Fulnum: Kiitos kovasti kommentista, ihanaa kun joku edes viitsi kommentoida (: Kiva kun tykkäsit
Ja kolmas (ja viimeinen luku) tulee sitten tässä, ja lisäksi aloittelin epilogia joka todennäköisesti julkaistaan mutta sitä en voi vielä luvata. Enjoy!
----------------------------
3.luku-Lopun alkua•
HuhtikuuOli asioita, joista Rose ei halunnut puhua. Niihin kuului esimerkiksi huonosti menneet kokeet tai liian vaikeat kotitehtävät. Sitten oli asioita, joista hän ei kerta kaikkiaan voinut puhua. Niihin kuului muunmuassa Scorpius Malfoy.
Rose ei voinut sanoa olevansa sinä keväänä erityisen onnellinen. Vaikka hänellä oli Ethan, poika lähinnä ärsytti häntä, ei lainkaan saanut leijailemaan pilvissä, kuten kunnon poikaystävän kuului. Hänellä oli Albus, joka kyllä aavisti, että serkkutytöllä ei ollut kaikki kunnossa, mutta poika ei saanut koskaan tyydyttävää vastausta uteluihin. Hänellä oli Christina, Destiny ja Evelyn, jotka pitivät hänet ajan tasalla Tylypahkan juoruissa ja saivat typerillä jutuillaan unohtamaan Scorpiuksen ja tämän siniset silmät edes hetkeksi. Ehkä Rose siksi hakeutui yhä uudestaan ja uudestaan tämän kloonikolmikon seuraan.
"Hääpäivä on varmistunut!" Christina kihisi yhtenä aamuna rynnätessään Suureen saliin posket innosta hehkuen. "Scorpiuksen ja Sophien."
"Oo", Evelyn innostui. "No milloin?"
"Kesälomalla", Christina jatkoi kiihtyneenä. "Kun kesä on kuumin, aivan keskellä kesää!"
Rose työnsi liian paljon puuroa suuhunsa, mutta kukaan kloonikolmikosta ei kuullut hänet yskimistään juoruilin läpi. Niinpä tyttö nousi ja asteli itsekseen ulos salista.
xoxo
"Minä en halua ruusuja!"
Rose hätkähti. Oli aivan normaali Tylyaho-viikonloppu, vieläpä varsin kaunis sellainen, aurinko paistoi ja oli pitkästä aikaa yllättävän lämmintä. Rose oli lähtenyt tällä kertaa aivan itsekseen täydentämään suklaavarastoja ja ostamaan itselleen jotain kivaa, ennen kuin kesäloma alkaisi. Tuttu ääni kuitenkin sai hänet jähmettymään keskelle katua ja hetken katseltuaan hän näki Scorpiuksen ja tämän vaaleahiuksisen äidin läheisen kukkakaupan edessä.
"Jokaisissa häissä on ruusuja, Scorpius", rouva Malfoy sanoi turhautuneella äänellä. "Katso, näitä punaisia ja - "
Scorpiuksen katse osui yhtäkkiä Roseen ja hetken he vaan tuijottivat toisiaan, keskellä kaikista vilkkainta iltapäiväruuhkaa.
"Minä en halua omiin häihini yhtäkään ruusua", poika kuiskasi kuuluvalla äänellä. "En yhtäkään."
Sitten hän käänsi selkänsä Roselle, joka jäi vielä pitkäksi aikaa seisomaan paikoilleen ja toivoi, että joku kone jyräisi hänen päältään tai joku hullu vain yksinkertaisesti tappaisi hänet.
xoxo
Rose ei ollut koskaan varsinaisesti jutellut Sophien kanssa, vaikka he samassa makuusalissa nukkuivatkin. Kirjaimellisesti vain nukkuivat, Sophieta ei näkynyt siellä muutoin kun illalla, jolloin hän paineli suoraan nukkumaan sanomatta sanaakaan.
Nyt tämä tyttö seisoi hänen edessään, vaaleat hiukset siistille poninhännälle kietaistuna, odottaen, että Rose laskisi kirjan käsistään.
