähän ajan päästä pelkäämään lakanaa kun oli sen alle joutunut. (voi pientä...
) Todettiin sitten melkein yhteen ääneen Emiljan kanssa kuinka kivan ficin lakanafobiasta saiskaan. Ajattelin aluksi kirjoittaa jotain aivan erilaista, mutta tästä tulikin tälläinen. Tykästyin tähän itse kovasti. Joten olkaa hyvä ja nauttikaa.
Sulkakynä on yllättävän mukavan tuntuinen kädessä. Kunhan ei ajattele että se on nyhtäisty irti jostakin täysin viattomasta linnusta. Toisaalta, linnuilta tippuu muutenkin paljon sulkia ja höyheniä. Ovatkohan sulkakynät niitä luonnostaan irronneita sulkia vai kasvatetaanko jossakin lintuja vain tätä tarkoitusta varten? Jos minulla menee ainakin viisi sulkakynää vuodessa niin sittenhän... Kyllä niitä lintuja on pakko viljellä, ei kaikille muuten riittäisi sulkakyniä!
Pansy heitti turhautuneena sulkakynän kädestään ja tuhahti. Ehkä minun pitäisi oikeasti lopettaa tämä ajatteleminen... Ajatteleminen oli saattanut Pansyn niin moniin ongelmiin, ettei hän itsekään pysynyt enää laskuissa mukana. Nimenomaan ajattelemisesta johtuivat tytön suurimmat ongelmat, se asia mikä rajoitti hänen elämäänsä, se mikä sai hänet kiljumaan kauhusta unissaan, se johtui vain ja ainoastaan liiallisesta ajattelusta. Tai niin ainakin Pansy sen selitti itselleen.
"Pansy rakas, tulethan tänään illalla..?"
"Tietenkin", tyttö vastasi Dracolle hymyillen hivenen pakotetusti. Draco virnisti tyttöystävälleen iskien silmää ja jatkoi matkaa Thedoren kanssa. Pansy jäi yhä istumaan oleskeluhuoneen sohvalle ja tuijottamaan tyhjyyteen. En minä voi mennä... Enkä kyllä tasan kerro Dracolle! Voi ei... Kyllä minä tiedän mitä Draco tuolla tarkoitti, mutta ihan varmasti hänellä on kuitenkin lakanat ja sitten mistään ei tule mitään... Pansy nousi sohvalta ja käveli tyttöjen makuusaliin. Hän katseli itseään peilistä. Tyttö ei erityisemmin pitänyt kaavuista, ne muistuttivat häntä liikaa lakanoista. Lakanoista jotka voisivat kuristaa hänet, tukahduttaa, hukuttaa sisäänsä, saada hänet lakkaamaan olemasta hänen tietämättään; salakavalasti unessa. Lakanoista jotka piinasivat häntä, lakanoista jotka hirttäisivät hänet, peittäisivät alleen, hävittäisivät. Kaapua sentään pidettiin hereillä ja muiden ihmisten läsnä ollessa. Pansy ei koskaan liikkunut yksin. Ainakaan yksin ja kaavussa. Ties mitä voisi tapahtua.
Pansy korjasi mustan toppinsa olkainta ja sipaisi muutaman hiuksen korvansa taakse. Tyttö nautti vapautuneesta olosta, ei kaapua. Vaikka pelkissä farkuissa ja topissa olo tyrmissä olikin aika kylmää puuhaa, Pansy ei välittänyt. Näin olisi niin paljon parempi kuin kaavussa.
"Taas täällä ihailemassa itseäsi?" Astoria ilkkui astuessaan huoneeseen.
"Sait minut kiinni”, Pansy naurahti.
"Kuulin kuinka lupauduit menemään Malfoyn luokse illalla."
"Niin?"
"Miten ajattelit selvitä... lakanoista?"
"En tiedä. Ehkä... no en tiedä!"
"Jos vain pyydät häntä ottamaan lakanat pois?"
"No en ikinä! Millaisena friikkinä hän minua sitten pitäisi!"
