Kauhunsekaisia tunteita (S, Severus/Rabastan)

[Vanilje]

Nimi: Kauhunsekaisia tunteita
Kirjoittaja: Vanilje
Ikäraja: S
Genre: angst, (romance), ficlet
Paritus: Severus/Rabastan
Rowling omistaa hahmot, minä vaan leikin niillä saamatta minkäänlaista rahallista korvausta.

A/N: Hihi, EpikFeilin pyynnöstä tällaisen kirjoittelin. Epik siis heitti paritukseksi Severus/Rabastanin, sekä genreksi angstin. Matalalla ikärajalla. Joten Epikille voisin vaikka omistaa. ^^ En nyt tiedä kuinka hyvin onnistuin annetussa tavoitteessa, kun en Rabastanista ole paljonkaan lukenut saatika kirjoittanut. Toivottavasti ei kauheasti näy tekstissä. Itsellä ainakin on melko ristiriitaiset tunteet tämän tekstin suhteen. Mutta yritys nyt ainakin oli kova. Toivottavasti kelpaa.
Haasteita: Ficlet300 sanalla 216. Sanattomuus, slash10, Rare10,  FF10 sanalla 08. Sanat, OT Hahmoryhmä: luihuiset, Kerää kaikki hahmot henkilöllä Rabastan Lestrange





"Severus, Pimeän Lordi on uhannut tappaa minut jos en pian saa lisää tietoa Taikaministeriön liikkeistä. Sinun täytyy auttaa.” Kauhunsekaiset sanat jäävät ilmeettöminä leijumaan sakeaan ilmaan. Ikään kuin kukaan ei kuulisi niitä. Mutta yksi kuulee kuitenkin. Se mustahiuksinen, huoneen toisella laidalla. Lausuu yksinkertaisen viileät sanat.

”Tiedät etten voi.”

”Mikset muka? Mitä muutakaan sinulla on?”

”Minulla on muita... velvollisuuksia.”

”Niin, kiehnätä sen raihnaisen vanhuksen helmoissa Tylypahkassa.” Äänestä kuultaa katkeruus.

Severus nousee äkisti tuoliltaan, tarttuu Rabastania paidan kauluksesta. Painaa vihaisesti seinää vasten. Hän tuo kasvonsa lähelle toisen omia, sihahtaa korvaan. ”Nyt saa riittää! Älä edes avaa suutasi, jos et tiedä mistä puhut!”

Eikä toinen osaa sanoa mitään. Tuijottaa vain toisen vihaisiin silmiin. Ilmassa vallitseva jännite tuntuu yhä vain kiristyvän. Sen voi aistia. Jos se olisi rautalanka, sillä voisi soittaa mitä korkeimpia ääniä. Iholla tuntuu juoksevan pieniä sähköväristyksiä.

Ennen kuin kumpikaan ehtii tajuta, painaa Rabastan huulensa toisen omia vasten. Kaikki tuntuu pysähtyvän. Eikä kumpikaan tee mitään. Hengitys kulkee toisen iholla pieninä aaltoina. Hiljaisuus laskeuttuu huoneeseen, tyhjät sydämen lyönnit voisi melkein kuulla. Sitten Severus vetäytyy kauemmas, tuijottaa Rabastania edelleen silmiin. Jotenkin ilmeettömänä. Hämmentyneenä, ehkä?

”Rabastan, tämä ei voi jatkua enää näin.” Hiljainen, tyrmistynyt sihahdus. Ja Severus kääntyy, lähtee huoneesta kaavun helmat liehuen sanomatta sanaakaan. Ei jää jäljelle muuta kuin äskeinen hiljaisuus.

”Niin juuri, mene vain!” Rabastan potkaisee raivoissaan köynnöskaiverruksin kuvioitua vanhan lipaston jalkaa. Mahonkiin jää epätoivon jälki.

[Vanilje]

Epik, oi, kiitoksia paljon ihanasta kommentistasi! Näin alkuun; tosi hienoa kuulla, että tykkäsit tästä tarinasta. Tuli kyllä ehdottomasti hyvä mieli. ^^ Kiva että olin onnistunut tuon Rabastanin hahmon luomisessa, se vähän alkuun jännitti, että mitä siitäkin tulee. Mutta ilmeisesti ihan hyvä tuli. Ja sitten tuo Severus. Ajattelin joo vähän, että tuo Seven äkillinen hyökkäys johtuis tavallaan siitä, kun Dumbledoren antama tehtävä on kuitenkin niin raskas, ja sitten toinen vielä puhuu siitä tuollaiseen hieman pilkalliseen sävyyn. Ja vielä kun Severuksella oli tunteita toista kohtaan. Varmasti vähän tuollaisessa tilanteessa Kalkaroksen tuntien saattaa vähän kuohahtaa. Eli siinä ei siis tosiaan ole mitään raiskausta taustalla, en sentään ihan sellasille linjoille halunnu lähtee. : D Tällaisia tilanteita Seven ja Rabastanin välillä tosiaan varmaan olikin ollut aiemmin, näin myös itse ajattelin. Ja hohoo, moniosainen ficci tällä parituksella, oisko ees loistava? Mutta apua, en osaa kyllä enää muuta oikein sanoa. Olen kovin otettu, että tämä oli mielestäsi parhaimmistoa mitä tältä osastolta löytyy, kiitos oikein suuresti kommentistasi vielä kerran. ♥

[Fiorella]

Minä pidin tästä myös. Ficcisi on selkeä, sujuvasanainen ja siinä ei tunnu olevan yhtä ainutta ylimääräistä sanaa. Lyhyet lauseet ja preesens-kerronta tekevät tunnelmasta hengästyneen, luovat jännitettä lyhyeen kohtaamiseen.

