Title: Ja sähkö rätisi heidän ympärillään
Author: Invisiblegirl
Genre: romance
Pairing: Draco/Hermione
Rating: K-11
Summary: Valot leikkaavat tanssilattiaa, basso jytisee ja musiikki on kovalla, mitä tahansa saattaa tapahtua. Ja niin tapahtuukin!
Disclamer: En harmikseni omista Dracoa, enkä sen puoleen Hermionetaakaan, samoin kuin ketään muutakaan. Saatikka Cobra Starshipin ja Leighton Meesterin biisiä.
Warnings: Teksti voi takkuilla, kirjoittaja on palaamassa lomalta!
A/N: Perustuu Cobra starshipin feat. Leighton Meesterin biisiin Good girls go bad, loput voittekin päätellä itse
Suosittelen biisin kuuntelemista ennen/samaan aikaan kuin lukee.
*******************************
Ja sähkö rätisi heidän ympärillään
Musiikki virtasi ympärillä, valot leikkasivat lattiaa, seiniä, kattoa. Sali oli täynnä ihmisiä, musiikki oli säädetty niin kovalle että lattia tärisi basson voimasta. Tanssijat olivat teini-ikäisiä, melkein aikuisia. Varjoisassa nurkassa, mistä näki koko tanssilattian, seisoi vaaleahiuksinen nuori mies. Hänen harmaat silmänsä seurasivat salin tapahtumia, kiinnittämättä katsetta mihinkään. Hän ilmiselvästi etsi jotakuta, mutta ei löytänyt. Nojaillessaan rennosti seinään hän vastaanotti kaihoisia katseita lukuisilta tytöiltä, jotka toivoivat kutsua tanssimaan, mutta jotka poika ohitti tylysti.
Katsellessaan salia hän vihdoin löysi etsimänsä. Otsa rypyssä hän katseli tummatukkaista tyttöä baarin lähellä. Tällä oli päällään upea tummanvihreä lyhyt mekko, joka korosti tytön pientä kokoa ja sai hänet näyttämään melkeinpä keijukaiselta. Nuoren naisen hiukset olivat kiharoilla, jotka ulottuivat melkein hänen alaselkäänsä ja liikkuivat hänen liikkeidensä tahdissa. Näky oli melkeinpä hypnotisoiva, ja poika jäikin paikoilleen katsomaan tätä vähän aikaa. Katseen kohde kuitenkin tunsi polttavan katseen ihollaan ja pälyili ympärilleen, etsien henkilöä joka katseli häntä. Tummassa nurkassa seisovaa poikaa hän ei kuitenkaan erottanut ja ohitti tilanteen vienolla olankohautuksella, jonka hän teki enemmänkin itselleen kuin ystävilleen.
Poika tiesi tytön, hänen tyyppinsä. Tummatukkainen oli kiltti, turvallinen nuori nainen, jolta löytyi kuitenkin temperamenttia. Sitä poika hakikin tänään, hän tiesi tytössä olevan potentiaalia. Hän lähti kävelemään kohti tätä välittämättä tytöistä, jotka törkeästi yrittivät kiinnittää hänen huomionsa. Tuntui kuin tilanne olisi pysähtynyt, tai ainakin ihmiset olivat. He jäivät katselemaan mitä poika päättäisi. Tämä oli juhlan alusta asti piileskellyt pimeydessä, näyttänyt painiskelevan itsensä kanssa. Jokainen halusi tietää mitä poika, luihuisen prinssiksikin kutsuttu, oli päättänyt.
Kuuden tytön ryhmä, jota kohti hän nyt käveli, oli myöskin huomannut tapahtuman. He katselivat toisiaan kummastuneina, sillä todellakin näytti siltä, että tämä oli suunnistamassa heitä kohti. Vaaleahiuksinen otti aikansa, hänellä ei näyttänyt olevan kiire. Melkeinpä tylsistynyt ilme kasvoillaan hän ohitti tyttöryhmän hitaasti ja kuin vahingossa hipaisi tummatukkaisen kättä. Tytön silmät levisivät hieman hämmästyksestä, mutta hän peitti sen nopeasti, kääntyen juttelemaan kavereidensa kanssa, jotka olivat hämmentyneen näköisiä. Punatukkainen tyttö, Ginny, tuhahti kovaan ääneen ja mulkoili poikaa joka oli pysähtynyt virvokepöydän eteen ja kaatoi itselleen juotavaa.