"No, vähemmän friikkinä kuin että saisit paniikkikohtauksen kesken kaiken."
"Hmph."
"Kulta, älä huolehdi, tule, tanssitaan!"
"Ja sitten Blaise on keksinyt keinon murtautua tyttöjen makuusaliin ja ryntää taas sisään ja yllättää meidät kaksi jostain 'epäilyttävästä toiminnasta' ja laukoo taas lepakkovitsejään?"
"No, voin luvata että se ei voi tapahtua enää uudestaan."
Pansy ei voinut muuta kuin hymyillä ystävälleen, Astoria oli hänen päivänsäteensä. Astoria tajusi Pansyn heltyneen ja kiepsautti tytön käsivarsilleen. Yksi sauvan heilautus ja huoneeseen tulvi musiikkia. Vanhaa jazzia, Astorian lempimusiikkia. Pansy piti Astorian kanssa tanssimisesta, viime kerta oli vain päättynyt ikävästi...
Pansy oli joskus ollut ystävä Blaisen kanssa. Tosi hyvä ystävä itseasiassa. He olivat tunteneet toisensa ihan pienestä asti. Blaise tiesi kaikki Pansyn salaisuudet. Myös lakanat. Kaikki oli loppunut vain pari kuukautta sitten todella seinään. Oli ollut lauantai-ilta, Pansy ja Astoria olivat tanssineet oleskeluhuoneessa. Tytöt olivat riemukkaassa mielentilassa parin kermakaljan jälkeen. Pansy oli hetken mielijohteesta suudellut ystäväänsä. Ja juuri sillä hetkellä Blaise oli tullut huoneeseen nauraen ystäviensä kanssa. Nauru oli loppunut sillä silmänräpäyksellä kun poika oli nähnyt Pansyn ja Astorian toisiinsa kietoutuneena suutelemassa.
"Pansy?"
"Mitä?" tyttö oli nauranut ystävälleen.
"Mitä sinä teit?"
"No, tässä juuri suutelin Astoriaa", Pansy kertoi Astorian hihittäessä vieressä.
Blaisen kasvoille levisi inhoava irvistys. Pojan kasvot olivat muuttuneet kylmiksi ja koviksi.
"Parkinson, eikö lepakoita pyydystetäkin lakanoilla?"
Pansy lopetti hymyilemisen ja tuijoitti kauhuissaan Blaisea.
"Ehkä sinulla onkin aihetta pelkoosi", poika sanoi uhkaavasti ja käveli hillitysti poikien makuusaliin.
Astoria huomasi kuinka Pansy oli taas hukkunut mietteisiinsä.
"Kulta, mitä mietit?"
"Blaisea ja.. sitä."
"Voi, et kai sinä sitä vielä muistele, Blaise on ahdasmielinen paska!"
"Mutta kun siis..."
"Rakas, ei sillä ole väliä", Astoria sanoi ja silitti ystävänsä hiuksia.
"Hei, paljon kello on?"
"Tulee kohta kymmenen", huikkasi joku Astorian vuosikurssilainen astuessaan makuusaliin ystäviensä kanssa. Astoria loihti musiikit pois ja kuiskasi Pansylle että eikö tämän pitäisi mennä jo Dracon luokse. Pansy hymyili Astorialle hieman pelokkaasti ja lähti kohti poikien makuusalia.
"Hei kulta", Draco yllätti Pansyn jo oleskeluhuoneessa.
"Hei."
Draco hymyili Pansylle iloisesti, tajuamatta että tytöllä oli jokin vialla.
"Draco..."
"No?"
"Tai no ei mitään..."
