13. Luku
" Heei, me tulimmee! " Phoebe huusi eteisestä ja pian kuuluikin jo lasten iloista puheensorinaa.
Phoebe tuli olohuoneeseen ja suikkasi suudelman miehensä huulille.
" Mitäs sinä olet tehnyt? " Nainen kysyi iloisesti ja Harry vastasi hieman vaivaantuneena ja huonoa omaatuntoa potien,
" en mitään oikein, nukkunut ja tein Jamekselle voikkareita... "
" Eli et ole tehnyt ruokaa? " Nainen kysyi vihaisesti ja pettyneenä, marssien keittiöön.
" Anteeksi... "
" Huoh sinun kanssasi! Sinä olet meistä se parempi kokki etkä silti viitsi vaivautua! Sen sijaan olet vain kotona löhöämässä, etkä etsi edes töitä! Lapset mitä haluatte ruuaksi? "
" Minä etsin koko ajan töitä! "
" Niinpä niin, no sanokaas jo lapset! " Phoebe huusi ja lapsia jo hieman pelotti, kuitenkin he vastasivat.
" Pinaattilettuja! ", huusi James.
" Eipäs vaan Muussia ja nakkeja! " Céline huusi ja löi Jamesia.
" Äiti, saisimmeko nakkikeittoa? " Meena pyysi kiltisti ja hymyili pirullisesti, vanhempien huomaamatta, sisaruksilleen.
" Selvä. Nakkikeittoa, koska ainoa ystävällinen sana tuli Meenalta. "
" Mutta sinä käskit sanoa mitä halutaan eikä pyytää! " Céline kiukutteli ja potkaisi Meenaa.
" Noniin, nyt loppu! " Puuttui jo Harrykin kinasteluun ja meni auttamaan vaimoaan nakkikeiton tekemisessä.
" Antaisitko Maxille pilttiä? " Phoebe kysyi hieman rauhoittuneena, kun mies alkoi auttamaan häntä.
Harry lämmitti porkkanasosetta ja antoi sen Maxille joka kiltisti jo odottikin ruokaansa syöttötuolissa, johon Phoebe lapsen oli laittanut.
Max alkoi syömään hyvällä ruokahalulla ja Harry silitti pojan päätä. Hänen poikansa, hänen suloinen pikku prinssinsä.
" Minä oikeasti rakastan sinua ja lapsia... " Harry selitti Phoebelle ja nainen hymyili hänelle.
" Niin minäkin. Kulta, anna anteeksi että huusin... On vain kamala nälkä "
" Ei se mitään " Ja he suutelivat...
Vaikka sydämessään Harry oli jo Dracon luona, syleilemässä ja rakastelemassa häntä.
Näin jatkui pari viikkoa,
aamulla Draco tuli kylään ja lähti juuri ennenkuin James tuli kotiin,
kun Phoebe tuli kotiin hän ja Harry riitelivät ruuasta ja illalla kaikki oli taas hyvin.
Vaikka silti Phoebe tiesi ettei kaikki ollut kunnossa,
miehestä puuttui jokin oleellinen, rakkausko?
Mutta mitä hänen pitäisi tehdä, jotta kaikki olisi taas hyvin?
14. Luku
Yhtenä iltana, pari kuukautta sen jälkeen kun Harry oli alkanut pettää Phoebea, nainen ajoi väsyneenä ja stressaantuneena kotiin.
Lapset tietenkin taas kyydissään, kuinkas muutenkaan?
Phoebe oli varma että Harry ja hän eroaisivat pian, ei ollut mitään mikä olisi auttanut asiaan. Phoebe ei ollut keksinyt mikä Harryyn oli mennyt,
koska ainoa jonka kanssa Harry vietti aikaa oli miehen omien sanojen mukaan Draco Malfoy...
Tulin rotkon mutka ja puhelin alkoi soimaan samaan aikaan,
kappaleesta päätellen soittaja oli Harry.
Phoebe suosi suomalaista, nytkun oli kauan opetellut suomea ja oppinutkin.
Soittoäänenään Juha Tapion - Toiset kaatuu me ei milloinkaan.
Phoebe vastasi, odottaen lausetta hyvää hääpäivää, kulta! Vie lapset vanhemmillesi ja ollaan kerrankin kaksin.
