" tässäpä tämä taas sitten tällä kertaa"
Luku 11
- Sinä olet homo, Rebekka kikatti kun eräs luihuinen painoi hänet tyrmän seinään vasten nuollen hänen kaulaansa.
- Niin, mutta hyvin muotitietoinen homo, poika mutisi suudellen tiensä kaulalta kasvoille.
- Ei kun oikeasti, kuulin huhun, Rebekka totesi ja suuteli poikaa vaativasti suulle.
- Keneltä, ja mitä? Poika kysyi ryhdistäytyen yhtäkkiä, ja lopettaessaan kovan suudelmansa.
- Äh, Dayton mainitsi vain ruokapöydässä, että hänellä on nakukuvia sinusta ja jostakin muusta pojasta homostelemassa, Rebekka sanoi pettyneenä kun poika lopetti suudelman, ja painoi sitten huulensa uudestaan pojan huulille.
Poika vetäytyi hieman kauemmaksi Rebekkasta, ja katseli tätä epäillen.
- Mitäh? Rebekka kysyi närkästyneenä ja yritti vetää poikaa takaisin lähelleen.
- Miksi olet tässä kanssani, jos luulet minun olevan homo? Poika kysäisi äärimmäisen epäluuloisena.
Hemmetti tätä kohtaa tarinasta hän ei ollut hionut. Hän tiesi, että oli unohtanut jotakin olennaista. Piti kai improvisoida.
- Siis, en minä usko huhuihin, varsinkaan Daytonilta, ja sinä olet aivan liian komea homoksi, Rebekka sanoi pontevan kuuloisena.
- Hyvä, koska en ole.
Kun poika nojautui takaisin Rebekkan huulille ja runnoi niitä omiaan vasten. Rebekka mietti mielessään aivan jotain muuta kun tuota poikaa.
Kuka sanoi, että en ole hyvä näyttelijä? Edes se hemmetin Dayton ei olisi onnistunut tässä yhtä hyvin.
________________
Aamupalalla suuressa salissa olo oli tuskastuttavan inhottavaa. Jessica joutui
todistamaan kuinka Lily ja James vaihtoivat kiihkeitä suudelmia heti aamutuimaan, se oli kerrassaan ällöttävää.
Jessicalla ei ollut mitään sitä vastaan että James oli onnellinen, mutta pitikö hänen olla koko ajan kiinni Lilyssä, ihan koko ajan. Jessica tunsi kuinka Sirius kiersi kätensä hänen ympärilleen. Jessica vilkaisi poikaa, joka hymyili hänelle rauhoittavasti.
Jessican kurkkuun juuttui pala. Sirius oli hänelle niin paljon enemmän kuin poikaystävä, poika oli hänen paras ystävänsä, henkivartija ja elämän rakkaus.
Hänestä tuntui, että Sirius tiesi aina mitä hän ajatteli. Poika ei koskaan voisi satuttaa häntä, tai tyttö häntä. Se oli kai kirjoitettu tähtiin, teki poika mitä tahansa Jessica ei voinut olla rakastamatta poikaa.
Jessica kaatoi loput kahvit mukista suuhunsa ja tuhahti, sen siitä saa kun lukee liikaa rakkausromaaneja.
- Mitä sinä tuhahtelet, tähtisilmäni ? Sirius kysäisi kiinnostuneena.
Jessica katsoi Siriusta järkyttyneenä, oliko poika juuri kutsunut häntä…tähtisilmäksi…
- Yök, Sirius tuo oli… Jessica aloitti puoliksi kauhuissaan ja puoliksi ihastuneena pojan sanavarastoon.
- Ehdottomasti imelintä mitä olen ikinä sanonut, Sirius totesi virnuillen, ja suukotti sitten Jessican nenää saaden Jessican kikattamaan.
- Haluako kuulla salaisuuden? Sirius kuiskasi Jessin korvaan hiljaa matalla äänellään, joka oli tytön mielestä seksikkäin ääni ikinä.
