Kirjoittaja: Whitestar
Ikäraja: k-11
Fandom: Fullmetall Alchemist
Paritus/Hahmot: Hahmoina toimii pääosin Ed ja Roy, muitakin on ja paritus on Ed/Roy
Vastuuvapaus - Hahmot eivät ole minun tekemiäni ja en saa rahaa tästä kun on harrastus vain.
A/N: Koulussa tylsä Ruotsintunti on paras paikka ficin kirjoittamiseen? No ei ehkä aivan mutta näin tämä ficci syntyi. Tämä on pisin kaikista ficeistäni ja ideaa syntyi aika helposti, toivottavasti te pidätte siitä
Todellinen painajainenEd katseli ympärilleen. Hän tiesi tämän olevan unta, mutta miksi se kaikki mitä hän näki, oli niin todentuntuista.
Hän seisoi valkoisessa huoneessa, jonka seinät, katto ja lattia olivat täynnä valokuvia, valokuvia hänen elämästään.
Ed käveli huoneessa ja katseli kuvia. Ensimmäisellä seinällä oli kuvia hänen lapsuudestaan. Vuosi vuodelta ne jatkuivat aikajärjestyksessä seinää pitkin. Seuraavalla seinällä oli kuvia nykypäivästä.
Armeijan yhteiskuva, jonka Maes vitsillä oli halunnut ottaa, kuva Edistä ja Alista juna-asemalla, kuva Winrystä ja Pinokosta, toinen jossa olivat myös Ed ja Al.
Seuraavalla seinällä oli kuvia Edin läheisistä ihmisistä. Ed ei ollut nähnyt niitä ennemmin.
Kuva Winrystä poseeraamassa jakoavaimen kanssa, salakuva hänen työskennellessään, nukahtaneena sohvallakin oli yksi kuva.
Alista oli kuvia kissojen kanssa ja yksi aika pelottava taisteluposetus.
Eversti Mustangista ja Luutnantista oli yhteiskuva, Mustangista salakuva tämän työskennellessä ja monia muitakin. Jopa kahvinjuonnista. Yhdessä kuvassa Mustang oli valmis polttamaan kameran. Mitenköhän tuo kuva oli onnistuttu saamaan, Ed mietti. Mustangista oli salakuvia jopa treffeiltä ja jotenkin joku oli saanut hänestä kuvan kalsareillaan lattialla nukkumassa.
Hughesin perheen kuvat Ed sivutti heti. Ne olivat liian pitkäveteisiä ja niitä oli liikaa katsottavaksi.
Ed ajatteli, että Mustangista saisi olla lisää noloja kuvia, vaikka tämä unta olikin.
Ed löysi yhdeltä seinältä kuvia itsestään. Lapsena ja nyt. Yksi kuva oli kun hän istui ajatuksissaan junassa, toinen kun hän nukkui junassa. Yksi syntetisoidun käden kanssa, yksi taas kun hän istui puussa ja muitakin.
Ed mietti mikä ihmeen paikka tämä oli. Häntä hirvitti ajatellakin mitä kuvia katossa ja lattialla oli.
Hetken kuluttua hän rohkaistui ja kumartui tarkastelemaan lattian kuvia.
Edin silmiin osui kuva Alista ihmisenä. Hän oli suunnilleen Edin ikäinen tuossa kuvassa.
Heistä oli myös yhteiskuva, jossa Ed näytti aikalailla samalta kuin nytkin.
Sitten Ed löysi kuvan, jossa hän oli Mustangin kanssa.
Mustang halasi häntä tiukasti takaapäin ja Ed hymyili onnellisen näköisenä. Ed löysi toisenkin kuvan jossa he halasivat.
Kolmannessa kuvassa joka sattui Edin käteen, Ed ja Mustang olivat molemmat pari vuotta vanhempia. He suutelivat. Ed järkyttyi siitä kuvasta.
Edin kädet tärisivät hänen nostaessaan kuvan maasta tarkastellakseen sitä tarkemmin. Hän katsoi tarkkaan vaaleahiuksista poikaa. Kyllä, hän se oli. Mitä helvettiä hän näki unta että omistaa valokuvan jossa hän suutelee Mustangia?
Ed laski kuvan maahan. Hän silmäili muita kuvia. Niissä ei ollut enempää järkytyksiä. Edistä, Alista ja Winrystä kuvia pari vuotta vanhempina. Luutnantti Hawkeyesta ja Black Hayatesta. Maesin tyttärestä teini-ikäisenä. Ja muita kuvia joita ystävistään normaaleilla ihmisillä on.