”Hmph, hänellä ainakin on pokkaa. Hän luulee omistavansa koko paikan vain siksi että on Draco Malfoy!”, sanoi tyttö kimmastuneena.
”Ehkäpä, mutta hän on silti niin hyvännäköinen!”, lausui yksi tytöistä, Lavender, haaveksuvalla äänellä.
”Niin, mutta hänestä ei kuitenkaan koskaan seuraa mitään hyvää. Haloo Hermione, oletko vielä tässä maailmassa?”, Ginny kysyi kummastellen, tummatukkaiselta tytöltä, Hermionelta. Tämä säpsähti ja nyökkäsi nopeasti hymyillen pienesti.
Pikkuhiljaa muut tytöt liukenivat paikalta, kun heitä haettiin tanssiin. Hermioneakin kysyttiin, mutta häntä ei jotenkin huvittanut. Tylsistyneenä hän päätti lähteä hakemaan juotavaa. Kävellessään hakemaan virvokkeita hän tunsi polttavan katseen taas ja kääntyi ympäri löytääkseen katsojan. Vieläkään hän ei nähnyt ketään, kaikki olivat joko tanssin pyörteissä tai juttelemassa kavereidensa tai poika- tai tyttöystävänsä kanssa. Hämmentyneenä hän kääntyi takaisin ja kaatoi itselleen boolia ja nosti lasin huulilleen, maistaen mansikkaisen maun. Hän pystyi maistamaan myös jotain erikoista ja epäili jonkun terästäneen boolia. Tyttö kuitenkin päätti tällä kertaa olla välittämättä siitä ja joi vielä vähän lisää.
”Saanko tämän tanssin?”, kuului ääni hänen takaansa, joku kuiskasi sanat hänen korvaansa, hengitys kutitti niskaa. Tyttö laittoi lasinsa pöydälle ja kääntyi kohti kysyjää. Dracolla oli päällään musta kauluspaita ja vaaleat, kuluneen näköiset farkut, mutta hän näytti silti syntisen hyvältä. Kaulassaan hänellä oli vihreän ja hopean värinen solmio, huolettomasti laitettuna. Syntisen hyvältä hän tosiaan näytti. Hermione kuuli Ginnyn äänen korvissaan.
Hänestä ei koskaan seuraa mitään hyvää. Pojan intensiivinen katse viipyi hänen kasvoillaan, vartalollaan ja tyttö ymmärsi kuka häntä oli koko illan katsellut. Ginnyn varoittava ääni hänen päässään hiljeni kerta kerralta, kunnes sitä ei kuulunut melkein ollenkaan. Katsellessaan pojan silmiä hän saattoi melkein unohtaa salin hälyn ja muut ihmiset. Hermione tiesi pojan, melkeinpä miehen, olevan vaarallinen ja että hänen ei pitäisi luottaa tähän, mutta kuolisiko hän jos hän pitäisi hauskaa yhden illan? Voimatta vastustaa kiusausta hän nyökkäsi ja poika asetti kätensä hänen kapealle selälleen, ohjaten tämän tanssilattialle.
Poika saattoi tuntea katseet hänessä ja tytössä. Ne kuitenkin unohtuivat pian kun salin täytti voimakas rytmi, joka tuntui sykkivän ihan hänen sisimmässään asti. Tyttö yritti peittää eksyneen olonsa tanssilattialla pojalta, mutta ei kuitenkaan onnistunut. Poika veti tytön lähemmäs, niin että heidän välillään oli hädin tuskin pari senttiä. Samaan aikaan hän alkoi liikkua tanssin tahtiin, haastaen tytön. Tunnustellen kappaleen tempoa tyttö vastasi haasteeseen kokeillen liikuttaa lanteitaan kuten monet muut nuoret naiset joita hän oli tanssilattialla nähnyt. Luihuispoika virnisti hänelle kannustavasti ja antoi katseensa tutkiskella tämän pientä vartaloa. Hänen katseensa ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta hänen tanssipariltaan joka lempeästi mutta voimakkaasti nosti tämän leukaa ylemmäs niin, että tämän katse oli taas oikeassa paikassa. Dracon ilme oli anteeksipyytävä mutta samalla hänellä oli sellainen tuike silmissään, ettei tämä katunut sitä ollenkaan. Nuori nainen pyöritti päätään huvittuneen tuskastuneena ja he nauroivat hiljaa yhteen ääneen.
