// Alaotsikko: Spoilaa alussa Draculaa 3.LUKU 19.4!!!
Draculan Matkassa
Author: Culliina
Fandom: Dracula/Teini Dracula/ Pikku Vampyyri
//Sarelon lisäsi fandomin otsikkoonGenre: Draama, kauhu, jossain kohtaa Romance/fluffy... vaikee sanoo,
Rating: K11
Warnings: Taistelu => pari kuolemaa… ei kai muuta
Disclaimer: Vain juoni ja päähenkilö on minun. Muu kuuluu Stephanie Meyerille, Angela Sommer-Bodenburghille ja Teini Draculan luojalle (joka siis on Summerissa näytetty TV-sarja)
Summary: Tyttö 2000-luvulta päätyy jahtaamaan Draculaa Jonathan Harkerin ja Quinsey Morrisin kanssa… Entä, jos Dracula ei kuolekkaan?
A/N: Aika outo idea. Toivottavasti kelpaa! laitoin Fandomiksi myös Teini Draculan ja Pikku vampyyrin (siis Angela Sommer-Bodenburghin pikku vampyyri, ei se piirretty) mut niistä on vaan vähän lainattu hahmoja. Juoni spoilaa Draculaa. Kaikki muut hahmot on lainattu kirjoista/sarjoista, jotka on fandomina
Draculan matkassa
1.luku[/b]
Olen Culliina, 16 vuotta. Minulla on pitkät, vaaleat hiukset ja vihreät silmät. Olen melko kaunis, mutta minulla ei silti koskaan ole ollut ystäviä.
Luokallani minua sanotaan nörtiksi, vaikka en itseasiassa ymmärrä tietokoneista mitään! Luen vain paljon ja viihdyn yksikseni. Erityisesti pidän Bram Stokerin Draculasta ja Tolkienin Silmarillionista.
Lempinimeni on Cu ja minulle irvaillaan siitä jatkuvasti myönnettyäni, että se on Sormusten herran sindar-haltiakieltä ja tarkoittaa jousta.
Kaiken kaikkiaan elämäni oli melko ankeaa ja normaalia, mutta eräänä päivänä tapahtui jotain ennen näkemätöntä.
Olin siivoamassa huonettani, kun löysin vanhan Dracula-kirjani. En ollut nähnyt sitä vuosiin ja luulin jo kadottaneeni sen kokonaan.
Olen aina uskonut vampyyreihin- siinä yksi syy, miksi minulla ei ole ystäviä. Kaikki pitävät minua hulluna.
Aloin lukea innoissani kirjaa ja päästyäni kohtaan, jossa Quinsey Morris ja Jonathan Harker ovat ratsastamassa Ciganyjen kimppuun -joilla oli siis Draculan arkku- huomasin sivun alareunassa outoa tekstiä.
Teksti oli hyvin epäselvää ja yritin tavata sitä ääneen.
Yhtäkkiä koko maailma ympärilläni pimeni, ja ennen kuin ehdin edes säikähtää, löysin itseni hevosen selästä. En tunnistanut paikkaa. Olin jossain metsässä ja takaani kuului joen kohinaa. En kuitenkaan uskaltanut kääntyä katsomaan, sillä en koskaan ole ollut hyvä ratsastamaan.
VIerelläni ratsasti kaksi miestä ja ihmetyksekseni tunnistin heidät Jonathan Harkeriksi ja Quinsey Morrisiksi. Olinko päätynyt 1800-luvulle Draculaa jahtamaan?!
Ilmeisesti, sillä Quinseyhän kuoli kirjan lopussa, joten kyse ei voi olla sen jälkeisestä ajasta.
Sitten edestäpäin alkoi kuulua mekkalaa ja seuraavaksi löysin itseni keskeltä taistelua. Kyse oli ilmeisesti kohdasta, jolloin Dracula pyrki takaisin linnaansa ja oli Ciganyjen vaunujen kyydissä.
Ensijärkytyksestä toivuttuani huomasin vyölläni pitkän, terävän puukon ja liityin taisteluun.
Ciganyja tuntui olevan miljoona. Aina kun sain väistettyä yhtä, toinen oli jo kimpussani. En ole koskaan ollut hääppöinen taistelija -vaikka harrastankin miekkailua- ja olisin varmaan päässyt hengestäni, ellei Quinsey olisi tullut avukseni. Hän suojeli minua lopputaistelun ajan.
