Kirjoittaja: rentunlupiini
Beta: ei tällä kertaa
Tyylilaji: romance, ehkä hiukkasen angstia, drama, oneshot
Ikäraja: K-11
Paritus: Regulus/OC
Vastuunvapaus: En omista hahmoja, maailmaa, tai mitään, minkä tunnistatte Rowlingille kuuluvaksi.
A/N: Osallistuu FF100:seen sanalla 75. Varjo ja Tavoita tunnelma-haasteeseen Regina Spektorin
Samsonilla. Linkki vie siis Youtubeen, suosittelen ehdottomasti biisin kuuntelua, kun tuon tunnelma-haasteen kanssa kuitenkin ollaan liikkeellä.
Ja kommentteja tietysti toivon ja hartaasti.
Oletko olemassa vielä aamullaMinulla oli meille monta suunnitelmaa.
Valmiina siellä, korvien välissä. Mutta minä en ehtinyt ajatella tarpeeksi, sanoa tarpeeksi. Minun suuni oli sinun.
Raphaël. E-kirjaimen päällä pisteet. Enää en ole edes varma, oliko hän todellinen.
”Se on se ranskalainen, vaihto-oppilas kai? Mitä sinä sen kanssa liikut, olen kuullut, että se on vähän, no,
kummallinen.”
Eikö me kaikki olla.
Kultaiset pitkät kiharat takertuivat sormiin, ulkoa ikkunan takaa hiipi pimeää ja usvaa. Se ei voi viedä meiltä tätä, meillä on lämmin, me olemme yhdessä. Minä käännyin kyljelleni, silitin kapeita kasvoja ja paljasta leukaa. Eikä mikään muu sana sopinut paitsi
kaunis.
Nauroin itsekseni. Jos äiti tulisi sillä hetkellä sisään. ”Kai se on edes puhdasverinen se kakara, jota sinä nait?” On se, äiti rakas. Puhtaampi kuin teistä kukaan. Mutta pelkkä ajatuskin on absurdi. Mahdoton. Sillä missä me olemme, sinne ei pääse kukaan muu.
”Regulus, miksi minä olen tässä?” hän kysyi, painoi nenän kaulalleni, ja minä opettelin hengittämään.
”Koska haluat olla.”
Vihreät silmät tuijottivat minua. Eivät mitkään erityisen vihreät, vain vihreät. ”Onko sinulla saksia?”
Kynttilänvalo loi seinälle painajaismaisia varjoja. Mies sakset kädessään, alastomana. Toinen sylissään. Ne sakset kävivät välillä vaarallisiksi, kun kädet lähtivät harhailemaan.
Muutamia sammuvaan valoon hukkuvia hetkiä, ja kaikki se kaunis vaalea tukka oli lattialla. Raphaël tuijotti itseään peilistä, ensin pelästyneenä, sitten tyytyväisenä. Hän kääntyi hymyilemään minulle, ja minä sain luvan rakastaa häntä loppuyön.
Seuraavana aamuna hän oli kadonnut.
*****
You are my sweetest downfall
I loved you first