Mutta tietenkin todellisuus oli unelmia karvaampaa ja Harry kertoi lähtevänsä huispausmatsiin Dracon kanssa ja vieneensä Jamesin jo mummolaan.
Phoebe kimmastui, huusi että Harry voisi ajatella joskus häntäkin, ei Harry voinut aina auttaa Dracoa, vaikka miehellä kuinka menisi huonosti Ginnyn kanssa,
ei Harry aina, koko ajan, keksiä miehelle jotain mieleistä tekemistä. Ei tänään! Ei heidän hääpäivänään!
Phoeben keskittyminen harpaantui ja auto alkoi luisumaan, Phoebe jatkoi huutamistaan, eikä huomannut että reuna oli jo yllättävän lähellä.
Auto kuitenkin jatkoi matkaansa, ja pian Phoebe huomasi ettei ollut enää mitään tehtävissä,
kaksoset kirkuivat, Max itki, Phoebe huusi puhelimeen rakastavansa koko heidän perhettään, eikä vähiten Harrya.
Kuului räsähdys ja he olivat poissa.
Puhelin alkoi tuutata.
" Phoebe, Phoebe, älä pelleile! " Harry huusi mykkään puhelimeen.
Hän huolestui kamalasti ja koitti soittaa Phoebelle koko ajan uudestaan,
mutta aina sama, puhelimeen ei juuri nyt saada yhteyttä.
Noin puolentunnin kuluttua Draco ilmiintyi Harryn luokse, hän alkoi jo sanomaan siitä ettei Harry ollut tullut matsiin,
mutta näkiessään miehen kalvenneet kasvot ja pelästyneet silmät, Draco huolestui.
" Mitä on tapahtunut, Harry? "
" En... Phoebe... Lapset... He... Kuolleet? PHOEBE EI VASTAA PUHELIMEEN! "
Harry huusi ja vaipui kaksinkerroin lattialle, alkaen nyyhkyttää.
" Mitä sinä tarkoitat? " Draco kysyi, mutta ei saanut vastausta, sillä silloin alkoi soimaan Harryn puhelin.
Tummahiuksisen miehen silmille syttyi toivon kipinä, joka sammui pian, huomatessaan kuka soittaja oli.
" Harry Potter ", mies vastasi peloissaan puhelimeen.
" Ylikomissaario Welby, täällä hei. Voisitteko tulla sairaalaan? " Welby kysyi ja mies lupasi tulla.
" Minun pitää mennä ", Harry sanoi ja oli lähdössä, Draco otti miestä kädestä ja sanoi: " Olen pahoillani, Harry " ja ilmiintyi pois.
Harryn olisi myös tehnyt mieli ilmiintyä, jotta saisi asioihin nopeammin selvyyttä.
Mutta se taas olisi ihmetyttänyt Ylikomissaario Welbyä, joten hän otti autonsa ja lähti.
Ajaen kuitenkin ylinopeutta.
Welby oli odottamassa häntä sairaalan odotushuoneessa ja nousi kun Harry tuli sairaalaan.
" Olen pahoillani, herra Potter " Welby mumisi ja jatkoi
" Vaimonne auto suistui rotkoon, hän sekä vauvanne ovat kuolleet "
" Entä kaksoset? " Harry kysyi ja rojahti lattialle.
" He ovat teholla, kriittisessä tilassa "
Harry alkoi itkeä. Jos hän ei olisi pettänyt Phoebea... Jos hän ei olisi ollut menossa matsiin Dracon kanssa... Oli heidän hääpäivänsä!
Welby kyykistyi miehen puoleen ja kysyi voisiko Harry tunnistaa ruumiit.
Kun hän näki Phoebem runnelleen kehon ja kasvot, hän ei voinut uskoa että hänen kaunis vaimonsa oli siinä.
Harry kuitenkin myönsi että ruumis oli Phoeben ja he siirtyivät toiseen ruumiseen.
Welby otti miehestä kiinni, tukeakseen häntä jo etukäteen, ennenkuin ruumishuoneen työntekijä otti peitteen pois Maxin päältä.
Harry alkoi kiljua ja itkeä. Hänen poikansa, hänen rakas ihana pikkuinen poikansa! Miten Jumala saattoi olla näin julma? Miksi Merlin teki näin?
Harry itki ja itki, Welby talutti Harryn pois ruumishuoneelta ja mies vain juuri tajusi että miten kävellään.
