Kirjoittaja Aihe: Veren vangit - fanfiction, Just like you (L/L, K-11)  (Luettu 6503 kertaa)

Dana Wolf

  • ***
  • Viestejä: 290
Title: Just like you
Author: Dana Wolf
Pairing: Louis/Lestat
Genre: Slash, angst, romance. songfic
Fandom: Veren vangit Yukimura lisäsi fandomin myös alkutietoihin.
Rating: PG (K-11)
Summary: Luotuja toisilleen, aina ja ikuisesti. Kirjat lukeneet varmasti tietävät, mistä puhun.
Ja sanat ovat siis Three days gracen kappaleesta Just like you.

A/N: Louisin näkökulmasta kerrottu, lyhykäinen ja kovin sekava teksti, mutta yrittääkää ymmärtää. Teen tämän rakkaudesta vampyyreihin, erityisesti Lestatiin.

I could be mean
I could be angry
You know I could be just like you


Joskus ajattelee helposti, että kaikki on täydellistä, että mikään ei voi muuttua, eikä mikään koskaan muutukaan. On vain pitkät, hiljaisuuden täyttämät tunnit ja pimeys, joka ei väisty, vaikka ihmiset avaavat silmänsä uudelle auringonnousulle. Me emme avaa sille silmiämme, me emme koskaan näe sen säteiden siivilöityvän puiden lehvistöissä. Emme tunne sen lämpimän rakkauden koskettavan lohduttavasti kalpeita kasvojamme. Mutta emme myöskään kaipaa sitä, niin oudolta kuin se kuulostaakin, emme ikävöi sitä, emmekä toivo näkevämme sitä enää koskaan. Näinkin pitkän ajan jälkeen pystyn muistamaan sen säteet ihollani, mutta en toivo kokevani sitä tunnetta enää koskaan uudestaan.

Omituista, eikö? Olen ollut vampyyri sata vuotta, enkä enää kaipaa mitään entisessä elämässäni. Ihmisten tappaminen ei ole minulle pelkkää viatonta ja harmitonta leikkiä niin kuin Lestatille. Hänelle se on pelkkää ajanvietettä, nautintoa siitä, että nuo hauraat olennot ovat hänen vallassaan, kykenemättä vastustamaan hänen lumovoimaansa, säteilyään. Hän nauraa kuolemalle. Kun ihminen vuotaa kuiviin hänen silmiensä edessä, hän vain hymyilee ivallisesti, nauttien osastaan tappajana. Meistä ei koskaan tule samanlaisia, mutta silti me olemme yhtä. Kaksi sielua, jotka kaipaavat toisiaan enemmän kuin kukaan koskaan voi käsittää. Se on rakkautta. Niin puhdasta ja viatonta. Se on ainoa asia, joka meissä on vielä inhimillistä, kyky rakastaa.

I could be fake
I could be stupid
You know I could be just like you


Niin, rakkaus. Se on sana, joka kahlitsee meidät toisiimme. Me emme pysty enää perääntymään, koska olemme valintamme tehneet. Minä olen edelleen sitä mieltä, että olemme valinneet kuoleman elämän sijaan, ikuisen pimeyden valon sijaan. Lestat taas ajattelee, että valitsimme elämän. Hänen mielestään ihmiset elävät vain kuollakseen, mutta me taas pystymme nauttimaan jokaisesta yöstä kuin ensimmäisestämme. Se ei ole totta, ja Lestat tietää sen itsekin. Hän ei kuitenkaan ole sellainen kuin minä. Ei hän pysty myöntämään heikkouksiaan tai antamaan osaa itsestään kenellekään. Hän lukee minua kuin avointa kirjaa. Minä olen koko ajan avoinna hänelle. Kun olen surullinen tai epätietoinen, hän lukee sen kasvoiltani, mutta ei lohduta minua tai auta minua takaisin polulle, josta olen eksynyt. Lestat ei tee niin. Hän vain nauraa, ja toteaa, ettei ymmärrä minua. ”Kaikki maailman ihmiset ovat käytettävissäsi, Louis. Kaikki houkutukset koettavana, mutta sinä olet tuollainen. Voi, Louis, Louis, sinä et koskaan opi avaamaan silmiäsi ja näkemään kaikkea sitä, mikä sinun täytyisi nähdä”, hän sanoo ja nauraa äänellä, josta on luettavissa se, kuinka paljon hän minua halveksii. Halveksii sen takia, että en ole niin kuin hän. Se ei ole oikein, ei ole koskaan ollut. Silti minä siedin sitä, vuodesta toiseen, ja siedän edelleen.