Minäkin puollan sitä, että on Severusmaista ihan canonissakin, että huolella kätketty tunnekuohu välillä pääseekin ryöpsähtämään valloilleen, vaikka mies pitääkin tavoitteenaan, ettei "kanniskele sydäntään hihassaan".

Mahonkiin jää epätoivon jälki.

Runollisen traaginen lopetuslause. Jes.

[flawless]

Kommenttikampanjasta hei!

Mistähän alottaisin. Ensinnäkin, Rabastan on mulle todella uusi hahmo - en muista hänestä lukeneeni juuri ollenkaan. Silti hänestä sai tässä heti kiinni ja hän tuntui ymmärrettävältä hahmolta - kunnes tuossa lopussa tuo suutelukohtaus tuli hieman puskan takaa. Olisin ehkä toivonut vähän motiiveja ja muuta, tuosta jäi vähän sellainen "wtf just happened" -olo, ehkä se oli tarkoituskin, mutta kuitenkin se jäi kaivelemaan ja tuntui vähän irralliselta muuhun tekstiin nähden. Severus taas oli hahmona oikein onnistunut, alusta asti hänet tunnisti omaksi itsekseen käyttäytymisen ja puheen perusteella. Tykkäsin todella paljon tuosta, kuinka Severus suutahti Rabastanin haukkuessa Dumbledorea, niiden kahden välinen suhde ihan ystävyyssuhteena on ollut mun mielestäni aina todella mielenkiintoinen. Oli Severukselta aika riskiä suuttua noin pahasti tuosta, periaatteessa kuvittelisi hänen olevan tottunut vastaaviin kommenteihin, mutta inhimillinen reaktio silti. Hahmot olivat oikein onnistuneita siis molemmat, ja tämä oli mielenkiintoista luettavaa.

Kerronta oli sujuvaa, teksti ei tökkinyt eikä tuntunut loppuvan kesken, pituus oli sopiva ja kaikinpuolin muutenkin teksti oli oikein mukavaa luettavaa kaikessa lyhyydessään. Hattua täytyy oikein erityisesti nostaa taitavalle kuvailullesi, se oli paikoin niin kaunista, että todellakin teit sillä vaikutuksen. Ainoa moitittava asia tosiaan oli tuo vähän puskan takaa tuleva suutelukohtaus, mutta periaatteessa sekään ei ole turhan negatiivinen asia - ainakin jäi jotain mietittävää. Ja tuo Severuksen reaktio asiaan ja sen jälkeinen repliikki sekoittivat ajatuksia entistä enemmän, todellakin jätti päähän pyörimään vähän yhtä sun toista.

Jos se olisi rautalanka, sillä voisi soittaa mitä korkeimpia ääniä.

Tämä oli ehdottomasti kaunein kohta koko tekstissä. Rakastan kielikuvia ja tämä todellakin oli ihana sellainen, omaperäinen ja kuvaileva kauniilla tavalla. Tosi nättiä jälkeä.

Mahonkiin jää epätoivon jälki.

Hyvä ja ytimekäs loppu, joka päätti kaiken nätisti ja ytimekkäästi. Hyvä lopetus, ei jättänyt asioita kesken.

Kaikenkaikkiaan siis oikein hyvä ficci, kiitos tästä! (:

[Vanilje]

Fiorella, hienoa kuulla että pidit tästä. Piristit ehdottomasti minun päivääni kommentillasi. Tuo sanomasi kuvaus kyllä sopii Severukseen hyvin, toinen yleensä ihan periaatteestakin peittää tunteensa, mutta sitten joskus ne vain saattavat ryöpsähtää vähän odottamattomasti, vaikka Severus ei sitä itse haluaisikaan välttämättä. Kiitokset kuitenkin vielä kerran kun kävit jättämässä kommenttia!

flawless, kiitos sinullekkin kommentistasi! Ja hienoa kuulla, että tykkäsit. Kiva, että olin mielestäsi onnistunut hahmojen luomisessa. Joo sitten tuota suutelukohtausta ajattelin ainakin itse niin, että näiden kahden välillä on ollut tällaisia samankaltaisia tapauksia ennenkin. Ehkä Rabastanin toiminnan taustalla oli jotakin, että tämä yrittää "lepytellä" Severusta tai saada tämän manipuloitua auttamaan itseään. Näiden välillä kun jotain pientä viritettä tuntuu olevan. Ja tällaiset asiat on ehkä Severuksellekkin hieman arkoja siinä mielessä, että tunteiden näyttäminen ei oikein kuulu tämän omimpaan alaan. Mutta oikeastaan jätin tämän ihan tarkoituksellakin melko tulkinnanvaraiseksi. Jokainen voi itse vähän miettiä, että mitä haluaa sinne taustalle kuvitella jne. Muttamutta, olen kovin imarreltu ihanasta kommentistasi, kiitos siis siitä vielä kerran! (: