Title: the Coca-Cola Zero presents: The Break-Up - as it SHOULD be
Author: Salla...
Rating: S
Summary: the CocaCola Zero presents: The Break-Up - as it SHOULD be
A/N: Koulun lehdessä julkaisemani novelli, joka on julkaistu siis tuolla CocaCola -nimellä... Jonkinsorttista angstia kai yrittää olla, tupakanpolton lopettamista ja sitä mun tavallista... No, jos luette niin olisi kiva jos kommentoisitte!
Sadepisarat kastelivat bussin ikkunat. Vaikka satoi, ulkona oli todella kaunista. Minä pidin märästä, sateesta. Se tarkoitti että kevät oli tulossa ja aurinko alkaisi siis pian paistaa. Pitkän talven jälkeen näkyisi taas tunnelin päässä valoa. Linnut laulaisivat ja ihmisten mieliala kohoaisi.
Mutta vaikka pidinkin keväästä, en silti nähnyt sen kauneutta. En tänään. Tänään mikään ei tuntunut onnistuvan. Kaikki oli mennyt pilalle jo aamupäivällä. Kaikki oli mennyt pilalle, ja unelmat ensi kesästä sortuneet. Ja se kaikki oli Aleksanterin syytä.
Aleksanterin aamuinen soitto kummitteli mielessäni. Sanat kaikuivat onttoina, syyttävinä. "Mun mielestä tää meidän juttu ei oikein saa enää tulta alleen. Parempi että lopetetaan koko pelleily vaan tähän." Mistä olisin voinut tietää, että Alexilla oli jo joku toinen? Vasta siitä, kun se toinen ajoi skootterilla bussin ohi, Alex kyydissään. Se toinen oli paras ystäväni Olivia.
Iltapäiväbussi rämisteli eteenpäin välittämättä tuskasta sisälläni. Eihän se ollut kuljettajan vika, etten pystynyt istumaan enää hetkeäkään paikallani. Jäin kyydistä pois neljä pysäkkiä liian aikaisin. En edes tuntenut sadetta, joka kasteli minut läpikotaisin.
Kaivoin tupakan laukustani ja sytytin sen. Se toinen oli Olivia, ajattelin. Paras ystäväni Olivia. Annoin tupakan maun levitä suuhuni. Tänään jäisin varmasti kiinni vanhemmilleni. Hällä väliä. Aleksanteri ja Olivia. Olivia ja Aleksanteri. Aleksanteri. Ja. Olivia. Heitin tupakan jo muutaman sauhun jälkeen maahan ja talloin sen. Samaa tietä menivät loputkin tupakat sekä sytkäri.
Tupakka kuului aikaisempaan minääni. Siihen minään, joka seurusteli Alexin kanssa ja jonka paras ystävä oli Olivia. Se osa minusta oli kadonnut yhtä nopeasti kuin Alexin puhelu oli katkennut. "Parempi että lopetetaan koko pelleily vaan tähän." No, lopetetaan sitten ihan kunnolla, päätin potkiessani tupakka-askia vesilätäköstä toiseen.
Aleksanteri oli kusipää.