Kirjoittaja: minä
Nimi: Helvettiin
Ikäraja: S
Paritukset: Remus/Sirius
Tyylilaji: Angst, romance
Haaste:
Fobiahaasteeseen osallistuu uranofobialla eli taivaskammolla.
A/N: Juu, eli tälläinen tuli, olisi kiva saada kommentteja
HelvettiinSirius istui lattialla kädet käärittynä jalkojensa ympärille. Miten hän olikaan joskus kauan kauan sitten haaveillut pääsevänsä raikkaaseen ulkoilmaan. Miten hän oli lojunut turhan panttina Azkabanissa. Miten hän oli halunnut nähdä vielä pikkuveljensä nauravan auringon valossa. Muttei enää. Kaikki oli muuttunut. Nyt sinisen taivaan näkemisen ajatteleminenkin sai hänet kauhusta kankeaksi.
Oltuaan vanhassa kodissaan jo jonkin aikaa pelko oli vain pahentunut. Sirius oli jokaikinen kerta kävellyt huoneesta toiseen silmät kiinni ja käskenyt Oljon peittämään ikkunat verhoilla. Lopulta hän oli alkanut vältellä eteiskäytävää taivaan näkemisen pelossa. Mitä jos joku olisi tullut silloin ovesta sisään? Ajatellessaan tätä mahdollisuutta Siruksen läpi kulki kylmiä väreitä ja kasvot kovettuivat tuijottamaan eteensä. Hän todella oli hermoraunio.
Miehen pelot vain kasvoivat ja lopulta hän toivoi pääsevänsä Helvettiin tämän elämän jälkeen, sillä varmasti Taivaassa oli kirkas oksettavan sininen taivas. Helvetissä olisi varmasti vain punaisia liekkejä roihuamassa.
Ovi kolahti ja pitkä sairaalloisen laiha mies asteli hiljalleen Siriuksen viereen. Remus laskeutui tärisevän miehen viereen ja kietoi kätensä tämän ympärille.
”Älä pelkää”, Remus kuiskasi hiljaa miehen korvaan kuin arvaten tämän ajatukset. ”Minä tulen vaikka Helvettiin, jos vain saan olla kanssasi.”