Draco katsoi Pansya kummissaan, mutta päätti kuitata tilanteen suutelemalla tyttöä. Pansy ei oikeastaan olisi juuri nyt halunnut olla lähelläkään Dracoa, koska tiesi tämänkin suudelman johtavan Dracon sänkyyn. Lakanoihin. Mutta Pansy päätti yrittää. Ihan Dracon takia. Hän piti Dracosta paljon. Melkein rakasti, mutta ei kuitenkaan lähellekään. Hän oli aina pitänyt Dracosta, mutta kukapa ei? Pansy vain sattui olemaan se onnekas jonka Draco kelpuutti. Pansy oli Dracolle vain silaus muutenkin jo niin täydelliseen elämään. Puhdasverinen ja oletettu. Mutta silti tuntui kuin Draco olisi oikeasti välittänyt. Tai sitten hän on vain niin hyvä näyttelemään tässäkin asiassa. Draco juoksutti käsiään tytön selällä suudellen samalla tämän kaulaa. Pansy heittäytyi hetkeen. Vitut jostain lakanoista! Draco johdatti Pansyn makuusaleihin. Siellä oli jo muutama poika juttelemassa tai lukemassa sängyissään. Muutama nuorempi luihuinen vislasi Dracolle ja Pansylle, vaikka luihuisessa oltiinkin, ei yövieraita usein nähty. Pansy punastui ja koetti piiloutua Dracon taakse. Draco nauroi tytölle ja suuteli tätä pikaisesti poskelle. Toisesta päästä makuusalia kuului pienempien poikien hihitystä. Draco istutti Pansyn sängylleen ja veti verhot kiinni heidän ympäriltään. Poika loitsi hiljaisuuden sängylle. Muut eivät nyt häiritsisi heitä, eivätkä he muita. Pansy kiitti kaikkia maailman jumalia huomatessaan että Dracon sängyllä oli päiväpeitto. Ja sen alla varmaankin tavallinen peitto. Ja sitten olisi lakana. Ei mitään hätää vielä. Vielä. Draco hymyili tyttöystävälleen. Hymy oli niin kutsuva että tyttö ei voinut olla suutelematta Dracoa.
”Odota”, Draco kuiskasi.
”Mitä?”
Draco veti päiväpeittoa pois ja rynttäsi sen sängynpäätyyn. Pansy katseli kauhuissaan Dracon puuhia. Viimeistään nyt Pansy tajusi että todella joutuisi Dracon lakanoihin. Mitä hän voisi enää tehdä? Voi hitto, kun en tajunnut vedota vaikka menkkoihin aiemmin päivällä! Vitun ääliö! Nyt olisi jo liian myöhäistä paeta. Draco laski Pansyn hellästi selälleen makaamaan sängylle. Paniikki alkoi hiipiä kohti Pansya. Nyt hän olisi jumissa Dracon ja lakanoiden välissä. Draco kumartui Pansyn päälle suutelemaan tyttöä jo paljon rohkeammin kuin aiemmin. Salakavalasti paniikki iski Pansyn kimppuun kuin raivostunut sonnilauma. Pansyn hengitys kiihtyi ja tyttö alkoi täristä, kaikki selvät ajatukset katosivat jonnekin, mieleen mahtui vain kasvava pelko. Draco katsoi ihmeissään miltei hyperventiloivaa tyttöystäväänsä.
”Mikä tuli?”
Vastaukseksi poika sai vain paniikkisen katseen ja vinkuvaa hengitystä.
”Pansy! Mikä sinulla on!?” Draco huusi säikähtäneenä.
Poika tempaisi verhot auki.
”Tulkaa joku auttamaan!”
”Eikö Malfoy selviäkään urakastaan yksin?” kuului irvailu jostakin läheltä.
”Jumalauta auttakaa nyt joku, Pansy vittu tukehtuu kohta.”
”Kyllä minäkin tukehtusin jos sinun sänkyysi joutuisin”, Theodore irvaili viereisestä sängystä.
”Theo, eikun ihan oikeasti!”
Blaise teki taas näyttävän sisääntulon juuri oikeaan aikaan. Hän vilkaisi nopeasti Dracon sängyssä potkivaa tyttöä ja naurahti.
”Etkö Dracopieni tajua että tyttösi on lesbo?”
”Mitä?”
”No, katso nyt, miksi muuten hän olisi tuollaisessa tilassa?”
