Nimi: Läpileikkauksia
Kirjoittaja: Tyynis
Disclaimer: Hahmot ovat
J.K. Rowlingin, minä en saa tästä mitään taloudellista hyötyä, leikin vain mielikuvituksellani.
Ikäraja: S
Genre: Draama ja angst, raapale-sarja
Summary: Pieniä katkelmia Tonksin sodan jälkeisestä elämästä.
A/N: Tämä osallistuu FF10 sanalla, risti (tässä se on symbolinen, mitä jäi Tonksille jäi harteilleen, kun hän jäi yh-äidiksi) ja Mitä jos-haasteeseen sillä, että Tonks jäi 7. kirjassa henkiin.
Niin ja harmaaselkä on tarkoituksella pienellä, koska se on käsitteenä tässä
Läpileikkauksia
1.
Teddy Lupin huutaa yksinään pinnasängyssä, joka on sotkuisen olohuoneen nurkassa. Lattialla istuva Tonks nojaa seinään silmät kiinni, vieressään hänellä on pyykkikori, jossa on sekaisin likaisia ja puhtaita vaatteita.
”Kulta, olisit hiljaa, äiti yrittää siivota”, Tonks kuiskaa pinnasängyn suuntaan ja puristaa kädessään Remuksen kauluspaitaa. Ne pitäisi lahjoittaa jollekin, joka tarvitsee niitä. Sitä ennen ne kuitenkin pitäisi pestä ja viikata. Pesun jälkeen ne eivät enää tuoksuisi Remukselta, jäljelle jäisi vain pesuaineen heikko haju.
”Teddy, äiti tietää, että sinulla on isää ikävä. Äidilläkin on”, Tonks sanoo noustessaan hitaasti lattialta ja ottaa itkevän lapsensa syliin ja syleilee tätä. ”Minä tiedän, että sinulla on ikävä.”
2.
”Miten voin auttaa?” Tonks kysyy mieheltä, jolle avasi juuri ulko-oven.
”Carl Keuning Vapaasta Yhteiskunta-järjestöstä, päivää. Me olemme tässä vuoden ajan vetäneet tällaista kampanjaa, joka katkaisisi ihmissusien sosiaaliset kontaktit muihin noitiin ja velhoihin, jotta vältyttäisiin tällaisilta uusilta harmaaseliltä, kuten parivuotta sitten. Allekirjoittaisitteko?” siististi pukeutunut mies kertoo asiansa ja ojentaa pergamenttikääröä ja musteeseen kostutettua sulkakynää kohti Tonksia.
Noidan suu loksahtaa auki ja hänen kädestään tippuu laatikko, johon oli kerätty Teddyn aakkospalikat leikin jälkeen. Keuning on juuri kumartumassa kynnyksen yli auttamaan palikoiden keräämisessä, kun Tonks läimäyttää oven miehen nenän edestä kiinni. Koko miehen esittämä roska oli loukannut Remuksen muistoa. Eivät kaikki olleet harmaaselkiä.
3.
”Äiti, äiti!” Teddy huutaa eteisessä ja yrittää kuumeisesti yltää ovenkahvaan saadakseen oven itse auki.
”Odota vähän, äiti laittaa kengät vielä jalkaan”, Tonks sanoo ja tulee avaamaan oven. Pihalla poika tarttuu kuuliaisesti äitiään kädestä. Jalkakäytävällä kaksikkoa vastaan tulee mies kantaen tytärtään sylissään.
”Äiti, miksi tuo setä kantoi tuota lasta. Missä sen äiti on?” Teddy kysyi ihmeissään äidiltään.
”Setä oli sen tytön isä. Vähän niin kuin äiti, mutta setä”, Tonks yrittää selitään isättömälle neljä vuotta vanhalle pojalleen.
”Miksi minulla ei ole isää?” Teddy kysyy silmät täynnä lapsen viattomuutta eikä ymmärrä, miksi hänen äitinsä sanoo selittävänsä kotona ja kaivaa taskustaan nenäliinan pyyhkiäkseen silmäkulmansa.
4.
”Hän lähti tänään kouluun, minun on jo nyt häntä ikävä, vaikka hän ei ole vielä lähelläkään Tylypahkaa. Harry sanoi, että Teddy on ilmiselvä rohkelikko, mutta minä haluaisin hänet Puuskupuhiin. Rohkelikot näyttävät keräävän aina ongelmia puoleensa. Voisin vaikka vannoa, että Harry antaa hänelle Kelmien kartan jossain kohtaa. Toivoisin, että se ei tapahdu kuitenkaan pojan ollessa vielä ensimmäistä vuotta koulussa, jos hän kävisi edes yhden vuoden seitsemästä kunnolla.
Minusta tuntuu, että poika on vähän pihkassa Billin esikoiseen, enkä minä osaa puhua hänelle tytöistä. Sinun olisi pitänyt nähdä poikasi hänen ensimmäisenä koulupäivänä”, Tonks liikuttuu yksinpuhelunsa lopussa kyyneliin ja pyyhkäisee pudonneen koivunlehden hautakiven päältä.
5.
”Miksi sinä jaksat noita ihmissusioikeus paperitöitä? Nyt on sentään joululoma”, viisitoistavuotias Teddy kysyy keittiössä papereita täyttelevältä äidiltään.
”Vastuutoimia, nämä ovat kohta valmiita”, Tonks vastaa ja kastaa sulkakynän musteeseen.
”Miksi sinä ylipäätänsä ajat niiden etuja? Koulussa sanottiin, että olisi helpompaa antaa niiden vetäytyä omiin oloihinsa”, Teddy sanoo olkiaan kohauttaen.
”Isäsi takia, hän…”
”Joo, tämä oikeuksinpuolutuselämäntyötarina on kuultu”, Teddy keskeyttää äitinsä ja istuu tätä vastapäätä pöydän ääreen.
”Teddy, toivoin että tämä keskustelu käytäisiin vasta myöhemmin, mutta isäsi oli ihmissusi. Oli jo kun tapasimme”, Tonks sanoo takertelevasti ja yrittää tarttua poikaansa kädestä.
”Älä koske”, Teddy sanoo, vetää kätensä syliinsä ja lähtee ulko-ovesta pihalle.
6.
”Kuinka vakavissasi sinä olet sen Weasleyn tytön kanssa?” Tonks kysyy sängyllään sarjakuvalehteä lukuvalta Teddyltä tuodessaan tälle pinon silitettyjä kaapuja.
”Äiti, jos voidaan puhua jostain muusta?” miehenalku sanoo ja laskee lehden syliinsä.
”Minä haluan vain tietää, että meinaatko sinä opiskella jotain tänä vuonna? Muutama S.U.P.E.R. olisi kiva saada kotiin, paljon helpompi jatkaa ensi syksynä”, Tonks sanoo ja pörröttää lapsensa hiuksia.
”Kyllä minä niitä ajattelin suorittaa, joten älä panikoi”, Teddy vastaa ja nousi laittamaan kaavut matka-arkkuunsa.
”Selvä, mutta muista kuitenkin kunnioittaa sitä tyttöä”, Tonks sanoo eikä tee elettäkään poistuakseen.
”Mitä sinä oikein kuvittelet minusta?”
”Varmistin vain, kyllä sinusta ihan hyvä mies kasvoi.”
A/N: Ei ole ehkä suosikki ficcejäni, mutta raapaleita oli hauska kirjoittaa
ja olen kiitollinen jokaisesta kommentista.