Kirjoittaja: Amy Malfoy
Genre: romance, drama, deathfic
Paritukset: Herm/Draco
Ikäsuositus: K-11
Disclaimer: Rowling omistaa kirjat henkilöineen ja levy-yhtiö sanat
Summary: Hermione ja Draco päättävät jälleen tavata salaa, mutta mitä tapahtuu, kun Draco saapuu paikalle ja Hermione ei ole siellä, jäljellä on vain jalanjäljet hiekassa.
A/N: Albumihaasteeseen osallistun Leona Lewisin albumilla Spirit. Biisi on Footprints in the Sand ja sanat löytyvät ficin lopusta. One-shot.
FOOTPRINTS IN THE SAND
Hermione katsoi varovaisesti siniharmaisiin silmiin. Muodonmuutosten luokassa oli niin suuri melske, kun kaikki harjoittelivat tuleviin S.U.P.E.R. kokeisiin. Harry ja Ron suurensivat esineitä ja yrittivät saada sammakon muuttumaan kissaksi, jolla olisi hevosen takaruumis ja leijonan harja. Se ei vaikuttanut toimivan kovin hyvin, koska Ronin kissa näytti enemmänkin laiskiaiselta ja Harryn leijonalta, joka hyvää vauhtia oli hyökkäämässä pojan kimppuun.
”Hei Hermione kuunteletko sinä?” Ron kysyi ihmeissään.
”En.” Hermione sanoi hymyillen ja tähtäsi sauvallaan sammakkoonsa.
”No kuuntele nyt kuitenkin, niin siis minä ja Harry tarvitsemme apua Loitsuissa, oikeasti, äiti tappaa minut jos saan vähänkin huonomman kuin Percy.”
”Ääh, Ron rauhoitu, Percyä sinä et voi voittaa ja jos äidilläsi on jotain sanottavaa siihen, että saat vain K:n, voit aina verrata itseäsi Frediin ja Georgeen.” Hermione sanoi ja hän ja Harry nauroivat pojalle, joka punastui hyvää vauhtia.
Illalla Hermione istui kirjastossa tekemässä läksyjä, kun kirje ilmestyi tyhjästä numerologian kirjan päälle. Hermione avasi kirjeen, jossa oli kaunis lohikäärme sinettinä.
Hermione!
Tavataanhan huomenna illalla
taas järven rannalla.
En unohda viime kertaamme.
Olet kaikkein tärkein elämässäni,
toivottavasti sinä tunnet samoin.
Rakkaudella Dracosi
Hermione hymyili ja hänen teki mieli nähdä poika saman tien.
He olivat alkaneet tapailla salaa sen jälkeen, kun heidät oli valittu Johtaja Pojaksi ja Tytöksi. Hermione oli tehnyt aloitteen, jota oli pelännyt todella paljon, koska Draco oli käyttäytynyt kuusi vuotta todella kurjasti Hermionea kohtaan, mutta pian tyttö sai tietää, että poika oli tehnyt niin ainoastaan sen takia, että oli ihastunut Hermioneen ja pelkäsi näyttää tunteitaan.
Hermionella ei ollut aikomustakaan kertoa Harrylle tai Ronille, koska he eivät hyväksyisi heidän suhdettaan, koska Draco oli Malfoy. Hermione tiesi, että Ronille varsinkin oli syviä tunteita Hermionea kohtaan ja Ron oli muutamaan kertaan maininnut asian, mutta Hermione sanoi, että piti Ronia vain todella hyvänä ystävänä.
Hermione palasi oleskeluhuoneeseen ja tavattuaan pojat pelaamassa velhoshakkia, tyttö päätti mennä suoraan nukkumaan. Hän näki ihanaa unta, jossa Draco kosi tyttöä, ja he viettivät upeat häät. Sitten uni muuttui painajaiseksi, kun Harry ja Ron saapuivat paikalle ja syyttivät Hermionea kaikesta mahdollisesta, että tästä tulisi kohta kuolonsyöjä niin kuin Dracostakin. Hermione yritti vakuuttaa, ettei ollut kuolonsyöjä, mutta nähdessään käsivartensa, hän huomasi, että siinä oli Pimeän Piirto. Hermione alkoi itkeä ja havahtui siihen, että itki oikeasti ja kyyneleet virtasivat hänen poskiaan pitkin.
”Se oli vain unta.” Hermione kuiskasi itselleen ja rauhoituttuaan hän nukahti uudestaan, näkemättä mitään unta.
Seuraava päivä meni todella hitaasti. Hermione yritti silti keskittyä jokaiseen tuntiin, joilla hän oli. Tosin välillä hän piirsi pergamenttien nurkkaan pieniä sydämiä. Hän oli niin rakastunut ja halusi tavata Dracon mahdollisimman nopeasti.
Lopulta ilta saapui ja Hermione riensi makuusaliin vaihtamaan koulukaapunsa. Hän laittoi hameen ja topin, josta tiesi, että Draco piti. Hermione pöyhi hieman hiuksiaan, jotka tosin eivät sitä tarvinneet. Lavender käveli tyttöjen makuuhuoneeseen ja huomasi Hermionen.