Ed alkoi pikkuhiljaa rauhoittua järkytyksestään ja hänen hengityksensä tasaantui.
Ediä hirvitti katsoa kattoon, mutta päätti silti tehdä sen. Se näky sai Edin polvet pettämään alta. Katto oli täynnä kuvia Edistä ja Roysta.
Ed Royn sylissä, Ed nukahtaneena Royn syliin, halauskuva, ja vaikka mitä. Ed pidätteli jo oksennusta.
Ed painoi katseensa äkkiä alas. Miksi? Miksi hän ja Roy, siis ROY!? Ediä oksetti pelkkä ajatus. Hän nosti varovasti katseensa ja näki nykypäivän kuvien seassa oven. Hän nousi ylös vaivalloisesti ja yritti hoiperrella ovelle. Hänen jalkansa kantoivat yhä huonosti ja ne tärisivät. Vaivalloisesti hän pääsi ovelle ja hetken levättyään avasi oven ja astui sisään.
Ed päätyi johonkin mustaan huoneeseen. Hän jatkoi eteenpäin. Yhtäkkiä hänen lävitseen kulki valonsäde joka oli täynnä kuvia ja videontapaisia muistoja. Ed jäi katsomaan lapsuutensa muistoja kunnes hänen silmiinsä pisti eräs näky. Silloin virta hidastui ja hän näki paremmin.
”Ed kyhjötti yksin kadunkulman varjossa. Hän painoi päätään käsiinsä ja meni pienemmälle kerälle. Hän näytti itkevän.
Silloin hänen luokseen tuli joku, se oli Roy. Hän katsoi Ediä surullisena. Roy polvistui ja halasi Ediä, joka vastasi halaukseen. He halasivat toisiaan hiljaa pitkän aikaa kunnes Roy istui Edin viereen pitäen kättään Edin hartioilla. He juttelivat jotain, kunnes Ed vaipui uneen Royn kainaloon, tämä nosti pojan syliinsä ja kantoi kotiin.”
Virta alkoi taas mennä ohi nopeammin, kunnes se taas hidastui ja Ed näki taas jotain.
Tällä kertaa näky oli toisenlainen.
”Ed huohotti hikisenä sängyllä Roy päällään. Roy pyöritteli Edin hiuksia sormiensa ympärillä ja he juttelivat jotain.
Roy käänsi Edin kyljelleen ja otti tämän syliinsä. Ed nukahti Royn syliin.”
Virta liikkui taas lujaa vauhtia eteenpäin ja Ed sulki silmänsä koska ei halunnut nähdä enempää, häntä oksetti jo muutenkin ajatus Roysta. Vielä enemmän seksi hänen kansaan. Yhtäkkiä Ed tunsi kuinka virta pysähtyi. Hän raotti toista silmäänsä muttei nähnyt kuin pimeyttä. Hän huokaisi helpotuksesta.
Ed huohotti voimakkaasti istuessaan maassa. Hän oli järkyttynyt. Mikä painajainen, hän ajatteli.
Varovasti Ed nousi ylös ja lähti kävelemään. Äkkiä maa petti hänen allaan ja hän putosi pimeään onkaloon. Hänen olkapäänsä raapaisi onkalon kivimäistä seinää ja se tuntui repivän koko ihon irti. Kuin jättimäisellä hiekkapaperilla olisi hiottu ihoa. Ed uikahti kivusta kun huomasi että hän ei enää pudonnutkaan, joku oli ottanut hänet vastaan. Hän oli pudonnut suoraan jonkun syliin.
Edin pelastanut henkilö painoi hänet tiukasti syliinsä. Kivusta ja pudotuksesta tokkuraisena Ed painautui tätä henkilöä vasten. Mies silitteli rauhoittavasti Edin hiuksia. Ed tunnisti miehen, hän painautui vieläkin lähemmäs Royta, hän oli turvassa. Ed sulki silmänsä.
Ed kuuli askelten äänen kun häntä kannettiin johonkin, mutta hän ei jaksanut avata silmiään katsoakseen mihin häntä vietiin.
