Kirjoittaja Aihe: Jotta et unohtaisi, S, Angst, Tonks/Lupin  (Luettu 3328 kertaa)

Tyynis

  • Supernainen
  • ***
  • Viestejä: 2 042
  • Ava Sonoalta
Jotta et unohtaisi, S, Angst, Tonks/Lupin
« : 20.03.2010 18:04:06 »
Kirjoittaja: Tyynis
Nimi: Jotta et unohtaisi
Ikäraja: S
Paritus: Tonks/Remus
Genre: Angst
Disclaimer: J.K. Rowling omistaa hahmot, minä vain leikin, enkä saa mitään korvausta tästä.
Summary: Tonksin kirjoittamia kirjeitä Remukselle, kun tämä oli lähtenyt. Sinä et suostu jättämään ajatuksiani rauhaan, joten päätin kirjoittaa kirjeen sinulle aina, kun sinä teet olostani ja ajatuksistani sietämättömiä.
A/N: FF-10 sanalla 05. Auringonnousu ja Kirje-haasteeseen.

Jotta et unohtaisi


3.11.1997

Sinä et suostu jättämään ajatuksiani rauhaan, joten päätin kirjoittaa kirjeen sinulle aina, kun sinä teet olostani ja ajatuksistani sietämättömiä. En kuitenkaan lähetä näitä sinulle, jos olet hoitamassa Killan tehtäviä, en halua sabotoida niitä. Olisin tietenkin voinut kysyä Kingsleyltä, onko sinulla tehtävä käynnissä, mutta en kehtaa. Annan nämä sinulle, jos vielä palaat.

Tiedätkö, kukaan ei ole saanut minua itkemään tällä tavalla. Olen itkenyt melkein silmäni pois päästä. Ihmettelen, miksi en ole vielä kuollut nestehukkaan.

Sinä et pysty edes tajuamaan, kuinka paljon vihaan sinua juuri nyt, Remus Lupin.

Nymphadora


4.11.1997

Olen koko yön miettinyt, sitä että sanoit haluavasi minulla ja lapselle paremman elämän. Onko sinusta parempi, että lapsesi on isätön ja kasvaa tällaisen koheltajan kanssa? Tiedän, että pelkäät hänestä tulevan kaltaisesi, mutta lähtösi ei enää auta mitenkään. Olet kertonut lapsuudestasi ja sanonut, että olisi ollut paljon helpompaa jaksaa, jos joku olisi todella ymmärtänyt sinua. Haluatko oman lapsesi tuntevan saman, jos hän on samanlainen kuin sinä? Haluatko jättää hänelle vain ne samat negatiiviset tunteet?
En olisi halunnut tätä lasta kanssasi, jos olisin tiennyt, että pakenet. Kuitenkin olen ikionnellinen, että hänen ansiostaan minulle jää edes jotain sinusta

Nymphadora


14.11.1997

Olen tänään kuunnellut koko päivän Fleurin puhetta, olimme samaan aikaan Kotikolossa käymässä. Hän halusi tietää, miten sinä olet suhtautunut raskauteeni, oletko sinä sanonut minulle, mitä ajattelet sisälläni kasvavasta uudesta elämästä. En tiedä kumman halusin silloin noitua enemmän sinut vai hänet.
Lopulta minun oli sanottava se ääneen, mitä olen vältellyt kertomasta kenellekään. Kerroin Fleurille ja Mollylle, että sinä lähdit. Minua ei ole elämässäni hävettänyt niin paljon. Tajuatko miltä minusta tuntuu, kun joudun kertomaan toisille, että sinä jätit minut. Jätit yksin syntymättömän lapsen kanssa. Onneksi ollaan naimisissa, ei tarvitse kuunnella syytöksiä ja halvennusta äpärän kantamisesta.

”Myötä- ja vastamäessä”, vai miten me lupasimmekaan?

Tonks


22.11.1997

Olen miettinyt tässä, haluatko sinä erota virallisesti. Vaikka inhoan sinua nyt enemmän kuin koskaan, olet silti elämäni rakkaus. Se jolle haluan ensimmäisenä kertoa kaiken ja jonka viereen haluan nukahtaa illalla.
Minulla on ikävä tuoksuasi ja kosketustasi. Ikävä sitä, kun rakastat minua ja saat minut tuntemaan itseni ainoaksi naiseksi tässä maailmassa.
Pelkkä ajatuskin sinusta saa lämmön kuohahtamaan sisälläni ja perhoset lentämään vatsassani, vaikka inhoan sinua, haluan sinut takaisin. Jos tulet vielä takaisin kotiin, minä en käännytä sinua pois vaan lupaan yrittää uudestaan.