Mitä he kaksi eivät huomanneet silloin, oli koko salin yhteinen reaktio. Oli kuin koko salista olisi sammutettu valot ja yksi spottivalo olisi jätetty näihin kahteen, niin tiiviisti heitä seurattiin. Kun muut kuulivat heidän nauravan yhteen ääneen oli hämmennys suuri ja tanssijat vaihtoivat katseita toistensa kanssa; mitä on tapahtunut näiden kahden välillä? Kysymys oli jokaisen huulilla. Kukaan ei kuitenkaan rohjennut sanoa mitään ääneen, asia oli liian absurdi keskusteltavaksi. Boolin, valojen ja musiikin vaikutuksesta ihmiset kuitenkin pian jättivät asian sikseen ja keskittyivät muihin asioihin.
Koko tanssilattia sumeni Hermionen silmissä. Ainut minkä hän näki oli pojan vartalo, virnistävät kasvot ja ainut mitä hän pystyi ajattelemaan oli vetovoima heidän lähellään. Se sai hänet tuntemaan kuin sentit, tai enemmänkin millimetrit heidän välissään olisivat rätisseet sähköstä. Ärsyyntyneenä tästä hän nappasi pojan solmiosta kiinni ja veti tätä vielä lähemmäs.
Tyttö nauroi nähdessään pojan hämmentyvän tämän äkillisestä vallanotosta, nautti vaikutusvallastaan poikaan. Toivuttuaan nopeasti hämmennyksestään poika oli taas entisellään ja asetteli kädet tämän lanteille, yrittäen saada tätä vielä lähemmäs, mikä ei kuitenkaan enää ollut mahdollista.
Ilma rätisi edelleen sähköstä. Musiikkia laitettiin kovemmalle, basso tärisytti lattiaa ja heitä. Kappaleen loppuhuipennus oli alkamassa. Uudesta vaikutusvallastaan rohkaistunut Hermione päätti ottaa edelleen askeleen eteenpäin. Valuttaen käsiään pitkin pojan selkää ja liu’utti kätensä tämän farkkujen takataskuihin, johon ne jäivätkin. Olleessaan melko paljon Dracoa lyhyempi hänen kätensä sopivat taskuihin hyvin.
Vaikka Draco olikin iloinen tästä edistysaskeleesta hän ei aikonut jäädä toiseksi tässä tahtojentaistelussa. Hän kallisti päätään ja nojasi eteenpäin, haudaten nenänsä tytön kiharoihin hän suuteli tämän korvaa ensin kevyesti ja näykkäisi sitä vielä sen jälkeen. Tyytyväinen virne kohosi hänen kasvoilleen kun hän kuuli tytön ottavan terävästi ilmaa hämmästyksestä.
Tähän mennessä pari ei enää melkeinpä ollenkaan tanssinut vaan keinui hitaasti paikallaan. Poika vetäytyi pois ja hän saattoi tuntea ilmassa tytön närkästyksen hänen nähdessään luihuisen tyytyväisen ilmeen. Ovela hymy kasvoillaan hän lukitsi tuikkivat silmänsä pojan silmiin ja hieman kallistuen kasvojaan tyttö nojasi tavattoman hitaasti eteenpäin. Huomatessaan pojan tekevän samoin hän käänsi nopeasti päätään ja antoi pojan poskelle kevyen suukon, vetäen päänsä taaksepäin. Hän nauroi pojan pettyneelle ilmeelle, mutta ratkesi nauruun vielä enemmän kun tämä veti kasvonsa mutruun teatraalisesti. Tämän vuoksi hän päätti antaa pojalle vähän ilonaihetta ja antoi tälle suukon joka hipaisi jo tämän huulia.
Viimeisen sana tässä äänettömässä taistelussa jäi kuitenkin pojalle, kun tämä nosti toisen kätensä tytön hiuksiin ja kevyesti ohjasi tätä kohti itseään, suudellen suoraan suulle. Hölmistynyt tyttö seisoi pojan syleilyssä jännittyneenä kuin hiilihanko, jolloin poika irrottautui. Tämä heitti päätään taaksepäin nauraen sydämellisesti.
”Hitto Granger, tuotako tarvitaan että sinut saa hermostumaan? Pitäisi harjoittaa tätä useammin”, hän nauroi ilkikurisen näköisenä, mutta vitsin kohde tyytyi vain mulkaisemaan.
”Äh, älä viitsi. Et voi kieltää ettet olisi viettänyt elämäsi parasta aikaa! Ja mietit nyt söpössä pikku päässäsi että onko tämä kaiken sen arvoista mitä tulemme kohtaamaan. Pikku vinkki kuitenkin sinulle: Älä ajattele! Se tekee tästä vielä parempaa.”
