Title: Sinetöityä ja silkinsileää
Kirjoittaja: makeaavettä
Beta: -
Fandom: Twilight
Tyylilaji: Romantiikka, draama ja hitusen – hyvin hitusen – angst
Ikäraja: S
Pairing: B/E
Yhteenveto: Ed tykkää mollata ja syyllistää itseään, Bellaa rupeaa jo pikkuhiljaa kyllästyttää moinen.
A/N: Halusin kokeilla siipiäni haha sekä oneshot- että biisificcien saralla. Laulunpätkät siis Dave Lindholmia, kappaleesta Pieni ja hento ote.
Sinetöityä ja silkinsileää
La Pushin laitamat jäävät taakse, ja istumme kaikessa hiljaisuudessa, jota rikkoo vain Volvon moottorin vaimea hyrinä. Tiedän, mitä Edward ajattelee, vaikken omista moista kykyä. Hän vain on sitä mieltä, että Jacob olisi parempi valinta minulle. Hän vaipuu näihin synkkiin kuvitelmiin aina, kun palaan reservaatista. Ja aina minä hänelle sanon, että tiedän itse mikä minulle on parhaaksi. Parhaaksi minulle olet Sinä. Jankutan sitä joka ilta, ja Edwardin silmistä paistaa jyrkkä epäilys. Sitten hän mumisee jotain sen kaltaista kuin ”Olen niin itsekäs hirviö, että en pystyisi kuitenkaan olemaan sinusta erossa”, ja minä tuudittaudun tyytyväisyyteen. Edward on epäitsekkäin ihminen, jonka tunnen. Hän on vain oppinut elämään valheessa. Valhe heidän perheensä puolesta, omaan päähän syöpynyt valhe siitä, että vampyyrit olisivat sieluttomia hirviöitä. Valhe siitä, että hän ei mukamas olisi minulle paras vaihtoehto. Muita vaihtoehtoja ei edes ole.
Pidin siitä, mistä kerroit: ihmisestä, joka halusi muistoksi talon
Pidän siitä, miten kerrot asioita, tunteita
Pidän siitä, mitä teet: teet sen kauniisti ja hyvin
Sinä yllätät kaikki, paitsi ne, jotka tietää
Koska minä tiedän, että Edward on täydellinen. Tiedän myös, että minä en tosiaankaan ansaitsisi moista. Ja Edward kehtaa väittää itseään itsekkääksi.
Tuijotan hänen kauniita, sulaa kultaa valuvia silmiään. Edward vastaa katseeseeni, ja hänen huolesta kurtistuneet kulmansa siliävät. Tartun jääkylmään käteen, ja tunnen kuuluvani siihen. Haluan kuulua siihen. Voisin antaa kaikkeni, jotta saisin pitää häntä kädestä ikuisesti.
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote - siinä kaikki
Olemisen riemu ei ravistele olkapäitä
Runoilijan kehto ei ole ruusuista tehty koskaan
Hiljaisuuden huntu ei milloinkaan petä kuulijaa
Mikä nämä yhdistää? Rakkaus suureen elämään
”Bella...”
Painan voimattoman, hennon ja hauraan kämmeneni hänen silkinsileille huulilleen. Ei taas, viestitän kasvoillani.
Turhanpäiväinen älykkyys syö ihmistä rotan lailla
Miten kaikki voi olla valmista, kun ei ole edes tehty mitään?
Miten niin jalat maassa? Oletko nähnyt kenenkään kävelevän ilmassa?
Pidän sinusta, siinä kaikki. Pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?
”Bella, kuuntele minua nyt!” Edward pyytää ja laskee hellästi – mutta niin voimakkaasti, että vastaanpyristely on mahdotonta – käteni alas. ”Tiedät itsekin, että tämän ei kuuluisi mennä näin! Minä en saa vangita sinua ikuisuuteen! Minun ei kuuluisi viedä sinun elämääsi. He, ketkä vievät toisilta elämän, ansaitsivat keskiajalla kuolemantuomioita. Nykyään sellaiset paholaiset joutuvat lukkojen taakse loppuelämäkseen. Ymmärrätkö Bella, minä olen luonnoton vaihtoehto. Minä en kuulu tänne, Bella. Jos minua ei olisi, Jacob olisi sinulle sielunkumppanisi ja automaattinen valinta. Kaikki kulkisi suoria, oikeita reittejä, jos vain tälläistä itsekästä hir-”
Pieni ja hento ote ihmisestä kiinni
Aivan sama tunne kuin koskettava tuuli
Pieni ja hento ote - siinä kaikki
Ja minä painan käteni hänen huulilleen niin ponnekkaasti, että jos hän ei omaisi hyviä refleksejä, olisin menettänyt sormeni. Kaikki mitä hän sanoo, on liikaa ja valhetta, mutta en suostu enää kertaakaan kuulemaan hänen nimittävän itseään hirviöksi. Sillä Edward on enkeli, minun maanpäällinen enkelini. Ilman enkeliä olen helvetissä. En kaipaa sielua – vaikka teoria sen menettämisestä on puppua – en onnellista ja lopullista kuolemaa. Kunhan vain enkeli on kanssani, minä selviän, elämänilo kanssani.
Valoa ja pimeää, ei siinä ole mitään luonnotonta
Kummassakin laulussa hyvä tunne kasvaa ja kasvaa
En pidä siitä, että siirtyminen vaatii mahtavia tekoja
Sateen jälkeen hiekkatiellä kauneus hehkuu ja kumartaa syvään