You thought you were standing beside me
You were only in my way
You're wrong if you think that I'll be just like you

You thought you were there to guide me
You were only in my way
You're wrong if you think that I'll be just like you


Silloin, kun hän ensimmäisen kerran painoi huulensa huulilleni, pystyin maistamaan kaipuun, joka niistä huokui. Epätoivoinen halu koskettaa, olla lähellä ja tuntea, kuinka vastaisin suudelmaan. Minä en kuitenkaan tehnyt niin, en pystynyt järkytykseltäni enää edes hengittämään. Ajatukseni eivät päässeet kulkemaan vapaasti. Toivoin, että olisin voinut vastata. Kertoa, kuinka paljon loppujen lopuksi tahdoin ja välitin. Kun Lestat sitten pettyneenä työnsi minut erilleen itsestään, aivan kuin olisin ollut syypää tähän kaikkeen, näin hänen silmissään pohjattoman surun. Saman surun, jonka pystyin tuntemaan omassakin ruumiissani. Annoin hänen kuitenkin mennä, koska olin pelkuri. Pelkurivampyyri, niin kuin Lestat minulle kauan sitten sanoi. Ehkä hän oli oikeassa. Ehkä vihasin häntä ja itseäni liikaa, pystymättä ajattelemaan pidemmälle. Viha ja rakkaus ovat lähempänä toisiaan kuin osaamme kuvitellakaan. Jopa silloin, kun Lestat huusi minulle ja haukkui minut asioista, jotka eivät mitenkään liittyneen tekemisiini, rakastin häntä. Jokaista senttiä hänessä. Kultaisia hiuksia, sinisiä silmiä ja hymyä, joka pystyi valaisemaan pimeääkin pimeämmän huoneen. Ensin ajattelin, että Lestat oli muuttunut, yhteiselomme oli tehnyt hänestä erilaisen, mutta ennen pitkää huomasin, että muuttuja olinkin minä. Minä tunsin eritavalla kuin ennen. Se satutti, mutta se sai myös minut näkemään maailman uudella tavalla, ja se tapa oli aivan toisenlainen kuin mikään edellisistä.

Ja minä tiesin, että seuraavalla kerralla uskaltaisin jo vastata suudelmaan. Kun tuntisin taas nuo pehmeät huulet omillani, pystyisin kertomaan sanoitta, ketä oikeasti rakastan.

I could be weak
I could be senseless
You know I could be just like you

On my own, 'cause I can't take livin' with you
I'm alone
So I won't turn out like you want me to

I could be cold
I could be ruthless
You know I could be just like you

Just like you
« Viimeksi muokattu: 10.06.2012 02:21:03 kirjoittanut Yukimura »
Power is when we have all justification to kill and we don't.

Tundra

  • ***
  • Viestejä: 585
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #1 : 06.07.2007 23:42:57 »
Tätä ficciä on älyttömän hankala kommentoida, enkä viitsisi edes yrittää, ellen olisi tehnyt pyhää lupausta siitä että pyrin kommentoimaan kaikkia lukemiani, ja ellei tämä olisi Anne Ricen vampyyrikronikkafandomia, ja vielä Lestat/Louisia! Ah, olen odottanut pitkään, että joku kirjoittaisi sitä suomeksi.

Sanat sopivat tähän todella hyvin, biisin tunnelma taas ei oikein vastannut ficin tunnelmaa ja häiritsi taustalla hieman, mutta lähinnä sanojen pohjaltahan tämä on. Loistavan kappaleen olet kyllä löytänyt, itse en koskaan löydä kunnollista inspiraatiota biiseistä, en tunnelmasta tai lyriikoista, joten kadehdittava taito tuokin.

Tämä ficci oli tällainen mukava, lyhyt tunnelmointipätkä. Itse olen kuvitellut Louisin ja Lestatin välit vielä hitusen epätoivoisemmaksi, jos niin voi sanoa, mutta tässäkin se tuli esille ihan sopivasti. Olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että tämä ei ollut mitään hempeilyfluffia. Hahmot pysyivät IC:nä, ja pidin varsinkin siitä, miten Louis kuvasi Lestatia.