Tyttö nyökkäsi, hänen mustat hiuksensa valuivat korvan takaa osittain kasvoille ja Siriuksen valtasi suunnaton halu vain miellyttää tyttö joka ikinen päivä koko loppuelämänsä ajan.
- Minä olen vain sinun ja sinä olet vain minun, Sirius kuiskasi äärimmäisen hiljaa, suudellen tyttöä korvan takaa vaativasti.
( Tässä kohtaa varoitan, että seuraavassa kohtauksessa käytetään erästä rumaa sanaa runsaasti)
- Hei, horo, luulitko voivasi kierrättää minusta semmoista huhua, kuului huuto suuren oven edestä.
Kaapin kokoinen ja ällöttävän sliipattu luihuinen asteli kohti heitä vihaisen näköisenä. Jessica katsoi luihuista kauhuissaan, ei kai tuo poika tosissaan voinut pitää tuollaista paitaa noitten housujen kanssa.
- Juuri sinä siellä, Luihuinen sanoi vieläkin vihaisemman näköisenä tulkiten Jessican kasvojen ilmeen väärin.
Sirius nousi ylös niin nopeasti ettei kukaan edes ehtinyt reagoida ennen kuin hän seisoi jo vastatusten pojan kanssa.
- Tarkoitatko horolla minun tyttöystävääni? Sirius murisi suupielestään, samalla uhkaavasti heilutellen päätään edes takaisin.
- Mietitäänpä… kyllä, Luihuinen sanoi yhtä uhkaavalla äänellä.
- Vedä sanasi takaisin, tai en vastaa teoistani, Sirius sanoi niin uhkaavalla äänellä, että jopa tuon kovan luihuisen hymy hyytyi hieman.. Sirius tökkäsi luihuispoikaa sormella rintaan.
- Enpä taida, horo mikä horo, Luihuinen sanoi jäätävästi hymyillen.
Silloin Siriuksella paloi pinna niin että hän teki jotain mitä nuori velho ei koskaan tee. Kaikki muut olisivat siinä tilanteessa vetäneet taikasauvat esiin, mutta ei Sirius. Sirius löi nyrkkinsä niin kovaa kun ikinä jaksoi toisen pojan nenään.
________________
- Tällainen v-käytös on sanoinkuvaamattoman rumaa käytöstä Herra Musta, ja saat olla onnellinen että en erota sinua koulusta tämän takia, Minerva karjui Siriukselle huoneessaan, oman työnpöytänsä takana.
Mikä V-käytös? Väkivaltainen käytöskö. Voi juku, Minervahan puhui pehmeitä.
- Hän haukkui tyttöystävääni, olisiko pitänyt taputtaa? Sirius totesi viileästi, nojaten päätään rennosti nojatuolin selkänojaan.
- Juuri kyseisen asianhaaran takia sinua ei erota, mutta pyydät anteeksi Herra Murgersilta, ja joudut jälki-istuntoon, Minerva tokaisi melkein jo hymyillen Siriukselle.
- Herra Murges saa luvan pyytää ensin anteeksi Jessiltä, ja minä pyydän sitten jos katson sen oikeaksi, oi armas Minervani, Sirius sanoi tekokohteliaasti.
Professori katsoi Siriusta pöyhistyneenä. Koko pitkän opettajan uransa aikana hän ei ollut törmännyt tuollaiseen otukseen, kuin Sirius Musta. Kukaan ei ollut yhtä röyhkeä, rakastettavan suloinen, inhottava jopa ilkeä ehkä…
- Mitä minä teen sinulle? Minerva huokaisi raskaasti levitellen käsiään pöytänsä takana levottomasti. Sirius kallisti päätään kysyvästi ja hymyili, ja sitten poika avasi tuon turmiollisen suunsa.
- Ruoki, Helli ja Rakasta
---------------------------------
- Ajatellaan nyt järkevästi, sinä et voi rynnätä sinne selittelemään jotakin mikä ei ole sinun vikasi, Remus sanoi tiukasti pitäen kiinni Jessican käsivarresta tiukasti kiinni.
