Nimi: Pakkasen lämmittämät
Kirjoittaja: Arte
Ikäraja: K-11
Paritus: Hermione/Pansy
Tyyli: draama, romanssi, triplaraapale
Yhteenveto: Miksi minä hymyilen? Miksi olen onnellinen? Ja miksi, miksi sinä tulet, kun pyydän?
Osallistuu: FF-100 Luihuisen tytöt sanalla 045. Kuu, oma aakkoshaaste, Femme 10
A/N Rakas OTP:ni. <3 Tämä esiintyi jo Finin joulukalenterin vikassa luukussa, mutta julkaistaanpa nyt ihan täälläkin. Rakastan hametta käyttävää Pansya, ja muutenkin tämä vähän salaileva asetelma on minusta kovin kiehtova.
Pakkasen lämmittämät
Hänellä on hame.
Vedän ilmaa keuhkoihini ja laskostan tärisevät käteni kaavun helmaan. Hiustupsu kutittaa poskea ja heilautan sen pois, kihara juuttuu toiseen kiinni. Tekee mieli sormeilla sitä, hermostuneena, mutta en tahdo näyttää mielentilaani. Sormet puristuvat paksun kankaan ympärille.
”Tule”, kuiskaan hiljaa ohi kävellessäni, olkapäämme koskevat nopeasti toisiaan.
Haluan katsoa taakseni, en tahdo luottaa, kaipaan pettymystä, mutta kun livahdan ulos linnan seinästä esiin pistävälle kapealle parvekkeelle, kuulen oven käyvän takanani. Kierrän sormeni jääkylmään kaiteeseen kiinni ja hymyilen, kun painaudut minua vasten, suutelet hiuksieni läpi.
Miksi minä hymyilen? Miksi olen onnellinen? Ja miksi, miksi sinä tulet, kun pyydän?
**
Ulkona oli kylmä. Pansyn jalat tärisivät hänen kietoessaan kätensä tiukemmin Hermionen ympärille ja hakiessaan lämpöä tytön paksusta kaavusta.
”Tänne jäätyy...”
Hermione hymähti.
”Sinulla on hame.”
Pansy nauroi. ”Niin onkin. Koulukaavut ovat tylsiä.”
Hän kurottautui kaapimaan tytön hiuksia niskan taakse. Tuntui mukavalta painaa värisevät huulet vasten lämmintä kaulaa ja vääntää kohmeiset kädet kaavun suojiin, lämmintä vatsaa vasten.
”Pansy... Kätesi ovat kylmät.”
”Siksi ne ovatkin kaapusi alla.”
Hermione naurahti ja kohotti kätensä pörröttääkseen luihustytön hiuksia. Toinen väisti leikkisästi huudahtaen, mutta rohkelikon sormet osuivat lopulta poskeen ja pysähtyivät silittämään. Pansy käänsi päätään, suukotti sormenpäitä, Hermione kierähti ympäri, huulet tuntuivat paljon, paljon kaulaa paremmilta.
**
”Minä menen nyt...”
Ääni tärisee hieman ja puristan silmäni kiinni, kun kuulen askelten poistuvan. Ovi kolahtaa kiinni. Tuuli vinkuu korvissa, lunta alkaa pyryttää hiljalleen. Seison ja annan sormien jälleen puristua kylmyyden ympärille.
'Hermione, minä tulen, koska haluan...' sanoit hiljaa, kuiskasit. Suutelit lujaa ja lämmitit. Painoit kylmät sormesi vatsaani vasten ja tärisin. Hengitit korvaani raskaammin, pakkanen höyrysti kaasun. Ohjasit käteni hameesi reunalle, sen alle, puristit sormesi rintani ympärille kaapuni alla. Kaide painautui selkääni painaessasi minut sitä vasten, tiukasti minussa kiinni. Paksu kaapu ei estänyt kosketuksia vasten alaselkää, pakaroita, takareisiä.
Tunsin.
Hymyilen sille tunteelle eivätkä pakkasen puremat posket enää haittaa.