Rose vain vilkaisi tyttöä kysyvästi, ennen kuin painoi katseensa kirjaan ja käänsi sivua.
"Rose", Sophie sanoi. Hänen äänessään oli lievä ranskalainen korostus, ehkä hän puhui äidinkielenään ranskaa.
"No?" toinen tyttö kysyi kohottamatta katsestaan. Hänen katseensa liukui tekstin yli mutta sanat eivät jääneet hänen mieleensä, eikä hän edes ymmärtänyt, mistä lauseet kertoivat.
"Minä en tiedä, onko Scorpius kutsunut sinua häihimme, mutta - "
"Voi, älä turhaan huolehdi", Rose kiirehti sanomaan tekaistun herttaisesti. "Viimeksi kun kuulin hänen puhuvan, hän sanoi, että ei halua häihinsä yhtäkään ruusua."
Sophien otsa rypistyi ja hän nyrpisti nenäänsä, ilmiselvästi tyttö ei pitänyt keskeytyksistä.
"Mutta", hän jatkoi ja ranskalainen korostus voimistui, kun hän kiihtyi. "Jos hän kutsuu, minä pyydän, että sinä et tule. Ei, minä vaadin, että sinä et tule. Kukaan ei kaipaa sinua pilaamaan tunnelmaa."
"Pelkäätkö sinä?" Rose sähähti yhtäkkiä ja paiskasi kirjan kiinni. "Pelkäätkö sinä, että vien unelmiesi miehen?"
Sophien sinisiin silmiin nousi jäätävä katse.
"Idiot", hän tiuskaisi ranskaksi. "Scorpius Malfoy on paras aviomies, kenet voin saada, tämä on paras naimakauppa ikinä, etkä sinä pilaa sitä!"
Vaalea poninhäntä hulmahti, kun hän kääntyi ja lähti marssimaan muotokuva-aukkoa kohti.
"Naimakauppa?" Rose huikkasi hänen peräänsä. "Millä vuosisadalla sinä elät? Naimakaupat ovat niin viime kautta!"
Vastaukseksi muotokuva paiskattiin kiinni niin kovasi, että Lihava leidi kiljaisi närkästyneenä.
xoxo
"Scorpius!"
Poika pysähtyi, tosin kovin vastahakoisesti.
"No mitä, Rose?"
Tyttö oli hengästynyt juostuaan pojan perässä pitkin käytäviä, mutta silti hän onnistui henkäisemään muutaman sanan suustaan.
"Minä muistan, mitä sinä sanoit."
Scorpius näytti närkästyneeltä, mutta myös hieman uteliaalta.
"Mitä siitä?"
"Että minä voisin olla tyttö, ketä rakastaisit koko loppuelämäsi", Rose sanoi ja sai hengityksensä vähän tasaantumaan. "Scorpius, sinä et voi mennä naimisiin Sophien kanssa."
Poika jopa hymyili hieman, tosin ei kovin iloisesti.
"Voi Rose, häät on jo melkein kokonaan järjestelty, nytkö minä sitten sanon, että en halua? Ja vaikka en halua, minun mielipiteelläni ei ole merkitystä. Joten, jatketaan niin kuin tähänkin päivään asti."
Poika kääntyi lähteäkseen, mutta Rose nappasi hänen käsivarrestaan kiinni.
"Mutta - "
"Rose, sinulla on Ethan, minulla on Sophie. Yritetään unohtaa toisemme, okei?"
Hän teki samoin kuin kahvilassa, kumartui hieman lähemmäs ja sipaisi kevyesti tytön poskea, ennen kuin käveli tiehensä.
xoxo
Kevät kulki kuin sumussa, huhtikuu kääntyi toukokuuksi ja loppukokeet painoivat päälle. Kerrankin Rose oli onnellinen kaikesta työmäärästä; mitä enemmän hän luki kokeisiin, sitä vähemmän hänelle jäi aikaa ajatella Scorpiusta ja tämän tulevia häitä. Tyttö luki niin paljon, että osasi koulukirjat jo melkein ulkoa sekä etu-, että takaperin ja harjoitteli erilaisia loitsuja ja kirouksia niin, että kaatui illalla lopen uupuneena sänkyynsä ja nukahti heti.