- SINÄ ET YMMÄRRÄ. Jos Sirius erotetaan minutkin pitää erottaa, en anna hänen ottaa tästä kokonaan syitä niskoilleen, Jessica ärähti yrittäen raahautua kohti kolmannen kerroksen portaikkoa.
- Kuutamo on oikeassa, Jess. Sirius löi, et sinä, James sanoi turhautuneen kuuloisena. Poika vilkaisi muita jotka olivat kokoontuneet kolmanteen kerrokseen. Remus, Jessica, Peter, Lily ja Rebekka - plus hän.
- Minä varoitan sinua Sarvihaara, pysy erossa tästä, Jessica karjaisi riidanhaluisena Jamesille. James tunsi ystävänsä niin monen vuoden takaa, että hän osasi kertoa koska Jessica äyski pelosta ja huolesta.
James tiesi monen vuoden tuloksella, että tyttö vain haastoi riitaa. Hän oli nähnyt Jessican monta kertaa tuossa tilassa, silloin oli parempi pitää suu supussa. Jess oli peloissaan koska Sirius merkitsi tytölle kaikkea, jos Sirius joutuisi lähtemään… se olisi Jessicalle maailmanloppu.
Lily katseli Jamesin rentoja kasvoja, jossa ei näkynyt vihan merkkiäkään. Miten poika pystyi antaa Jessican karjua tälle ilman mitään syytä. Hän ei voinut antaa tällaisen vääryyden tapahtua omien silmiensä alla.
- Turha sinun on muille äyskiä, ehkä sinä voisit rauhoittua ja vetää syvään henkeään, Lily sanoi hieman ehkä kylmäkiskoisesti, vaikka yrittikin pysyä rauhallisena.
Pojat vilkaisivat ensin toisiaan ja sitten he katsahtivat nielaisten Jessicaa. Tytössä tapahtuisi nimittäin viiden sekunnin sisään sama reaktio kuin nuotiossa johon kaadettiin bensaa.
James katsoi Jessicaa tiukasti, toivoen että tyttö ei huutaisi Lilylle yhtä pahasti kuin heille, koska Lily ei pakosti sulattaisi sitä.
- AIJAA, MINUN PITÄISI RAUHOITTUA. OLEN TYYNI KUIN MORSIAN HÄITTENSÄ AATTONA. Sinä luulet olevasi fiksu, mutta todellisuudessa et olekaan. Mitä sinä voisit tietää menetyksestä sinulla on kaikki mitä haluat, ja saat kaiken mitä tulet haluamaan.
- Jessica - , James astui lähemmäksi karjuvaa tyttöä yrittäen saada tätä hiljaiseksi.
- Minä olen jo menettänyt molemmat vanhempani, joten anteeksi jos en halua menettää Siriusta, Jessica jatkoi raivostuneena.
- Et sinä minua menetä, kuului ilkikurinen ääni Jessican takaa.
Jessica kääntyi ympäri, ja näki Siriuksen nojaamassa Muodonmuutos luokan oveen. Poika näytti niin komealta, nojatessaan oveen huolettomasti.
Jessica hyppäsi Siriuksen kaulaan. Poika oli kaatua kun Jessica piti hänestä kiinni kuin viimeisestä toivosta. Siriuksen kädet lipuivat tytön selälle, saaden pienen hymyn Jessin suupieleen.
- No, pikkuinen, onko kaikki hyvin? Sirius kysyi pitäen Jessicaa sylissään tiukasti, samalla poika vilkaisi myrkyllisesti Lilyä, ja miettien mitäköhän tuokin oli sanonut hänen kullalleen.
Jessica katsoi poikaa hämmästyneenä, tytön kulmakarvat kohosivat hieman, ja tytön punaiset huulet raottuivat hiukkasen.
Sirius katseli ihastuneena tytön reaktiota. Siriuksen salaisessa maailmassa hänen lempi-ajanviete oli Jessican tuijottaminen - ilman aika-rajaa tietysti.