Olin jäykkänä pelosta. Ympärilläni pyöri verinen taistelu ja Kreivi Dracula makasi vierelläni arkussaan. Sitten tajusin, että jokin oli väärin.
Kirjassa Dracula tuhottiin juuri ennen auringonlaskua, mutta siinä katsellessani aurinko laski puiden taa ja tuli pimeää. Ympärillemme ilmestyi kymmeniä vampyyreja. Ne kävivät kimppuumme ja rupesivat repimään kappaleiksi. Jostain syystä kukaan ei koskenut minuun, kunnes eräs pitkä, mustahiuksinen ja uskomattoman komea vampyyri kääntyi puoleeni ja loikkasi minua kohti.
Suljin silmäni ja valmistauduin kuolemaan.
Tunsin kylmien käsien tarttuvan itseeni ja rutistin silmäni entistä tiukemmimn kiinni. Sitten kuulin maailman ihanimman äänen kuiskaavan jotain korvaani ja samassa tunsin terävät hampaat kaulallani.
Sitten kaikki pimeni.
Avasin silmäni. Taistelu oli ohi. Joka paikassa lojui irtonaisia käsiä ja jalkoja. Veren haju oli kammottava. En kuitenkaan tuntenut pelkoa, vaikka näin ystäväni revittynä edessäni ja vaikka maa oli verestä märkä, sillä tunsin kylmät kädet kietoutuneena ympärilleni.
Kaikki tuntui muuttuneen. Vaikka oli pimeää, näin kaiken selvästi. Olisi pitänyt olla hiljaista: vampyyrit olivat lähteneet ja aukiolla oli pelkkiä kuolleita, minä ja tyhjä arkku. Draculan arkku!
Kurkkuani kuristi, kun huomasin sen. Draculaa ei tuhottukaan, jokin oli mennyt väärin.
Samassa muistin kylmät kädet ympärilläni.
Käännyin katsomaan ja näin edessäni saman, komean vampyyrin, joka oli hyökännyt kimppuuni. "Tervetuloa perheeseen", hän sanoi ja katsoi minua syvälle silmiin.
Silloin totuus iski minuun kuin salama kirkkaalta taivaalta: oli vampyyri. Kuin itsestään käteni kohosi kaulalleni kohtaan, jossa olin terävät hampaat tuntenut. Ja tosiaan, tunsin sormieni alla pari pientä pistohaavaa.
Vampyyri hymyili ja tarttui käteeni.
Hän lähti johdattamaan minua metsään. Yhtäkkiä hän alkoi puhua: "Olien Boris, Boris Dracula. Kreivi on setäni. Vien sinut linnaan ja saat tavata uuden perheesi. "
"Mi-mitä?!" änkytin typertyneenä. En käsittänyt alkuunkaan.
"Olet nyt vampyyri ja siis osa perhettä" hän sanoi tämä-on-maailman-yksinkertaisin-asia- äänensävyllä.
Ajattelin asiaa hetken hiljaisuuden vallitessa, eikä se kovin pahalta tuntunut.
Minulla oli aina ollut ongelmia vanhempieni kanssa (he eivät ymmärtäneet minua). Ja olin aina uskonut vampyyreihin, joen shokkikaan ei ollut kovin kova. Nyökkäsin Borikselle sen merkiksi, että olin ymmärtänyt.
Sitten mieleeni nousi uusi kysymys: "Taistelussa oli paljon muitakin ihmisiä kuin minä. Miksi juuri minusta tuli vampyyri?"
"Sinusta tuli vampyyri, koska purin sinua." hän ei selvästikkään halunnut vastata kysymykseen.
"Mutta miksi juuri minä?" jatkoin inttämistä.
Hän epäröi hetken kuin miettien, mitä vastaisi. "Kolme vuotta sitten", hän aloitti, "ollessani unimaailmassa sain, hmm... näyn", hän piti tauon. "Näyssä näin sinut ja niityn. Kohtauksen, joka äsken tapahtui. Lisäksi näin sinut asumasssa meidän kanssamme." Hän katsoi minuun kauniilla, mustilla silmillään. "Siitä asti olen odottanut."
Kävelimme pitkään hiljaisuuden vallitessa, kunnes saavuimme valtavan linnan eteen. Draculan linna.
Nielaisin, astuin sisään ja kohtasin uuden perheeni.