Juuri ennen ensimmäisten kokeiden alkua, Albus liittyi serkunsa seuraan huolestuneena.
"Sinä näytät tosi väsyneeltä, Rose", poika sanoi huolestuneena.
"Aijaa", tyttö sanoi välinpitämättömästi. "Kuule, Al, olisi kiva rupatella mutta minä luen kokeisiin ja - "
"Minä olen kuullut vähän juttua", hänen serkkunsa keskeytti pieni närkästys äänessään. "Sinä kuulemma luet yömyöhään ja aloitat heti aamulla, etkä tee vapaa-aikana muuta kuin harjoittelet loitsuja ja - "
"Ethanko sinulle kertoi?" Rose tiuskaisi. "Vai kloonikolmikko?"
"Sillä ei ole väliä!" Albus tiuskaisi takaisin. "Tajuatko sinä, että palat tuota menoa ihan loppuun?"
"Minä en välitä", tyttö sanoi jo rauhallisemmalla äänellä ja nosti kirjan kasvojensa tasolle. "Ja minulla on nyt tekemistä."
Aivan yhtäkkiä kirja tempaistiin hänen kädestään ja viskattiin toiseen päähän oleskeluhuonetta.
"Rose", Albus sanoi ja kumartui lähemmäs serkkuaan tuijottaen häntä vihreillä silmillään. "Nyt sinä kerrot, mikä sinua vaivaa. Olet ollut joulutanssiaisista lähtien tosi omituinen, minä olen huolissani sinusta. Hugo on huolissaan sinusta, Ethan on huolissaan sinusta, jopa sinun vanhempasi - "
"Oletko sinä kertonut vanhemmilleni?" Rose kiekaisi. "Mitä sinä heille sanoit? Että valmistaudun kokeisiin?"
"Pitääkö minun hommata totuusseerumia vai kerrotko ilman sitä?"
Tyttö hiljeni ja hänen kasvonsa valahtivat ihan kalpeiksi, mikä korosti tummia silmänalusia.
"Ei minua mikään vaivaa. Kevätväsymys."
"Tämä liittyy jotenkin Sophieen, eikö niin? Kuulin, että olitte riidelleet täällä oleskeluhuoneessa."
Rose katsoi serkkunsa vihreitä silmiä ennen kuin pudisti päätään.
"Albus, minä olen rakastunut", hän kuiskasi.
"Ethankin rakastaa sinua, mikä ongelma teillä on?"
"Ei, en Ethaniin. Scorpiukseen, Scorpius Malfoyhin."
Ja sen sanottuaan tyttö purskahti itkuun.
xoxo
"Mahtavia uutisia, taas kerran", Christina julisti ja istahti tupapöydän ääreen, pysymättä kuitenkaan sekuntiakaan paikoillaan. "Hääkutsut lähetetään tänään ja hyvällä tuurilla mekin saamme omamme, olemmehan me sentään asuneet Sophien kanssa samassa makuusalissa ikuisuuden ja häistä on tulossa valtavat!"
Rose uskalsi epäillä, että kukaan heidän makuusalistaan ei saisi kutsua, mutta hän piti ajatuksensa omana tietonaan.
"Mistä sinä sen tiedät?" hän sen sijaan kysyi ja kohotti kiinnostuneena kulmiaan.
"Kuulin kun Sophie jutteli ystäviensä kanssa", Christina ilmoitti ylpeänä. "Isadora ja Catherine ovat itseasiassa hänen kaasojaan. Mutta, Sophie puhui miten Scorpiuksen tehtävänä on lähettää kutsukortit kaikille, hän ilmeisesti hoitaa asian pöllötornissa seitsemältä. Näettekö, heidän häissään kaikki on niin tiukasti aikataulutettua, mutta - "
Rose sulki korvansa tyttöjen höpötykseltä ja tuijotti kultaista lautastaan, joka oli täynnä ruokaa. Äsken hän oli vielä ollut nälkäinen, mutta se oli väistynyt kylmän kuvotuksen tieltä. Tyttö nousi seisomaan ja kuuli vain etäisesti Destinyn äänen, kun tämä ihmetteli minne hän oli menossa, mutta Rose ei vastannut.
