Title: Punainen muisto
Genre: one-shot, general, tunnelmointia, romance, slash
Pairing: Harry/Ginny, taustalla Harry/Ron
Rating: S
Beta: none, mutta noorap oikoluki. Kiitos.
Summary: Sota on turvallisesti takana ja velhomaailma juhlii jatkuvasti. Harry kaipaa jotakin, mutta mitä? Muistot ovat liian lämpimiä menettää, liian lähellä päästää irti.
Kiitokset: Luonnollisesti noorapille haasteesta, en olisi ilman häntä koskaan keksinyt näin hyvää ideaa. Kiitos.
A/N: Pointti on se, että minä tosissaankin pidän tästä tekstistä.
Pihamaalla on pimeää ja hiljaista, asvaltti on karheaa kenkieni alla. Seison Likusteritiellä katsoen ehkä viimeistä kertaa sitä taloa, jossa vietin kuusitoista vuotta - jossa vietin pienen palan elämää. Vieressäni seisoo se ainoa henkilö, jonka tukeen voin luottaa näinä pimeinä aikoina. Ystäväni katse on luotu ikkunoihin edessämme ja hänen tukkansa loistaa himmeästi tässä pimeydessä, tässä loputtomassa pimeydessä.
”Taitaa olla aika lähteä”, kuiskaan ja tunnen tulevan painavan olkapäitäni raskaana.
”Niin”, vastaat ja käännyt katsomaan minua.
”En ehkä enää koskaan kävele täälläpäin. En haluaisi, mutta-”, sanon ja kylmä aalto pyyhkäisee ylitseni. Miksi minä olen se, joka joutuu aprikoimaan seuraavan auringonnousun näkemistä? Miksi minä olen se, josta kaikkien tulevaisuus on kiinni?
Olet hiljaa ja hetken aikaa luulen, että vain kuvittelin sinut vierelleni.
Pian tunnen hapuilevaa kosketusta käteni iholla. Puristus on vahva ja ystävällinen, se tuntuu viestivän, että kaikki tulee olemaan hyvin. Sormesi hakeutuvat omieni kanssa limittäin ja tunnen lämmön tulvahtavan sisälleni.
Seisomme vielä hetken ihan hiljaa, mutta lopulta rikot hiljaisuuden kuiskaamalla: ”Kaikki tulee olemaan hyvin, kamu.”
Puristan kättäsi ja hymyilen sille ainoalle lämmön lähteelle, joka minua aidosti lämmittää. Katson sinua sivusilmällä vaivihkaa. Tuijotat eteesi tiiviisti, aivan kuin et haluaisi kohdata katsettani.
”Pitäisi varmaan lähteä”, sanon katsoen sinuun. Tunnen kosketuksesi hiipuvan olemattomiin.
”Niin meidän pitäisi.” Askeleemme kaikuvat kumeasti karhealla asvaltilla, kunnes vaikenevat pehmeään nurmikkoon.
*
Hiljaisuus sattuu korviini ja silmieni edessä oleva näky tekee minut sokeaksi. Ei tässä näin pitänyt käydä, meidän piti taistella viimeiseen asti. Meidän piti selvitä, meidän piti seistä voittajina suurena ystäväjoukkona. Miksi siis katson nyt sinua, sinun kasvojasi, jotka on pesty hautajaisseremoniaa varten?
Ihmiset ympärilläni liikkuvat levottomasti minulle tuntemattomia teitä, osa taputtelee olkaani lohduttelevasti. Osa sanoo suruvalittelunsa, olithan sentään ystäväni. Miksi he kaikki minun ympärilläni pyörivät, sinuahan tässä surraan. Haluan hakata tällä kukan varrella reiän ilmaan ja paeta jonnekin toiseen maailmaan, pois tämän ahdistavan surun luota.
Mutta eivät he anna, he piinaavat minua edelleen typerillä lohduttavilla hymyillään ja olalle taputuksillaan. Eivätkö he näe, että minä kärsin? Eivätkö he tosiaan näe, että haluan olla yksin sinun kanssasi, käyden sanattomia keskusteluja ja kerraten kaikkea, mitä näinä vuosina tapahtui?
Satutat minua olemalla hiljaa.
*
Aurinko lämmittää ihanasti vartaloani, jonka olen kietonut tiiviisti lakanoiden väliin. Säde tanssii käsivarrellani ja karkaa hetkeksi tytön hiuksiin, jotka hehkuvat punaisina. Hänen rintakehänsä kohoilee rauhallisesti ja käteni karkaa varkain silittämään hänen hiuksiaan. Punaiset, pehmeät hiukset täynnä nuoruuden kiihkoa tuntuvat mukavalta sormieni välissä. Painan pääni Ginnyn hiuksiin haistaen hänen tuoksuaan. Tuoksu on mieto ja rauhoittava, täynnä kuiskauksia siitä, että kaikki on hyvin.
Sormeni siirtyy silittämään Ginnyn poskea ja saan tytön hengähtämään syvään unissaan ja kietomaan jalkansa tiukemmin ympärilleni. Hymyilen, sillä tiedän kaiken olevan hyvin. Jumaloin Ginnyn pisamaisia poskia, punaisia hiuksia, jotka laskeutuvat pehmeänä aaltona hänen selkäänsä pitkin ja niitä silmiä, joihin katsomalla muistan, kuka todella olen.
Silmieni edestä vilahtaa lyhyt, punainen hiuspehko ennen kuin nukahdan Ginnyn tuoksuun.
[size=75]//destine muokkasi ikärajan otsikkoon[/size]
