Uuu! Sirius/Regulusta! Siitä onkin jo pitkä tovi vierähtänyt, kun olen viimeksi tällä parituksella fikkiä lukenut. (: Mä oon aina ollut sitä mieltä, että Sirius kuuluu Remukselle, mutta näiden muutamien tällä parituksella lukemieni fikkien takia olen joutunut muuttamaan mieltäni hieman. Voi hyvinkin olla mahdollista, että Siriuksen ja Reguluksen välillä on ollut joskus muutakin kuin pelkkää veljeyttä. Sitten vasta myöhemmin on Remus tullut mukaan kuvioihin. : D
Tässä on tosi mukava idea, joka on toteutettu kivasti. Tykkäsin tuosta, että Regulus saa avaimen äidiltään ja sen tarkoituksena on lukita kaikki muu ulkopuolelle, mutta aluksi poika ei ymmärrä, että mihin hän sitä muka tarvitsee. Kuitenkin (ehkä aikuistuttuaan ja kasvettuaan hieman) Regulus tajuaa avaimen merkityksen: rakkautensa Siriukseen, jota ei tahdo jakaa kenenkään kanssa. Toinen juttu, mihin tykästyin, oli tuo, että Sirius, suvun musta (tai valkoinen) lammas, kärsi heidän suhteestaan enemmän, hyveellisen sydämensä vuoksi; ehkäpä Regulus on jo tuossa vaiheessa hairahtanut pimeyden poluille, kun sanoo noin?
Kerran sai lainata hänen huoneensa avainta. Pidin sitä yön tallessa kaulassani, kun hän oli missä lie ulkona. Se oli kylmä.
Hän nauroi, kun pyysin avainta hänen sydämeensä. Hän itki, kun sanoin rakastavani häntä.
Jätin oman avaimeni hänelle ennen kuin lähdin.
Tykkäsin tästä lopetuksesta tosi paljon ja se nousikin lempikohdakseni. Pidän paljon tuosta avain-jutusta, koska sen voi ajatella joko konkreettisesti, oikeana, näkyvänä avaimena tai erittäin upeasti keksittynä vertauskuvana jollekin suuremmalle kokonaisuudelle. Samaisesta kohdasta löytyvät myös tekstin ainoat virheet, eli nuo kolme pilkkua, jotka puuttuvat kun-sanojen edestä, sekä sai -> sain, jonka Sanskrit ehtikin jo mainita. : )
Viimeinen lause on todella mielenkiintoinen, koska siinä ei kerrota, mihin Regulus oikein lähtee, mutta minä itse ainakin mielsin sen heti niin, että Regulus lähtee tuhoamaan hirnyrkkiä, koska jättää oman avaimensa Siriukselle ja kertoo rakastavansa tätä. Auki jätetty lopetus on siis todella toimiva, koska sen luettuaan lukija jää pähkäilemään asioita ja minusta on hienoa, ettei tekstissä kerrota aivan kaikkea, jotta tuo pieni mahdollisuus omaan pohdintaan säilyy.
Kokonaisuutena tämä oli oikein mielenkiintoinen teksti, joten kiitokset tästä! (:
~Herkku.