Pansy kiemurteli ja potki sängyssä, hän oli jotenkin onnistunut sotkeutumaan Dracon peittoon ja koetti hysteerisenä saada sitä päältään.
”Näetkö nyt kuinka kiire hänellä on pois sängystäsi?”
Draco katsoi kauhuissaan peiton kanssa taistelevaa tyttöä. Miksei Pansy ollut kertonut hänelle mitään?
Pansy sai juuri heitettyä peiton pois päältään, mutta onnistui samalla sotkeutumaan lakanaan. Tyttö jähmettyi hetkeksi. Jokin järjenhiven hänen paniikkisessa päässään diagnosoi, että se ei ollut enää peitto mihin hän oli sotkeutuneena. Se oli lakana.
Draco Malfoy ei ollut koko kuudentoista vuoden elämässään kuullut niin hirveää ääntä kuin se, mitä Pansysta lähti tuona hetkenä. Huuto, pelkkää kauhua, psykopaattista, hullua, kuolemanpelkoa, tuskaa, eläimellistä, sairasta. Tyttö aloitti järjettömän huitomisen, kiemurtelemisen ja potkimisen. Hän sotkeutui yhä pahemmin lakanaan.
”Katso, sen lisäksi että hän on joku vitun lesbo, hän on myös täysi psyko”, Blaise nauroi. Draco katsoi neuvottomana ystäväänsä.
”Mitä...”
Makuusalin ovi rävähti auki ja sisään ryntäsi Astoria. Hän katsoi kauhuissaan ystäväänsä Dracon sängyssä. Hänkään ei ollut nähnyt Pansylla yhtä pahaa kohtausta. Hän ryntäsi Pansyn luokse ja koitti saada tyttöä irti lakanasta.
”Oi, suloista, prinsessa rohkea tulee pelastamaan toisen prinsessan, luonnotonta, eikö?"
”Blaise, vitun paskapää, ole nyt kerrankin hiljaa! Malfoy, auta vähän”, Astoria kiljui.
Pansyn huuto kaikui makuusalissa, ja varmaankin kaikissa muissakin luihuisen tiloissa. Se raastoi korvia, pelotti. Dracon sängyn ympärille oli kerääntynyt melkein kaikki makuusalissa olleet luihuispojat. He vain tuijottivat ihmeissään kiljuvaa tyttöä, kukaan ei tajunnut tehdä mitään. Astorian käskystä Draco heräsi ja koetti tytön kanssa kiskoa lakanaa Pansysta. Theodore lopetti tuijottamisen ja päätti auttaa, hän koetti pitää rimpuilevaa Pansya paikoillaan kun kaksi muuta repivät lakanan pois tytön päältä. Astoria kiskaisi Pansyn pois sängystä ja halasi tätä tiukasti. Pansy valui vieläkin täristen lattialle. Astoria istui maahan toisen tytön seuraksi ja veti tämän syliinsä. Pansy itki helpottunutta itkua vasten Astorian olkapäätä.
”Kaikki on nyt hyvin”, Astoria lohdutti.
Hän nosti Pansyn pystyyn ja lähti taluttamaan häntä tyttöjen makuusaliin. Pansy tärisi vieläkin. Tytöt jättivät taakseen tuijottavat luihuispojat.
”Muistatko Draco mitä silloin kerran sanoin?” Blaise kysyi.
”Mitä tarkoitat?”
Toinen poika nauroi. ”Eikö näyttänytkin aika luonnottomalta tuo äskeinen?”
”No todellakin”, kuului vastaus joltain pelokkaan näköiseltä ensiluokkalaiselta.
”Blaise, ole hiljaa”, Draco sanoi hiljaa.
”Ai sinä vieläkin väität välittäväsi hänestä? Draco, muista se mitä sanoin”
”Mitä hän sanoi?” joku kuiskasi.
”Lepakot tapetaan lakanoilla”, Blaise vastasi itse.
----
Pansy makasi omalla lakanattomalla sängyllään Astorian silitellessä tytön hiuksia.
”Elämäni on pilalla”
”Eihän”
”No onhan. Kaikki tietävät millainen luonnonoikku olen!”