Hän oli jo ovella.
xoxo
Rose oli pöllötornissa tasan viisi yli seitsemän. Hän oli hengästynyt juostuaan koko matkan oleskeluhuoneesta asti ja hänen jalkansa tärisivät satojen ja taas satojen portaiden nousemisesta. Vilkaistuaan kelloaan pöllötornin ovella, kylmä kauhu täytti hänen mielensä; hän oli myöhässä, Scorpius oli ehtinyt jo lähettää kutsut ja sadat noidat ja velhot ilmottautuivat innokkaana vuosisadan hääjuhlaan.
Silti Rose ei luovuttanut, vaan tönäisi oven auki ja astahti korkeaan, ympyrän muotoiseen huoneeseen, jonka lasittomista ikkunoista näki koko Tylypahkan tilukset ja vielä kauemmaksikin. Yhden ikkunan ääressä seisoi Scorpius, paksu nippu kirjekuoria käsissään, tuijottamassa jonnekin kaukaisuuteen lievästi ahdistuneen näköisenä.
Jostain syystä pojan ilme sai Rosen raivostumaan.
"Onko reilua", hänen äänensä kajahti huoneessa ja Scorpius hätkähti. "Että heti kun löydän itselleni sen oikean ja sen hiton sopivan miehen, hänellä on sormessaan joku helvetin sormus joka pilaa kaiken?"
"Mitäs sinä täällä teet?" Scorpius kysyi, mutta Rose ei ehtinyt vastata.
"Minusta se on syvältä, S-Y-V-Ä-L-T-Ä ja aivan helvetin epäreilua!"
Tyttö käveli lähemmäs Scorpiusta, joka tuijotti ilmeettömästi jäänsinisillä silmillään.
"Tiedätkö, Scorp, vaikka sinun rakas Sophiesi uhkailisi minua miten paljon, minulla on vielä muutama kuukausi aikaa purkaa tuo raivostuttava kirous ja voin vannoa sinulle, että minä en luovuta ennen kuin tuo hely irtoaa sormestasi!"
Rose lopetti raivoamisensa hengästyneenä ja tunsi itsensä yhtäkkiä niin väsyneeksi, että olisi voinut nukahtaa vaikka seisaalteen. Silti, kun Scorpius avasi suunsa sanoakseen jotain, hän painoi sormensa pojan huulille ja pudisteli päätään.
"Älä sano yhtään mitään, jooko? Minä rakastan sinua, ja en halua että sanot mitään, ennen kuin saan tehdä yhden jutun."
Ja sen sanottuaan Rose astui vielä lähemmäs ja painoi huulensa pojan huulille.
Scorpius näytti suorastaan järkyttyneeltä, kun Rose pääsi sormuksesta huolimatta niin lähelle häntä ja vielä enemmän hän järkyttyi kun tajusi pystyvänsä vastaamaan tytön suudelmaan.
He irrottautuivat toisistaan vasta kun Scorpiuksen sormus tipahti lattialle kilahduksen saattelemana. Molemmat tuijottivat sitä hetken, ennen kuin Rose kohotti katseensa Scorpiukseen.
"Sinä rakastat minua", hän kuiskasi.
"Tuota sormusta on todennäköisesti melko vaikea huijata, joten kyllä", Scorpius virnisti ja kumartui taas lähemmäs. "Minä rakastan sinua, syvästi ja aivan ylitsepääsettömästi."
Rosen kasvoille levisi leveämpi hymy kuin aikoihin kun hän kietoi kätensä Scorpiuksen kaulaan ja painoi huulensa uudelleen pojan huulille.
End
------------------------------
