Nimi: Savuntäytteinen suudelma
Kirjoittaja:Deph
Ikäraja: K-11 luulisin
Tyylilaji: öö. romance, drama, one-shot, AU(=kaikki ihmisiä)
Paritus: Alice/Jasper
Fandom: Twilight
Varoitukset: Oijoi, hahmot taitaa olla todella OoC.
Vastuuvapaus: Alice ja Jasper ovat S. Meyerin omaisuutta, mutta juoni ja paikka ovat minun.
A/N: Haasteena toimii OTP10. Laatu…on mitä on, mutta toivon, että kommentoitte (:
Savuntäytteinen suudelma
Jasper’s PoVTyönsin kädet housujen taskuun ja vetäisin paperit esiin. Vilautin niitä portsarille, joka nyökkäsi hyväksyvästi ja päästi minut sisälle tunkkaiseen, neonvalojen valaisemaan baariin. Virkamerkki pysyi taskussa.
Kävelin hitain askelin autiolle baaritiskille ja pudistelin päätäni baarimikon huolimattomuudella. Kuka tahansa känninen örvelö saisi kassan ryöstettyä.
Nojasin laiskasti baaritiskiin kyynärpäilläni ja vilkuilin ympärilleni. Tämä paikka oli normaali pikku baari, täynnä puolialastomia naisia huojumassa tankojen ympärillä. Baarissa haisi tupakka. Tosiaan, ilman täytti savu, joka leijaili tanssijoita katselevien miesten suupieliin unohtuneista savukkeista.
Äkkiä musiikki taukosi ja tiukkoihin nahkavaatteisiin verhoutuneet naiset kiirehtivät alas lavoilta suoraan baaritiskille. Baarimikko ilmestyi kuin tilauksesta ja alkoi kaadella juomia.
Viereeni istahti nuori nainen, melkein tyttö vielä. Hän tilasi yhden Cosmopolitanin ja kääntyi sitten puoleeni, kasvoillaan flirttaileva hymy. ”Saisiko olla jotain? Minun laskuuni”, nainen kysyi käheällä äänellä, jonka tupakan poltto oli selvästi aiheuttanut. Kuin vahvistukseksi ajatukselleni nainen veti savukkeen nahkaisten shortsiensa taskusta ja sytytti sen.
”Ei kiitos”, vastasin viileän kohteliaasti. Mutta se oli näyttelemistä, sillä en voinut mitenkään ohittaa naisen – tytön – kauneutta. Hänen mustat hiuksensa olivat kiharrettu pienenpienille kiharoille, tummat – melkein mustat – silmät välähtelivät valoissa ja siro vartalo liikehti nytkähdellen. Hän taisi olla aineissa. Ja tuo savuke oli luultavasti vahvempaa ainetta, mitä päältäpäin antoi ymmärtää.
”Ei sitten”, nainen hymyili herttaisesti, otti äkkiä ilmestyneen Cosmopolitanin käteensä ja siemaisi sitä. Hänen hymynsä – oli uskomaton. Mieleni teki napata hänet syliini ja kiikuttaa lähimpään hotellihuoneeseen.
”Jasper”, esittelin itseni ja hymyilin vinosti. Naisen silmät välähtivät. ”Alice.”
”Hauska tavata, Alice”, sanoin virheettömän kohteliaasti. Alice hymyili huvittuneena ja nappasi savukkeen sormiensa väliin. Hän puhalsi savun kasvoilleni. ”Hauska tavata, Jasper. Näitä saa Emmalta”, Alice hymyili ja heilautti savukettaan merkitsevästi. Hän oli ilmeisesti huomannut, että katseeni oli harhaillut tavattoman useasti savukkeeseen.
”Mikä on Emman sukunimi?” kysyin välinpitämättömään sävyyn ja pidin katseeni tiukasti Alicen harhailevissa silmissä, jotka olivat muuttuneet hämmentyneiksi. ”En tiedä. Mihin
sinä tarvitset Emman sukunimeä?” Alice tivasi ilmeettömänä, mutta äänestä kuulsi hätäännys. Hän pelkäsi kertoneensa väärälle ihmiselle vääriä asioita.
”No, jos minä kerran ostaisin noita, kai minun täytyisi tietää, keneltä minä niitä ostaisin”, selitin hiljaa. Alicen epäilevä, hiukan sekopäinen katse harhaili minussa pitkään ja sitten hän asetti savukkeen huulilleen. ”Ihan sama.”
”Onko tosiaan?” kysyin matalalla äänellä ja tutkailin Alicea tarkasti. Hänen valkoisessa, täydellisessä ihossaan välähteli valojen sarja.
”On. Vaikka kertoisit kytille, minua ei saataisi koskaan kiinni. Et tiedä sukunimeäni”, Alice sanoi huolettomana ja heilutteli savuketta.
”Enpä niin. Mutta olet paljastanut Emman. Nojaa. Kultaseni, tämä tieto ei päädy poliiseille”, nauroin hiljaa, ajatellen taskussa olevaa virkamerkkiä.
”Hyvä juttu”, Alice sanoi hymyillen sädehtivästi. Jähmetyin siihen paikkaan, hänen kauniin hymynsä pauloihin. Hänen huulensa – niin täydellisen pehmeän näköiset. Halusin suudella häntä.
Ja niin teinkin. Kun hänen sormensa olivat taas kerran tarttuneet savukkeeseen ja vetäneet sen huulilta, painoin huuleni hänen huulilleen ja suutelin häntä. Se oli ollut aivan yhtä ihanaa kuin olin kuvitellut, vaikka hänen huulensa maistuivat savulle. Savu kiemurteli nieluuni ja nenääni, se tanssi kielelläni. Savu maistui kitkerälle, mutta hänen suutelemisensa oli jumalallista. Uskomatonta.
Ihmeekseni Alice vastasi suudelmaan. Hän kietoi sormensa hiuksiini ja voihkaisi hiljaa.
Muutamien minuuttien tai kenties tuntien päästä irrottauduin. Alicen silmät olivat nyt aivan mustat ja hiukset hapsottivat kurittomina. Hän oli kaunis.
Nousin nopeasti tuolilta, kaivoin taskustani käyntikorttini ja ojensin sen Alicelle. Hän katsoi minuun kummastuneena, mutten jäänyt odottaman reaktiota, vaan harpoin ovelle. Hämmästyneen huudon kyllä kuulin. ”Oletko sinä
kyttä?”