”No, mitäs sitten? Ja et sinä ole luonnonoikku, kaikki pelkäävät jotain”
”Kyllä minä olen. Ja ai mitä sitten?! Mieti nyt, minä olen Pansy Parkinson; puhdasverinen luihuinen jonka piti mennä naimisiin Draco Malfoyn kanssa.”
”Mikä sinua muka estää silti menemästä hänen kanssaan naimisiin?”
”Ei Malfoy voi naida hullua.”
”Mutta Dracohan oikeasti välittää sinusta.”
”Ei sillä ole mitään merkitystä, suvun kunnia ennen kaikkea.”
Astoria ei vastannut mitään, hän kävi vain makaamaan Pansyn vierelle.
”Mutta onhan sinulla minut”, hän jatkoi vähän ajan päästä hymyillen. Vuorostaan Pansy nousi istumaan ja suuteli Astoriaa pienesti suupieleen.
”Minä tiedän”
---
”Pansy, tiedäthän että emme voimme olla enää yhdessä?”
”Tiedän”
”Olen pahoillani, mutta suku…”
”Kyllä minä tiedän. Draco, ethän silti vihaa minua?”
”En tietenkään”, poika vastasi hymyillen.
”Puhuuko Blaise paljon minusta?”
”Todellakin… Hän on kamalan ilkeä. Mitä teidän välillä on oikein tapahtunut, ennen olitte niin läheisiä…”
”Kun tietäisinkin. Hän sekosi silloin kun näki minut ja Astorian suutelemassa.”
”Pansy?”
”No?”
”Oletko sinä lesbo vai..?”
Tyttö nauroi.
”Astoria kuulemma kertoi sinulle tämän lakanajutun?”
”Kertoi.”
”Miksi sitten kysyt tuota, ei se silloin sinusta johtunut”
”En minä sillä, vaan sinä ja Greengrass?”
”Me olemme vain ystäviä.”
Draco kääntyi katsomaan Pansya.
”Kyllä minä sinut tunnen”
”Mitä sinä sitten luulet tietäväsi?”
”Että Greengrass olisi sinulle se oikea.”
Pansy kääntyi ihmeissään Dracon puoleen.
”Mutta, sinullehan on opetettu että kaikki tuollainen on niin väärin ja ja…”
”No, mitä sitten, löysin aivoni tässä hiljattain.”
”Vihdoin ja viimein.”
Draco tuhahti.
”Pansy, anteeksi… Minun on pakko olla samaa mieltä muiden kanssa sinusta nyt jatkossa…”
”Kyllä minä senkin tiedän.”
”En haluaisi, mutta minun on pakko, muuten menettäisin-”
Pansy keskeytti ystävänsä.
”Kyllä minä tiedän, älä murehdi, ei se haittaa. Minulla on Astoria.”
Draco halasi entistä tyttöystäväänsä viimeisen kerran
---
”Hyi, lesbot!” kuului huuto käytävällä kun Pansy ja Astoria kävelivät samaa matkaa lounaalle. He eivät olleet huomaavinaankaan huutajia. Tytöt olivat saaneet kuulla kaikenlaista kommenttia Pansyn kohtauksen jälkeen. Ja tietysti Blaise teki parhaansa levittääkseen kaiken tapahtuneen ja lisäten mukaan hieman omia näkemyksiään.
Pansy Parkinsonin hieno elämä oli tosiaan menettänyt arvonsa muiden silmissä. Ketään ei kiinnostanut että tyttö tuli hienosta puhdasverisestä perheestä ja että tällä oli ennen ollut vaikutusvaltaisia ystäviä. Nykyään Pansy oli vain se vitun lakanoita pelkäävä lesbo. Mutta se ei haitannut tyttöä. Hän oli pitkästä aikaa kunnolla onnellinen. Hänen ei tarvinnut välittää pätkääkään siitä mitä muut ajattelvat ja mitä saisi tehdä ja mitä ei. Hänellä oli nyt Astoria ja kaikki oli hyvin.