”Hei, mihin sinulla on noin kova kiire?” Hermione kiepahti ympäri ja Lavender hymähti.
”Aa-aivan. No pidä hauskaa.” Lavender virnisti ja etsi arkustaan kirjoitusvälineitään.
”Lavender, voinko pyytää palvelusta.” Hermione sanoi. Lavender kohotti katseensa iloisena,
”no?”
”Harhauttaisitko Ronia ja Harryä, en halua, että he näkevät minne menen. Tee ihan mitä vaan että saat heidän huomionsa itseesi.” Hermione pyysi. Lavender nyökkäsi ja käveli ovelle. Hermione tuli hetken päästä perässä ja pysähtyi portaiden vieressä olevan pylvään taakse.
”Hei Ron.” Lavender sanoi ääni sointuisana ja heleänä.
”Haluaisin kysyä sinulta yhtä vakavaa asiaa.” Lavender pujahti pojan syliin tämän yrittäessä kirjoittaa jotain pergamentille. Harry katsoi Lavenderia, ja näytti, että poika pidätteli naurua. Ron katsoi kauhistuneena Lavenderia, joka katsahti nopeasti Hermioneen ja tyttö hiippaili kohti ovea.
”Niin, no Ron, katsos kun, äh, en voi sanoa tätä, minun on näytettävä se.” Lavender otti poikaa niskasta kiinni ja heidän huulensa kohtasivat. Harry tiputti kirjan lattialle ja Ron näytti kauhistuneelta. Hermione pujahti ovesta ulos.
”Kiitos Lav, jään velkaa sinulle.”
Hermione saapui järven rannalle, mutta Draco ei ollut saapunut vielä. Hermione otti kengät jalastaan ja käveli veteen, kunnes se osui häntä melkein polviin. Hermione kohotti katseensa pilviin ja sulki silmänsä. Vesi tuntui hyvältä jalkojen ympärillä, varsinkin kun se oli viileää, muttei liian kylmää.
Hetken tyttö vain seisoi paikoillaan ja tunsi sitten jotain vasemman nilkkansa lähettyvillä. Tyttö ei pelästynyt, koska tiesi, että järvessä ei asunut myrkyllisiä, tai vaarallisia kaloja tai eliöitä. Mutta kaikki pyyhkiytyi tytön mielestä, kun jokin kiertyi Hermionen nilkan ympärille ja veti tämän veteen.
Hermione löi päänsä matalassa vedessä ja nousi istumaan valmiina huutamaan jollekulle, joka oli pilaillut. Mutta tyttö näki vain limaisen lonkeron yhä kiertyneenä jalan ympärille. Hermione katsoi rannalle. Taikasauva oli kenkien vieressä, ei hän ollut ajatellut, että tarvitsisi sitä, mutta taas pelko yllätti tytön, kun lonkero veti tytön yhä syvemmälle ja Hermione veti henkeä keuhkoihinsa juuri ennen kuin vajosi pinnan alle.
Yhä syvemmälle kasvillisuuden ja pimeyden keskelle lonkero veti Hermionea ja vaikka tyttö potki ja yritti irrottaa kalmarin otetta se vain tiukentui. Happi alkoi pikkuhiljaa loppua, mutta Hermione ei aikoisi antaa periksi niin helposti. Mikään yli kaksi jalkaa omistava limainen olento ei Hermionea aikoisi päihittää. Voimat alkoivat loppua, mutta silti tyttö potki ja lopulta lonkeron ote höllentyi hetkeksi ja Hermione veti itsensä irti.
Valoa ei juurikaan näkynyt ja Hermionen keuhkot huusivat ilmaa. Tyttö alkoi potkia henkensä edestä ylöspäin, mutta lopulta refleksit veivät voiton ja viimeiset ilmakuplat lipuivat Hermionen huulilta ja keuhkot vetivät henkeä. Ilman sijasta keuhkot täyttyivät vedellä ja kipu ympäröi tytön.
Draco käveli järven rannalle ja näki kengät ja taikasauvan nurmikolla. Hiekalta lähti jalanjäljet kohti vettä, mutta Hermionea ei näkynyt missään.
Draco hymähti: Oliko tyttö päättänyt lähteä uimaan ilmaan Dracoa. Hetken poika seisoi rannalla ja katseli ympärilleen. Järvi oli aivan tyyni, mutta sitten jokin herätti Dracon huomion. Muutama kupla rikkoi pinnan, mutta hahmoa ei näkynyt missään. Draco heitti kengät pois ja kahlasi veteen. Hän sukelsi kun oli tarpeeksi syvällä. Ensin silmien kesti tottua hämärään, mutta näky, jonka Draco kohtasi melkein pysäytti miehen sydämen.
Hermione makasi liikkumattomana vedessä, kasvit olivat kietoutuneet hellästi tämän jalkojen ympärille, eikä hän näyttänyt elonmerkkejä. Draco ui tytön luokse, otti tästä vahvan otteen ja nousi pintaan.