Lainaus
Hänelle se on pelkkää ajanvietettä, nautintoa siitä, että nuo hauraat olennot ovat hänen vallassaan, kykenemättä vastustamaan hänen lumovoimaansa, säteilyään. Hän nauraa kuolemalle.

Ficin helmi. Olen rakastunut ilmaukseen "nauraa kuolemalle", ja tuo on niin lestatmaista kuin olla voi.

Kritiikkiä jos pitäisi antaa, niin kappalejakoja olisi voinut olla enemmän. Tämä on suhteellisen helppoa tekstiä, joten tuollainen pitkä pötkö tahtoo tehdä siitä jotenkin tasapaksua, vaikkei se sitä oikeasti ole.

Suuret kiitokset tästä. Nyt tahdon lisää Anne Ricen vampyyrifandomia.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Otus »

Millijoona

  • ***
  • Viestejä: 139
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #2 : 07.07.2007 01:00:43 »
Komppaan Otusta täysin siinä, että tätä ficciä on niin hankala kommentoida. Ja komppaan Otusta muutenkin melkoisesti, tämä oli hyvä tällaisenaan.

En koskaan ole ajatellut Lestatia ja Louisia sillä tavalla (paitsi joskus), ja tämä jotenkin avasi silmäni, että hei, nehän on melkein luodut toisilleen! En ole lukenut kaikkia kirjoja, en edes ensimmäistä kokonaan (jouduin palauttamaan kun joku ½§!"&&%¤# teki siitä varauksen enkä voinut uusia lainaani), mutta tarpeeksi hyvän kuvan olen kuitenkin Lestatista saanut. Tuo Hän nauraa kuolemalle oli kyllä ehdottomasti paras kohta fikissä. Niin lestatmaista.

Biisi oli excellent! Osaan kuvitella Lestatin hokemassa viekkaalla äänellä noita ekoja sanoja yhä uudelleen ja uudelleen.

Otusta taas kompaten, muka tunnelmointipätkä.
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Millijoona »
Maybe.

DieZilla

  • ***
  • Viestejä: 11
    • dailicious.net - myöskin AWsS:n koti
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #3 : 07.07.2007 10:48:16 »
Jooh, kommentoin. En ole kirjoja lukenut, katsonut vain elokuvana Veren vangit (ja Kadotettujen kuningattaren, ei ihan liity aiheeseen, mutta anygay).

Tykkäsin tekstistä, tuollainen pohdiskelu/ tunteiden review pätkä. Leffapohjalta olenkin sitä mieltä että niiden kahden välillä on VÄREITÄ!!! Ja ennenkun menen fangirlmodelle, sanon vaan että tämä oli hyvä. Kiitän. ^.^

~~Dai
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut DieZilla »
You can't quit until you try
You can't live until you die
You can't learn to tell the truth
Until you learn to lie

----
Dain ficit

Ashtray

  • Lady Stardust
  • ***
  • Viestejä: 450
  • i will battle for the sun
    • LJ
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #4 : 07.07.2007 12:57:48 »
Oi. Oi oi oi oi. Louis/Lestatia. Suomeksi.

Edellisten tavoin totean, että tätä on vaikea kommentoida. Varsinkin, kun sain fanityttökohtauksen löydettyäni tämän, enkä pysty nyt keskittymään oikein mihinkään. :D Mutta siis, tässä on hirmu kiva tunnelma. Hahmot ovat juuri sellaiset kuin pitääkin, tästä tulee hyvin lälheisesti itse kirja mieleen. Siun kuvailutyylikin on hyvin samanlaista kuin kirjoissa, samoin nuo pohdinnat. Koko ficci. Pidän tästä ihan älyttömästi, vaikka tämä onkin lyhyt.

Lainaus
Hänelle se on pelkkää ajanvietettä, nautintoa siitä, että nuo hauraat olennot ovat hänen vallassaan, kykenemättä vastustamaan hänen lumovoimaansa, säteilyään. Hän nauraa kuolemalle.

Pitää quotata Otuksen tavoin tuo kohta, koska se on niin Lestatia. Hirmu onnistunut kohta.

Kiitoksia tästä oikein paljon.