Olen kai tyhmä, koska minä yrittäisin aina uudestaan enkä luopuisi sinusta, vaikka joka ikinen päivä kävelisit ovesta ulos ja sanoisit tämän olevan ohi. Minä ottaisin sinut joka päivä uudestaan luokseni.

Vaimosi


10.12.1997

Lontoossa on lunta, luulin että ankeuttajat olisivat vieneet senkin mennessään. En tiedä oletko sinä jossain vesikelissä, mutta toivon kuitenkin sinun saavan myös nauttia tästä lumesta.

Olen kahden viikon aikana paisunut ihan järjettömästi, kaikki kaapuni kiristävät vatsankohtaa. Pitäisi ostaa uusia, mutta en raaski sillä ostin juuri lapselle pinnasängyn. Tiedän, että se olisi voinut odottaa vielä, mutta ostin sen silti ja kokosin myös.

Minulla on ikävä sinua, Remus. Minusta tuntuu siltä, että en enää vihaa sinua, olen vain pettynyt sinuun ja lapselliseen ratkaisuusi kadota elämästäni. Juuri nyt kaipaisin tukeasi, että jaksaisin elää eteenpäin. Töissä kaikki katsovat minua kieroon. Kaikki tietävät siellä, että olen raskaana vanhemmalle miehelle, joka jätti minut. Sanoit olevasi liian vanha ja vaarallinen minulle, minä sanon, että sinä olit liian heikko minulle. Minä kestän paljon enemmän kuin sinä uskot.

Dorasi


17.12.1997

Oletko tulossa jouluksi kotiin?
Olen miettinyt, pitäisikö minun ostaa sinulle joululahja. En tiedä, jaksanko edes juhlia koko joulua. Isä on pakosalla ministeriötä, ja minä en halua viettää kiusaantunutta joulua äidin kanssa.
Ole kiltti ja tule takasin.

Vaimosi


*

Hento auringonvalo maalasi puulattialle vaalean raidan, joka kiipesi sängynreunaa pitkin ja jatkui levollisesti nukkuvan naisen vaaleaan hiuspehkoon. Väsyneen näköinen mies istui keittiön pöydän ääressä ja katsoi nukkuvaa naista makuuhuoneen avoimesta ovesta. Mies avasi varovasti hänelle osoitetun kirjenipun, joka oli jäänyt pöydälle, sulkakynän ja mustepullon viereen.
« Viimeksi muokattu: 20.02.2015 03:40:55 kirjoittanut Beyond »
If you love someone, you tell them. Even if you're scared that it's not the right thing. Even if you're scared that it'll cause problems. Even if you're scared that it will burn your life to the ground, you say it, and you say it loud and you go from there.
      - Mark Sloan

Milgia

  • Kapteenska
  • ***
  • Viestejä: 1 790
  • He'd be Her Bert.
Vs: Jotta et unohtaisi
« Vastaus #1 : 21.03.2010 12:49:05 »
Kannatti tsekata uusi viesti FF10:stä :D löysin tämän. Mahtava! Tähän tuo oman vivahduksensa se ettei Tonks ollut lähettänyt niitä kirjeitä ja Remus löysi ne tullessaan takaisin :) <3 ihanaa.

Vähän tää on angst, mut silti tulin joteski hyvälle tuulelle kun luin tämän loppuun. Tavoitit sellaisen ihanana rakas vihollinen- olotilan joka sopii tähän täydellisesti. Kiitos. Jokaisen kirjeen lähettäjä toi vivahteen tähän ficciin, asiasta riippuen se oli Nymphadora, Dora, Tonks tai Vaimosi oli ehdottomasti ihanin ja painavin sana.

Remus senkin... en kommentoi sittenkään :) no joo onneksi kaikki päätyi hyvin, oli jotenkin ylitsepursuavan suloista tuo viimeinen pätkä jossa Remus on palannut, lukee kirjeet ja katselee nukkuvaa vaimoaan <3 Kiitos paljon tästä lukukokemuksesta, pidän paljon sinun Tonks/Remus teksteistäsi!

M
But deep within my soul, I'm glad the times have changed
As long as rock and roll and the Chevys stay the same.

It was me and you and Chevy.