Tyyni järvi rikkoutui ja Draco veti Hermionen hiekalle. Tyttö ei vieläkään liikkunut. Draco muisti erään heidän keskustelunsa.
”Draco osaatko sinä elvyttää?”
Poika katsoi kulmat kurtussa tyttöä.
”Se tarkoittaa sitä, että jos sydän on pysähtynyt niin sen voi saada takaisin sykkimään. Sinun täytyy painaa kovaa muutaman kerran tästä-” Hermione kosketti pojan rintakehän keskustaa. ”ja sitten puhaltaa ilmaa keuhkoihin, samalla pitäen nenästä kiinni.” Draco kohautti olkiaan, ”en usko, että tulen tarvitsemaan tuota tietoa.” Hermione hymyili. ”Ei sitä koskaan tiedä.”
Draco teki juuri niin kuin Hermione oli neuvonut ja aloitti painella tytön rintaa. Hän oli jatkanut painelua ja puhaltamista jo 10 minuuttia, mutta mitään ei tapahtunut. Ei muutosta, ei mitään. Draco lyyhistyi polviltaan maahan ja katsoi tytön rauhallisia kasvoja. Miten tyttö oli voinut hukkua, hän osasi uida, eikä järvessä ollut vaarallisia olioita, jotka saattaisivat tehdä jotain asialle.
Dracon silmät täyttyivät kyynelistä ja hän otti Hermionen kylmän käden omaansa.
”Miksi sinun piti lähteä? Ei sinun aikasi ollut vielä. Minä tarvitsen sinua.”
”Draco”
Poika kohotti katseensa ja näki hopean ja helmeilevän hahmon leijuvan muutaman jalan korkeudella. Hermionen hiukset leikkivät tuulessa, mutta kasvot kertoivat surusta, jota myös Hermione koki.
”H-Hermione?” Draco katsoi ihmeissään tyttöä. Hän laski katseensa ja näki yhä levollisen hahmon sylissään.
”Olen pahoillani Draco. Ei ole enää mitään tehtävissä. Olet tehnyt osasi, minun on jatkettava eteenpäin.”
”EI! Et voi lähteä, minä tarvitsen sinua! Rakastan sinua Hermione! En voi jatkaa ilman sinua!”
”Mutta sinun täytyy. Draco ymmärrä tämä, olen aina luonasi. Vaikka olisit kuinka surullinen tai epätoivoinen sinun täytyy ymmärtää, että olen aina turvanasi. Vaikka menetit minut näin, muista että olen kuitenkin aina vierelläsi.” Kyynel vierähti Dracon poskelta Hermionen suljetuille silmille. Draco olisi halunnut, että se olisi virvoittanut tytön, mutta yhä helmiäishahmo seisoi pojan edessä.
”Draco-rakas, tiedät, että mikään ei tuo minua takaisin.”
”Sitten minä seuraan sinua!” Draco nousi nopeasti ylös.
”Ei, Draco kuuntele. Sinne minne minä menen, ei sinun kuulu tulla, ennen kuin on sinun aikasi.”
”Mutta ei sinun aikasi ollut nyt!”
”Tiedän sen, mutta se oli minun vikani. Kaikilla meillä on kohtalomme, ja minun kohtaloni on huolehtia sinusta, vaikka olen poissa, haluan, että muistat minut.”
”En voisi koskaan unohtaa sinua.” Draco sanoi surullisena.
”Tiedän sen Draco. Rakastan sinua.”
Sitten hopeinen hahmo hävisi ja vain hento tuulen vire pyöri pojan ympärillä.
Järvi pysyi silti tyynenä, pienet aallot pyyhkivät jalan jälkiä, jotka olivat viimeinen asia jotka Hermione jätti jälkeensä, muisto Hermionesta, joka häilyi ensimmäisenä pois.
You walked with me
Footprints in the sand
And helped me understand
Where I'm going
You walked with me
When I was all alone
With so much I no along the way
Then I heard you say
I promise you
I'm always there
When your heart is filled with sorrow and despair
I'll carry you
When you need a friend
You'll find my footprints in the sand
I see my life
Flash across the sky
So many times have I
Been so afraid ooh
And just when I
Have thought I've lost my way
You give me strength to carry on
That's when I heard you say
I promise you
I'm always there
When your heart is filled with sorrow and despair
I'll carry you
When you need a friend
You'll find my footprints in the sand
When I'm weary
Well I no you'll be there
And I can feel you
When you say
I promise you
I'm always there
When your heart is full of sadness and despair
I'll carry you
When you need a friend
You'll find my footprints in the sand
****
A/N Kannattaa katsoa Leona Lewisin musavideo, minusta se ainakin oli todella kaunis ja ihana.
Mutta toivottavasti piditte. Minä se vaan en vieläkään osaa olla tekemättä deathficcejä, hyi minua...
Mutta tiedätte kyllä, että kommentit ovat aina yhtä tervetulleita ja kaivattuja
~Amy