- Eikö minun pitäisi kysyä tuota sinulta? Jessica kysyi hieman epäuskoisena, hänen huulensa kaartuivat yhteen hänen lopettaessaan lausetta.
Sirius kirosi itseään, ennen kuin hän alkoi seurustella Jessin kanssa hänen ajatuksensa tästä oli useimmiten täysin lapsi-ystävällisiä, mutta nyt ne olivat ehdottomasti ala-ikäisiltä kiellettyjä.
- Noniin, kyyhkyläiset, meidän on parempi rientää kohti liemiluokkaa, Peter sanoi hivenen kyllästyneen kuuloisena. Poika istui kompuportaiden kaiteella, ja jossakin syvällä Jessin sisällä joku osa toivoi, että poika putoaisi siitä.
- Taivas, matohäntä, sinä kuulostat aivan kolmekymppiseltä äijältä, Sirius älähti saaden tuskin sanojensa ajaksi suutaan pois tyttöystävänsä korvasta.
Jessica yritti keskittyä Siriukseen, mutta hänestä tuntui koko ajan, että hänen sisällään jokin huusi, VAARA, VAARA.
Kaikkien puuhat koko koulussa keskeytyivät kun kirkas äänine kuulutus kajahti kellarista tähtitorniin, jopa kotitontut jättivät hetkeksi raatamisensa ja kuuntelivat.
“ Kaikki Lumikukka Projektiin osallistuvat saapukaa viiden minuutin sisällä ulkona olevaan valkoiseen telttaan. Ensimmäiset tutustumistilaisuutemme alkaa”
-__-___-___-__-_____-_-____-___-
Severus katsoi muutaman metrin päässä olevaa telttaa. Teltta oli suuri, monesta eri valkoisesta purjekankaan palasta tehty linnamainen “rakennus“. Teltan ovi aukko oli tähdenmuotoinen, ja se sai Severuksen nielaisemaan.
Oliko hän tyhmä? Koko ikänsä hän oli vältellyt parrasvaloja, ja jopa luokan eteen meneminen oli haaste sinänsä - ei se haitannut, mutta puhuminen haittasi.
Ja nyt hän oli ryhtynyt näyttelijäksi. Hän ei ollut yhtä komea ja itsevarma kuin Musta tai Potter. Nyt hänestä tuntui että hän ei ollutkaan yhtään heitä fiksumpi mikä iski häntä pahasti.
Hän ei halunnut jutella enää ikinä Daytonille, tyttö oli aivan toisesta maailmasta kuin hän. Jess - siis Dayton oli kaikkea sitä mitä useimmat tytöt vain unelmoivat olevansa.
Hänen oli parempi pysyä erossa Mustan tytöstä. Ainut ongelma oli se, että Severus todella nautti kun sai jutella tytön kanssa. Tyttö oli yllättävän fiksu.
Huokaisten raskaasti Severus astui sisään telttaan, astuessaan sisään veti syvään henkeä, sisällä oli kokonainen studio-alue.
Siellä oli niin paljon käytäviä ja sokkeloita, että Severus nielaisi. Eihän hän löytäisi millään oikeaan paikkaan, niinpä poika päätti kulkea virran mukana.
He kulkivat maskeeraushuoneen läpi, ja kääntyivät oikealle kohti harjoittelusalia. Ihmismassan seassa kaukana hänestä Jessica Dayton istui Siriuksen olkapäillä. Severus nielaisi, nyt Sirius on sitten todistanut olevansa vahvakin.
_________________________________________________
Sofie nielaisi katsoessaan suurta määrä nuoria, jotka ahtautuivat saliin. Miksi hän oli lupautunut tähän assistentin hommaan. Hänen työhönsä kuului katsoa, että kai sujui aikataulussa. Hänen työhönsä kuului olla nuorien näyttelijöiden äitihahmo.