Ashtay
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut Ashtray »
I'll pretend that my heart and my head are well.

lilona

  • ***
  • Viestejä: 42
(Ei otsikkoa)
« Vastaus #5 : 18.07.2007 11:37:36 »
olipas ihana<3
mulla meni koko ajan kylmät väreet selässä;)
kappale on ihana ja sanat sopii tosi hyvin tohon;)
virheitä en löytäny ja teksti oli muutenkin sujuvaa;)
« Viimeksi muokattu: 01.01.1970 02:00:00 kirjoittanut lilona »
Sinun vuoksesi vaikka tuhat kertaa, Draco

Mrjn Jäätuuli

  • ***
  • Viestejä: 47
Re: Just like you (Veren vangit - fanfiction, L/L, PG)
« Vastaus #6 : 30.07.2007 19:04:59 »
En oo kirjoja lukenut, mutta elokuvan kylläkin nähnyt. Hienoa kuvailua, ja jotenkin niin todellisentuntuisesti kerrottua. En ennen ole ficcejä tästä lukenut, mutta tän jälkeen voisin alkaa ruveta lukemaan niitä lisääkin. Kiitos!
I pause next to him and wonder how much it will destroy my image if I sit down next to him.
Greasy Snape. Sitting in the grass. By the lake. With Harry Potter. At sunset.

Käännökseni

moonshadow

  • ***
  • Viestejä: 13
Re: Just like you (Veren vangit - fanfiction, L/L, PG)
« Vastaus #7 : 08.08.2007 22:56:20 »
Rakastan Louis/Lestat paritusta, nehän on jo kirjoissa enemmän tai vähemmän rakastuneita toisiinsa.  :)

Lainaus
Voi, Louis, Louis
Kun Lestat sanoi noin Veren vangit -kirjassa, lumouduin. Kun se vielä sanoi saman (tosin eri kohdassa) leffassa, sulin. Se vaan sanoo sen jotenkin niin... ihanasti. varsinkin leffassa. Ihanaa et sait sen näinkin lyhyeen ficciin.  ;)

Kaikki muut on jo maininneet sen "Nauraa Kuolemalle" -jutun, mikä oli hyvä, joten ei siitä sen enempää...

Ihanaa kuulla, että joku muukin jakaa rakkauteni Lestat:iin. Ja ihanaa löytää vihdoin tämänaiheinen ficci suomeksi.
"Come to my world, child of the night,
Come out of your darkness and into my light,
Looking for you all of your life,
Don't be afraid - it'll be all right..."

Nonna-Pauliina

  • ***
  • Viestejä: 80
    • http://
Re: Just like you (Veren vangit - fanfiction, L/L, PG)
« Vastaus #8 : 22.08.2007 10:53:57 »
Tiedätkö, tämä oli kaunis. Erittäin kaunista, soljuvaa tekstiä, se tuo tietonsa kuin kirkas puro yön hämärässä. Se on pehmeä, niin kuin se olisi kiedottu usvaan ja säilytetty varoen rikkomasta yhtäkään säettä.

Ah. Tämän teksti oli ihanaa, mutta tunnetusti yliutelias mieleni vaatii silti saada kuulla sen kohdan, kun Louis vihdoin vastaa siihen suudelmaan. Jos toista enää tulee.

Olit punonut erinomaisesti ja selvästi tähän miehen ajatukset ja tunteet itseään sekä Lestatia kohtaan. Niin aidosti, etten ihmettelisi vaikka kirja olisi jatkunut näin.

Kiitos. Kiitos, kiitos, kiitos.
Alias Outo.

We came so far, we came so far
So deeply wounded and so scarred our despair-ridden hearts
Frail as we are, frail as we are
Firmly united we will stand 'til the world falls apart

Sha

  • Severus Kärmys
  • ***
  • Viestejä: 381
  • de D'Nash
Re: Just like you (Veren vangit - fanfiction, L/L, PG)
« Vastaus #9 : 23.08.2007 18:50:35 »
Vau. Ensimmäinen ajatukseni oli, vau. Ihanaa tekstiä, ihanaa kuvailua ja niinkuin joku jo mainitsikin, hyvin annericemaista. Jos en tietäisi, kenen kirjoittama tämä on, voisin epäillä että itsensä Ricen ^^

Hyviä kohtia oli paljon, joten en ala quottelemaan niitä tähän.

Mutta minä kiitän tästä kauniista ficistä ja toivon, että kirjoittelet näitä lisää ^^
Kädet kiertyy käsiin, huulet hakee suudelmaa.