Hän ei voinut uskoa että hänen kaunis vaimonsa ja hänen suloinen lapsensa olivat poissa, ja että he olivat melkein tunnistattomissa.
Welby lohdutti miestä parhaansa mukaan ja miehelle tarjottiin pappia, josta Harry kieltäytyi.
Lopulta, kun hän oli saanut koottua itseään tarpeeksi, hän meni sairaalan puhelimeen ja soitti Diana ja Chandler Greenille ja kertoi heille asiansa.
Diana musertui täysin kuulemastaan ja Chandler koitti koota itseään, sanoi lopulta Harrylle että he tulisivat sairaalaan.
" Otammeko Jameksen mukaan vai hankimmeko hänelle lastenhoitajan? "
" Ottakaa mukaan... Jameksenkin pitää kuulla tämä kuitenkin jossain vaiheessa. " Harry vastasi, lopetti puhelun ja meni kysymään lääkäriltä
saisiko hän mennä katsomaan kaksosia.
Lääkäri vastasi että ei, heitä saisi mennä katsomaan vain ikkunan läpi.
Harry katseli lapsiaan ikkunan läpi ja muisteli kun oli katsonut heitä keskoskaappien ulkopuolelta,
nyt tytöt taas makasivat vierekkäin ja Harry pelkäsi heidän puolestaan. Miksi elämän piti olla niin epäreilua?
Harry olisi tahtonut mennä heidän luokseen, silittää heitä ja vakuuttaa heille että he selviäisivät.
Harry mietti menneitä, Dina oli syntynyt kaksi minuuttia ennen Monicaa, kuinka Monica oli aina tahtonut vielä kerran kaikkea...
Ajatukset pyörivät, Harry ajatteli hänen ja Phoeben häitä, heidän ensimmäistä yhteistä yötään, Maxin syntymää, Phoeben masennuskierrettä Jameksen syntymän jälkeen,
Dinan pahaa sairautta, josta oli ennustettu että tyttö kuolisi, mutta niin vain tyttö oli selvinnyt ja Dina oli ollut vasta pari vuotias.
Siitä Harry sitten löydettiin, uneksimasta paremmista ajoista, vaikka silloinkin oli ollut surua pinnassa,
James juoksi halaamaan isäänsä ja kysyi miksi siskot makasivat tuolla ja miksei Harry ollut heidän luonaan.
" Eihän heillä ole sama kuin Dinalla vuosi sitten? " James tivasi ja silmät täyttyivät kyynelistä.
Harryn oli vaikea olla, tätä olisi hankala kertoa Jamekselle.
Harry vaivoin pystyi kertomaan Jamekselle tapahtuneesta, sen että äiti ja pikkuveli, jota James oli niin odottanut ja toivonut, olivat taivaassa.
" Mutta isi, mikä se taivas on? " James kysyi-
" Se on paikka jossa rakkaamme voivat vartioida meitä, katsoa ettei meille käy pahasti ja suojelevat meitä aina. He istuvat pilven päällä ja hymyilevät meille.
Rakastavat meitä niinkuin täällä maankin päällä. Ja kun on meidän aikamme, me tapaamme heidät ja voimme olla ikuisesti heidän kanssaan. " Harry vakuutteli enemmän itselleen kuin pojalleen.
" Isi? "
" Mitä? "
" Saanko minä nähdä Maxin nyt? "
" Voi kulta.. " Dina sopersi ja otti Jameksen syliinsä.
" Et James, hän on poissa. "
" Ai niinkuin isovanhemmatkin? "
" Niin juuri. "
Dina antoi pojan Harrylle ja käski miehensä seurata häntä, Harry aavisti heidän menevän katsomaan Phoebea ja Maxia, Harry tunsi olonsa voimattomaksi ja vei poikansa jäätelölle.
Samalla hän otti takintaskustaan taikamaailman suklaalevyn ja puolitti sen, käski Jameksen syödä kaikki kerralla ja itsekin söi.
" Isi "
" Mitä? "
" Miksei äitiä ja Maxia voi taikoa takaisin meidän luoksemme? "
" Velhotkaan eivät pysty siihen, rakkaani " Harry kuiskasi surullisena ja toivoi samaa kuin poikansa.
Että velhot voisivat palauttaa ihmisen takaisin elävien kirjoihin.
