Kirjoittaja: tuulevi-hillevi, tänään siivekkäiden ystävä
Genre: pöllöadventure, ehkä hieman
tahaton huumori
Ikäraja: S
Vastuuvapaus: En omista pöllöä. Anteeksi, en omista tätä Rown luomaa pöllöä enkä muitakaan hänen hahmojaan tai paikkoja. Enkä saa tästä rahallista korvausta.
Myös kursattu kohta on suoraan hänen kirjastaan lainattu.A/N: Voi surkujen surku, tämän piti mennä osastohaasteeseen laituriin, mutta ikärajaksi tulikin S enkä halua ruveta tähän lisäämään mitään puolivillaisia ikärajannostatusaineksia. Errol on sankarimme!
Aurinkoisia synttäreitä Lilylle<3
Oli yö. Taivas oli tumma ja pilvet uhkaavia. Myrsky läheni. Kukaan ei ollut liikkeellä ulkona, kaikki pakenivat pahaenteisiä myrskynmerkkejä unen pehmeään maailmaan.
Korkealla lähes mustaa taustaa vasten saattoi kumminkin nähdä yhden pienen hahmon pyrkivän sinnikkäästi eteenpäin.
Tuo hahmo oli Errol.
Monen monta tuntia se oli jo kovaa ja kylmää vastatuulta uhmaten lentänyt hidastamatta, pysähtymättä eteenpäin katse tiukasti kaukana siintävässä päämäärässään. Nälkä kurni sen sisuksia, mutta se ei välittänyt, vaan eteni uupumatta yötaivaalla. Posti täytyi viedä perille!
Viisas pöllö oli jo osannut aavistella jotain tällaista tulevaksi, mutta ei voinut tehdä mitään, kun yhtäkkiä myrsky oli päällä. Salamat iskivät, tuli kipunoi suuren metsän syttyessä tuleen ukkosen voimasta. Sysimustat pilvet pyörteilivät Errolin yläpuolella, mutta se ei voinut enää laskeutua maahan turvaan lepäämään – niin kauas kuin se saattoi nähdä, maa oli pelkkää liekkimerta silmänkantamattomiin. Kaikki puut, pensaat ja maakasvit kuolivat palon tieltä, ja eläimet juoksivat ja lensivät kauhuissaan pakoon vapaana raivoavaa tulta.
Kauan – liian kauan – pöllö taisteli urheasti väsymystä, pelkoa ja nälkää vastaan. Sen silmät alkoivat jo sumentua, kun vihdoin ja viimein aamu alkoi sarastaa ja auringon ensisäteet kivuta taivaalle. Se kohotti katseensa viimeisen kerran ja näki enää muutaman kilometrin päässä pellonreunassa talon.
Se oli perillä.
***
”Huomenta kaikille”, Percy sanoi reippaasti. ”Ihana päivä.”
Hän istuutui ainoalle vapaalle tuolille, mutta pomppasi saman tien ylös ja veti altaan sulkasatoisen harmaan pölyhuiskun – tai sellaiseksi Harry sitä luuli kunnes näki, että se hengitti.
”Errol!” Ron sanoi, otti velton pöllön Percyltä ja vei kirjeen sen siiven alta. ”Vihdoinkin! Se toi Hermionen vastauksen. Kirjoitin hänelle ja kerroin, että olimme lähdössä pelastamaan sinua Dursleyilta.”
Ron kantoi Errolin ulko-oven viereen ja yritti jättää sen istumaan siihen, mutta Errol retkahti heti alas, joten Ron nosti sen astiankuivaustelineeseen ja mutisi: ”Säälittävää.”Errol ei välittänyt pojan sanoista retkottaessaan arvokkaana kuivaustelineessä. Se oli saanut tehtävän ja täyttänyt sen kunnialla. Se oli sankari.