"Lakkaa hymyilemästä ja liity seuraamme, Severus!"

Sekaisin♥

  • ***
  • Viestejä: 219
Vs: Just like you (Veren vangit - fanfiction, L/L, PG)
« Vastaus #10 : 31.01.2009 18:12:03 »
Huh.
Älyttömän kaunista tekstiä, muuta en pysty sanomaan.
:)
I'm a consulting detective. The only one in the world - I invented the job.

Lilian

  • ***
  • Viestejä: 49
Vs: Just like you (Veren vangit - fanfiction, L/L, PG)
« Vastaus #11 : 03.02.2009 11:45:03 »
Oi oi oi! Erittäin kaunista tekstiä <3
Aivan mahtavaa, että joku kirjoittaa fanfictionia Anne Ricen kirjoista, vieläpä suomeksi ja Louis/Lestat parituksella!
Ja sitten, että kirjoitus on näin laadukasta ja kaunista. Ihanasti kuvailtu, hyvin hyödynnetty noita laulun sanoja myös.

Tätä on tosiaan vaikea kommentoida, mutta sanonpa vain vielä tähän loppuun, että aivan ihana :)

- Lilian kiittää ja kumartaa
And I find it kinda funny
I find it kinda sad
The dreams in which I'm dying
Are the best I've ever had

Hypnotisch

  • Vieras
Vs: Just like you (Veren vangit - fanfiction, L/L, K-11)
« Vastaus #12 : 22.01.2010 18:04:34 »
Aloin ettimään tylsyydessäni juuri tästä fanfictionia ja sitten törmäsin tähän ja oli pakko lukea se _heti_ ♥
Okeij mä myönään että rakastuin Lousiin heti. ♥ Ja myös Lestat oli suloinen ja niin oma itsensä. :>

Lainaus
Silloin, kun hän ensimmäisen kerran painoi huulensa huulilleni, pystyin maistamaan kaipuun, joka niistä huokui. Epätoivoinen halu koskettaa, olla lähellä ja tuntea, kuinka vastaisin suudelmaan. Minä en kuitenkaan tehnyt niin, en pystynyt järkytykseltäni enää edes hengittämään. Ajatukseni eivät päässeet kulkemaan vapaasti. Toivoin, että olisin voinut vastata. Kertoa, kuinka paljon loppujen lopuksi tahdoin ja välitin. Kun Lestat sitten pettyneenä työnsi minut erilleen itsestään, aivan kuin olisin ollut syypää tähän kaikkeen, näin hänen silmissään pohjattoman surun. Saman surun, jonka pystyin tuntemaan omassakin ruumiissani
Kuolin totaallisesti tolle kohdalle. ♥ Niin kaunis! J-jaaa tää oli tosi hyvä! (: Kiitos.~

Hypnotisch

  • Vieras
Vs: Just like you (Veren vangit - fanfiction, L/L, K-11)
« Vastaus #13 : 08.03.2010 15:05:49 »
Aloin ettimään tylsyydessäni juuri tästä fanfictionia ja sitten törmäsin tähän ja oli pakko lukea se _heti_ ♥
Okeij mä myönään että rakastuin Lousiin heti. ♥ Ja myös Lestat oli suloinen ja niin oma itsensä. :>

Lainaus
Silloin, kun hän ensimmäisen kerran painoi huulensa huulilleni, pystyin maistamaan kaipuun, joka niistä huokui. Epätoivoinen halu koskettaa, olla lähellä ja tuntea, kuinka vastaisin suudelmaan. Minä en kuitenkaan tehnyt niin, en pystynyt järkytykseltäni enää edes hengittämään. Ajatukseni eivät päässeet kulkemaan vapaasti. Toivoin, että olisin voinut vastata. Kertoa, kuinka paljon loppujen lopuksi tahdoin ja välitin. Kun Lestat sitten pettyneenä työnsi minut erilleen itsestään, aivan kuin olisin ollut syypää tähän kaikkeen, näin hänen silmissään pohjattoman surun. Saman surun, jonka pystyin tuntemaan omassakin ruumiissani
Kuolin totaallisesti tolle kohdalle. ♥ Niin kaunis! J-jaaa tää oli tosi hyvä! (: Kiitos.~

Hypnotisch[/i]