Äkkiä poika tunsi pienen vartalon painautuvan itseensä tämän noustessa varpailleen ja pehmeiden huulien löytävän omansa. Ilma heidän ympärillään ei enää rätissyt, nyt paukkuivat ilotulitteet joka puolella sateenkaaren eri väreissä. Poika sulki silmänsä ja nautti tunteesta joka oli hänelle aivan uusi vaikka hän ei kokematon suutelija ollutkaan. Hän tunsi Hermionen hymyilevän suutaan vasten eikä voinut olla hymyilemättä itsekään. Vaikka hän oli tänään tiennyt että monen vuoden pidättäytyminen lentäisi ulos ikkunasta hän ei koskaan osannut odottaa tälläistä tulosta. Hän oli kohdannut tytöstä vielä lisäksi uuden puolen, rohkean mutta samaan aikaan hämmentyneen, jonka hän huomasi täydentävän tytön persoonallisuutta hyvin. Musiikki kaikui heidän ympärillään mutta he eivät nähneet mitään muuta kuin toisensa koko iltana.
***********************************************************
Tylypahkassa oli meneillään melko tyypillinen sunnuntai. Edellisen illan diskosta oltiin selvitty pahoinvoinnilla ja päänsäryllä, ei sen pahempaa siis kuitenkaan. Aamu oli alkanut kuten mikä tahansa normaali sunnuntai, ihmiset olivat raahautuneet syömään kukin ajoillaan, jotkut eivät ollenkaan. Tyypilliseen tapaansa Hermione Granger oli kiikuttanut pöytään pari kirjaansa ja hautautunut niiden taakse syödessään ja Draco Malfoy oli marssinut omaan pöytäänsä muiden luihuisten kanssa. Kaikki oli siis aivan kuten normaalisti, vaikka osa ihmisistä oli jo ehtinyt pelästyä tilanteen muutosta.
Dean Thomas oli yksi niistä jotka olivat lähdössä päivälliseltä ison porukan kanssa. Aula suuren salin vieressä oli tupaten täynnä ihmisiä, jotkut menossa syömään, jotkut tulossa. Kaiken melun läpi kuului kuitenkin erään luihuuspojan närkästynyt huuto.
”GRANGER! Minulla on sinulle valitus ja sinun on parasta kuunnella minua!” kuului pojan huuto. Dean etsi nopeasti kymmenien muiden ihmisten tavoin kyseisen tytön silmiinsä, näki tytön seisovan seinän vieressä ja näki tämän silmien välähtävän. Luihuispoika teki tietään väkijoukon läpi.
”Aijaa ja mistäköhän sinä tänään haluaisit valittaa?” tyttö sanoi viileästi katsoen tätä silmiin pojan lähestyessä.
Koko väkijoukko oli jäänyt paikoilleen odottaen suurta spektaakkelimaista tappelua näiden kahden välissä, mitkä olivat yleensä suuria vetonauloja Tylypahkassa, mutta kaikkien yllätykseksi poika heittikin kätensä tytön kummillekin puolille seinään jättäen rohkelikon itsensä ja seinän väliin estäen tämän poispääsyn ja suuteli tätä suoraan suulle. Tyttö vastasi ilmeisen halukkaasti suudelmaan ja poika irrotti kätensä seinästä ja asetti toisen kätensä tämän selälle ja toisen tämän hiuksiin. Väkijoukko kohahti ja he tuijottivat suut auki.
Viimein irrotettuaan itsensä toisistaan väkijoukko sai ihmetyksensä kuriin ja supina alkoi. Tämän rikkoi kuitenkin Hermionen äkillinen kysymys jonka tämä kysyi nauraen: ”Niin herra Malfoy, valituksenne oli?” Poika katsoi tätä närkästyen ja vastasi: ”Näytit aivan liian syntisen hyvältä tänään. En siedä sitä kun se Weasleyn surkimus kyttää sinua”, tämä vastasi ja suuteli tätä. Kohauttaen olkiaan Hermione suuteli tätä takaisin.
Draco Malfoy oli onnistunut tavoitteessaan, hän oli saanut tytön jota oli tullut hakemaan. Ja samalla hän oli onnistunut löytämään tästä pahan tytön puolen, josta tulisi nauttimaan enemmän kuin oli uskonutkaan.