Ed tunsi kuinka hänet laskettiin alas ja hänen olkapäänsä hoidettiin. Hän tunsi kuinka raapiva kipu ensin pieneni ja sitten tuntui liukuvan pois, tuntui kuin illalla olisi juuri nukahtamaisillaan, se ihana uupumuksen, levon ja puutumisen tunne. Ed tuskin huomasi kun hänet taas nostettiin ja vietiin jonnekin pehmeään paikkaan, luultavasti sänkyyn.
Roy otti Edin syliinsä ja Ed painautui Royta vasten. Roy silitteli Edin hiuksia ja Ed kadotti tietoisuutensa.
Ed avasi silmänsä nopeasti. Hän oli säikähtänyt pahemman kerran. Hän katseli ympärilleen ja tajusi sen olleen unta. Ed sulki silmänsä uudelleen ja halusi nukkua.
Äkkiä Ed räväytti silmänsä jälleen auki. Hän vilkaisi viereensä. Roy makasi hänen vieressään varsin vähissä vaatteissa.
Edillä kulki kylmät väreet ja hän yritti nousta istumaan tajutakseen jotain kun hänen olkapäätään viilsi kovaa. Hän katsoi valkoista käärettä vasemmassa olkapäässään. Hänellä kulki vielä isomman kylmät väreet. Hän katsoi paniikissa rauhallisesti nukkuvaa Royta ja sitten kelloa, se oli 03.15. ei hän kehdannut herättää Royta nyt, mutta ei hän uskaltanut nukahtaakaan. Lopulta Ed tuli siihen tulokseen, että kömpi Royn kainaloon ja sulki silmänsä. Hän haistoi Royn ja tunsi tämän lämmön. Royn rinta kohoili rauhoittavasti hengityksen tahtiin ja Edkin rauhoittui ja nukahti.
Aamuaurinko otti Ediä silmiin. Hän käänsi kylkeä murahtaen itsekseen ja halusi nukkua vielä.
Kääntyessään Ed tunsi jälleen vasemmassa olkapäässään vihlaisun ja se havahdutti hänet.
Ed nousi istumaan ja katseli ympärilleen. Huone oli tuttu vanha huone, se kylpi auringonvalossa eikä mikään ollut muuttunut. Hän muisteli viime yön unta ja Royta.
Nyt kun hän oli täysin hereillä niin tietenkin hän muisti kaiken.
Miksi hän muka pelkäisi Royta tai ajatus hänestä kuvottaisi häntä. Hehän olivat seurustelleet jo viikon. Unihuumeissa Ed oli kuvitellut kaikenlaista, eihän viikko niin pitkä aika ollut, ja ennen Ediä tosiaan oli kuvottanut ajatus Roysta, mutta ei enää.
Edin ajatus keskeytyi kun Roy kurkisti huoneeseen. ”Ai olet jo hereillä rakas” Roy hymyili ja tuli sängyn viereen. Ed istui hänen syliinsä ja painautui Royn rintaa vasten. ”Mitä viime yönä tapahtui? Mikä tämä haava on?” Ed ihmetteli. Roy kietoi kätensä Edin ympärille. Hän painoi päänsä Edin hiuksiin ja vastasi hetken kuluttua. ”Nukuit levottomasti ja lähdit kävelemään unissasi. Herätit minut, onneksi. Menit ulos ja kiipesit sille korkealle kivelle jota pikemminkin voisi sanoa pieneksi kukkulaksi ja putosit sen jyrkimmästä kohdasta, naarmutit kätesi siinä pudotessasi. Onneksi sain sinut kiinni ennen kuin kävi pahemmin. Toin sinut sisälle ja hoidin olkapääsi.” Roy selitti silitellen samalla Edin hiuksia. Ed huomasi pelkästään Royn äänestä kuinka sanoinkuvaamattoman onnellinen hän oli kun ei ollut käynyt pahemmin. ”Niin… minä näin painajaista.” Ed sanoi painautuen vielä enemmän Royhyn. Roy tiukensi otettaan ja antoi pienen suukon Edin otsalle. ”Millaista?” Hän kysyi lempeästi ja Ed kertoi. Edistä tuntui helpottavalta kertoa painajaisesta jollekulle, ja Roy ymmärsi häntä kaikkein parhaiten.
”Onneksi se oli vain unta.” Ed sanoi lopuksi ja painoi suukon Royn poskelle, ”sillä todellisuus on ihanampi” Hän naurahti ja iski Roylle silmää, joka hymyili takaisin ja suuteli Ediä intohimoisesti.
A/N: Kiitos lukemisesta
