alaotsikko: sallittu, draama, Hermionen synnytys, hermione/draco
Vauva nimeltä Draco junior
Kirjoittaja: jaina
Genre: draama (angst)
Paritus: pieni Hermione/Draco
Ikäraja: sallittu
©: kaikki hahmot (paitsi vauva) kuuluu J.K:lle, juoni minulle
Summary: Draco oli odottanut jo tuntikausia. Miksei joku tullut jo sanomaan jotain? Jokin oli varmasti mennyt pieleen.A/N: tämmöistä pientä.
Saa laittaa kommenttia.. One-shot
Osallistuu haasteeseen
OTP10.
**
Ulkona alkoi hämärtää. Keväinen ilma oli muuttumassa jälleen talvisemmaksi, sillä yön valjetessa taivas oli tummunut ja lämpötila oli pudonnut muutamalla asteella ja oli pian nollan maissa. Tähdet tuikkivat hiljalleen, ja niitä katseli sinä yönä varmasti moni silmäpari.
Yksi silmäpareista kuului Draco Malfoylle, jonka harmaat, yleensä hieman koleat silmät, loistivat nyt huolta, murhetta ja hämmästyneisyyttä. Mies istui eräässä lontoolaisessa keskussairaalassa, osastolla kolme, joka oli varattu synnytysosastoksi. Hän odotteli eräässä odotushuoneessa lysähtäneenä yhteen puupenkeistä. Miehen jalat tärisivät – ei, hänen koko vartalonsa tärisi, ei pelkästään jalat. Hänestä tuntui, että hän pyörtyisi pian. Jännitys, pelko ja huoli olivat liian suuret.
”Draco, oletko yhä täällä?” kuului ääni ovelta. Draco hätkähti ja siirsi katseensa isosta ikkunasta, jonka edessä ei ollut verhoja, vaikka oli yö, ovelle. Vaaleahiuksinen, huolestuneen näköinen nainen, iältänsä noin 50-vuotias, katsoi Dracoa ovelta.
”Miksi en olisi?” Draco sanoi ääni käheänä ja katsoi, kuinka nainen istuutui hänen viereensä puupenkille.
”Sinun pitäisi levätä. Menisit kotiin nukkumaan”, nainen kehotti ja hieroi miehen olkapäätä hellästi. ”Ole kiltti, Draco. Hän on varmasti kunnossa.”
”Haluaisin uskoa tuon. Ja toivoisin, että myös pienokainen on kunnossa”, mies sanoi ja tunsi pieniä kyyneliä silmissään. Hän huokaisi tuskallisesti.
”Draco-rakas, älä pelkää. Hermionella on varmasti kaikki hyvin.. ja teidän lapsellanne. Minäkin olen huolissani”, nainen selitti ja hymyili pienesti, surullisesti, ”vaimosi on vahva. Hän selviää.”
”Äiti”, Draco sanoi ja rikkoi kaikkia Malfoyn suvun lakeja, kun hänen silmistään alkoi vuotaa kyyneliä, ”rakastan Hermionea, enkä halua, että hän menehtyy. En halua, että vauvamme menehtyy.”
”Lapsihan on puoliksi Malfoy! Hän on perinyt sinun, Draco Malfoyn, geenejä, sekä isäsi ja minun geenejä! Lapsihan on sukua minulle, Narcissa Malfoylle! Mietipä sitä”, nainen, Narcissa, sanoi ja naurahti pienesti. Draco hymähti surullisesti. Synnyttäessään Dracoa, Narcissa oli ollut hyvin aggressiivinen eikä ollut antanut edes miehensä, Lucius Malfoyn, pitää häntä kädestä kiinni.
”Totta, äiti..”, Draco sanoi ja huokaisi jälleen, ”mutta voi kunpa saisin jotain uutta tietoa. Hän on ollut siellä jo liian kauan. Eikä sinun tarvitse holhota ja rasittaa itseäsi tällä. Minä olen sentään jo 27-vuotias.”
”Kuule, kyllä varmasti joku kohta – ”
Narcissa ei saanut lausettaan loppuun, kun erään huoneen ovi aukeni ja sieltä kurkisti nuori nainen, jolla oli hieman verta valkoisessa takissaan. Hän hymyili kuin viimeistä päivää. ”Hra Draco Malfoy”, nainen aloitti ääni täristen, ”sinua kaivattaisiin nyt.”
Draco nousi tuolilta nopeammin kuin iskevä salama taivaalta, ja kiirehti pienikokoisen naisen perässä huoneeseen. Narcissa jäi odotushuoneen pimeään hymyillen itsekseen.
Draco ei ehtinyt paljoa ajatella, kun hän jo ehti astua lämpimään, pieneen sairaalahuoneeseen. Mieheltä meinasi mennä taju, kun hän katsoi edessään olevaa näkymää.
Sairaalasängyllä makasi onnellisen mutta uupuneen näköinen nainen, jolla oli ruskeat silmät – ja hiukset. Hänellä oli peitto päällään, ja peiton alta, hänen rintojensa päällä, makasi pieni hahmo, jonka pää pilkotti esiin. Hahmo ynisi hiljaa ja sillä oli silmät kiinni.
Draco päästi äänen, huokaisun, naurahduksen ja huudon sekaisen äänen, ja ryntäsi naisen ja pienen hahmon luokse. ”Voi Luoja”, hän huokaisi onnellisena ja kyyneleet valuivat hänen silmistään. ”Hermione, onko tuo meidän vauvamme?”
”Kyllä, Draco”, nainen, Hermione, vastasi onnellisesti hymyillen ja silitti rintojensa päällä makaavaa, vastasyntynyttä vauvaa. Draco ei tiennyt, mitä sanoisi. Hän oli liian onnellinen sanoakseen mitään.
”Onko se – siis hän – tyttö vai poika?” hän sai lopulta änkytettyä silmät edelleen vastasyntyneessä vauvassa. Hoitaja hymyili huoneen toiselta puolelta.
”Teille on juuri syntynyt terve poikalapsi”, hoitaja julisti virallisenkuuloisena ja suli sitten hymyilemään, kun Draco huokaisi onnellisena ja rohkeni silittää vauvan päälakea varovaisesti. Vauva ynähti tyytyväisenä.
”Muistatko, rakas, mitä me sovimme, jos lapsesta tulee poika?” Draco kysyi ja katsoi Hermionea, vaimoaan, rakastavaisesti silmiin. Hermione vastasi katseeseen hellästi.
”Vauva näyttääkin jo ihan Draco juniorilta.”
**