- Hyvää aamupäivää, minä olen Sofie, ja olen Assistentti/Draama-avustaja, minulle voi tulla puhumaan jos on jokin ongelma ja siihen rataan, Sofie sanoi katsomatta ketään ihmismassassa erikoisesti.
Ihmisjoukosta kuului pari hurrausta ja Sofie katsahti kattoon nopeasti. Hänestä ei tuntunut kovin itsevarmalta.
- Nyt haluan esitellä erään henkilön, joka tulee asumaan Tylypahkassa ja opiskelemaan täällä elokuvan tekemisen ajan, hän on yksi tähti näyttelijöistämme Robert Maliko.
Sofie kääntyi katsomaan kuinka verhojen takaa lavalle astui, noin. 175 senttiä pitkä vaaleahiuksinen poika. Pojalla oli kasvoillaan pieni hymy, mutta silmät pysyivät salaperäisinä. Pojan silmät olivat vihreän harmaat, ja hiukset oli laitettu geelillä pystyyn.
Keskellä ihmismassa Jessica toivoi, että ei olisi ollut Siriuksen olilla. Jos hän olisi ollut muitten tavoin maassa, tuon pojan silmät eivät oli vilkaisseet häntä.
Jessicasta tuntui kuin hänestä olisi puhkaistu ilmat pois. Pojan viileä katse jäi roikkumaan tytön kasvoihin, tai ainakin siltä Jessicasta tuntui.
Tyttö nielaisi klimpin kurkustaan, poika oli kuin ilmetty hänen unensa poika.
Jessica näki miten pojan silmissä välähti hämmästys. Tyttö kumartui kuiskamaan Siriuksen korvaan, että hän halusi alas.
- Miksi ihmeessä, sieltähän on parhaat näköalat, Sirius tokaisi eikä ollut kuulevinaakaan Jessican pyyntöä.
- Sirius päästä minut alas, nyt, Jessica sanoi todella tympeän kuuloisena.
- En, sinä istut siellä, ympärillä on liikaa ihmisiä jotta voisit laskeutua alas sieltä, Sirius sanoi silitellen Jessican toista jalkaa hitaan vedoin.
Jessica ei enään nostanut katsettaan takaisin lavalle, hän vain tuijotti Siriuksen hiuksia, miettien miten monta hiusta yhteen hiustupsuun mahtoi mahtua.
Jessica uppoutui ajatuksiinsa miettien miltä tuntuisi kertoa Siriukselleen unestaan, ei hän ei halunnut pilata kaikkea sillä.
____________________
Heidät oli jaettu ryhmiin, jossa he voisivat tutustua paremmin toisiinsa. Jamesin mielestä se ei ollut mukavaa, johtuen lähinnä siitä ettei poika ollut päässyt Lilyn kanssa samaan ryhmään.
James vilkaisi samassa ryhmässä olevaa Jessicaa, joka punasteli puhekumppanilleen joka viides minuutti. James tarkkaili kuinka se uusi poika sanoi jotakin tytölle, ja Jessica punastui ja vastasi takellen.
Heidän edessään oli kaksi pinoa kortteja, toisessa pakassa oli kysymykset, ja toisessa pakassa oli heidän ryhmäläistensä nimiä.
Jessica nosti molemmista pakkoista lapun, ja huokaisi sitten kuin kysymys olisi ollut epämiellyttävä.
- Jos saisit tilaisuuden suudella minua, suutelisitko? Jessica kysyi katse kiinitettynä maahan.
James katseli kummastuneena ystäväänsä tuollainen käytös ei ollut todellakaan tuttua Jessicaa.
- Totta kai, Robert sanoi yrittäen luoda katsekontaktia tyttöön, mutta se oli aivan turha yritys.
James pyöräytti silmiään ja vilkaisi toiseen ryhmään missä Sirius hassutteli. James toivoi että, mikä ikinä tytöllä oli, se ei liittyisi mitenkään tämän poikaystävään.
____________________________
Loppu
A/N:
Syytän julmasti yhteihaku dramatiikkaa tästä kaikesta sekoilusta XD
kommenttia ehkä juu eikun!
